Viimeiset kukat sinnittelevät

Vesipisarainen keto-orvokki.

Kovin käyvät vähiin puutarhan väripilkut jo mutta löytyipä useamman pakkasyön jäljiltä vielä muutama sinnikäs kukkanen. Keto-orvokit eivät kylmää hätkähdä ja eipä tarvinnut tänäänkään kauaa etsiä, kun löysin ensimmäisen kivikkorinteen kivien seassa kukkivan orvokin. Kuten kuvasta näkyy, täällä on satanut enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen.

Keltatörmäkukka

Myös keltatörmäkukat kestävät hyvin hetkellisiä pakkasasteita. Kukinta alkaa niissä kyllä jo olla ohi mutta vielä löytyi useita kuvauskelpoisia kukkia. Ihme kyllä syysasteritkin olivat jo ottaneet nokkiinsa kylmyydestä mutta luultavasti nuppuja vielä aukeaa normaalisti, jos vain on riittävän lämmintä. Komeamaksaruohot kestivät hyvin jäätymistä mutta useamman pakkasyön jäljiltä nekin alkavat jo olla selvästi kärsineen näköisiä. Melkein kaikki mättäät ovat vähintäänkin laonneet levälleen eivätkä enää seiso ryhdikkäinä puolipalloina. Meillä on ollut alimmillaan reilu -4 astetta parina yönä ja pakkasta on ollut useamman tunnin ajan, joten ei ihme, jos kestävämmätkin kasvit alkavat jo luovuttaa.

Puoliltapäivin 18.10. oli vielä pari astetta pakkasta.

Sain vihdoin aloitettua jänisverkkojen laittamisen. Etupihalta on vielä suojaamatta pensasryhmän puistoatsalea ja takapihalta luumut ja atsaleat. Eli puolet urakasta tehty. Hanskat vain kastuivat enkä viitsinyt lähteä vaihtamaan kuivia tilalle mutta onpahan jotain puuhaa myös ensi viikonlopulle. Se onkin niin suurta hupia, että hyvä vain, jos lystiä riittää pidemmäksi aikaa. Ha ha ha. Mieluisuusjärjestyksessä kukkasipulien istuttaminen märässä ja kylmässä syyssäässä on vain hiuskarvan verran tympeämpää hommaa kuin jänisverkkojen virittely. Tänään ei kyllä ollut kovin kylmää, mikä teki hommasta edes pikkuisen siedettävämpää. Lintujakin oli yllättävän paljon liikkeellä ja seurailin siinä samalla, miten tinttien sekaparvi kierteli etsimässä syötävää puiden oksilta, rastaat, harakat ja närhet rääkyivät siellä sun täällä ja kuulinpa myös useamman kerran harmaapäätikankin surumielistä huutelua.

Luumutarhan lämpimimmässä nurkkauksessakin alkaa olla jo aika rähjäisen näköistä.

Nostelin vähän kuunliljojen löllöksi lässähtäneitä lehtimassoja mutta ei niiden alta kovin montaa lehtokotiloa löytynyt. Päätin sitten jättää lehdet niille sijoilleen maatumaan, kuten olen aina ennenkin tehnyt. Kevätauringon kuivattamina niitä on mukavampi tarvittaessa vähän raotella esikoiden ja sipulikukkien tieltä. Jouluruusujen päältä siirsin kuitenkin kuunliljojen lehdet pois. Kahdessa vaaleajouluruusussa alkoikin jo näkyä nuppujen alkuja. Saa nähdä, ehtivätkö kukkia yhtään ennen talven tuloa vai kukkivatko vasta keväällä. Sekalaisia puutarhapuuhia toimittaessani silmät osuivat uuteen puutarhasohvaamme, jota en olekaan muistanut vielä esitellä. Nyt pehmusteet on jo otettu sisälle talven ajaksi mutta tähän väliin voi hyvin heittää kuvan elokuulta, kun sohva valmistui. Taustalla kuistin kaiteen takana kukkivat silloin 'Fanal'-jaloangervot.

Puutarhasohvasta ei ole tainnut vielä olla juttua?

Hankimme alkukesällä torista uuden ruokaryhmän patiolle. Vanha pöytämme kun oli lisätuennasta huolimatta jo aika huojuvaista sorttia ja parista tuolista meinasi mennä istuja läpi. Vanhojakaan ei viety suoraan kierrätykseen, vaan lapset saivat purkaa rikkinäiset tuolit ja niistä otettiin kaikki käyttökelpoiset osat talteen. Vanhan pöydän jalkaosassa DIY-silmämme näkivät selvän sohvan rungon ja niinpä kesän mittaan askartelimme kalustonjämistä ja rautakaupan jätelavalta haetuista rimoista sohvan, jonka istuinosan alla on reilu säilytyslaatikko lasten ulkoleluille ja pelivälineille. Pehmusteina on vanha vauvan pinnasängyn patja ja pesukoneessa hajonnut tyyny sekä pari kirpparilta haettua 60 asteen pesun kestävää tyynyä. Tyynyt pienensin 45*45-senttisiksi. Kangas on kosteudenkestävää, home- ja uv-suojattua ulkoverhoilukangasta (Sunbrella). Ompelin jokaiseen päälliseen vetoketjut (mm. hajonneista repuista ja haalareista talteen otettuja), jotta ne saa helposti pestyä. Ainoastaan kankaat sekä istuinosan ja pohjan vanerit hankimme uutena, kaikki muu on kierrätystavaraa. Toistaiseksi sohvan selkänojan virkaa toimittavat vain varaston seinä ja tyynyt mutta jonkinlainen selkänoja on kyllä suunnitteilla kunhan vain käytännön toteutus selviää. Myös käsinojien päälle tulee luultavasti jossain vaiheessa laudat peittämään pöytälevyn tapinreikiä. Sohvalle ei vielä tullut kovin montaa käyttötuntia mutta ensi kesänä siinä voi istuskella vaikka kirjan kanssa hellettä pakosalla. Tai sateensuojassa, jos ei hellettä saada.

Kärhökaaripenkin pakkasenpuremaa ulkoasua.

Halla oli nitistänyt aurinkopenkin kärhöt, joten sain siirrettyä tuulenpuuskassa kaatuneen kärhötuen kärhökaaripenkkiin, jossa on samanlaisia torneja jo kaksi ennestään. Kuvassa siis tuo etualan paljas kartio on se siirretty tuki. Lisäsyy paikanvaihdokseen oli se, että kärhökaaripenkin liilasävyinen kolmikko 'Venosa Violacea', 'Blekitny Aniol' ja 'Destiny'-oletettu tarvitsivat kunnollisen tuen ja kärhökaaripenkissä autotalli antaa suojaa tuulenpuuskilta toisin kuin aurinkopenkissä. Tosin nyt pitää keksiä aurinkopenkkiin tuki Pernillelle ja 'Etoile Violettelle', ellen sitten ohjaa niitä vain aitaa vasten. Onneksi on talvi aikaa pohdiskella asiaa. Kärhöjen lehdilläkin näyttää muuten olevan erilaiset pakkasenkestävyydet. Kärhökaaripenkissä tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on vielä heleänvihreä, kun parin-kolmen metrin päässä olevat kärhöt ovat enimmäkseen mustanruskeankirjavia. Myös kaariportin vasemmalla puolella rönsyävä loistokärhö 'Jan Pawel II' on latvaosiltaan aika virkeän näköinen, vaikka kukat ja alaosat siinäkin jo ruskettuivat.

Purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' alkaa punastua.

Ruskavärien aika on melkein ohi mutta purppuraheisiangervot onneksi pitävät lehdistään viimeiseen saakka kiinni. 'Diabolot' ovat edelleen melko tummanpuhuvia mutta 'Tiny Wine' on alkanut saada jo hehkeää punaa lehtiinsä. Märät lehdet kiiltelivät kuvatessa mutta varjoon jäävistä lehdistä näkee pensaan hienoa punaista ruskaa. Kovin montaa ruskapensasta meidän pihasta ei enää löytynytkään enkä kovista etsinnöistä huolimatta löytänyt enää kuvauskelpoisia kärhönkukkiakaan. Pari avautuvaa nuppua bongasin, joten ehkä saan vielä yhden tuoreen päivän kärhön kuvan ennen talvea. Tähän väliin napataan kuitenkin suloinen CORINNE elokuun lopulta.

Loistokärhö CORINNE ('Evipo063')

Lokakuun viimeinen viikko pyörähtää pian käyntiin. Toivottavasti marraskuu toisi tullessaan vähemmän vesisadetta ja enemmän aurinkoa sekä kauniita kuura-aamuja.