Pääsiäinen taimipuuhien parissa

Huhtikuu alkoi lupaavasti aurinkoisella säällä mutta pääsiäispäivät taivas on ollut tukevasti pilvien peitossa. Välillä satoi vettäkin, mikä oli varmasti ainakin hangesta kurkisteleville alppiruusuille ja tuijalle mieleen. Pienemmän alppiruusunkin latvat ovat siis jo ilmestyneet kinoksen keskeltä. Puutarhapuuhiin sää ei kuitenkaan suuremmin houkuttele, joten puuhastelin paljon taimien parissa.

Ensimmäinen tänä keväänä ostamani kausikukka: valkoinen krysanteemi vihertävällä keskustalla.

Olen tänä keväänä askarrellut useamman taimilokerikon, sillä kaikki pienemmät taimiruukut on jo käytetty. Taisin kylvää muutaman perennansiemenen liikaa... Olen tehnyt aikaisempina vuosina samalla tekniikalla maitopurkeista lokerikkoja pikkutaimille, mutta tänä vuonna huomasin, että parempi pohja syntyy jäätelörasiasta, sillä se pysyy maitopurkkia napakammin muodossaan. Maitopurkeista saa leikattua hyvät väliseinät. Koska lokeroista ei tule täysin tiiviitä, ei haittaa, vaikka yhteen lokeroon lorahtaisi enemmän vettä; ylimääräinen kosteus siirtyy saumakohdista sinne, missä on kuivempaa. Loistosysteemi kaltaiselleni laiskalle kastelijalle. Reilummalla kädellä kastelija voi halutessaan puhkaista jäätelörasian pohjaan muutaman reiän. 

Jäätelörasioista ja maitopurkeista saa näppärät taimilokerikot. Ylhäällä lokerikon malli, alhaalla valmiit istutusastiat taimineen. Näissä on ristikkiä, ranskantulikukkaa ja kaksi vaaleanpunaista loistosalviaa.

Leikkasin muuten ajatuksissani tämänkertaisiin lokeroelementteihin kolot väärinpäin. Kasaamisen kannalta on näppärämpi, jos pitkässä osassa kolot ovat yläpuolella ja pienissä väliseinissä alapuolella. Vinkiksi itselle ja teille, jos innostutte samanlaisia tekemään. Väliseinien määrällä voi säädellä, minkä kokoisia lokerikkoja taimille tulee. Tein aikaisemmin 8-lokeroisia malleja, jotta taimet pärjäisivät pidempään niissä. Näihin viimeisimpiin tuli kymmenen lokeroa, sillä taimien ei tarvitse mahtua niihin niin kauan kuin aikaisemmin koulittujen taimien. Kuvista voi olla vähän vaikea saada selvää lokeroiden koosta. Käyttämäni jäätelörasiat ovat 6*12*18cm kokoisia, joten tuolla kymmenen lokeron mallilla yhden lokeron mitat ovat n. 6*6*3,5cm. Kahdeksan lokeron mallilla yhden lokeron leveys on 4,5cm. Minusta se on aivan riittävä multatilan koko pienemmille tai hitaammin kasvaville kasveille, tomaatteja tai kelloköynnöksiä en näihin laittaisi.

Tammikuussa kylvetyt hopeaputouksen taimet ovat nyt tämän kokoisia. Nämäkin ovat mahtuneet vallan mainiosti lokerikkoonsa, sillä vasta nyt alkaa näkyä ensimmäisiä juuria jäätelörasian läpi.

Kiitos muuten Maatuskalle (Selätön puutarhuri -blogi), jonka syksyisessä arvonnassa voitin mm. nämä ranskantulikukan, loistosalvian ja seuraavan kuvan valkoisen clematiskukkaisen akileijan siemenet. Salvioista on itänyt toistaiseksi ainoastaan kolme ja niistäkin onnistuin itse katkaisemaan yhden taimen, mutta nämä muut ovat itäneet erinomaisen hyvin. Loput siemenet ovat vielä ulkona hangen alla, siellä on myös lisää loistosalviaa. Nyt pitää enää vain miettiä sopivat paikat kaikille.

Clematiskukkaiset akileijat pääsivät vähän harvempaan, mutta näitä en lähtenyt koulimaan tämän tarkemmin. Ruukku on aika syvä, joten koulin kasvit vasta kesällä suoraan lopulliselle kasvupaikalleen.

Eivätkä perennantaimet vielä siihen loppuneet. Heinäkuusta lähtien hoivailemani levisiakylvös osoittaa hyvin pieniä kasvun merkkejä. Mullan seassa on vielä vaikka miten paljon kiiltävänmustia siemeniä, mutta taimia on edelleen ainoastaan neljä. Jos uskaltaisin, kaivaisin itäneet taimet jo omiin ruukkuihinsa kasvamaan ja veisin kylvöruukun vielä kuukaudeksi ulos. Ehkä kolmas kylmäkäsittely saisi loppujen siemenien lepotilan murtumaan. Levisiat ovat vain olleet niin tuskastuttavan hitaita ainakin tässä alkuvaiheessaan, etten tiedä uskaltaako näitä mennä vielä häiritsemään. Kuinka te tekisitte?

Levisiakylvöksessä on kolme tainta sirkkalehdillä ja yksi koukku aivan kuvan oikeassa reunassa.

Jos levisian taimet kasvavat tuskastuttavan hitaasti, niin sammalnappeihin kylvämäni tomaatit ne vasta hitaita ovatkin. Samaan aikaan kasvusammaleeseen kylvetyt saman lajikkeen siemenet ovat saaneet aikaan jo kookkaat taimet kun sammalnapeissa on vasta hennot idut, jotka eivät ole viitsineet aukaista edes sirkkalehtiään. Jopa paljon myöhemmin kylvölautalle kylvetty 'Maja' on päässyt kasvussaan pidemmälle kuin sammalnappisurkimukset. Voisi olla aika hauska katsoa, tuleeko noista luikeroista ennen syksyä yhtään mitään, mutta enpä taida viitsiä niitä niin kauaa katsella. Heittäkää hyvästit ensimmäiselle ja viimeiselle sammalnappikokeilulleni!

Ylärivissä vasemmalla 'Maja', loput 'Balkonzauberia' alhaalla kulmissa 'Maskotkaa' ja keskellä sammalnapeissa yksi 'Balkonzauber' ja kaksi 'Maskotkaa'. Aika iso kokoero taimilla.

Sammalnappeja lukuunottamatta taimipöydillä on kaikki hyvin. Lapset ovat antaneet taimien olla rauhassa myös takkahuoneen eteläikkunalla, joten nyt on taimivauvoilla väljät oltavat. Kunhan saan hävitettyä riippapelakuusta viimeisenkin kirvan, voin tuoda muutaman taimipurkin myös keittiön ikkunalaudalle. Kelloköynnökset ja koruköynnös ovat lähteneet hyvään kasvuun, joten vaihdoin niille isommat ruukut. Toivon, että pienet kärhöruukut riittävät niille siihen saakka, että taimet saa istutettua ulos. Isoin mustasilmäsusannakin pääsi kärhöruukkuun kasvamaan, pienemmät koulin matalampiin ruukkuihin.

Vasemmalla chilit, sitten hopeaputous, kelloköynnös, basilikaa, koruköynnös ja oikealla äitini talvettama kesäkoiso, joka on nyt kivana lisänä omaan kesäkukkavalikoimaani. Ikkunasta näkyy puoliksi sulanut kukkapenkin reuna ja etupihan lumikinoksia.

Miinanköynnöksetkin kasvavat hyvin. Vasemmalla yksi kelloköynnöksistä.

Kodinhoitohuoneen lattialla on muutama kylvöruukku odottamassa itämisen ihmettä. Tuoksuherneet ennättivät ensimmäisenä ja muutama perennakylvös taitaa päästä vielä takaisin lumihankeen. Kärhökylvöksistä on todennäköisesti turha odottaa taimia, sillä muutama pinnalla ollut siemen on selvästi lahonnut. Odotan kuitenkin vielä hetken, jos vaikka syvemmälle olisi jäänyt itämiskykyisiä siemeniä. Tänään toin kellarista daalian ja gladioluksen mukulat sisälle. En tuhlannut vielä niille multaa, vaan laitoin ne astiaan ja kaadoin ohuelti vettä astian pohjalle. Tekniikka toimi viime keväänä hyvin ainakin gladiolusten kohdalla ja nyt testaan, toimisiko se myös daalialle.

Tuoksuherneet ovat alkaneet kurkkia ruukuista maailmaa kuin uteliaat madot. 40 siemenestä puolet on nyt itänyt. Luulen, että taimia tulee vielä lisää kun kylvöstäkään ei ole vielä edes viikkoa aikaa.

Kuten alussa sanoin, pihahommat eivät kolealla ja kostealla säällä oikein innosta. Kävin kuitenkin hetken aikaa madaltamassa aurinkopenkin päältä hankia, jotta sinne syksyllä istutettujen kevätkurjenmiekkojen ei tarvitsisi odotella viikkotolkulla valoon pääsyä. Tai ehkä suurempi hoppu on minulla, sillä sen "perusharmonyn" lisäksi istutin sinne 'Alidaa' ja 'Frozen Planetia', joiden kukkimista kovasti jo odotan. Aavistelin aikaisemmin talvella sitä, että tänä keväänä maa alkaa vihertää hyvin pian sen jälkeen kun lumet sulavat. Pysyvät lumet satoivat syksyllä melkein sulaan maahan eikä talvella lämpötila sahannut vuoroin plussalla ja miinuksella, joten kasvit ovat olleet hangen suojissa kuin untuvapeiton alla. Aavistus on alkanut jo osoittautua oikeaksi ja siitä kertovat keltaisen nurkan piipot. 

Keltaisen nurkan krookuksenpiippojen kaveriksi on noussut narsissin lehtitupsuja. Piippoja puskee saman tien kun lumiraja vetäytyy päältä pois. Mahtavaa!

Aurinkoisia päiviä viikkoonne!