Harmaata maanantaita

Kyllä alkoi lupaavasti tämä viikko: taivaalta tuprutti aamulla mitäs muutakaan kuin lunta. Onneksi se ei kestänyt kauaa ja sää on alkanut selkiintyä. Kovin on vaan harmaata edelleen, joten katsellaan mm. auringonpaisteisia kuvia eiliseltä ja talvehtijoiden nuppuja. Keltainen nurkka ja varjokujan alku talon seinän vieressä puskevat piippoja ilahduttavan reippaaseen tahtiin ja nyt krookusten ja narsissien kaveriksi on noussut muitakin lajeja.

Ensimmäiset tulppaaninpiipot löytyivät keltaisesta nurkasta. Aivan kuvan yläreunassa näkyy narsissitupas.

Varjokujan puolelta talon varjosta löytyi mukavasti helmililjan piippoja. Osa on ottanut jo syksyllä varaslähtöä. Toinen samankokoinen rypäs löytyi puolen metrin päästä.

Näyttää siltä, että keltainen nurkka onkin normaalilumisena talvena puutarhamme ensimmäisten joukossa sulavia paikkoja. Silloin, jos lunta on vähän, kukkapenkit sulavat suunnilleen samaa tahtia ja jos lunta on niin paljon, että sitä on pitänyt pudottaa talven aikana katolta vähemmäksi, keltaisella nurkalla kestää pitkään sulaa. Pitänee kuitenkin laittaa syksyä varten muistiin, että siellä olisi potentiaalinen paikka aikaisille kevätkukkijoille. Muitakin paikkoja niille toki löytyisi.

Takanurkka on poikkeuksetta ensimmäisenä lumesta vapautuvia paikkoja.

Joka ikinen kevät olen pohtinut, miksen ole muistanut istuttaa syksyllä takanurkkaan aikaisia kevätkukkijoita. Vaikka nurkkaus ei näykään sisälle mistään ikkunasta, sillä maa viettää alaspäin ja lumikinokset peittävät lopun näkyvyyden, niin keväällä tulee kuitenkin kuljettua ympäri pihaa etsimässä kasveista elonmerkkejä. Kukkijat eivät siis menisi hukkaan ja olisivat vielä ensimmäisten perhosten ja kimalaisten ilonakin. Isoin riesa ovat vain rusakot, joiden reitti kulkee heti tuosta kuusien alta, mutta nehän saa estettyä verkoilla. Viime kesänä aloitin korjaamaan kukkapuutosta istuttamalla takanurkkaan kevättähtiä, mutta ne eivät ole vielä nousseet. En kyllä muista tarkalleen, mihin kohtaan niitä kaivoin. Ehkä ne ovatkin vielä lumen alla. Joka tapauksessa laitetaan muistiin, että tänne mahtuisi paljon enemmänkin kukintaa.

Patiopenkistä paljastuu jättiverbenoiden ja päivänkakkaroiden roippeita. Jossain välissä pitäisi olla myös posliinihyasinttia, joita siirsin varjokujalta vesimyyrän takia tänne.

Parin metrin päässä on alkanut sulaa toinen potentiaalinen kevätkukkijoiden paikka. Pikkusipulit eivät varmasti häiritsisi kärhöjä, jotka peittäisivät aikanaan sipulikukkien lakastuvat lehdet alleen.

Aurinkopenkki on vielä paksun lumikinoksen alla. Aivan aidan vieressä sen sijaan on jo sulaa maata, joten periaatteessa sinnekin voisi upottaa jotain matalia kevätkukkijoita, kuten scilloja tai kevättähtiä. Ne näkyisivät aidan ali kadun puolelle, sillä kivikkorinteessä lunta on enää ohuelti.

Aurinkopenkin aidan alla on kaistale sulaa maata.

Kivikkorinteessä on paljon ikivihreitä, jotka ovat jo paljastuneet lumesta. Sinilemmiö, mehitähdet, kangasajuruoho, kelta-, valko- ja lyydianmaksaruohot sekä sammalleimut ovat talvehtineet hyvin. Suurin osa kasveista on kuitenkin vielä lumen peitossa ja joka päivä on uusi pieni jännitysnäytelmä seurata, mitä hangesta paljastuu. Yleensä tunnistan hyvin kasvit, joita olen sinne istuttanut, mutta eilen muisti pätki sen verran, että piti kaksi kertaa miettiä, mikä mahtaa olla seuraavan kuvan "hämähäkki".

Todennäköisesti tämä musta rumilus on sinikatana 'Alba'. Jännityksellä odotan, alkaako pian näkyä elonmerkkejä vai onko tämä menetetty tapaus.

Sisälläkin tapahtuu koko ajan kaikkea uutta. Uusia taimia ei ole ilmestynyt kylvöruukuista pitkään aikaan, sillä en ole kylvänytkään melkein pariin viikkoon mitään. Muissa ruukuissa sen sijaan on tapahtumia kerrakseen.

Selleriruukkuun oli eksynyt lehtosinilatva. Taidan nyppäistä tämän kompostiin, sillä lehtosinilatvat ovat kasvaneet omissakin ruukuissaan hyvin.

Eteisessä talvehtineet pelakuut alkavat nuppuilla.

Latvoin verenpisaraa joku aika sitten. Haaroittumisen sijaan yksi latva tekikin kukkanuput.

Mukavaa viikkoa!