Kukkia kaks ja perhonenkin

Aurinkoinen ja ihanan lämmin viikonloppu alkaa olla ohi ja paluu arkeen odottaa. Puutarhapuuhat jäivät vähän turhan vähälle huomiolle, sillä viikonloppu täyttyi muusta ohjelmasta. Pihakierrokset on kuitenkin tehty tunnollisesti ja hyvä niin, sillä muuten olisi saattanut jäädä kevätkukkakisan voittaja selvittämättä. Myös kevään ensimmäinen kukalla ruokaileva perhonen on nyt bongattu ja kuviin ikuistettu.

Sitruunaperhonen oli ilmiselvästi ensimmäistä kertaa kevätkurjenmiekan kimpussa, sillä mesilähteen sijaintia piti hakea pidemmän aikaa.

Nyt imukärsä alkaa lähestyä oikeaa kohdetta.

Meillä oli tänään pitkäaikaisen ystäväni häät yhdistettynä pariskunnan lapsen ristiäisiin. Minulle oli varattu ihan kaksoisrooli, sillä toimin ensin vihkiseremoniassa kaasona ja heti perään ristiäisissä sylikummina. Oli vähän hassua mennä kuvaamaan ruokailevaa sitruunaperhosta hiukset juhlakuntoon laitettuina ja kasvot meikattuna, mutta pakkohan se oli kevään ensimmäinen iso päiväperhonen mennä ikuistamaan. Juhlamekko roikkui sentään vielä henkarissa emmekä edes myöhästyneet kuvaushommieni takia. Siinäpä sitä olisi ollut selitettävää, jos yksi perhonen olisi kiilannut tärkeiden seremonioiden ohi!

Aah, sieltä löytyi vatsantäytettä!

Kukkuu! Ai niin, tämä ensimmäinen kevätkurjenmiekka aukesi vasta tänään ja ylsi täten kilpailussa toiselle sijalle. Eikä tarvinnut syödä likaista puutarhahanskaa (kts. edellinen postaus) kun näkyy värin lisäksi kokonainen kukkakin!

Ensimmäiseksi ehtivät 'Golden Yellow' -krookukset, kuten moni veikkasikin. Etumatka näillä olikin melkoinen.

Eilen kävin kiikaroimassa lintuja Kuopion ja Siilinjärven väliin jäävällä Toivalan notkolla. Aluetta halkoo moottoritie. Aikaisempina vuosina vesilintuja on kerääntynyt selvästi enemmän moottoritien länsipuolelle, mutta tänä vuonna siellä on myllännyt kaivuri ja linnut olivat itäpuolella moottoritien ja Viitonen -nimisen tien välisellä alueella. Yritin viime vuonna käydä täällä kiikaroimassa lintuja, mutta olisin tarvinnut vielä paremman kaukoputken nähdäkseni linnut selvästi. Nyt kun pääsin lähemmäs, riitti jopa kamerassa zoomia sen verran, että sain linnuista tunnistettavia otoksia.

Viitonen etualalla, moottoritie kauempana ja osa joutsenista välissä. Kosteikko jatkuu pitkälle kuvan oikealle puolelle.

Saalis jäi aika laihaksi lajimäärien suhteen. Joutsenia, naurulokkeja ja kalalokkeja oli paljon ja jokunen harmaalokki. Sinisorsia ja töyhtöhyyppiäkin oli, ja mielestäni myös yksi kanadanhanhi. Pitkään kiikaroin, missä ovat muut, mutta en löytänyt. Ehkä se olikin eksynyt parvestaan ja tullut joutsenten mukana. En ollut yksin lintujen perässä, sillä Viitosen varrella oli paljon autoja ja kameran tai kiikareiden kanssa tähystelijöitä. Muutama oli kävellyt jopa pellolle aivan kosteikon lähelle kiikaroimaan. Pitkään jouduin etsimään autolle sopivaa pysäköimispaikkaa ja päädyin viimein jättämään sen vähän kauemmas. Ei kaukoputki jalustoineen niin paljoa painanut, etten olisi jaksanut muutamaa sataa metriä niiden kanssa kävellä. Kuluneella viikolla meille saapuivat myös rastaat. Heti tuli keväinen olo, kun musta- ja punakylkirastaat lurittelevat yömyöhään. Muutenkin linnut laulavat jo paljon innokkaammin kuin pari viikkoa sitten.

Joutsenia, lokkeja ja sinisorsia.

Lisää joutsenia ja lokkeja. Töyhtöhyyppiä ei ilmeisesti sitten osunut näihin kuviin ollenkaan.

Lintureissulla oli näppärä poiketa taimimyymälöissä. Kasveja en vielä ostanut, sillä jumppaohjelmastani puuttuu vielä muutaman päivän kuntoilut. Eikä myymälöihin perennoja ollut vielä tullutkaan. Ostoslistalla oli sen sijaan multaa ja amppeli karjalanneidolle. Ressukka kun on joutunut olemaan samassa valkoisessa (susirumassa) muoviamppelissa jo pari kesää. Tai ehkä kukka ei niin paljoa ole kärsinyt ruukkunsa ulkonäöstä kuin minä.

Kooltaan sopivin ei ollut ulkonäöltään ihan ykkönen, mutta aina parempi kuin se valkoinen muovihirvitys. Tätä kelpaa jo katsella ja tasaisen pohjan ansiosta amppelin voi laskea tarvittaessa maahankin. Karjalanneidon leiskuvanpunaiset versot kurkkivat mullan seasta.

Sen verran ehdin eilen kukkahommiin, että vaihdoin kasveille multia. Oli niin lämmintä, että päätin perustaa työpisteeni ulkorappuselle, johon oli paistanut koko päivän aurinko. Aloitin homman illalla viiden jälkeen ja jatkoin pari tuntia. Isompi karjalanneidoista pääsi uuteen amppeliin ja pienempi sai vähän isomman ruukun. Kaikki isoissa parvekelaatikoissa olevat pelakuut saivat osittaisen mullanvaihdon. Istutin myös hopeaputouksen taimet jo pelakuiden juurelle. Kaksi valko-violettia verenpisaraa näyttivät viime kesänä kärsivän yhteiselosta samassa ruukussa, joten erotin ne nyt erilleen toisistaan. Syksyllä on siis taas yksi ruukku lisää talvetettavien joukkoon, mutta jospa sille tilaa löytyisi. Kellarista tuotu hopeaputous alkoi myös vihertämään, joten erotin sen viime keväänä auringossa kärähtäneen sypressin juurelta omaan ruukkuunsa. Sypressi oli tarkoitus viskata menemään, mutta arvatkaa, raskinko, kun huomasin sen tehneen uutta kasvua tyviosien rungoista. Leikkasin sen kymmenen sentin tapille, kynin kaikki ruskeat ja kuivettuneet osat pois ja istutin pieneen ruukkuun. Katsotaan, lähtisikö siitä kasvamaan pallon muotoinen pikkuhavu.

Tulevatkohan kevätkukkakisassa pronssisijalle nämä patiopenkin posliinihyasintit?

Mikähän mahtaa olla tämä? Piti olla posliinihyasinttia, mutta olisikohan sittenkin kevättähti? Pronssisijaa kärkkyy tämäkin.

Ei mitalisijoilla, mutta aikamoinen mahtipiippo löytyi pensasryhmästä. Ihan toista luokkaa kuin hennot krookusen tai posliinihyasintin piipot. Tämän on pakko olla laukka 'Mount Everest'

Aurinkoista alkavaa viikkoa!