Saisiko aurinkoa?

Huhtikuun viimeinen viikko on jo melkein puolessa mutta ei tämä sää kovin keväiseltä tunnu. Ulkona on suorastaan jäätävää. Mitä oikein ajattelinkaan, kun viime viikolla melkein laitoin puutarhatoppahousuni pyykkikoneeseen muiden toppavaatteiden kanssa! Onneksi jätin ne vielä pesemättä, sillä käyttöönhän ne vielä pääsivät. Pilvinen ja kolea sää ei vauhdita sipulikukkien avautumista. Krookukset pitävät nuppunsa tiukasti supussa eikä muissakaan kukissa tapahdu juuri mitään. Heti kun aurinko näyttäytyisi, tulisi varsinkin takapihalle paljon väriä lisää, sillä suurin osa krookuksista on keskitetty sinne.

'Vanguardit' seisovat sotilaallisessa rivissä. Nämä jäivät viime syksynä metsänreunapenkin mylläyksessä siirtämättä muualle, joten siirto odottaa.

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota siihen, onko osa krookuslajikkeista krantumpia viihtymään kuin toiset? Minusta 'Vanguard' ja 'Golden Yellow' ovat olleet luotettavia kukkimaan ja lisääntymään kun taas 'Pickwick' on selvästi epävarmempi. Aiemman postauksen hassusti heteensä ulos työntäneet krookukset ovat mitä luultavimmin 'Barr's Purple' -lajiketta. Ne näyttävät edelleen aivan samoilta, mutta niitä ei sentään voi syyttää huonosta talvehtimisesta. Varmaan kaikki sipulit, jotka istutin, ovat puskeneet nupun. Nyt näkyvillä olevista krookuksista 'Jeanne d'Arc' on pärjännyt melko hyvin varjoisassa paikassaan. Niilläkin on ehkä edessä siirto aurinkoisempiin maisemiin, jotta avonaisista kukista saisi nauttia pidempään kuin muutaman tunnin aamupäivästä.

'Pickwick' sai esille vain viisi nuppua ja muutamia lehtitupsuja. Kukkivat yksilöt ovat vielä mahdollisimman harvakseltaan, joten kovin näyttävää kukkalämpärettä niistä ei muodostu.

Olohuoneen ikkunan alla on rivi 'Jeanne d'Arc' -krookuksia, joista ensimmäiset ovat vasta alkaneet vapautua lumipeitostaan. Hauska, kun melkein kaikki niistä ovat paljastuneet hangen alta jo valmiiksi nuppuisena.

Esikotkaan eivät malta odottaa lumien sulamista ennen nuppujen väsäämistä.

Takanurkan isokevättähdet ovat pysyneet tiukasti nupullaan pilvisten päivien aikana. Samoin kaikki muut kevättähdet.

Vaikka on ollut todella koleaa, lumet ovat silti jatkaneet sulamistaan. Pääsin eilisaamuna jopa hakemaan pari kottikärryllistä multaa puutarhakompostista. Jäänsekaista sohjoa oli vielä parikymmentä senttiä kulkuväylällä, mutta kyllä siitä jo kottikärryt sai juuri ja juuri läpi kun voimalla runnoi. Sai taas pari kukkapenkkiä multakatetta niskaansa. Muita pihapuuhia en sitten ehtinytkään juuri tehdä mutta askel se on pienikin askel, varsinkin lumisateessa tehtynä. Seuraavana pitänee tarttua oksasaksiin ja leikellä marjapensaita ja hortensioita. Tai ainakin niitä, jotka ovat jo vapautuneet lumesta.

Kuvasta erottuisi selvästi luumupuiden juurella kukkivat krookukset, jos aurinko paistaisi. Aivan pation luokse kuvan alareunaan kaivattaisiin myös jotain aikaista kukkijaa. Ehkä kevätkurjenmiekkoja tai posliinihyasintteja...

Onneksi on niitäkin, jotka aukaisevat kukkansa, vaikka taivas olisi pilvessä. Kannatti jakaa viime kesänä lehtoimiköitä useampaan paikkaan, sillä emokasvi on vielä kokonaan lumen alla toisin kuin tämä jakotaimi.

Patiopenkissä sininen posliinihyasintti on vihdoin saanut ensimmäisen kukan auki. Vieressä valkoisia kavereita. Aurinkoisella säällä nämäkin olisivat varmasti jo kaikki auenneet.

Pilviset päivät ovat nostaneet selvästi näiden säällä kuin säällä kukkansa auki pitävien kasvien osakkeita. Kevätkurjenmiekat loistavat sinisinä lämpäreinä ja tämän postauksen loppupään kaverit vähän vaatimattomampina ryppäinä ympäri pihamaata. Esikot ja jouluruusut pitävät kukkansa auki kunhan pääsevät vauhtiin, mutta mitkä muut aikaiset kevätkukat ilahduttavat myös harmaista harmaimpana päivänä? Ne pitää nimittäin ehdottomasti muistaa syksyn kukkasipulihankinnoissa.

Kauemmin auki ollut rypäs jatkaa edelleen. Näistäkin tuo vasemmanpuoleinen on aavistuksen sinertävämpi kuin muut, mutta ei yhtä tumma kuin edellisen kuvan kaveri.

Tehtäisiinkö yhdessä manaus lämpimämpien säiden puolesta? Än yy tee NYT! Aurinko, tule esiin ja avaa kukkiemme nuput (tähän väliin itse kukin voi tehdä tyyliinsä sopivan intiaanitanssin)! Tätä toistetaan sitten niin kauan, että pilvet väistyvät, eikös vain? Liikunnallista päivää!