lauantai 10. huhtikuuta 2021

Kevään merkkejä

Eilisen päivän takatalvea lupaillut myräkkä kuihtui yöllä ja tämä päivä onkin ollut varsin keväinen. Lumensyvyys on taas laskusuuntainen ja peipot visertelevät iloisesti. Peipot ovat saapuneet ajallaan, mutta ihmettelen, missä mustarastaat oikein viipyvät. Yleensä ensimmäiset mustarastaat saapuvat meille maaliskuun lopussa tai viimeistään huhtikuun alussa, mutta tänä keväänä en ole nähnyt saati kuullut yhtään huiluniekkaa ja se jos mikä on eriskummallista. Jopa kevään ensimmäinen perhonen ehti ennen niitä. Yhden perhosen näin jo pari viikkoa sitten, mutta sitä ei lasketa, sillä se lepatteli naapurin autotallissa. Tänään lapset löysivät hiekkalelujensa seasta pienehkön perhosen, joka oli vieläpä elossa. Kovin oli vain ressukka kohmeisen oloinen.

Koivutyttöperhonen on hänen nimensä. Kuvauksen jälkeen siirsimme hänet turvaan halkopinon päälle.
Netti tiesi kertoa, että koivutyttöperhonen talvehtii kotelona. Se kuoriutuu aikaisin keväällä ja onkin yleensä kevään ensimmäisiä perhosia. Se viihtyy avoimissa koivuvaltaisissa metsiköissä ja puutarhoissa ja on yleinen koko Suomessa. Ympärilleen kun katsoo, niin voi vain ihmetellä, mitä perhonen kuvittelee löytävän täältä ravinnokseen. Lunta on edelleen sen verran paljon, että puutarhassa kiertelijä voi hyvinkin saada saappaantäydeltä märkää sohjoa varpailleen ja vaikka piippoja olisikin työntymässä esiin mullasta, eivät ne näe aurinkoa vielä pitkään aikaan.
Takapihalta kinokset ovat vajuneet aika tasaisesti, ainoastaan talon seinustalla ja metsän reunassa kuusien alla on kapeat sulat väylät.
Kevätkurjenmiekkojen päällä (ison kiven oikealla puolella) on edelleen kymmenisen senttiä lunta. Ilman lapiointia sitä olisi 30-40cm. Enempää en uskalla lapioida, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun piipot puskevat viimeisten lumien läpi. Silloin harmittaisi ja kovasti, jos huomaisi puolikkaita piippoja lunta lapioidessaan.
Keltaista nurkkaa on paljastunut kukkapenkeistä eniten ja siellä nähdäänkin varmasti tämän vuoden ensimmäiset kukat. Krookuksia puskee esille saman tien kun lumiraja on vetäytynyt niiden päältä.
Kasvimaa yksi kasvulava on paljastunut jo kokonaan, muiden päällä on vielä ohuelti lunta. Autotallin seinän ja kasvulavojen välissä ei ole enää yhtään lunta ja maakin on alkanut sulaa hyvin. Todella märkää se vielä vain on, joten pitää odottaa hetki ennen kaivuuhommien aloittamista. Urakka on varmasti ihan tarpeeksi raskas, vaikka maa olisi kuivahtanutkin.
Kylvin viime kesänä yhden kasvulavan nurkkaan harjaneilikkaa. Siemenet ehtivät itää hyvin syksyn aikana ja ensimmäiset taimet ovat paljastuneet nyt lumen alta. Jokohan nämä kukkisivat tänä kesänä?
Kivikkorinteessä sinilemmiö on talvehtinut taas oikein hyvin. Peittelin sen vielä lumella, jotta aurinko ei kuivata sitä.
Syksyllä hankittu lajikenimetön kookkaita ruusukkeita tekevä kattomehitähti on myös talvehtinut hyvin.
Viimeiset kellarin asukkaat pääsivät tänään varaston puolelle. Varastossa oli aamulla lämpömittarin mukaan seitsemän astetta lämmintä, joten  sen lisäksi että kasvit pääsivät valoisampaan, ne pääsivät myös lämpimämpään. Kellarin lämpötila oli nimittäin vain neljä astetta. Viileässä varastossa kasvit eivät innostu hirmuiseen pituuskasvuun ja ne voi viedä myös heti ulkoilemaan, kun vain enimmät lumet sulavat varaston ulkopuolelta. Viime vuonna tämä taktiikka toimi hyvin ja kun kasvit eivät olleet kunnolla lehdessä ensimmäisen ulkoilupäivän koittaessa, niitä ei tarvinnut myöskään suojata samalla lailla tuulelta ja auringon poltteelta kuin sisätiloissa esikasvatettuja kasveja.
Kellarissa oli vielä kaksi hortensiaa, syyssyrikkä ja neljä kärhöä. Syyssyrikän ja kärhöjen valkoiset versot alkavat vihertyä pian nyt kun saavat edes vähän valoa. Hortensia on yllättävän vihreä siihen nähden, että aloitti kasvunsa pimeässä kellarissa.
Minusta oli jännä huomata, että viime kesänä saamani valkokukkainen hortensia heräsi jo hyvissä ajoin keskellä talvea kun taas monta vuotta vanha vaaleanpunakukkainen (happamassa sininen) yksilö on vasta nyt hiljalleen pullistamassa silmujaan. Ensimmäisinä vuosina myös vaaleanpunainen yksilö heräsi paljon aikaisemmin. Ilmiselvästi ruukkukasvitkin siis sopeutuvat talvetusolosuhteisiin ja tietävät, milloin on hyvä hetki lähteä kasvuun talven jälkeen.
Viisi päivää sitten toin gladioluksen mukulat kellarista sisälle ja laitoin ne astiaan, jossa oli vajaan sentin verran vettä pohjalla. Tänään kahta vaille kaikissa oli jo hyvät juurenalut ja ne sai ruukutettua.
Huomasin keskiviikkoiltana parin päivän mainoksia selaillessani, että torstaina saksanmarkettiin tulisi myyntiin mukuloita, sipuleita ja juurakoita. Mikä onni, että juuri silloin minulla oli aikaa poiketa ennen töihin menoa siellä katsastamassa tarjontaa. Kuukauden kunto-ohjelmani ei ole ihan vielä päätöksessä, mutta olen saanut puserrettua sen verran ylimääräisiä toistoja, että bonuksia oli kertynyt muutama euro. Hyvä niin, sillä muuten olisin saanut unohtaa nämä ihanuudet, mitkä sieltä täpötäysien laarien seasta pengoin.
Isoinkarvillea on itselleni aivan uusi tuttavuus. Liljat ja gladiolukset sentään ovat tuttuja, vaikka juuri näitä lajikkeita en ole ennen kasvattanut.
Isoinkarvillean juuripötkylöistä ei uskoisi, että niistä voisi kasvaa yhtään mitään. Lapsetkin kommentoivat, että näyttävät ihan mustilta miniporkkanoilta. No, kaikki mukulat ja pötkylät on nyt kuitenkin ruukutettu ja seuraavana vain odotellaan, milloin mullan pinnalla alkaa näkyä elonmerkkejä. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta nyt tätä postausta viimeistellessäni alkoi sataa räntää. Vein aamulla tuoksuherneeni pihalle, mutta saa nähdä, uskallanko jättää niitä vielä ulos yöksi. Ehkä käynkin kiikuttamassa ne kärhöjen ja muiden seuraksi ulkovarastoon, niin ei tarvitse jännittää. Tai sitten jätän ne ulos, kun ei kerta Kottikärryn kääntöpiirin Päivinkään tuoksuherneille käynyt kuinkaan, vaikka pakkasta oli -7 astetta. Siemeniä jäi vielä yllin kyllin uusintakylvöä varten, jos ensimmäisille taimille käy hullusti. Katsotaan, kuinka (hullun) rohkeaksi tässä uskaltaa heittäytyä. Mukavaa lauantai-iltaa!

22 kommenttia:

  1. Liljoja ostin minäkin saksalaisesta kaupasta, ja lisää oxalista. 'Double Sensation' on tuttu viime vuodelta, nyt ostin lisää vaaleanpunaisia liljoja. Krookukset ovat nopeita ja tulevat esiin heti kun lumi on väistynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä katselin myös muitakin liljoja, mutta niitä oli niin paljon yhdessä pussissa, etten sitten ostanut. Tilaa ei kuitenkaan ole liian kanssa ja noita taimia on muutenkin jo aika paljon tulossa. Nopeasti ilmestyvät piipot ilahduttavat, kun maisemat ovat muuten vielä niin lumisia.

      Poista
  2. Isoja päätöksiä täytyy näinä aikoina tehdä. Ihanan näköisiä piippoja sieltä jo nousee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Houkutuksia on joka puolella ja mieli tekisi hankkia vähän kaikkea. Tuoksuherneiden osalta kantti petti ja otin ne yöksi sisälle :D

      Poista
  3. Kevät on kyllä ihanaa aikaa! Keväänmerkit huomaaminen ilahduttaa ja virkistää oloa - tässä todellakin mennään kohti kesää. Täällä on päivät päästään satanut lunta. Lumikinokset ovat toki vajuneet. Seinän viereltä bongasin kaksi krookusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on yksi parhaista vuodenajoista ja seurattavaa riittää joka päivälle. Kyllä se kevät tulee vielä teillekin.

      Poista
  4. Takapihallanne lunta vielä riittää. Kunhan sopiva sää tulee, se kyllä katoaa. Meiltä lumi katosi viikossa lähes kokonaan, mutta sen jälkeen tilanne junnaa paikallaan. Piippoalueilla lumen lapioiminen on tosiaan vaarallista hommaa. Ihmeellisesti sipulit tunkevat lehtiään lumen keskelle odottamaan "läpimurtoa".
    Olet uskomattoman sinnikäs ja taitava talvettaja. Hortensiat, syrikät ja kärhöt varmasti kiittävät sinua. En ole uskaltanut kiikuttaa tuoksuherneitä kasvihuoneeseen luettuani Kottikärryn kääntöpiiri-blogin Päivin kokemuksesta. Vaikka mittarin mukaan meidän kasvarissa on minimilämpötila ollut -2.5. Ehkä sentään lähipäivinä, kun kellarissa alkaa olla potti poikineen. Kylvin lähes kaikki tuoksuherneet ja kauppaan on lähdettävä, jos tappioita tulee.
    Katselin tuota inkarvilleä, mutta jätin ostamatta, kun tietoni sen suhteen ovat vajavaiset. Purkkitulvan vuoksi kaikille ei enää voi antaa mahdollisuutta.
    Aurinkoista sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä etupihallakin, ei vain viitsinyt liikaa valkoisia kuvia laittaa esille. Varmaan tänäänkin hanget vajuvat, sillä näyttäisi tulevan lämmin päivä.
      Osa talvetusonnesta kuuluu kyllä hyvälle kellarille. Monta vuotta kun on talvettanut siellä kasveja, tietää jo aika hyvin, mikä on sopiva kasteluväli tai milloin kannattaa laittaa sähköpatteri päälle. Minullakin rohkeus petti eilen illalla ja tuoksuherneet pääsivät sisälle yöksi. Olisivat ne varmasti ulkonakin pärjänneet, sillä mittarin mukaan oli käynyt alimmillaan -1 asteessa.
      Minäkään en tiedä muuta inkarvilleasta kuin sen mitä netistä löysin. Halusin kuitenkin tutustua siihen, sillä kuvassa se näyttää oikein kauniilta. Laareissa oli paljon perennoja, joita minulla jo on tai joita saan tarvittaessa äidiltäni, joten en halunnut tuhlata niihin arvokkaita jumppaeuroja.
      Kiitos! Aurinkoista sunnuntaita!

      Poista
  5. Ihanaa kun kevät ja kesä tulee! Meillä liverteli ensimmäinen mustarastas muutama päivä sitten. Sen laulu keväisin on aina yhtä sykähdyttävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastaan laulu tuo kerralla keväisen fiiliksen, vaikka ulkona sataisi räntää.

      Poista
  6. Voi kuinka harjaneilikka jo kurkkaa kevättä kohti 😍 Siitä olen haaveillut, mutten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi hankkia enää. Joskus tyrin eikä tullut mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti ovat pienetkin taimet selvinneet talven yli. Kokeile ihmeessä uudelleen harjaneilikkaa. Minullakin niitä oli ensimmäistä kertaa vasta viime kesänä ja pääsivät kerralla jatkoon.

      Poista
  7. Onpa siellä vielä hurjasti lunta. Mutta toivottavasti se sulaa nyt todella nopeasti, kun kelit lämpenevät. Täällä valtaosa lumesta lähti eräänä sateisena päivänä.
    Mahtavia nuo krookukset, kun ovat heti lumen alta nousemassa. Mukavaa kevään odotusta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika paljon, mutta onneksi puoli metriä vähemmän kuin vuonna 2018. Pitää olla tyytyväinen. Kiitos! Mukavaa kevättä sinne!

      Poista
  8. Meillä lienee yhtä paljon lunta...
    Mustarastaita on täällä pyörinyt useampia, säälittää kun ne värjöitteli lumi- ja räntätuiskussa.

    Edelliseen postaukseen viitaten. Puutarhan laittaminen on antoisaa. Siinä näkee kaiken sen vaivan ja työntuloksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustarastaiden muutto on sitten varmaan tyssännyt sinne eivätkä uskaltaneet lähteä värjöttelemään tänne. Totta! Pienikin muutos näkyy heti ja selvästi.

      Poista
  9. Kyllä sieltä kevät tulee vauhdilla, ajattele, peipposetkin jo tulleet! Täällä on peippojen laulun lisäksi kuulunut myös mustarastaan huilua, voi että se on kaunista! Nyt ei tosiaan enää kannata lapiolla lumia siirrellä, siellä voi olla vaikka mitä ylläreitä odottelemassa:) Mukavaa alkavaa kevätviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelinkin sitä, että peipposet ehtivät ennen mustarastaita tänne. Mustarastaan laulu on vertaansa vailla. Ei ainakaan kukkapenkkien kohdalla kannata kovin paljoa kaivella, ettei tule tuhonneeksi piippoja. Kiitos! Aurinkosta alkavaa viikkoa!

      Poista
  10. Tuleva viikko varmasti sulattaa lumia sielläkin oikein urakalla. Onneksi en nähnyt mainosta, mitä torstaina oli saksan kaupoissa myytävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lumet saisivatkin kyytiä. Minullakin olisi mennyt ohi juurakkolaarit, jos en olisi nähnyt mainosta. Käymme yleensä muualla ostoksilla, joten ihan normi kauppareissulla ei kasveja olisi tullut vastaan.

      Poista
  11. Minäkin näin 8.4. ensimmäisen peipposen. Piti oikein hakea kiikarit käteen ja varmistaa, että näin oikein. Lintu, kun oli sen verran kaukana.
    Tänään sää on ollut aurinkoinen ja lämmin. Pihatöitäkin pääsin lenkin jälkeen jo taas hieman tekemään. Lunta on vielä paikoin, mutta eiköhän ensi viikon lämpimät tee siitä selvää.
    Mukavaa alkavaa uutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoli kuuta peipposesta :) Meilläkin oli aurinkoista ja melko lämmintäkin, mutta tuuli aika navakasti. Se sai ilman tuntumaan huomattavasti kylmemmältä eikä sulamistakaan tapahtunut silmissä. Pikkuisen kuitenkin paljastui taas lisää maata. Kiitos! Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!