Kevät edistyy sittenkin!

Syysaleista ostetut ja kellarissa talvetetut nuokkutähdikit alkavat kukkia.

Huhtikuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirkas auringonpaiste on hellinyt niin kevättä odottavaa puutarhuria kuin ikkunoilla varttuvia taimia päivä toisensa perään. Napakat yöpakkaset ovat toistaiseksi hidastaneet hankien sulamista mutta sen verran lupaavasti ainakin rännit ovat päivisin lorisseet, että pakkohan sitä on ollut kinostenkin edes vähän madaltua. Sitä ei vain ole silmin huomannut, joten päätin tökätä merkkikepin hankeen.

Pihaantulossa on vielä melkoisesti lunta, mutta hiukan sieltä jo taitaa kivikkorinteen reunakiviä kuultaa läpi. Tikku nököttää nurmikon kohdalla.

Ei ollut mittaa mukana, mutta tikun kohdalla oli vielä eilen (5.4.) aamulla suunnilleen 80cm lunta. Onneksi joka kohdassa ei ole yhtä paljoa mutta on täällä kyllä paikkoja, joissa on enemmänkin. Kuten vaikka pikkuisen tikusta vasemmalle, eli juuri kukkapenkin kohdalla. Siinä lähtee lapio heilumaan heti kun vain hanget madaltuvat edes sen verran, ettei tarvitse kovin ylös heitellä lunta. Pitäähän ne kevätkurjenmiekat saada esille! Vähemmän lunta on kuitenkin menneenä talvena ollut kuin viime vuonna, sillä keittiön ikkunasta on nähnyt koko ajan penkan takana parkissa olevan auton. Viime vuonna auto melkein hävisi näkyvistä runsaslumisimpaan aikaan ja silti 22.4. ensimmäiset kevätkukat olivat aukaisseet nuppunsa. Ehkä parin viikon päästä siis täälläkin voi jo kukkia!

Kynä on vähän reilu 15cm pitkä ja hangen syvyys oli lähtötilanteessa tuossa viivan kohdalla. Sitten kun tikun alapäässä olevat maalijämät alkavat näkyä, on aika tanssia voitontanssi.

Vuorokaudessa lunta oli sulanut useamman sentin verran ja tikkuun sai piirtää toisen viivan.

Tutkimusmetsän puutarha -blogista näin joku aika sitten kivan idean scrapbook-henkisesti tuunatusta puutarhakansiosta. Heti tuli mieleen, että voisi tehdä itsellekin hyötykasveista samantapaisen. Vanhoja tapettinäytteitä kun on pyörinyt vuosikausia kaapin ylähyllyllä odottelemassa askartelukäyttöä ja eri värisiä papereitakin on vaikka minkälaisiin askarteluihin käyttää. Lisäksi vanhaan puutarhavihkooni ei enää mahdu ensi vuoden kasvimaasuunnitelmaa, joten senkin voisi ympätä kansioon. Ja itse kansiokin löytyi, kun tyhjensin vanhoja opiskelumappeja paperinkeräykseen. En toki ihan kaikkia materiaaleja hävittänyt, vaan ainoastaan turhimmat ja sain siten vapautettua yhden mapin muuhun käyttöön. Sen kansi oli sen verran tunkkaisen ja kärsineen näköinen, että pieni tuunaus teki vain hyvää.

Kanteen tuli vaaleahko, hieman kangaspintaisen tuntuinen tapetti. Huomasin vasta liian myöhään, että tulin liimanneeksi tapetin väärin päin mutta väliäkös hällä.

Kartonkia tai paksumpaa paperia ei varastoistani löytynyt tarpeeksi, jotta niistä olisi saanut sivut tehtyä mutta tapettia oli sitäkin enemmän. Valikoin sivuiksi kasviaiheisia tapetteja ja liimasin niihin tekstiruutuja eri värisistä papereista tai kierrätykseen menneistä puutarhalehdistä talteen leikatuista artikkeleista. Sivujen vaaleille taustapuolille ajattelin tehdä tekstiruudut tapettien jämäsuikaleista, niin saa vähän lisää väriä ja loputkin silput hyötykäyttöön. Sivut vielä meinaavat rullautua mutta eiköhän ne siitä suoristu, kun saan enemmän tavaraa liimattua.

Muutamaa sivua on jo aloiteltu, osaa enemmän, osaa vähemmän. Kuviakin näihin vielä mahtuisi.

Askartelupuuhien lomassa olen siirrellyt taimia aurinkoiselta ikkunalta toiselle. Osa pysyy vakituisesti vierashuoneen taimipöydällä kasvivalon alla mutta esimerkiksi tomaatit, basilikat ja chilit seikkailevat auringon perässä. Taimien lisäksi olen jännityksellä seurannut luumupuusta leikattujen oksien lehteen puhkeamista. Homma ei kuitenkaan ihan onnistunut tällä kertaa. Alkuun silmut pullistelivat lupaavasti ja pientä viherrystäkin alkoi näkyä, mutta siihenpä se sitten jäikin ja kaikki oksat alkoivat kuivua. Yksi nuppu jaksoi raottaa edes pikkuisen terälehtiään. Ehkä oksat olivat liian pitkiä tai sitten pidin niitä liian lämpimässä. Leikkasin kyllä aika monta kertaa uudet imupinnat, vaihdoin vettä ja välillä suihkuttelinkin silmuja, jotta jaksaisivat aueta. Ei tullut pääsiäiseksi kukkivia luumupuun oksia, vaikka lähellä kyllä oli.

Siinä se pisimmälle jaksanut, suunnilleen nuppineulanpään kokoinen nuppu.

Tuoksuherneruukuissa alkaa näkyä pieniä periskooppeja. Aurinkoa näkyvissä, ohoi!

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!