Arvontamuistutus ja maata näkyvissä!

Metsän puolella näkyy jo paljasta maata ja kukkapenkissäkin melkein.

Kylmä tuuli hidasti epämiellyttävästi lumien sulamista mutta on täällä sentään jotain edistystä viikossa tapahtunut. Löysin nimittäin ensimmäisiä pälvipaikkoja muualtakin kuin seinän vieriltä. Kävin tänä aamuna Karon kanssa tutkimassa kevään etenemistä. Metsän puolella on jo isoja aukkopaikkoja kuusten alla ja osa on levinnyt meidänkin pihan puolelle, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa. Kohta pääsee näkemään, kuinka hyvin kasvit ovat talvehtineet viime syksynä tehdyssä takanurkan laajennuksessa. Nyt kun ensimmäisiä kiviä on alkanut paljastua, sulaminen varmasti nopeutuu. Tuolla pitäisi olla myös kevättähtiä ja tetenarsisseja, joten ehkäpä pian pääsen minäkin piippojahtiin.

Alppiruusuissa näyttäisi olevan enemmän nuppuja kuin viime keväänä.

Pitsiverhoviritelmät ja Karon kikkareet ovat pitäneet ovat pitäneet tänä talvena rusakot loitolla tarha-alppikärhö 'Albina plenasta'. Jos uskaltaisin, siirtäisin verhot alppiruusuja varjostamaan. En kuitenkaan ole varma, pysyvätkö rusakot vielä poissa alppikärhöapajilta, joten taidan antaa verhojen olla paikoillaan. Kumpikin alppiruusu on melkein koko päivän ajan kevyessä puolivarjossa mutta iltapäivästä niihin paistaa tunnin-parin verran aurinko suoraan. Normaalisti olen laittanut etupihan kukkalaatikoissa talven ajan olleet kuusenoksat alppiruusujen kevätsuojaukseksi mutta tänä talvena en laittanut laatikoihin havuja ollenkaan. Kaikki muutkin risut ovat vielä hangen alla, joten niistä ei ole nyt apua. Pitänee katsoa, löytyisikö vaikka etupihan pihdasta joku ylimääräinen oksa, joka joutaisi poistaa.

Kyllä siinä kohta jo istuskellaan alppikärhöjen keskellä. Ensin vain rusakkoverkot pois.

Yllätyin, kuinka paljon lumet ovat sulaneet majapenkin ja suontekeleen alueelta. Yleensä se on varjoisana paikkana sulanut viimeisten joukossa mutta ehkä tuulet eivät kinostaneet siihen kuluneena talvena niin paljoa lunta kuin muualle. 'Paljon' on sitten muuten suhteellinen käsite, sillä upposin yhdessä kohdassa melkein polveani myöten lumeen. Aurinkopenkissä lunta on vielä ainakin 60cm, joten majapenkin noin 40cm tuntuu vähältä. Ja mikä hienointa, kohdassa, johon istutin viime kesänä sinivuokon, on vain parikymmentä senttiä lunta enää. Koko alueen vähiten siis. Kuinka täydellisesti valittu paikka sinivuokolle!

Kohta mahtuu seinän viereen minikasvari perennantaimille ja toisen saa pian laittaa ensimmäiseen lavakaulukseenkin.

Kaivoin kasvimaalta viimeiset hankikylvöruukut ulkovarastoon. Kylvökset olivat talven ajan etupihan puoleisessa päässä yrttilavan vieressä. Nyt kun styrox-laatikko lähti lavan edestä, aurinko pääsee toivottavasti sulattamaan lavan kyljen ja sitä kautta myös mullan ennen kuin lumet sulavat lavan päältä. Lavaan on istutettu sitruunamelissa, ranskanrakuuna ja timjami, joiden toivon talvehtineen hyvin tai edes kohtuullisesti. Ainakin timjamille kevätaurinko on pahasta, joten koetan saada mullan sulamaan hyvin ennen kuin timjami kumppaneineen paljastuu lumesta. En tiedä, onko siitä apua mutta yrittänyttä ei laiteta. On siinä muutama kuusenoksakin suojaamassa kevätauringolta ja varmuuden vuoksi uudet timjamin taimet ovat jo kasvamassa. Käytämme timjamia aika paljon ruuanlaitossa ja koska viimevuotiset ovat jo loppuneet pakastimesta, ei yhtään haittaisi, jos viimekesäiset timjamit saisi jatkamaan kasvuaan tänä vuonna. Rakuunakin voisi mieluusti lähteä kasvuun mutta sillä ei niin suurta väliä ole kuin timjamilla. Se on sen verran vahvan makuista, että pienempikin ripaus riittää ruuan maustamiseen. Niinpä viimevuotista satoa on vielä runsaasti jäljellä maustekaapissa.

Varastossa 'Thalia'-narsissit ovat jo nuppuja puskemassa. Talvetin ne kellarissa.

Päätin jo aiemmin, että pysyn tänä keväänä poissa saksalaismarketin juurakko-, sipuli- ja mukulahyllyiltä. Päätös piti todella huonosti, sillä löysin itseni heti torstaina aamupäivästä penkomassa valikoimaa. Olisihan siellä ollut vaikka mitä kaunista tarjolla mutta sain pidettyä pääni kylmänä kellarissa talvetettavien lajien kohdalla. Vähän kyllä teki tiukkaa jättää kaikki daaliat huomiotta. Upeita gladioluksiakin olisi ollut vaikka millä mitalla mutta kellarista on otettu jo vanhat heräilemään ja lisäksi sain anopilta lahjaksi ison pussillisen uusia. Ei siis tarvetta yhdellekään gladiolukselle. Perennoissa oli vähemmän omaan makuuni sopivia lajeja ja vielä vähemmän sellaisia, jotka viihtyisivät täällä. Yksi maksaruoho kuitenkin tarttui mukaan ja odottaa nyt lumien sulamista ruukutettuna eteisessä.

Vähän oli miettiminen, miten päin juurakon lykkäisi multaan. Nuo valkeat olivat nimittäin versoja.

Anopilta tulleet gladiolukset pääsevät ihan näinä päivinä vesiastiaan heräilemään.

Eteisen nurkassa on kukkineiden sipulikukkien välisijoituspaikka. Tungin sinne myös kukkimisesta kieltäytyneet hollanninkurjenmiekat.

Nyt on vielä sen verran napakoita yöpakkasia, että perennantaimet ja kukkineet sipulikukat ovat varmuuden vuoksi jääneet eteiseen odottelemaan lämpimämpiä öitä. Tuskinpa ne varastossakaan paleltuisivat mutta paremmin saavat valoa eteisessä ja mahtuvat odottelemaan sielläkin, kun ei vielä ole mahdotonta painetta saada taimia sisältä eteiseen. Kellarista eteiseen viimeisimmäksi tuoduista kasveista afrikansinisarja on herännyt. Karjalanneidossa ei näy vielä minkäänlaista elonmerkkiä ja pari pelakuuta on myös unten mailla. Jospa ne kuitenkin siitä pian heräilisivät. Verenpisaroita en sitten tuonutkaan eteiseen ja hyvä niin, sillä huomasin niiden lähteneen heräilemään varastossa. Jos kerta osaavat herätä viileämmässäkin, niin aina helpompi minulle. Kunhan varaston edusta sulaa vielä vähän, niin saan nostettua ensimmäisiä kasveja ulkoilemaan. Etupihalle kuistin viereen saisi myös kasveja ulkoilmaan tottumaan, jos hakisi varastosta harsoja aurinkosuojaksi. Toistaiseksi on vähän laiskottanut, joten homma on jäänyt ajatuksen asteelle. Kummasti sitä ihminen laiskistuu, kun joka paikka ei pullistele taimista ja puolet niistä huuda kaipaavansa lisää valoa.

Ensimmäiset elonmerkit afrikansinisarjassa. Ole kiltti ja kuki vihdoin tänä vuonna oikein komeasti!

Aiemmin tällä viikolla tuli bloggerilta sellainen moka, että oksat pois. Muutaman tunnin aikana se oli käynyt ilmeisesti blogini kokonaisuudessaan läpi ja viskonut roskapostiin 119 kommenttia. Suurin osa vieläpä omiani. Sen ymmärrän, että pelkät hymiöt tai lyhyet englanninkieliset vastaukset saattavat joltain automaatilta lentää roskiin mutta roskasisällön joukossa oli useita ihan oikeaa tekstiä sisältäviä kommentteja. Myös teiltä tulleita asiallisia viestejä. Opin myös sen, että ei passaa vastata pelkästään "Kiitos!", vaan jatkossa pitää ilmeisesti vastata useammalla sanalla, vaikka lukijalta tulleessa kommentissa olisi pelkkä hymynaama. Saisikohan jostain bloggerin asetuksista opetettua bloggerille, että ei tarvitse omassa blogissani, omiin postauksiini itse kirjoittamiani kommentteja poistaa. Ei meinaan itsetuntoa hirveästi kohenna se, kun oma teksti luokitellaan roskasisällöksi. Kohta varmaan nähdään sekin päivä, kun löydän roskakorista blogitekstejäni...

Kännykältä otettu näyttökuva hetkellä, jolloin huomasin kommentteja joutuneen roskapostiin.

Viimeisen kuukauden tai kahden sisällä blogger on heittänyt minut omasta blogistani sen verran usein roskakoriin, että päätin kokeilla, auttaisiko satunnaisen kommenttien valvonnan käyttöön ottaminen. Tähän saakka se on ollut poissa päältä kun ei noita roskakommentteja ole juuri tullut. Älkää siis ihmetelkö, jos kommenttinne ei tule näkyviin saman tien kun olette painaneet julkaise-nappia. Se on toivon mukaan nykyistä useammin odottamassa tarkistusta eikä suinkaan roskasisällöissä.

Karo juoksutti farkunlahkeesta pyöräytettyä leluaan pitkin hankia.

Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan! Vielä on aikaa huomiseen klo 18 saakka. Aurinkoista viikonloppua!