Ratkaiseva askel otettu

Yksi kevään tärkeitä merkkipaaluja on se hetki kun saa vietyä taimia ulos. Eikä vain ulkoilemaan, vaan mahdollisimman pysyvästi. Voi sitä avaruuden tunnetta, kun sisältä häviää laatikollinen jos toinenkin ruukkuja ja yhtäkkiä taimipöydillä on hirmuisesti tilaa. Väljyys on tosin vain väliaikainen illuusio, sillä pöydillä on taipumus näin keväisin täyttyä äkkiä uudelleen. Ei tarvita kuin yksi uusi kylvös, edellisten itäneiden koulinta tai vaihtaa taimien vaihto isompiin ruukkuihin.

Minikasvarin alla on tiivis tunnelma, tosin vielä mahtuu muutama ruukku.

Viime keväänä syntymäpäivälahjaksi saamani minikasvihuone pääsi taas hyötykäyttöön perennantaimien ja kakkoserän hankikylvöjen ulkokasvatuksessa. Ja kun tilaa kerta oli, laitoin niiden seuraksi myös tuoksuherneet, koristeheinien taimet, ohikukkineet sipulikukkaruukut sekä kellarissa talvehtineet viimekesäiset pensaiden pistokastaimet ja muutaman pienemmän kärhön. Kasvit ovat olleet nyt kaksi vuorokautta kasvarissa ja hyvin ovat pärjänneet. Eilen ja toissapäivänä, kun oli aurinkoista, niiden päällä oli yksi kerros harsoa suojana. Ensimmäisenä yönä harsoa oli kolme kerrosta, viime yöksi unohtui laittaa kaksinkertainen harso, joten kasvit olivat vain muovihupun ja yhden harsokerroksen suojissa. Onneksi ei ollut kuin aste-pari pakkasta muutaman tunnin ajan.

Tämä nimilaputon kärhö lienee 'Miss Bateman'. Viime kesän jurotus kannatti kun kasvu on kerta nyt näin pontevaa.

Muutama purkki kakkoserän hankikylvöksiä ja ihan vasemmassa reunassa kolme ruukkua kärhökylvöksiä.

Viime kesän pistokastaimi oli vääntänyt ilokseni kellarissa kukkanupunkin. Tämän pitäisi olla nuokkusyreeni.

Nurkassa on tuoksuherneitä, joista isoimmat on nyt myös latvottu.

Kasvimaalla on lunta enää alareunan käytävällä. Lavoissa tuntui olevan muutaman sentin syvyydellä vielä routaa mutta päätin silti tehdä jo pikkuisen kylvöjä ensimmäisenä lumesta vapautuneeseen lavaan. Istutin sinne syksyllä valkosipulia minkä lisäksi siihen kylväytyi kesällä palsternakkaa. Saa nähdä, kuinka omat siemenet lähtevät itämään. Nyt kylvin kolme rivinpätkää mustajuurta, kaksi lyhyttä riviä retiisiä ja niiden väliin lehtisalaattia. Tässä lavassa oli sulaa maata kymmenen sentin paksuudelta ja nyt kun kastelin kylvökset ja laitoin kannen päälle, maa sulaa varmasti nopeasti syvemmältäkin.

Ensimmäiset kylvökset. Luotan siihen, että siemenet tietävät, milloin on sopiva hetki itää.

Kellari on nyt kokonaan tyhjennetty. Nostin aikaisemmin varaston puolelle siirretyt kylmänkestävät kasvit nyt ulos, jotta sain varaston puolelle tilaa muratille ja lopuille kärhöille. Pientä järjestelyä pitää vielä tehdä, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti valoa pienestä ikkunasta. Tarkoitus oli nostaa kärhöjäkin suoraan ulos mutta täällä on ollut sen verran tuulista, etten kuitenkaan tohtinut antaa niille moista järkytystä. Totutelkoot ensin valoon varaston puolella ja kun sää taas muuttuu inhimillisemmäksi, pääsevät nekin ulkoilemaan.

Kompostorin vieressä verenpisarat, tällä puolella hortensia, mustaluumu, kaksi alppiruusua ja jouluruusu niiden takana, pelargoni sekä syyssyrikkä.

Ylläolevan kuvan kasveista verenpisarat, pelargoni ja hortensia siirtyivät yöksi varastoon, muut jätin ulos. Ensimmäisenä yönä kiedoin ne harson suojiin mutta viime yönä näille kävi kuten minikasvarille, eli iltatarkistus unohtui ja tuulessa lepattanut harso suojasi vain alppiruusuja, jouluruusua ja syyssyrikän yhtä oksaa. Edes syyssyrikän kellarissa kasvaneet haileanvihreät versot eivät olleet kuitenkaan säikähtäneet pientä kylmän puraisua. Toistaiseksi myös mustaluumu näyttää olevan kunnossa. Se onkin vasta silmuasteella, joten mahdolliset vauriot näkyvät vasta myöhemmin. Luulisi kuitenkin, että puu kestää hetkellisen pakkasen.

Eteisen asukit kävivät reilun tunnin verran ulkoilemassa perjantaina aamupäivästä, kun seinusta oli vielä varjossa eikä tuullut juurikaan.

Varsinaiset puutarhatyöt ovat vielä aika vähissä meillä mutta pensasryhmä oli jo sen verran sulanut, että pääsin saksimaan hanhikkien viimevuotiset kukat ja muutaman lumen alla murtuneen oksan pois. Silputin kaikki pensaiden juureen, kuten aina ennenkin. Hanhikeista siirryin mustilanhortensian kimppuun. Se alkoi olla jo niissä mitoissa että kuihtuneiden kukkien lisäksi piti lyhentää muutamaa liian tunkeilevaa oksaa. Pari lähestyi uhkaavan nopeasti kulkureittiä ja yksi luikerteli kevätatsaleaa kohti. Yhden melko lailla maanpintaa myöten etenevän oksan leikkasin kokonaan pois ja toista aika alhaalla kasvavaa oksaa vielä katselen ennen lopullista poistopäätöstä. En uskalla leikata suinpäin kaikkea, ettei vain tule tehtyä virheitä. Tarkoituksena on pikku hiljaa kasvatella hortensiasta tyvialueelta avarampaa, jotta aluskasviksi istuttamani 'Otson karkki' -puolukat pääsisivät levittäytymään paremmin ja keväiset sipulikukatkin näkyisivät hyvin. Talon puolella aluskasvina on karpaattienkelloa, joka saa myös levittäytyä lähemmäs pensaiden tyvialueita.

Mustilanhortensian (oikeassa reunassa) vieressä olevaa syyshortensiaa 'Prim White' uskallan leikata reilummin. Tässä ennen...

... ja tässä jälkeen, koirankokoiseksi leikattuna. Karo taisi löytää jotain pensasta mielenkiintoisempaa.

Jotkut eivät leikkaa syyshortensioita lainkaan siinä pelossa, että pensas suuttuisi eikä kukkisi lainkaan. En tiedä, miten vanha, vuosikausia leikkaamattomana ollut pensas rajuun leikkaukseen suhtautuisi mutta ainakin nämä nuoremmat puskat kukkivat oikein komeasti leikattuna. Leikkaan omiani joka vuosi hyvinkin ronskisti, kuten kuvasta näkyy. Yleensä leikkaan oksat poikki yhden silmun ylempää kuin edellisenä keväänä mutta nyt katkaisin muutaman oksan alempaa. Halusin nimittäin jättää kunnolla leviämistilaa myös puistoatsalea 'Illusialle', joka ei kasvuvauhdissa pärjää hortensioille. Lyhyemmäksi leikatut oksat kasvoivat sitä paitsi hyvin tiheässä ja hankasivat hieman toisiaan, joten niiden poistosta oli vain hyötyä.

Ensimmäiset posliinihyasintit alkavat raotella nuppujaan.

Aurinkopenkin vaaleanpunaiset isokevättähdet kukkivat myös pian. Pari ukkolaukan siementainta pitänee siirtää johonkin muualle, sillä niiden kookas lehdistö ei tähän sovi.

Olisin niin mieluusti nauttinut aurinkoisista ja lämpimistä päivistä edelleenkin mutta niinhän se on, että mikään täydellinen ei kestä ikuisuuksia. Nyt on taas pilvistä ja koleaa ja tietysti juuri silloin kun alkaa olla mukavasti krookuksia nupullaan. Onneksi posliinihyasintit, kevättähdet ja kevätkurjenmiekat aukovat kukkiaan myös pilvisellä säällä. Ennusteet uhkailevat sateilla, toivon mukaan tänne saadaan vain vesi- eikä lumisadetta. Maa on kyllä aika märkää mutta vesisade sulattaisi loput lumet ja vähäisen roudan olemattomiin ja kasvu pääsisi käynnistymään joka puolella. Ja juuri kun tämän sain kirjoitettua, alkoi sataa jotain epämääräistä hyhmää. Ehkä hyvin märkää räntää veden seassa? Säälle ei mahda mitään, joten tulkoot mitä hyvänsä moskaa nyt kunhan kuukauden päästä olisi jo kunnolla kesäistä.

Ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Harmony' näytti tältä pari tuntia sitten. Kurjemiekkakausi avattu!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja pian alkavaa viikkoa!