Vihdoin piipottaa ja vielä kovasti!

Piippokausi on nyt virallisesti avattu meilläkin. Löysin eilen ensimmäiset krookuksenpiipot odotetusti kuistin viereltä keltaisesta nurkasta. Niitä kuvaamaan mennessäni päätin vilkaista kevätkurjenmiekkojenkin kohdalta ja sieltähän niitä jo kurkki monta lehdenkärkeä hangen seasta. Kyllä kannatti lapioida lunta niiden päältä pois! Pääsin jo kitkemäänkin. Suorastaan hurja suoritus nykäistä neljä pientä lemmikintainta nukkapähkämöiden seasta pois. Todistaa se kuitenkin sen, että maa on ainakin pinnasta sulanut. Piippokauden lisäksi siis myös puutarhakausi on nyt korkattu.

Kevätkurjenmiekat nousevat aivan sinikatana 'Alban' viereltä.

Maksaruohon vieressä on enemmän lunta, mutta niinpä vain sieltäkin löytyi jo vilaus vihreää.

Krookuksetkin olivat ilmeisesti jo hangen alla hyvässä kasvussa kun ovat nyt näin pitkällä.

Kesällä 2,5-metrisen kärhötuen yläosan kuvaaminen ei oikein onnistunut. Kantavan hangen päältä se oli aika helppo homma.

Koulin viime viikonloppuna urakalla perennantaimia. Muutama laji, kuten punahatut ja keltatörmänkukat olivat helppoja, sillä niitä ei ollut kovin montaa ja taimet olivat tanakoita. Sen sijaan valtavan hyvällä itävyysprosentilla nousseet esikot ja amerikanvuokot vaativat vakaata kättä, helliä sormia ja paljon aikaa. Niiden taimet pysyvät pitkään pieninä, joten laitoin useamman samaan laatikkoon. Niin on helpompi pitää niiden kosteus tasaisena kuin yksitellen pieniin ruukkuihin istutettuna. Ripottelin astian pohjalle pikkuisen kanankakkaa varastolannoitukseksi, niin on taimille kasvuvoimaa siinä vaiheessa kun juuristo yltää sinne saakka. Isommille, yksittäin istutetuille taimille laitoin kanankakat yhteen kasaan ruukun reunaan.

Nilan esikkoa odottamassa koulimista. Taustalla rasia, johon ne ajattelin istuttaa.

Kippasin koko paakun ja erottelin siitä taimet. Näin niiden juuristo säilyi paremmin ehjänä kuin jos olisin yrittänyt kaivella niitä ruukusta tikulla.

Vasemmalla punahatun taimia, oikealla keltatörmänkukkaa. Ne pärjäävät näin siihen saakka kunnes saan osan kesäkukan taimista maahan ja ruukkuja vapautuu perennoille.

Tässä parin tunnin uurastuksen lopputulos. Vasemmalla ylhäällä olevassa laatikossa vielä yhdet ruukut koulimatta jääneitä keijunkukan ja vuorijumaltenkukan taimia.

Muutamia koulittavia taimia jäi vielä odottamaan ensi viikonloppua, mutta niissä ei kauaa mene. Kesäkukista on kylvetty ne mitä oli tarkoituskin ja jäljellä on enää loput hyötykasveista. Seuraavaksi pitänee tutkia kylvösuunnitelmista, missä vaiheessa seuraavat kylvöt pitää tehdä. Avomaankurkun, kesäkurpitsan ja pavut kylvän esikasvatukseen huhti-toukokuun vaihteessa, ehkä myös vähän kyssäkaalia. Vai kannattaisiko kyssäkaali laittaa tulemaan jo aikaisemmin? Onko kenelläkään kokemuksia sen esikasvatuksesta?

Kelloköynnöskin pääsi viikonloppuna isompaan ruukkuun.

Ja tiedättekö mitä? Nyt kävi juuri niin kuin keväällä yleensä tuppaa käymään, eli puoli vuorokautta sitten tehty postaus on jo auttamattomasti myöhässä. Postauksen alkupään kuvat piipoista otin illalla ja ajattelin vielä ennen jutun julkaisua kuitenkin käväistä ulkona tarkistamassa, olisiko takapihalla jo piippoja, joista saisi loppuun vielä kivan, aurinkoisen kuvan. Löytyi piippoja, mutta löytyi myös nuppuja! Vannon, että näiden kaikkien päällä oli vielä eilen lunta!

Pation luota löytyi lumen alla vähän vaakatasoon kasvanut kevättähti (ainakin todennäköisesti).

Ja miten paljon luumupuun alta löytyi 'Barr's Purple' -krookuksia nupullaan! Seassa on myös muutama isompi piippo, lummetulppaania ehkäpä.

Hahaa, täältä tullaan, kukkakevät!