keskiviikko 19. huhtikuuta 2023

Vihdoin piipottaa ja vielä kovasti!

Piippokausi on nyt virallisesti avattu meilläkin. Löysin eilen ensimmäiset krookuksenpiipot odotetusti kuistin viereltä keltaisesta nurkasta. Niitä kuvaamaan mennessäni päätin vilkaista kevätkurjenmiekkojenkin kohdalta ja sieltähän niitä jo kurkki monta lehdenkärkeä hangen seasta. Kyllä kannatti lapioida lunta niiden päältä pois! Pääsin jo kitkemäänkin. Suorastaan hurja suoritus nykäistä neljä pientä lemmikintainta nukkapähkämöiden seasta pois. Todistaa se kuitenkin sen, että maa on ainakin pinnasta sulanut. Piippokauden lisäksi siis myös puutarhakausi on nyt korkattu.
Kevätkurjenmiekat nousevat aivan sinikatana 'Alban' viereltä.
Maksaruohon vieressä on enemmän lunta, mutta niinpä vain sieltäkin löytyi jo vilaus vihreää.
Krookuksetkin olivat ilmeisesti jo hangen alla hyvässä kasvussa kun ovat nyt näin pitkällä.
Kesällä 2,5-metrisen kärhötuen yläosan kuvaaminen ei oikein onnistunut. Kantavan hangen päältä se oli aika helppo homma.
Koulin viime viikonloppuna urakalla perennantaimia. Muutama laji, kuten punahatut ja keltatörmänkukat olivat helppoja, sillä niitä ei ollut kovin montaa ja taimet olivat tanakoita. Sen sijaan valtavan hyvällä itävyysprosentilla nousseet esikot ja amerikanvuokot vaativat vakaata kättä, helliä sormia ja paljon aikaa. Niiden taimet pysyvät pitkään pieninä, joten laitoin useamman samaan laatikkoon. Niin on helpompi pitää niiden kosteus tasaisena kuin yksitellen pieniin ruukkuihin istutettuna. Ripottelin astian pohjalle pikkuisen kanankakkaa varastolannoitukseksi, niin on taimille kasvuvoimaa siinä vaiheessa kun juuristo yltää sinne saakka. Isommille, yksittäin istutetuille taimille laitoin kanankakat yhteen kasaan ruukun reunaan.
Nilan esikkoa odottamassa koulimista. Taustalla rasia, johon ne ajattelin istuttaa.
Kippasin koko paakun ja erottelin siitä taimet. Näin niiden juuristo säilyi paremmin ehjänä kuin jos olisin yrittänyt kaivella niitä ruukusta tikulla.
Vasemmalla punahatun taimia, oikealla keltatörmänkukkaa. Ne pärjäävät näin siihen saakka kunnes saan osan kesäkukan taimista maahan ja ruukkuja vapautuu perennoille.
Tässä parin tunnin uurastuksen lopputulos. Vasemmalla ylhäällä olevassa laatikossa vielä yhdet ruukut koulimatta jääneitä keijunkukan ja vuorijumaltenkukan taimia.
Muutamia koulittavia taimia jäi vielä odottamaan ensi viikonloppua, mutta niissä ei kauaa mene. Kesäkukista on kylvetty ne mitä oli tarkoituskin ja jäljellä on enää loput hyötykasveista. Seuraavaksi pitänee tutkia kylvösuunnitelmista, missä vaiheessa seuraavat kylvöt pitää tehdä. Avomaankurkun, kesäkurpitsan ja pavut kylvän esikasvatukseen huhti-toukokuun vaihteessa, ehkä myös vähän kyssäkaalia. Vai kannattaisiko kyssäkaali laittaa tulemaan jo aikaisemmin? Onko kenelläkään kokemuksia sen esikasvatuksesta?
Kelloköynnöskin pääsi viikonloppuna isompaan ruukkuun.
Ja tiedättekö mitä? Nyt kävi juuri niin kuin keväällä yleensä tuppaa käymään, eli puoli vuorokautta sitten tehty postaus on jo auttamattomasti myöhässä. Postauksen alkupään kuvat piipoista otin illalla ja ajattelin vielä ennen jutun julkaisua kuitenkin käväistä ulkona tarkistamassa, olisiko takapihalla jo piippoja, joista saisi loppuun vielä kivan, aurinkoisen kuvan. Löytyi piippoja, mutta löytyi myös nuppuja! Vannon, että näiden kaikkien päällä oli vielä eilen lunta!
Pation luota löytyi lumen alla vähän vaakatasoon kasvanut kevättähti (ainakin todennäköisesti).
Ja miten paljon luumupuun alta löytyi 'Barr's Purple' -krookuksia nupullaan! Seassa on myös muutama isompi piippo, lummetulppaania ehkäpä.
Hahaa, täältä tullaan, kukkakevät!

12 kommenttia:

  1. Piippojen voima ja tahto on nyt todistettu. Sieltä ne tulevat, läpi lumen ja jään.
    On sinulla ollut melkoiset koulimistalkoot. Hellien sormien ja vakaan käden lisäksi kouliminen vaatii pitkää pinnaa, kun siinä hommassa hosuminen tuottaa vain tappioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kuin ällistellä, miten nuo aikaisimmat kevätkukkijat osaavatkin nousta jäisestä maasta juuri silloin kun lumipeite on enää senttien paksuinen.
      Rehellisyyden nimissä on sanottava, että koulin noista esikoista ainoastaan 35 tainta itselle. Loput tungin takaisin ruukkuunsa ja lykkään ensimmäiselle pahaa-aavistamattomalle kyläilijälle. Meinasi olla kärsivällisyys koetuksella minullakin noiden hentoisten pikkutaimien kanssa ja ihan pienimmät jo viskoin surutta menemään. Harvinaisen hyvä oli itämisprosentti niillä.

      Poista
  2. Piipot, aina yhtä ihana näky, eikö totta? Ihania pikkutaimia koulittuna. On niissä hommaa, mutta palkinto odottaa myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on ja nupulliset piipot vielä ihanampia! Esikasvatuksessa saa kyllä vapaa-aikansa kulumaan tehokkaasti mutta onpa niitä taimia sitten kiva istutella kesällä kukkapenkkiin ja odotella kukintaa.

      Poista
  3. Ensimmäiset piipot tekevät ihmeitä! 😍 Ohan kuin joku alkuvuoden käännekohta 🤭
    On sinulla ollut koulimista ja itse ehkä olisin koulinut vain kylmästi tuppaina 😅 hyvät hermot sinulla, vaikka osa jäikin alkuperäiseen ruukkun 😜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä on yksi vuoden kohokohdista. Ensimmäisistä piipoista kun ei mene kuin päiviä siihen, että piippoja on joka puolella.
      Harkitsin kyllä jossain vaiheessa, että lykkään loput taimet vain tuppaina, mutta sitten päätin vain jatkaa siihen saakka että saan varaamani astiat täyteen. 35 esikontainta riittää minulle hyvinkin. Loput taimet olkoot muiden murheenkryyneinä.

      Poista
  4. Oi, ensimmäiset piipot. Kasveilla on kiire kun työntävät nuppuja esiin jo lumen alla. Urhea suoritus tuo esikkojen koulinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei haittaa yhtään piippojen hirmuinen kiire. Ne ovat oikeastaan aika suloisiakin työntyessään hangen läpi.
      Jopa minulla meinasi mennä hermot esikontaimien kanssa ja silläpä keijunkukat ja vuorijumaltenkukat jäivätkin koulimatta. Ensi viikonloppuna painitaan sitten ehkä niiden kanssa.

      Poista
  5. Piipot ilahuttaa kyllä kummasti, sinnikkäitä ovat, läpi lumen ja jään! Meilläkin kukkii ensimmäiset keväiset kukkijat. Paljon on koulittavoo siulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä piippojen sinnikkyyttä. Koulittavia on minusta tänä keväänä vähemmän kuin aiempina vuosina, vaikka onhan noita silti aika paljon. Ehkä ensi vuonna osaan tehdä vain maltillisen määrän kylvöjä.

      Poista
  6. On aika hauska katsoa, miten kiire on kevään sipulikukilla tunkea lumen ja jäänkin läpi. Olet ollut ahkera, sillä koulimista olet saanut tehdä ihan huolella. Nyt sitten vain kaikille reipasta kasvua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on kiire kukkia ennen kuin isommat kasvit kasvavat varjostamaan. Välillä ihmettelen, että tässäkö oli kaikki. Määrät tuntuvat nimittäin pariin aikaisempaan kevääseen verrattuna hyvin maltillisilta. Esikoita nyt vähän lipsahti enemmän kuin oli tarkoitus, mutta parempi niin kuin liian vähän. Kiitos!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!