Lumensulatusta ja arvonnan voittajat

Jos ei lumi sula itse tarpeeksi nopeasti, sitä on avitettava. Hangen pintaan on ainakin täällä tullut yöpakkasten ja jäätävien tuulien takia niin kova jääkuori, että eihän sellainen sula ikänään omin avuin. Tai sulaa se, mutta ei tarpeeksi nopeasti eikä varsinkaan kevätkurjenmiekkojen, kevättähtien tai krookusten kohdalta.

Kevätkurjenmiekkojen kohdalta siirsin melkein puolisen metriä lunta nurmikon kohdalle ja jätin lopuksi lasten lumikolan tekemään töitä.

Hangen reuna sentään on vetäytynyt koko ajan taaemmas ja jopa niin hyvin, että piti siirtää merkkikeppi kiven taakse. Se pysyikin enää juuri ja juuri pystyssä. Hangen pinta oli merkkikepin laiton aikaan toiseksi ylimmän viivan tasalla ja nyt tämän päivän aikana se on painunut hitusen kolmanneksi ylimmän viivan alle. Sillä, että sain lapioitua aurinkopenkin "hiidenkiveä" esille, oli todella suuri vaikutus kiven ympäristön sulamiselle. Lapioidessani aloin miettiä, viihtyisikö mikään pieni sipulikukka nukkapähkämöiden seassa. Siitä lähtisi lumet todella aikaisin ja kulkureitin vieressä kukkia tulisi ihasteltua usein. Maa on siinä käytännössä pelkkää hiekkaa ja maa viettää kiveystä kohti, joten märkyydestä ei pitäisi olla riesaa. Onkohan siinä liian karut olot vaikka lumikelloille, scilloille tai krookuksille? Kevätkurjenmiekkoja en tuohon kohtaan haluaisi laittaa niiden pitkien lehtien takia.

Pihaantulossa on jo iso alue kiveystä näkyvillä. Varjoisampaan reunaan nakuttelin puron johtamaan sulamisvesiä ylhäältä pois.

Kiveykset ja kivet keräävät oikein hyvin lämpöä. Kivikkorinnekin on sulanut melkein silmissä siitäkin huolimatta, että olen heitellyt sulapaikkohin kiveykseltä paksuja jäälohkareita. Kivikkorinteessä on monta ikivihreää kasvia, joista ainakin sinilemmiö meinaa kärähtää helposti kevätauringossa. Jääpalikat tuovat varjostusta siksi aikaa, että maa ehtii varmasti sulaa. Sammalleimut ja kangasajuruoho eivät ole minusta yleensä kärsineet kevätauringosta, mutta laitoin niillekin silti jäätä niskaan. Osittain sohjoontunut jää sulaa nopeasti ja kun sulamisvedet jäävät kukkapenkkiin, pihakiveys ei yön aikana tule liukkaaksi. Ulko-ovelta pääsee nyt kävelemään liukastelematta kadulle mutta autotalliin mennessä saa olla varovainen. Toinen autoista, autotalli ja pihta varjostavat autotallin edustan niin tehokkaasti, että kiveys on edelleen paksun ja hyvin liukkaan jään peittämä. Tarvittaisiin lämpimiä öitä, jotta sekin alkaisi sulaa vauhdikkaammin.

Keltaista nurkkaa näkyy jo mukava kaistale. Pian pitäisi alkaa krookuksiakin jo nousta, sillä reunimmaisten kohdalta lumet hävisivät tänään.

Sitten siihen jännityksellä odotettuun arvontaan, joka on nyt suoritettu. Valkoisen setin arvontaan osallistui 12 lukijaa, pinkkiä settiä tavoitteli 7 lukijaa. Arvonta toteutettiin lappu ja pipo -menetelmällä, onnettarina toimivat lapset isännän ja Karon ollessa virallisina valvojina.

Kuopus onki valkoisen setin voittajaa valkoisesta piposta, esikoinen pinkin setin voittajaa mustasta piposta.

Valkoinen setti lähtee Marttamarialle, pinkki Sallalle.

Ja tässä vielä molemmat siemensetit, eli pikkuisen vajaat pussit leikkokukkaseosta, kahdessa pussissa koristeheiniä ja vielä pieni yllärikin pilkottaa pohjalta.

Paljon onnea voittajille! Laitatteko minulle sähköpostilla (hiidenkivella (at) gmail.com) osoitetietonne ensi sunnuntaihin 23.4. mennessä, niin pistän kirjettä tulemaan.