Kevääntekoa

Kevät tulee tekemättäkin mutta aina sitä on mukavampi vähän avittaa. Tosin pääsiäispyhinä oli niin mainiot säät, että hikihän siinä puuhassa tuli. Niinpä hain sisältä puutarhalehden ja luin sitä rappusilla. Takkikin oli liikaa auringon porottaessa, joten jopa minä, vilukissojen kuningatar, olin t-paitasillani 10.4. Enpä muista kovin montaa huhtikuun alkupuolta, jolloin olisi näin käynyt! Lisäksi kuulin peipposen lurittelevan ensimmäistä kertaa. Siinäpä syytä kerrakseen tehdä kevättä.

Sää, puutarhalehti ja lukuseura olivat täydellisiä. Lapion jätin tekemään raskaan työn puolestani.

11.4. illasta otettu kuva. Lapion siirsin jo aamulla eri kohtaan jatkamaan hommia, lasten lumikola sulattaa kinoksia.

Tiedän, että moni naureskelisi lumensulatuskonstilleni, mutta se todistetusti toimii. Aurinkoisena päivänä rautalapio uppoaa kymmensenttisen jään läpi ihan itsekseen päivän aikana ja jopa eilen se oli uponnut muutaman sentin verran, vaikka oli pilvinen päivä. Autotallin varjoisalla seinustallakin pystyssä olevien lumikolan ja alumiinisen lumilapion terät sulattavat jäät ympäriltään ja ne lilluvat teriensä muotoisissa vesilammikoissa. Jos yöllä on pakkasta, kolaa ja lapiota on turha aamulla edes yrittää saada irti niitä rikkomatta. Metalli johdattaa tehokkaasti lämpöä ilmasta jäähän ja sitä käytänkin hyväkseni pihaantulomme jäätikön sulatuksessa. Toki hiekka, kahvinporot tai tuhka sulattaisivat jään nopeammin, mutta niistä tulisi sisälle likaa ja lumien sulettua pitäisi harjata kiveys puhtaaksi. Maaliin pääsee hitaamminkin.

Ihan vielä ei pääse ilman nastakenkiä piharinnettä alas mutta kivikkorinteestä paljastuvia kasveja pääsee tutkimaan.

Pelkän lapion sulatustehoon en hommaa kuitenkaan jätä, vaan käyn joka päivä laajentamassa sulapaikkoja, jotta tumma kiveys vauhdittaisi sulamista. Sen lisäksi, että sulapaikat laajenevat joka päivä, jäätiköt myös ohenevat ja pehmenevät. Päivä päivältä jäästä lohkeaa kerralla isompia palasia, jotka viskon lähimmälle nurmikkoalueelle. Viikonloppuna aion lapioida kevätkurjenmiekkojen kohdalta vähän lunta pois, jotta niiden ei tarvitse odotella viikkokausia hangen alla. Eivätpähän ala kukkia siellä piilossa.

Nyt on kuuden päivän merkit mittatikussa. Hangen reuna on vetäytynyt selvästi samalla kun pinta on vajonnut alemmas.

Vielä yksi kuva 10.4. Pitihän sitä jo vähän kaivaa patiotakin esille. Oli kyllä vähän raskasta viskoa märkää lunta tuonne seinäkkeen taakse nurmialueelle...

Kurkataan vielä pikaisesti kasvipuolta. Eteisessä riippapelargoni on innostunut nuppuilemaan. Muut pelargonit heräilevät talviuniltaan toiset nopeammin, toiset hitaammin. Kellarissa talvehtinut pelakuulaatikko on varsin surkean näköinen. Saa nähdä, pitääkö siihen istuttaa paikkaustaimia vai jaksavatko vanhat lähteä kasvuun. Murattien kirvaongelma näytti pitkään olevan hoidettu mutta sitten huomasin liuskalehtisessä yksilössä pari uutta rykelmää juuri niitä samoja mustia kirvoja kuin aiemmin talvella. Nostin muratin illalla ulos pakkaseen mutta taisin unohtaa sen sinne liian pitkäksi aikaa, sillä koko kasvi oli ruskettunut. Vein jämät ulkovarastoon mutta saa nähdä, jaksaako se vielä tunkea juuresta uutta alkua. Onneksi on varakappale pullopuutarhassa, jos joskus haluan vielä kasvattaa uuden ruukkumuratin. Ja toisen istutin viime kesänä kukkapenkkiin. Jännityksellä odotan, onko se onnistunut talvehtimaan.

Riippapelargonin karvainen nuppu. Huomatkaa myös, kuinka paljon taustalla näkyy puutarha-aitaamme. Sitä on näkyvissä ainakin 20cm!

Vaaleajouluruusun taimet alkaa tunnistaa jouluruusuiksi, kun ensimmäiset kasvulehdet puhkeavat.

Perennantaimien lisäksi myös hyötykasvit ja kesäkukat kasvavat hyvää vauhtia. Löysin ensimmäisestä 'Hungarian Yellow Wax Hot' -chilistä jo kukkanuppuja, vaikka koko kasvi on hädin tuskin 20cm korkuinen. Napsin ne pois, jotta kasvi kasvaisi vielä vähän kookkaammaksi ja jaksaisi sitten tehdä enemmän satoa. Pari tomaatintainta on suunnilleen samankorkuisia, suurin osa matalampia. Tomaatit, chilit, basilikat ja osa sellerintaimista on seikkaillut päivän mittaan aurinkoiselta ikkunalta toiselle, muut taimet ovat pysyneet taimihuoneen ikkunalla. Nostin taas vauvanhoitotason pöydän päälle, niin kaikki taimet saavat niin paljon valoa mitä länsi-ikkunalle tulee ja kasvilampusta muutaman tunnin lisäapua aamupäivisin ja tunnin illalla.

Taimipöydällä on vielä hyvin tilaa. Etunurkassa muutama kylvöskin.

Vaikka hoitotasolla onkin vielä runsaasti tilaa taimille, aion viedä ensimmäisen erän perennantaimia pian ulkovarastoon. Olen kyllä seuraillut kasvimaan sulamista sillä silmällä, että pian sinne saisi viriteltyä minikasvarin, jonka suojissa taimet myös saattaisivat jo pärjätä, kunhan yöllä ei ole kovin paljoa pakkasta. Paremmin ne saisivat valoa siellä kuin ulkovarastossa, jossa on vain yksi pienehkö ikkuna. Joka tapauksessa eteisessä asustelleet perennantaimet pitää saada kohtapuoliin viileämpään. Kävin mittailemassa ulkovaraston lämpötiloja ja kurkkasin samalla kellariin. Päätin mittausten perusteella nostaa viimeisen pelargonin, lankaköynnöksen, daalian juurakon ja gladioluksen mukulat ulkovarastoon heräilemään. Kellarin lattialla olikin nimittäin pintalämpömittarin mukaan enää 1-2 astetta lämmintä, kun varaston lattia oli 6-asteinen ja seinä 8-asteinen. Kokeilen tällä kertaa herätellä ne suoraan ulkovarastossa enkä tuo sisälle lainkaan, ellei nyt todella kylmää ajanjaksoa tule. Kärhöt, tavallisen muratin ja pensaiden pistokastaimet jätin vielä kellariin.

Pitkään aikaan amerikanvuokkokylvöksessä ei näkynyt mitään mutta sitten vain parissa yössä niitä olikin noussut näin paljon.

Ja sitten vielä muistutus käynnissä olevasta siemenarvonnasta. Arvonta päättyy tämän viikon sunnuntaina (16.4.) klo 18.00. Hyville siementen tunnistajille on seuraavassa kuvassa vähän maistiaisia, mitä lajeja toisesta leikkokukkasekoituksesta löytyi. Tunnistin itse tuosta punaisesta sekoituksesta kolme siementä mutta muutama itseltäni tunnistamatta jäänyt oli niin erikoisen näköinen, että jos niitä on kerran kylvänyt, ne varmasti tunnistaa vastakin. Kaikkiaan lajeja oli varmasti lähemmäs kymmenen erilaista, mikä on selvästi enemmän, mitä pussin kuva antaisi ymmärtää. Itse ainakin olen aika täpinöissäni tästä sekoituksesta. Kylvin myös arvontaan tulevia koristeheinän siemeniä ja näyttäisi siltä, että melkein kaikissa lajeissa on edelleen oikein hyvä itävyys. Yhdessä ruukussa ei näy vielä korren kortta, mutta osa iti viime keväänäkin hitaammin kuin toiset. Ainakin parissa ruukussa oli täysi 100% itävyys.

Tämän näköistä "mysliä" pussissa oli. Pienempi kasa jää minulle, isompi palasi takaisin pussiin odottamaan onnekasta voittajaa.

Eilen oli pilvinen päivä mutta ihan kuin tämä aamu valkenisi vähän kirkkaampana. Lämmintä ainakin on, sillä jo nyt mittari on kiivennyt pakkaselta plussan puolelle. Jospa siis tänäänkin kevät etenisi ison harppauksen. Kivaa päivää!