Ihanuuksia ja kamaluuksia paljastuu

Tähtisahrami 'Barr's Purple' oli tänä vuonna ensimmäinen kukkansa aukaissut kevätkukkija.

Kuten aloituskuvasta näkyy, kukkakevät on varsin vakuuttavasti avattu meilläkin. Voiko näin keväällä olla mitään ihanampaa kuin nuput edellä lumesta puskeva kasvi? En tänään ehtinyt seurata, löysikö vielä yksikään pörriäinen buffetille. Oli nimittäin liian kiire pyöriä ympäri pihamaata ihmettelemässä kaikkea, mitä hangen alta paljastuu. Barrien seasta näytti puskevan ainakin muutamia nupullisia posliinihyasintteja, joita en edes muistanut syksyllä istuttaneeni. Muistiinpanojen mukaan olen sellaisen kuitenkin jollain syyshorroksen selväjärkisyyden hetkellä tehnyt. Ehkä toissasyksynä? No, eipä sillä väliä ole. Pääasia, että niitä on ja ovat nupulla. Kevätkurjenmiekat ovat myös juuri alkaneet paljastua lumen alta ja lisäksi samasta sekamelskasta työntyy tulppaanin ja kirjopikarililjojen piippoja. Lupaavalta näyttää!

Luumupuu 'Kuntalan' juurella kukkii jo ihan mukavasti ja yhtä sun toista piippoa puskee esille.

Ihan vielä ei pysty pikkukengissä ympäri pihamaata haahuilemaan. Välillä kumisaappaankin varsi meinasi olla liian matala ja minulla on sentään pitkävartiset Kontiot eikä mitään matalia saapasmalleja. Takapihan aurinkoinen ja suojaisa pohjoispääty alkaa olla jo sula mutta siellä on lasten pelikenttä. Jonkun aikaa saa siis vielä odotella kukkapenkkien paljastumista. Onneksi on kuitenkin noita muutamia pälvipaikkoja, joissa on värikästä elämää näkyvillä. Nyt on jo sen verran lämmintä luvattu, että lumi sulaa vauhdilla. Aikamoisen märkää sohjoa se jo olikin.

Takapihan näkymiä talon kummastakin päästä. Ei meillä vielä ihan lumetonta ole.

Nuotiopaikan luo viime syksynä tehdyltä luumutarhan laajennukselta löytyi hyvävointisia pieniä alppiruusuja.

Vähän jännitti syksyllä istuttaa maahan siemenlisättyjä alppiruusun taimia. Toivoin oikein suotuisaa talvea, jotta ne talvehtisivat hyvin ja jatkaisivat kasvuaan. Nyt ensimmäiset niistä ovat alkaneet paljastua lumesta ja vaikuttaisi siltä, että talvehtiminen on onnistunut. Reunimmaisesta oli irronnut muutama lehti mutta en tiedä, oliko joku tallustellut talvella sen yli vai mikä oli sulkasadon syynä. Muuten pienet rodot olivat virkeän näköisiä. Pitää huomenna seurata, ehtiikö maa sulaa ennen kuin niihin alkaa osua auringonpaistetta vai tarvitsisiko laittaa muutamia havunoksia varjostamaan. Elättelen toiveita siitä, että yön aikana loputkin lumet häviäisivät alppiruusujen luota. Ei sitä olisi enää paljoa jäljellä.

Alppiruusuja vastapäätä takanurkan laajennuksessa on selvästi aikaisten kukkasipulien mentäviä koloja. Keksisi vain jotain, mikä ei jänöille maistu.

Vasemmalla pensasryhmä eilen illalla, oikealla sama kohta alle vuorokauden kuluttua. Lumet sulavat ihan silmissä!

Pensasryhmästä löytyi jo 'Mount Everest' -laukan muhkeita piippoja.

Kaikki lumesta paljastuva ei kuitenkaan ole kovin mukavaa. Olin lähdössä aamupäivällä hakemaan postia kun satuin vilkaisemaan kivikkorinteeseen päin ja näin muutamia epäilyttävän mustia koloja. Melkein kirosin ääneen kun löysin isoimman tarhakylmänkukan kohdalta nyrkinmentävän kuopan. Siinä on joku myyrä herkutellut mehevällä kylmänkukan juurella monta päivää. Ainakin puolet juurakosta on syöty. Toivottavasti jäljelle jäänyt osuus jaksaa lähteä kasvuun. Muutamia versonalkuja syömättä jääneessä osassa näkyi. Täytin kuopan hiekkamullalla ja toivon parasta. Kylmänkukan lisäksi sinilemmiön oksien alla kulki tunnelia suoraan sammalleimun juureen, jossa myyrä oli pitänyt myös kunnon kestit. Sinilemmiö maistui kai pahalta, sillä sitä ei oltu kuin maisteltu vähäsen. Seuraava kohde oli iso tupas pallomehipartaa ja löytyipä vielä aika huolella syötyä nukkapähkämöäkin. Kauhulla odotan, mitä muuta kivikkorinteestä paljastuu kun lumet sulavat. Luulen, että asialla oli tällä kertaa peltomyyrä. Oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun maan pinnalla möyrivä myyrä on tehnyt kukkapenkissä tuhojaan. Aiemmin ovat pysyneet nurmikolla.

Ylhäällä vasemmassa kuvassa juuri lumen alta paljastunut jättikuoppa ja pari sinilemmiön oksien alla menevää tunnelia. Ylhäällä oikealla nukkapähkämöä, alhaalla pallomehiparta ja sammalleimu.

Aurinkopenkin puolelta kevätkurjenmiekkaniityltä löytyi myös myyrän talviruokailupaikkoja. Täältä oli popsittu sinikatanaa mutta ilmeisesti vain maanpäällisiä osia.

Hyasinttien piippoja nousee. Nuppujakin näyttäisi olevan tulossa lehtien välistä.

En löytänyt vielä kevätkurjenmiekoista tai niiden seassa kasvavista kevättähdistä yhtään kukkanuppua. Ihmeellisen pitkään ne odottelevatkin tänä vuonna! Olisin kyllä voinut lapioida niiden päältä aiemmin lumia pois, niin olisivat kukkineetkin aiemmin. Monta muuta nupullista ihanuutta kuitenkin löytyi. Koska verkkokalvoille ei sovi jättää mitään myyräntuhoja tai muuta rujoa sekasotkua, laitetaan pari kuvaa kukintakisassa kakkos-, kolmos- ja nelossijaa tavoittelevista kukkasista.

Ylhäällä kevättähtiä ja 'Golden Yellow' -krookuksia, alhaalla posliinihyasintteja ja krookus 'Pickwick', joka ei tunnu runsastuvan sitten millään.

Kakkossija jaettiinkin jo tämän päivän aikana. Pation luona muutama isokevättähti alkoi kukkia.

Tänään oli taas oikein lämmin päivä ja ehdin puuhailemaan ulkona yhtä sun toista, vaikka osa päivästä menikin muissa hommissa. Mitähän kaikkea kivaa viikonloppu tuokaan tullessaan?