Herkkuja

Pitkän ja rankan työviikon päätös huipentui minulla sangen mukavaan puutarhakierrokseen. Lähdin eilen aamulla töihin harmaassa ja koleassa säässä räntäsateen saattelemana. Yhdeksän ja puoli tuntia myöhemmin palasin kotiin ja pääsin tekemään pihakierroksen niin kauniissa auringonpaisteessa lintujen liverrellessä täysin rinnoin. Lumetkin olivat saaneet kyytiä muutaman päivän vesisateissa.

Kevätkurjenmiekat ja kevättähdet ovat vastassa heti ensimmäisinä kotoa lähtiessä ja takaisin palatessa.

Yleisnäkymä ei vielä oikein näytä miltään, kun osa on vasta nousemassa. Oikeassa ylänurkassa näkyy myös pikkuisen lisää kevättähtiä.

Aurinkopenkin kevätkurjenmiekka-kevättähtisekamelska on ehkä puutarhani eniten iloa tuottava kohta näin keväisin. Ne viihtyvät tuossa niin hyvin, että kukinta vain runsastuu vuosi vuodelta, vaikka siirtelen kesällä sipuleita muuallekin puutarhaan istutettavaksi. Suurin osa on sitä ihan tavallista 'Harmonya', mutta joukossa on myös pikkuisen 'Alidaa' ja 'Frozen Planetia'. Kierrän joka syksy puutarhamyymälät läpi siinä toivossa, että löytäisin lisää vaaleita kurjenmiekkoja noiden sekaan. Ylläolevan kuvan oikeassa reunassa näkyvän polun toiselle puolellekin mahtuisi lisää mutta en ole uskaltanut vesimyyrän takia istuttaa sinne kurjenmiekkoja. Olen päättänyt jättää vesimyyräalueen ja kurjenmiekkojen väliin muutaman metrin kukkasipulittoman suojavyöhykkeen, jotta vesimyyrä ei älyäisi kaivella tunneleitaan kurjenmiekkoihin saakka.

Juuri mainitsemani polun toiselta puolelta oli peltomyyrä (?) käynyt popsimassa tarhakylmänkukkia ja ilmeisesti myös punaisen pihaesikon.

En löytänyt vielä yhtään vesimyyrän tunnelia koko aurinkopenkistä. Toissa syksynä istutetut helmililjat ja tähtitulppaanit ovat kasvussa eivätkä lehtitupsutkaan lähteneet nykäisemällä irti maasta. Myös laukkoja näyttää nousevan suunnilleen sieltä mihin niitä olen istuttanut, joten ehkäpä vesimyyrä ei ole tällä kertaa tehnyt tunneleitaan kukkapenkkiini. En vielä nuolaise helpotuksesta mutta ihan pienet voitontuuletukset tein. Nyt ei harmita ihan niin paljoa peltomyyränkään tihutyöt, vaikka se on popsinut kolme suht kookasta tarhakylmänkukkaa sekä ainokaisen punaisen pihaesikkoni suihinsa. Lumien sulaessa myyrän tunnelimakkaroita löytyi myös nurmikolta aurinkopenkin vierestä, joten ihan koko talvea myyrä ole kukkapenkeissäni herkutellut. Kivikkorinteessä on vielä jonkun verran lunta mutta ilmeisesti myyrä on viihtynyt enimmäkseen nukkapähkämöillä.

Pitkään mietin, mitä tästä on syöty. Sitten muistin, että rantalaukkaneilikkahan se. Eipä tarvitse tänä vuonna pelätä, että rusakot söisivät sen nuput.

Onneksi tulin toissa syksynä jakaneeksi rantalaukkaneilikan kolmeen osaan. Talven yli kaksi jakopalaa oli aurinkopenkissä mutta päätinkin siirtää ne viime keväänä takapihalle. Lumet olivat tämän päivän aikana sulaneet sen verran niiden kohdalta, että löysin kummankin koskemattomana. Nyt vain odotellaan, että ne heräävät kasvuun. Tässä tuli ehdottomasti varmistus sille, että itselleen mieluisia kasveja kannattaa jakaa tai lisätä siemenistä ja istuttaa ympäri pihaa. Näin edes joku selviää, jos sattuu huono talvi, rutikuiva kesä tai ahneita tuholaisia kohdalle.

Autotallin vieressä nurmikolla oli tehty myyräntöitä ihan urakalla. Kärhökaaripenkin reuna on kuvan oikeassa laidassa.

Kivikkorinteen ja aurinkopenkin lisäksi myös autotallin vieressä on ollut myyrällä kunnon tunneliverkosto. Siinä kohdassa on ollut milloin mitäkin puupinoa tai roinaa säilytyksessä, joten nurmikko on ollut enimmäkseen rönsyleinikkiä, maahumalaa, voikukkaa ja ketohanhikkia. Alueen vieressä oleva kukkapenkin osa on vielä suurimmaksi osaksi lumen peitossa mutta reunoilta katsottuna näytti alkuun siltä, että myyrä ei olisi ulottanut tunneleitaan kivireunuksen yli kukkapenkkiin. Sitten kun kiersin penkin yläreunaan, niin löytyihän sieltä kuitenkin yksi lumen alla kulkenut tunneli. Ilmeisesti ainoastaan viimevuotinen leijonankita ja ehkä jokunen myskimalva olisi syöty, joten mitään vahingoksi laskettavaa siellä ei olisi tapahtunut. Nyt riittää kuitenkin myyrän herkkujen raportointi, sillä kauniimpaakin katsottavaa on vaikka miten paljon.

Prismassa törmäsin kivikkokasvirullakkoon, josta löysin tämän patjarikko 'Peter Panin'.

En tiedä, onko kivikkokasveja tullut jokaiseen Prismaan mutta ainakin Kuopiossa ne oli lykätty houkuttelevasti heti sisääntuloon ja arvatkaa vaan, pystyinkö kävelemään sen ohi. Hintaakaan kasveilla ei ollut kuin vajaa kolme euroa. Patjarikkoja oli kahta erilaista mutta ostamani 'Peter Pan' oli selvästi eri näköistä kuin se mitä minulla on ennestään. Ristikkejä, jotain ajuruohoa ja matalaa maksaruohoa oli myös tarjolla ja kaikki yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen markettikasveja. Rullakko oli varmaan ihan äskettäin tullut sinne, sillä ei siitä montaa kasvia oltu vielä otettu. Onneksi ei ollut tulenpalava hoppu, niin ehdin kasvien tutkimisen lisäksi ostaa myös esikoiselle hanskat, joiden takia olin Prismalle mennyt.

Toissapäivänä sain kuvattua keltaisen nurkan kultasahramit 'Romance' kukat avonaisina.

Jatketaan pihakierrosta. Sivupihalla majapenkki ja suo sulavat joka vuosi suunnilleen viimeisenä puutarhamme alueista. Metsä varjostaa sen verran, että lumet sulavat sieltä ainoastaan kunnon plussakelillä. On siinä toki se etu, että saa pitkitettyä näitä kevään ensikukkijoiden hetkiä pidemmälle aikavälille. Täällä kun kevät hurahtaa aina niin pikakelauksella läpi, että tämä ensimmäisten kukkijoiden kausi uhkaa jäädä todella lyhyeksi. Koen siis pienet sipulikukat ja muut aikaiset kevään ilot ensin tontin aurinkoisemmissa kohdissa ja kun niissä on siirrytty keskikevääseen, alkaa majapenkissä vasta ensimmäisten kukkijoiden kausi. Kaksi kevään vaihetta menee päällekkäin mutta kai sitä nyt sen verran voi multitaskata puutarhan kasvuvaiheiden kokemisessakin. 

Sinivuokko paljastui vihdoin lumen alta häikäisevän punaisena. Vielä ei nuppuja näkynyt mutta juuresta tuntui nousevan ainakin jonkinlaisia silmuja.

Raparperin vappuhuiskat loistivat ilta-auringossa kauas.

Raparperi ilmeisesti kuuli ja ymmärsi kun suunnittelin viime kesänä tai syksyllä kaivavani sen tänä vuonna pois ja istuttavani tilalle alppiruusuja. Koskaan ennen ei ole nimittäin raparperi noussut noin pontevana mitä se nyt tekee. Versojen määrä on varmaan kolminkertaistunut viime keväästä. Kuten huomaatte, kompostituomiolla uhkaileminen todella toimii! Syynähän siis ei varmasti ole sateinen viime kesä tai se, että raparperi olisi vihdoin toipunut viiden vuoden takaisesta jakamisesta...

Tämän alppiruusun ajattelin siirtää raparperin tilalle.

Taidan sittenkin muuttaa vielä pikkuisen suunnitelmiani ja antaa raparperin olla ainakin tämän kesän niillä sijoillaan. Alppiruusutkin kun ovat vielä sen verran pieniä, ettei niistä kookkaan raparperin korvaajiksi olisi. Suunnitelma on kuitenkin edelleen voimassa ja vielä joskus raparperi saa luvan tehdä tilaa rhodoille. Kasvakoot alppiruusut toistaiseksi kokoa siellä missä nyt sattuvat olemaan. Loppuun vielä muutama kuva aurinkopenkin kurjenmiekoista.

Ensimmäinen 'Frozen Planet' oli aukaissut eilisen päivän aikana kukkansa. Näitä näyttäisi nousevan enemmänkin.

Vasemmalla 'Harmony', oikealla kaksi 'Alidaa'. Sävyero on aika vähäinen mutta juuri ja juuri tunnistettava.

Pinkit isokevättähdet alkavat myös kukkia. Aurinko teki pienen heijastuksen kuvan alareunaan.

Mukavaa viikonloppua!