Viikontakaiset puuhat

Viime viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli viettämään joka päivä tuntikausia ulkopuuhissa mutta raportointi jäi vähän kesken ajanpuutteen vuoksi. Kevääseen totta vie toivoisi muutamaa ylimääräistä tuntia per vuorokausi! Ja ehkä myös joka viikolle kahdeksatta päivää, joka tietysti olisi aina vapaapäivä ja mielellään vielä puutarhalle pyhitetty sellainen. Viikonlopun kaksi päivää ei riitä keväällä millään, vaikka meillä olikin viime viikonloppuna vielä maa niin jäässä, ettei päässyt kitkemään tai muutenkaan penkomaan mitään. Onneksi oli runsain määrin muutakin puuhasteltavaa.

Risusavottaa riitti: etualalla eri paksuisia oksia lajiteltuna sekä laaduntarkastaja, taustalla käsittelemätön risukasa.

Liiterin katolle kurkottelevan vaahteran kaatamisen myötä haketin sai laulaa tovin jos toisenkin. Sain innostettua lapset avukseni ja risusavotassa vierähtikin mukavasti parituntinen. Lapset olivat jo pääsiäisviikonloppuna raahanneet suurimman osan sahatuista oksista kasaksi, jota nyt lähdimme purkamaan. Kuopus karsi oksasaksilla isommista oksista sivuhaarat, jotka minä jatkojalostin ohuemmiksi tukikepeiksi ja hakettimen syötäväksi. Esikoinen syötti tukikepeiksi kelpaamattomat risut hakettimeen. Lopuksi olimme kaikki kolme hakettimen ääressä. 

Kasat kasvoivat kunnes hakettimen johto irtosi melkein urakan lopussa.

Jätelavalta (tai mistä lie kaatopaikkakuormasta) "pelastettu" hakettimemme nielaisee pistokkeen laitteenpuoleisen osan sisäänsä aina kun johtoa yrittää laittaa kiinni. Siksipä johtoa ei olekaan tarkoituksella irrotettu haketuksen päätteeksi laitteesta mutta ilmeisesti työn tuoksinassa johto pääsi löystymään hiljalleen kunnes tipahti sitten kokonaan irti. Tuli pakkotauko seuraavaan päivään, jotta isäntä ehti kaivella osat esiin koneen syövereistä ja asennella piuhan takaisin paikoilleen. Kolmirunkoisesta vaahterasta tuli polttopuun lisäksi mukava kasa järeämpiä tukikeppejä ensi talven jänisverkkoja varten, muutama paksumpi runko kukkapenkkien reunuksiin, iso kasa mm. tomaateille ja herneille käypäisiä tukikepakoita ja kolme kottikärryllistä ensiluokkaista haketta. Vaahteran puuaines oli suorastaan täydellistä meidän hakettimelle: oksat menivät sekä parin sentin pätkiksi että halkeilivat myös pituussuunnassa säikeisiksi. Levittelin hakkeet muovin päälle nurmikolle kuivahtamaan loppuun ennen kuin säkitän ne varastoon. Kompostoria mätänemään lähtenyt puuhake ei varmasti haittaisi mutta haju ei välttämättä ole varastossa kovin kiva asia.

Vaahterahaketta.

Oksista jatkoin vähän ohuempiin korsiin. Olen silputtanut aikamoisen määrän perennanvarsia suoraan kukkapenkkeihin mutta tarjonta oli nyt suurempaa kuin kysyntä, joten yksi huojuva kasa kottikärryn kyydissä odotti myös puutarhakompostoriin pääsyä. Koska routaisissa kukkapenkeissä ei ihmeitä voi tehdä, päätin sulloa myös paksummat perennanvarret hakettimen läpi ja talloa loput vanhassa vannassa silpuksi. Kukkurallisesta kottikärryllisestä tulikin noin 70 litraa oikein hyvää kompostin seosainetta, jonka sulloin suoraan vanhoihin multasäkkeihin ja vein ulkovarastoon karkeamman hakkeen ja biohiilisäkkien seuraksi. Nyt saa tehdä tarpeen mukaan sopivan seosaine-cocktailin joko lämpö- tai puutarhakompostoriin ja kottikärrykin vapautui muihin puuhiin.

Vähän tuli mieleen etelän maiden viinintallojat tästä touhusta. Ehkä heillä ei ole multaisia kumppareita jaloissaan...

Lapsille oli muutakin puuhaa kuin haketushommia. He saivat pestä sekä sadevesitynnyrin että lavakauluksen pleksikannen ja sehän vasta lystiä oli. Kyllä tuli pestyä pintojen lisäksi myös pleksin onkalot niin, että vesi suihkusi paineella kannen sisällä. Isäntä ja lapset pesivät myös pation laatoituksen ja isännän kanssa putsattiin liiterin nurkan IBC-kontista leväkasvustot kunnes myös painepesuri otti ja hajosi. Tai toimisihan se muuten mutta vesi alkoi valua laitteen sisältä siihen malliin, että arvelimme viisaammaksi lopettaa siltä erää. Sähkö ja vesi eivät ole kovin hyvä yhdistelmä, jos jompikumpi ei pysy omalla puolellaan.

Tynnyri piti pestä myös ulkopuolelta. Takana kuivumassa olleet hakkeet eivät välttämättä säilyneet ihan kuivina...

Lavakauluksen kansi sai kuivua kasvimaalla.

Talven aikana olin unohtanut autuaasti, että yksi lavakauluksista on pikkuisen suurempi kuin muut. Ja tietysti juuri sen lavan päälle minun piti se kansi lätkäistä. Tuuletus on ainakin kunnossa eikä tule liian kuuma ensimmäisille ötiäisille, jotka mullan alla ehkä heräilevät. Samalla kun kasvimaalle tuli mentyä, niin tutkin tietysti myös, onko kasvimaalla tapahtunut mitään. Lavat olivat sulaneet vähän syvemmälle kuin maa muualla ja harkitsinkin vähän, josko sinne jo voisi kylvää jotain. Jäi kuitenkin tekemättä, vaikka ilmasipulit olivatkin jo heränneet.

Ilmasipulit ovat sekä heränneet että paleltuneet. Mitäs lähtevät liian aikaisin kasvuun.

Ilmasipuleita katsellessani huomasin saman lavan toisella laidalla sipuliryppään, jota siinä ei syksyllä kasvanut. Ensin luulin, että ilmasipulit ovat lähteneet maailmanvalloitukseen mutta sitten muistin, että istutin viime keväänä salottisipuleita muiden kasvien sekaan vähän sinne sun tänne siinä toivossa, että edes joku kasvaisi. Suurin osa joutui sipulikärpästen hyökkäyksen kohteeksi ja loput tuleentuivat ennen kuin olivat kasvaneet juurikaan istukkaita suuremmiksi. Yritin noukkia kaikki pois sitä mukaa kun huomasin niiden tuleentuneen tai olevan kärpästentoukkien hampaissa mutta ilmeisesti yksi rypäs oli jäänyt hyvin piiloon. Jännityksellä odotan, tuleeko siitä ruokasipulia vai kukkia.

Viimevuotinen salotti(?)sipuli.

Viikonloppuun mahtui myös paikallisen Hankkijan kevään avajaiset, joissa kävin lasten ja Karon kanssa pyörähtämässä. Lapset lähtivät mukaan lähinnä täytekakun ja pomppulinnan houkuttelemina mutta innostuivat myös myymälään järjestettyyn pääsiäismunajahtiin, josta saivat palkinnoksi sukulakut. Karo herätti ansaittua ihastusta sipsuttamalla väkijoukossa ja väsyi reissusta niin, että nukkui tyytyväisenä puolet loppuillasta. Kasviostoksia en tehnyt mutta mukaan tarttui kaksi linnunpönttöä, multaa ja kaaliverkko, joka saisi olla tukevampaa tekoa kuin edellinen, joka repeili silpuksi jo ennen kuin ensimmäinen kesä oli takana. Uusille harsoillekin olisi ollut tarvetta mutta en löytänyt vahvempia, UV-suojattuja harsoja. Tähän puutarhaan ei saa eksyä enää yhtään halpaa haperoharsoa, joka ei kestä edes yhtä kesää hapertumatta.

Isompi pönttö mm. kirjosiepolle ja talitiaiselle, pienempi kuusi-, töyhtö- ja hömötiaiselle.

Meillä ei vielä viikko sitten kukkinut juuri mitään mutta ensimmäiset leskenlehdet löytyivät jo vaaleajouluruusun kaveriksi. Esikoistakin ensimmäinen oli jo melkein kokonaan aukaissut kukkansa. Lämpö sai posliinihyasintit ja idänsinililjat nousemaan vauhdikkaasti ja löysin niistäkin sunnuntai-iltana paljon nuppuja. Hyvä vain, että kukkia alkaa heräillä, sillä näimme ensimmäisen sitruunaperhosen liihottelevan pikaisesti ohi. 

Sitruunaperhosesta en saanut kuvaa, mutta etanahaiskiainen oli kömpinyt betonilaatan päälle.

Kimalaisia ei vielä viikonloppuna näkynyt mutta viikolla niitä jo pörräsi muutamia. Keväällä hankkimani loistoesikko ja kellarista tuodut asuurihelmililjat ovat jo kukkimisensa kukkineet ja loput kellarissa talvetetuista sipulikukista ovat vasta kasvussa. Koska kukkii? -haasteen kevättähdet ja huhtikurjenmiekat eivät kukkineet vielä tänäänkään, vaikka veikkasin niiden aloittavan jo eilen. 19.4. veikkaamani skilla sen sijaan saattaa jopa osua kohdilleen, jos ei aukea jo huomenna. Jännää! Posliinihyasintit ovat aloittaneet ilmeisesti eilen, sillä tänään niitä oli jo useita auki. Eilen minulla oli hulppea 12 tunnin työ-/opiskelupäivä +tunti yhteensä matkoihin, joten enpä ehtinyt puutarhaa edes ajatella. Rehellisesti sanottuna tänään on vähän jo hapottanut ja rauhallinen viikonloppu tulee totisesti tarpeeseen!

Ensimmäiset posliinihyasintit kukkivat.

Seuraavaan postaukseen tulee varmasti enemmänkin kukkia. Pikaisesti kävin töiden jälkeen puutarhakierroksella ja useammastakin paikasta löytyi jo väripilkkuja ja nuppuja ajankohtaan nähden runsain määrin.