Yksityiskohtia puutarhasta

Edellisen postauksen yleisnäkymistä onkin hyvä siirtyä pienempiin kokonaisuuksiin. Ihan minipieniä yksityiskohtia, kuten kukkien heteitä tai vastaavia ei ole tulossa, mutta jotain yleisnäkymiä pienempiä kohteita kuitenkin.

Afrikansinisarjan nuput alkavat kurkkia suojuslehden raosta. Nyt alkaa pitkän pitkä odotus.

Vuosia kaapissa lojunut lintukoriste on löytänyt paikkansa varjokujalta. Lintuja on koristeessa yhteensä kolme.

Kävin eilen ystäväni kanssa kunnon taimistokierroksella. Mukaan lähti pensashanhikki 'Lovely Pink', patjaharso, uusi nepalinhanhikki 'Ron McBeath' talvella kuolleen tilalle sekä kaksi kärhöä. Tällä kertaa ostoslistalla olikin loistokärhöjen sijaan viinikärhöjä. Kellarissa tulee olemaan taas talvella ruuhkaa, sillä jo pelkästään kärhöjä sinne olisi menossa ainakin kolme, mutta mahdollisesti jopa viisi, jos 'Albina Plenasta' ottamani pistokas suostuu juurtumaan ja päätän talvettaa myös tällä hetkellä ruukussa kasvavan 'Comtesse de Bouchaudin' kellarissa. 'Comtessen' ruukutin jo toukokuun alussa isoon ruukkuun, joten jos heinä-elokuun vaihteeseen mennessä se on kasvattanut ruukkunsa täyteen juuria, istutan sen suoraan maahan. Ja kärhöistä puheenollen: kaikki muut kärhöistäni ovat jo heränneet, paitsi mantsuriankärhö ja tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo'. 'Hagley Hybrid' on kasvussaan pisimmällä ja on täyttänyt jo nyt melkein koko pation kärhöseinäkkeen. 'The President' alkaa olla myös jo kasvojen korkeudella, mutta kaikki muut korkeintaan polvenkorkuisia ja osa vasta sentin verran maanpinnan yläpuolella. 

Kaksi uutta kärhöä pääsi isompiin ruukkuihin kasvamaan kokoa ensi kevääseen saakka.

Rönsyakankaalin kukissa on hieno suonitus.

Suonet näkyvät koristeellisesti myös haltiankukka 'Twilightin' lehdissä. Vaikka päällepäin lehdet ovat keskenään hieman eri värisiä, alta kaikki ovat yhtä punaisia kuin vasemman alanurkan lehti.

Ihmettelin tässä aiemmin patiopenkistä löytyviä pikkutaimia, jotka eivät näyttäneet ihan rikkaruohoiltakaan. Tutkin ja haistelin niiden lehtiä ja kiertelin puutarhassa etsimässä saman näköisiä samalla kun mietin, mitä minulla kasvoi siinä penkissä viime kesänä. Pian tunnistin taimet jättiverbenoiksi. Täysin väärissä paikoissa kasvavat taimet siirsin muihin kukkapenkkeihin, mutta osan jätin paikoilleen. Saa nähdä, ehtivätkö kukkia vielä tämän kesän aikana.

Jättiverbenat, valkoiset myskimalvat ja isomaksaruohon siementaimet sulassa sovussa. Yksi malvoista on erikoisen näköisesti kellankirjavalehtinen.

Himalajanesikon kukkavarsi on lähtenyt kukinnan jälkeen hauskasti kiertymään.

Kesäkurpitsan ensimmäinen nuppu sopii väriltään kauniisti mangoldin punaisiin varsiin.

Jätin osan keväällä versottamistani sinapeista kasvamaan ja istutin ne keväällä kasvimaalle. Nyt ne kukkivat sitruunankeltaisin kukin.

Joskus lapsellisesti ajattelin, että kauniina kesäpäivänä olisi mukava vaikka paljain jaloin tallustella patiolla. Onnistuu se edelleenkin, jos saa varpaansa ujutettua varjoisaan paikkaan, kuten ruokaryhmän alle. Muuten patiolla ja varsinkin työhuoneen rappukiven päällä astelu muistuttaa tulisilla hiilillä kävelyä.

Rappukiven lämpöennätys eiliseltä. Vaaleammat patiolaatat ovat sentään kymmenisen astetta viileämpiä.

Onneksi koko patio ei ole tulikuuma, sillä kärhöseinäkkeen, ruokaryhmän ja liiterin varjot pitävät osan laatoista selvästi viileämpinä. Kunhan istutukset kasvavat, ne varjostavat lisää ja rappukivenkin tilalle on suunnitteilla samantapainen puulla verhottu porras, mitä etuovella on. Siihen asti on pahimpina hellepäivinä muistettava pitää kengät jalassa tai hypittävä hyvin sukkelaan viileämmille laatoille. Saa nähdä, rikotaanko tänään lämpöennätyksiä.

Ja hei, käväiskääpä vielä katsomassa Uuden bloggerin hölmöyksistä -postausta; lisäsin sinne juuri yhden hyvin oleellisen huomion blogin ulkoasun muuttamisesta.