maanantai 29. kesäkuuta 2020

Sininen överikimppu

Kyllä meinasi taas eilen päässä kuohahtaa, kun huomasin, mitä lapset olivat nurkan takana puuhastelleet. Oli nimittäin sellainen tuho käynyt komeasti kukassa olevissa pikkuampiaisyrteissä, etten meinannut uskoa silmiäni. Esikoinen vieritti syyn kuopuksen niskoille, mutta kuopus, jonka suusta totuuden vielä edes useimmiten kuulee, paljasti, että he molemmat olivat ajaneet polkupyörillään kukkaparkojeni päälle. Sitä he eivät paljastaneet, kumman älynväläys se oli ollut. Eipä siinä muu auttanut kuin hakea sakset, leikata oksat isoina kimppuina syliin ja juoksuttaa kiireen vilkkaa vesialtaaseen. Ämpärikin kun oli liian pieni astia sylilliselle kukkia.
Kiitos taas edellisille asukkaille kodinhoitohuoneen jättialtaasta! Vielä olisi mahtunut toinenkin sylillinen kukkia.
Kävin hakemassa isoimman maljakkoni, kanaverkon palasen sekä terävän veitsen, ja aloitin pitkän ja puuduttavan työn. Varsi kerrallaan kynin ylimääräiset lehdet ja alimmat kukinnot ja katkaisin sopivaan mittaan. Maljakkoon rutatun kanaverkon reikiin sai helposti pujoteltua kukat sitä mukaa kun ne sai siistittyä. Harkitsin hetken kimpun sitomista spiraaliksi, mutta siinä jo valmiiksi heikossa nestejännityksessä olevat kukat olisivat joutuneet kestämään käsittelyä liian kauan.
Tämä on oikein käyttökelpoinen konsti, jos pitää tehdä asetelma nopeasti.
Pikkuampiaisyrttien terävä, minttumainen tuoksu alkoi tuntua päässä, kun silppukasa kasvoi ja maljakko alkoi täyttyä. Puolivälissä piti käydä viskaamassa kynittyjä lehtiä, varrenpätkiä ja käyttökelvottomiksi taittuneita kukintoja kukkapenkkiin pois sisältä tuoksumasta. Osa kukinnoista jäi sen verran lyhyeen varteen, etteivät sopineet tekeillä olevaan jättikimppuun. Jätinkin ne vielä altaaseen odottamaan, jos niistä saisi aikaiseksi pienemmän kimpun. Pikkuampiaisyrtti ei muuten tuoksu maljakossa juuri miltään, mutta varsien katkominen ja lehtien sekä varsinkin alimpien kukintojen nyppimisestä leviää melko voimakas tuoksu. Tällainen kasa olisikin kannattanut käsitellä mieluummin ulkona.
Valitettavan monta vartta oli tässä kunnossa ja joutui pöydällä olevaan roskakasaan. Vasta puolet altaassa olevista kukista on käyty läpi tässä vaiheessa.
Viimein kaikki kukat oli siistitty. Kimppua raikastamaan nappasin muutaman valkoisen myskimalvan kukinnon ja kanaverkkoa peittämään kevätvuohenjuuren lehtiä. Kevätvuohenjuuren lehdet taipuvat kivasti alaspäin ja niissä on napakat ja ohuet varret, jotka oli helppo pujottaa muiden varsien ja kanaverkon sekaan. Ne myös kestävät todella hyvin leikkovihreänä. Pikkuampiaisyrtillä on sama paha tapa kuin leijonankidalla, eli maljakossa kukat alkavat jo muutamassa tunnissa taipua kattoa kohti. Tänään kimppu on siis paljon pystympi ja kuvassa kauniisti sivuille kaartuvat varret ovat jokainen taipuneet L-mutkalle. Yksikään ei kuitenkaan nuupota ja kimppu tulee varmasti kestämään pitkään silmänilona.
Valmis kimppu heti asetelman teon jälkeen.
Myskimalvan raikas valkoinen sopii kauniisti pikkuampiaisyrttien sähäkkään violetisiniseen.
Viitseliäs voi kuvasta laskea, kuinka monta vartta kimppuun kuluikaan. Kovin montaa monihaaraista kukintoa kimppuun ei nimittäin tullut.
Pienempään kimppuun otin nukkapähkämön nuppuisia kukkavarsia sekä päivänliljan lehtiä. Tämän kimpun sidoin muuten spiraaliksi, mutta päivänliljan lehdet asettelin vain pystyyn muiden kukkien varsien päälle. Lähikuva löytyy heti postauksen ensimmäisestä kuvasta. Maljakkona on sydämenmuotoinen Muurlan vaasi.
Päivänliljan lehdet tuovat hauskuutta ja ilmavuutta muuten tiiviseen kimppuun.
Maljakon yläreuna on viisto, minkä ansiosta kimpun etureuna on selvästi alempana kuin takareuna. Kimppu sopii siis parhaiten nurkkaan.
Kuvan etureunassa oleviin kahteen puskaan ei paljoa vihreää jäänyt. Pari seuraavaa sen sijaan menetti vain osan kiveyksenpuoleisista oksistaan.
Loppuun on ihan pakko laittaa kuva eilisillalla auringossa hehkuneista tarhakeijunkukka 'Hansin' kukista. Taustalla myös pikkuampiasyrttiä.
Onko kohtalotovereita, jotka saavat välillä oman puutarhan leikkokukkia ihan pyytämättä ja vähän turhan paljon kerralla?

26 kommenttia:

  1. Oi voi! Tuholaisia sielläkin, mutta ihanat kimput teit. Täkäläiset tuholaiset eli peurat eivät jätä katkottuva varsia kuin aniharvoin, yleensä latvat nuppuineen vain katoavat. Minulla muuten valkoinen myskimalva kasvaa mirrinmintun vierellä, hyvin samantapainen kuin tuo sinun ihana sekoituksesi kimppuun, aivan ihana kukkapari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sellaisia tuholaisia, jotka ymmärtäisivät halutessaan puhetta, mutta siitä huolimatta aina välillä innostus ja rämäpäisyys vie voiton. Positiivinen puoli tosiaan on, että yleensä tuhot saa hyödynnettyä joko pistokas- tai leikkomateriaalina. Pitääpä harkita myskimalvan ja pikkuampiaisyrtin comboa johonkin kukkapenkkiin. Kiitos vinkistä, enpä tullut itse sitä ajatelleeksikaan!

      Poista
  2. Voi ei, mutta kimpuista tuli kauniita!

    Täällä tuhoja aiheutan lähinnä minä itse. Varsinkin vesiletkua pitkin pihaa kiskoessa saattaa mennä kukkia lyttyyn, harvemmin kuitenkaan mitään pysyvää haittaa aiheutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhotut kukat ilahduttavat sentään leikkoina ja juuresta varmaan kasvaa pian uutta versoa katkottujen oksien tilalle. Hetken aikaa vain on kukkapenkissä aukko. Vesiletkut ovat viheliäisiä, kun ihan huomaamatta saattavat vetää hennompia kasveja jopa juurineen ylös.

      Poista
  3. No voi harmi. Lapset ovat lapsia ja joskus hieman ajattelemattomia. Meilläkin viime viikolla mieheni ehti estää
    pikkuneitejä katkomasta kaikkia punapäivänkakkaroita, joilla hyväntahtoisesti olisivat halunneet ilahduttaa minua.
    Onneksi hyödynsit vahingon ja sait aikaan kauniita kimppuja. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Meillä halusivat vain tuhota pari kukkapuskaa :D En raskinut noin isoa kasaa kukkia jättää pelkäksi kukkapenkin katteeksi. Ilahduttavat leikkoina pidempään.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ei se mitään. En edes huomannut, että viestissäsi olisi ollut mitään outoa :)

      Poista
  5. Muksujen kanssa sattuu ja tapahtuu. Varmasti alkuun suututti, mutta toisaalta sait kauniit kukkakimput. Luultavasti niitä ei olisi muuten tullut poimittua. Omien muksujen tempauksista on jo paljon aikaa. Kymmenen vuotta sitten parin naapurin alakouluikäiset tytöt tulivat pihaamme poimimaan rinteestä kukkia. Samalla riipivät ruukuissa olleet orvokit. Olin laittamassa sisällä ruokaa ja ihmettelin pihalta kuuluvaa töminää. Seurasin riivittyjen kukkien vanaa pihaltamme ja löysin syylliset kotipihansa aidan vierestä tekemässä leikkiruokaa kukistani. Toisen tytön äiti uhkasi minua asianajajalla ja ilmoitti, ettei heidän tyttärensä tee mitään sellaista. Illalla molemmat tytöt vanhempineen soittivat ovikelloa ja pyysivät anteeksi. Olivat kuulemma käyneet muissakin pihoissa kukkia riipimässä. Perennoja eivät vetäneet juurineen, mutta ruukkuihin istuttamani kukat olivat mennyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se suututti, mutta epähän tuossa mitään peruuttamatonta tapahtunut. Enemmän olisi suututtanut pensaiden tai kärhöjen katkominen. Pikkuampiaisyrttiä on täällä jo aika monta puskaa ja se versoo kuitenkin nopeasti uudelleen, joten ei näillä helteillä niiden takia jaksa kauaa kiehua. Olen kyllä kerännyt niitä muutaman kerran maljakkoon, mutta en näin isoja kimppuja olisi raskinut kerralla kerätä.
      Aika hurjaa uhkailla asianajajalla tuollaisesta! Onneksi asia selvisi vanhemmillekin ja tytöt kävivät pyytämässä anteeksi. Varmaan muistivat pitkään, ettei toisten pihoilta käydä keräämässä kukkasia.

      Poista
  6. Täällä puutarha on aina saanut olla rauhassa lukuunottamatta aikoinaan yksittäisiä katkenneita kukkia jotka olivat törmänneet jalkapalloon. Nyt lapset ovat niin isoja ettei vahinkoja tapahdu, lapsenlapset taas ovat toistaiseksi antaneet kasvien olla, iso piha toki on auttanut asiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isolla pihalla riittääkin enemmän temmellyskenttää, niin ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen tehdä tihutöitä kukkapenkeissä.

      Poista
  7. Kaikkii noille pienille apulaisille aina juohtuu mieleenkin! Kommelluksia sattu meilläkin, kun pojat ol pieniä. Piäasii kun eivät ihteensä koskettele! Onhan se harmi kun kukkien varret katkeilivat, kauniin kimpun oot tehnykkin, ja varmaan lapset muistaa seuraavalla kerralla varoa. Kovasti tarhakeijunkukat kukkivatkin teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kannatti kerätä kukat kimpuiksi, sillä niistä on ollut paljon iloa. Lapetkin ovat malttaneet jättää ne rauhaan, vaikka normaalisti käyvät välillä kimppujakin huitomassa ja näpläämässä. Tarhakeijunkukat viihtyvät todella hyvin nykyisellä paikallaan ja kukkivat valtavasti koko kesän.

      Poista
  8. No, sanotaanko näin, että saitpahan ainakin komean kimpun maljakkoosi1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin kyllä saa tai raskii kerätä halkaisijaltaan puolen metrin kimppua!

      Poista
  9. "Niin ohikiitävää....", jalkapallolla ja frisbeellä sai aikoinaan hyviä kimppuja, nyt kimpunjärjestäjät ovat joa aikuisia ja ottaisin mielelläni muutaman päivän takaisin noista päivistä, jos se vain olisi mahdollista. Mutta harmituksenkin muistan, kun liljanvarsia katkesi ja olivat vasta nupuillaan:) Kauniit kimput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole jalkapallolla katkennut kukkia maljakkokuntoon ja frisbeetä ei anneta vielä lennätettäväksi. Ties vaikka olisi kukkien lisäksi ikkunat säpäleinä sen jälkeen :D Liljanvarsien katkeaminen harmittaa varmasti paljon, sillä niiden seuraavaa kukintaa saa odotella vuoden verran. Kiitos!

      Poista
  10. Oi että, muistan kyllä sen harmituksen päivän kun töistä tullessani huomasin rivitalon pihalla komeasti pullistelleet pionin nuput viskottuna pitkin pihaa. Ne siis olivat meidän omalla pikkupihaläntillämme ja naapurin tyttö oli ne kaikki napsinut pois. Omat penskat olivat odottaneet tuoksuvia pioneita yhtä innolla kuin minäkin ja harmittihan se hirmuisesti.
    Syyllinen oli helppo löytää kun kävi itse tuomassa nukenvaunuihinsa jemmaamiaan nuppuja takaisin, ei kuulema tarvinnut niitä enää.

    Nykyisellä pihalla suurimmat tihutyöt tekivät irrallaan tepastelleet kanat jotka kopaisivat nokallaan vähän kaikkea eteensä osunutta. Sittemmin opin rajoittamaan ulkoilualuetta. Harmittaahan se, mutta onneksi mitään ikuiseksi ajaksi peruuttamatonta vahinkoa ei tapahtunut. Komeat kimput.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pioniparkaa ja teitäkin, kun kovasti odotettu pioninkukinta jäi välistä! Onneksi syyllinen selvisi. Rivitaloissa ja vieri viereen ahdetuissa omakotitaloissa on tuo huono puoli, että leikkialueet laajenevat helposti naapurienkin pihoille.

      Poista
  11. Oi, mutta komean kimpun sait maljakkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä olisi kyllä tullut itse ihan noin paljoa kerättyä kerralla kukkia kimppuun.

      Poista
  12. Kimpusta tuli kaunis, mutta ensiharmitus oli varmaan suuri.
    Meillä lapset eivät oikeastaan tehneet kukille tai kasveille juurikaan tuhoa, leikkitilaa oli niin paljon ja eläimet kiinnostivat enemmän kuin kukat.
    Poikamme tosin testasi oksasaksien toimivuutta ja parturoi yhden istuttamani erikoiskuusen leikkimökin vieressä. No, jälkikäteen ajateltuna, tuo paikka ei tätä nykyä olisi ollut niin hyvä tuolle kuuselle, joten ehkä poika teki palveluksen loppujen lopuksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että piti laskea ensin kymmeneen ja sitten vasta alkaa kysellä syyllisen perään. Suurella pihalla on enemmän puuhaa kuin pienellä, joten ei välttämättä pari kukkapenkkiä niin kiinnosta. Vaikka minulla ei mitään havuerikoisuuksia olekaan, niin tuo on syy, miksi pidän oksasakset lasten ulottumattomissa :D Perennat onneksi toipuvat yleensä hyvin pikkuisen rajummastakin käsittelystä.

      Poista
  13. Voi kurjuus, mutta kimpuista tuli kauniit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, niin voisi uskoa, että viimeöinen myrskytuuli ja rankkasade saivat enemmän vahinkoa aikaiseksi. Pitää käydä pian tarkistamassa, saako lisää leikkokukkia vai onko mitään pelastettavaa.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!