Myöhäisempiä esikoita

Esittelin toukokuussa puutarhani ensimmäisenä kukkivia esikoita. Nyt viimeisinkin mattimyöhäinen on aloittanut kukinnan, joten on aika esitellä loput kevään ja alkukesän söpöliineistä.

Yksi puutarhani ensimmäisistä esikoista on tämä kullankeltainen kevätesikko, joka alkaa kukkia heti etelänkevätesikon jälkeen.

Niittyrinteessä kukkii punakeltainen esikko, joka kärsi selvästi viime talvesta. Hengissä on kuitenkin.

Niittyrinteessä on myös tämä samettisen tummanpunainen esikko. Sekään ei pitänyt talvesta, mutta on sentään vähän kookkaampi kuin edellisen kuvan esikko.

Dramaattisen näköinen pihaesikko on viihtynyt paahteisessa aurinkopenkissä.

Liila palloesikko kukkii tänä vuonna ehkä sentin pidemmällä varrella kuin viime vuonna. Edistystä se on tämäkin. Ehkä siis viiden vuoden päästä kukinto nousee jo lehtien yläpuolelle.

Viime vuonna hankin kuusi erilaista esikkoa, joista neljä selvisi talvesta. Valkoisen palloesikon menetys harmittaa vähän, mutta eipä se kovin näyttävä olisi kukkiessaan ollutkaan, jos esitys olisi ollut samanlainen kuin liilalla kaverillaan. Ruokakaupasta hankkimani vaaleanpunainen esikko oli vihreänä vielä lumien sulaessa, mutta hävisi taiston routaista maata ja kevätahavaa vastaan. Näistä seuraavista esikoista melkein kaikki näyttivät kuolleilta keväällä, mutta jaksoivat kasvattaa juuresta uudet lehdet ja kukkivat nyt. Ehkä normaalivuonna nämäkin kukkisivat aikaisemmin.

Tämä violetti esikko on melkein samansävyinen kuin edellisen esikkopostauksen kummitädin esikko. Tämä ja sen kaksi jakopalaa talvehtivat näistä parhaiten.

Ihana tummanpinkki esikko selvisi juuri ja juuri talvesta. Toinen näistä sen sijaan heitti henkensä.

Iloisin yllättäjä oli himalajanesikko, jonka luulin kuolleen kokonaan. Tämä ja sen pieni jakopala ovat kumpikin nostaneet melkein neonpinkit kukkansa korkealle lehtiruusukkeen yläpuolelle ja loistavat kauas.

Siinäpä olivat kaikki puutarhani neljätoista erilaista esikkoa. Ensimmäisenä kukkineet esikot löydät postauksesta Esikkojen esiinmarssi (klik, klik). Pienimuotoinen esikkoinnostus on selvästi vallannut minut näiden pinkinpunaisten ja violettien esikoiden myötä. Päädyin jopa jättämään kummitädin purppuranvioletit esikot valkoisten esikoiden kaveriksi VALKEAAN varjopenkkiini, silllä ne näyttivät niin kauniilta yhdessä, etten yksinkertaisesti raskinut erottaa niitä toisistaan. Nyt pohdin, pitäisikö minun muuttaa penkin nimikin, sillä eihän siinä enää ole pelkästään valkoisia kukkia. Kaikenlaista nämä kasvit saavatkin aikaan!