keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Hurmaavia ja vähemmän hurmaavia

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä keväänä minulle iski perusteellinen valinnanvaikeus. Kuvia kertyi kameran muistiin niin paljon, etten meinannut osata päättää, keräisikö teemapostauksen esikoista tai sipulikukista, raportoisiko puutarhaprojektien etenemisestä vai tekisikö kunnon potutuspostauksen puutarhan kutsumattomista vieraista? Kuvia selatessani päätin valita kaikista hurmaavimmat näkymät ja yksityiskohdat ja niiden rinnalle jotain toisesta ääripäästä korostamaan ensimmäisen ryhmän ihanuutta. Täysi sekamelska siis!

Keijupuutarha on minusta aika hienossa ympäristössä. Hiljalleen punastuvat valkovuokot ja liilat esikot sopivat täydellisesti keijujen maailmaan. Keijujen aitakin on jo korjattu ja talo suoristettu.
Erittäin tarkkamuistiset saattavat huomata, että keijupuutarhan takana ollutta risulintua ei enää näy. Kuva on otettu tarkoituksella hyvin matalalta, sillä lintu on kyllä edelleen omalla paikallaan. Se vain rötköttää hyvin kuolleen näköisenä maassa. Kolme talvea ulkosalla oli selvästi liikaa pelkästään risuista punotulle lintuparalle. Lepää rauhassa tirppa... ainakin siihen saakka että saan puutarhakompostin tyhjennettyä. Pääsee lintu kompostin pohjalle ilmastointikerrokseen.
Keijupuutarhan lähistöllä kukkii ensimmäinen tuoksuorvokki. En uskonut, että noin minikokoisen kukan tuoksu voisi oikeasti olla niin vahva!
Siirrytään keijupuutarhasta ja varjokujalta aurinkopenkkiin, jossa kukkii paljon kaikkea uutta ja ihanaa. Sieltä löytyy myös yksi todella epämieluisa yllätys. Ensin kuitenkin ne ihanammat yksityiskohdat. 
Viime syksynä saksalaismarketista ostetut isohelmililjat kukkivat. Ihmettelin kyllä ennen kuin kukkavarret nousivat, että tulppaaneitako olin tähän istuttanut. Lehdet eivät muistuta lainkaan helmililjan lehtiä.
Isohelmililjojen vieressä olevat hyasintit eivät saaneet kukkia tänä keväänä. Arvaatko syyn?
Ihmettelin kovasti, että aurinkopenkissä kukki niin vähän hyasintteja, vaikka olin niitä kuopannut sinne aika paljon ja lehtiä kyllä nousi aikaisemmin hyvinkin lupaavasti. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että joka ikinen hyasintti ja melkein kaikki viime syksynä istutetuista 'Lilac Wonder' -syreenitulppaaneista on syöty alakautta. Vesimyyrä vieraili toissakeväänä edellisen kerran aurinkopenkissä ja nyt se saaplarin talttahammas tai sen jälkikasvu tuli uudelleen! Tällä kertaa en alkanut tallomaan tunneleita, vaan kaivoin varovasti parin hyasintin kohdalle jääneitä reikiä suuremmiksi ja lykkäsin kolosiin vesimyyrän loukut. Vuorokauden odottelun jälkeen ei ole tullut saalista, mutta vihainen puutarhuri jaksaa kyllä odottaa ja samalla seurata, tuleeko lisää tuhoja. Olin kovasti huolissani aurinkopenkkiin syksyllä istutetusta pitsipihlajasta, mutta sen ympärillä ei tuntunut olevan tunneleita eikä puukaan lähtenyt kevyesti vetämällä irti. Laukan sipulit ovat toistaiseksi saaneet olla rauhassa, samoin lähemmäs kivikkorinnettä istutetut hyasintit. Ihme kyllä myös seuraavan kuvan tulppaaneita ei ole syöty, vaikka olivat vain puolen metrin päässä lähimmistä syödyistä hyasintin sipuleista. Ehkä myyrälle tuli vatsa täyteen ennen kuin se pääsi niihin saakka.

Näiden piti olla kaikkien ''Persian Pearl' -lajiketta, mutta kolme kukkiikin tuollaisena lohenpunaisena. Ilta-auringossa väri vähän vääristyi kummastakin, mutta sävyeron näkee kyllä selvästi.
Nämä 'Woodstockit' saivat myös kukkia rauhassa. Viime keväänä näistä nousi ainoastaan kaksi, joten oli hyvin iloinen, kun kolmaskin päätti tänä vuonna kukkia. Nämä eivät ole vielä lisääntyneet toisin kuin muut aurinkopenkin hyasinteista.
Vesimyyrästä rusakoihin. Nämä pysyivät kiltisti naapurien pihanurmikoilla, mutta pääsivät postaukseen, kun sattui niin hassu kuva. Toinen oli ilmeisesti lentoon lähdössä.
Kattomehitähdet olivat niin suloisesti tälläytyneet kiven koloihin.
Joskus puutarhakasveilla on taipumus levitä suorastaan holtittomasti. Olen miettinyt, että joidenkin kasvien kohdalla se ei haittaa lainkaan kun taas toisten kohdalla tulee mieleen, että miksi on edes mennyt istuttamaan sitä puutarhaansa. Meillä mehitähdet saavat rauhassa tunkea itsensä melkein minne vain ja jos joku sattuu eksymään aivan väärälle kohdalle, sen vain siirtää hellästi sopivampaan paikkaan. Samoin käy laukoille, joiden siementaimia löytyy paikoitellen tiheämmästä kuin heinää on nurmikossa. Muutkin sipulikukat saavat levittäytyä ihan rauhassa ja omatoimista lisääntymistä jopa toivoo. Myös bellis saa vaeltaa ihan miten lystää, lemmikitkin ainoastaan vähäisin rajoituksin.
Ja sitten on helminukkajäkkärä... Ihan söpö vielä tämän kokoisena kivien väleistä kurkkiessaan, mutta missä asti se onkaan kahden viikon päästä? Melkein tunsin kylmät väreet selässäni ja lähipäivinä menen varmasti lapion kanssa näitä kurittamaan.
Kärhöjen heräämistä tarkistaessani löysin dramaattisen väriparin: lemmikkien ja tulppaanin heleänvihreät lehdet ja syysleimu 'Starfiren' mustanpuhuvat versot.
Yksi projektikuvakin on laitettava tähän väliin. Se taitanee kuulua niihin vähemmän hurmaavan näköisiin otoksiin, vaikka kertoo paljon siitä, että sivupihan projekti on edistynyt melkoisen harppauksen. Sain tänään nimittäin viimeiset hiekkakasan jämät tuhottua. Nyt pitää vain kaivaa kasan alle jäänyt kivikovaksi tinttaantunut mullos kunnolla auki ja perata seasta kaikki kivet pois. Tarvitsen nimittäin jonkun paikan, mihin saan kipattua kukkapenkkien kohdalta ylimääräiset mullat. Toivottavasti saan kammettua monta sopivan kookasta järkälettä ylös, ettei tarvitse keksiä aivan uutta paikkaa ylimääräiselle mullalle. Kaikki käyttökelpoinen "siirtonurmikko" on istutettu paikoilleen, joten tuo viimeinen mullos pitää nurmettaa kylvämällä. Toivottavasti siemeniä oli vielä jemmassa.
Taustalla näkyy, että kiveystä ja kivireunuksia on väkerretty, ja suunniteltu projektialue myllätty. Lapset aloittivat jo kasan alla olleen alueen möyhentämistä työkoneillaan.
Menköön seuraava vaikka välikevennyksenä. Viime yönä olin pitkästä aikaa "liikkeellä". Muistan nähneeni erittäin elävää unta siitä, että olin kaatanut pakastettuja karhunvatukoita vahingossa maahan tuohon kärhökaaripenkin edustan työmaalle. Olin kontillani sängyssä ja ilmeisesti keräsin mukamas marjoja kun isäntä havahtui siihen, että rouva puuhaa jotain. Hassua kyllä, tiesin jollain lailla itse olevani sängyssä ja edelleen muistan elävästi, mitä tein, näin ja sanoin, vaikka samaan aikaan näin ympärilläni hiekkaa, kiviä ja niitä karhunvatukoita. Selitin isännälle (mielestäni) hyvin uskottavasti, että "tämä kuulostaa siltä, että olisin unessa, mutta ihan hereillä olen. Multa kaatui ne pakastemarjat, ne... ne... mitkä ne nyt oli... ne karhunvatukat tähän hiekalle. Kerään ne pois, jatka vaan sinä nukkumista". Kaikeksi onneksi isäntä oli ollut niin unenpöpperössä aikaisten aamuvuorojen jäljiltä, ettei ollut edes kunnolla herännyt puuhailuuni saati sitten olisi muistanut ihan kaikkea enää aamulla. Jotenkin mieluisampaa muistaa itse, jos on hölmöillyt jotain unissaan kuin olla autuaan tietämätön asiasta siihen saakka, kun joku toinen paljastaa, mitä on tapahtunut. Meillä ei ole muuten koskaan ollut pakastettuja karhunvatukoita, mistä lie alitajunta senkin keksinyt.
Majapenkissä palloesikot alkavat päästä hiljalleen vauhtiin.
Tänään sain puutarhasta melkoisen paljon siistimmän, sillä heti aamusta keräsin jänisverkot pois ja samaan aikaan isäntä jatkoi syksyllä kesken jäänyttä pihlajan rankojen pätkimistä. Kuopus oli reippaasti apuna keräämässä puita kottikärryyn ja pinoamassa liiterin seinustalle kuivumaan, mutta viimeiset kolme kottikärryllistä jäivät minun tehtäväksi. Oli helpotus saada vihdoin etupiha siistimmäksi ja rankakasojen päällä olleet pressut siisteiksi paketeiksi ja pois näkösältä. Kukkapenkkeihinkin tuli vähän tilaa, sillä bongasin torilta ilmoituksen, jossa joku halusi ostaa perennoja. Otin yhteyttä ja kerroin, mitä olisi tarjolla ja tänään eräs seniorirouva kävi sitten hakemassa kukkurallisen kottikärryllisen yhtä sun toista. Suurin osa kasveista oli sellaisia, jotka olin joka tapauksessa aikonut pistää menemään joko liian innokkaan leviämisen vuoksi tai liian lähellä naapurikasvia kasvamisen takia, joten olin tyytyväinen, että kasvit pääsivät hyvään kotiin. Ensi lauantain taimipäivillä tuskin olisin saanut niitä myytyä kun eivät kaikki niistä menneet kaupaksi viime keväänäkään. Samoja peruskasveja kun oli monella muullakin myynnissä. Tänä vuonna olen liikkeellä ainakin omasta mielestäni sellaisella setillä, ettei pitäisi olla kovin monella muulla, joten jos olet lauantaina 28.5. Siilinjärven Kasurilassa, etsipä sieltä minut ja tule tutkimaan, löytyisikö jotain kivaa puutarhaasi istutettavaksi. Yritän ehtiä tekemään perjantaiksi listan, mitä aarteita minulla on tänä vuonna kyydissä.
Näitä kimalaisia on meillä tänä keväänä todella paljon. Erityisen viehättyneitä ne ovat imiköiden kukista. Pitäisi taas kaivella esiin kimalaisten tunnistamisohjeet, niin tietäisi vähän paremmin näiden lajeja.
Toissa kevään siemenkylvöistä oli aukaissut kukkansa melko tummanliila tarhakylmänkukka.
Samaisesta kylvöstä löytyi myös näin hempeän vaalea yksilö. Vieressä olevat kaverit ovat sävyltään "normaaleja". Viime keväänä en kiinnittänyt huomiota siihen, että olisivat olleet eri sävyisiä, joten pitää seurata tarkkaan, muuttuuko väri kukinnan edetessä vai olinko silloin vain sokea.
Liilan sävyillä aloitettiin ja liilaan näemmä päätettiin. Tämän postauksen lempparit sattuivat alkuun ja loppuun. Keijupuutarhan alueesta pidän muuten vain ja tarhakylmänkukka kuuluu ehdottomiin suosikkikasveihini. Seuraavaan kertaan, öitä!

16 kommenttia:

  1. Unissa tapahtuu joskus hyvinkin erikoisia asioita :D Ylimääräisiä taimia on kiva saada eteenpäin eikä yhtään haittaa jos niistä saa muutaman kolikon joilla hankkia uusia taimia. Ihanat kylmänkukat. Minun siemenkylvöstä on pari hengissä ja toinen niistä ehkä kukkii, liilaa kukkaa taitaa olla tulossa. Helminukkajäkkärä on melkoinen levittäytyjä mutta koska kaunis niin saa kasvaa meillä yhdessä tietyssä paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Voi sitä ressukkaa, joka yrittää tulkita syvällisempiä merkityksiä unilleen :D Minustakin oli paljon parempi, että ylimääräisille taimille löytyi ostaja kuin että olisin joutunut kaivamaan hyvät, rikkaruohottomat kasvit kompostiin. Sain kasveista vielä muutaman euron enemmän, mitä pyysin. Luulen, että tienatut killingit uppoavat johonkin uuteen kärhöön, joka on aivan pakko saada.
      Kiva, että sinullakin on tarhakylmänkukan taimet hengissä. Ne kukkivat aika pieninä, osa jopa seuraavana vuonna kylvöstä ja loput sitä seuraavana keväänä. Ei tarvitse jännittää montaa vuotta kukan väriä.
      Luulen, että helminukkajäkkärä saa vielä jossain vaiheessa kokonaan häädön kivikkorinteestä. Toistaiseksi annan olla, sillä sen lähistöllä on taas iso aukko, kun syyshohdekukat ja punahatut ovat ilmeisesti kuolleet talven aikana.

      Poista
  2. Unet ovat joskus aikamoisia 😄
    Nuo lilat kukkasesi ovat kauniita ja olen huomannut , että tänä keväänä innostun erityisesti lilan värisisistä 🤭
    Myyntionnea lauantaille 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ehkä joku liila kausi menossa, vaikka pidän kyllä valkoisista ja punaisen eri sävyistä edelleenkin. Kiitos! Toivotaan, että olisi hyvä sää, niin olisi paremmin ihmisiä liikkeellä. Tosin tosiharrastajat eivät ole sokerista ja tulevat paikalle, olipa sää mikä hyvänsä. Olen itsekin käynyt taimipäivillä ostoksilla tuulisena, koleana ja tihkusateisena päivänä.

      Poista
  3. Ikävän tempun myyrät tehneet hyasintit syödessään. Hyvä että tulppaanit sentään jättivät. Rohkaistuin itsekin viimein poistamaan verkot ja kyllähän puutarha kivemmältä näyttää ilman niitä. Tarhakylmänkukkasi kukkivat hienosti, ainakin kuvassa hempeämmän sävyn kyllä erottaa edukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesimyyrä on minusta yksi inhottavimmista puutarhan tuholaisista. Se livahtaa salakavalasti maan alla tekemään tuhojaan ja saattaa mennä jopa viikkokausia ennen kuin itse huomaa niiden käytävät. Meilläkään kun ei vakiona niitä asusta, niin ei osaa yhtään ennakoida niiden liikkeitä.
      Oli kiva, että samoista siemenistä tuli ainakin kolmea eri sävyistä liilaa tarhakylmänkukkaa. Pitää joku kerta kuvata tuon vaaleamman vieruskaverit, kunhan aukovat vähän enemmän kukkia ja värieron näkee kuvassa selvästi.

      Poista
  4. Todella ikäviä yllätyksiä. En todellakaan tiennyt, että ne tykkäävät syödä myös hyasintteja. Tuo projektikuva näyttää niin tutulta. Eilen tuli vastaan vanhoja valokuvia, miltä meidän piha näytti, kun autotallin rakennus oli vaiheessa. Siinä oli projektipihaa siedettävä jonkin aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt minäkään. Ensi syksynä taidan istuttaa paljon narsisseja aurinkopenkkiin. Ehkä myös valkosipulia :D Projektipihat ovat varmasti tuttuja kaikille. Toivottavasti meidän pihalle ei enää tule hiekka- tai mitään muitakaan kasoja muutamaan vuoteen. Välillä olisi kiva nauttia vähän avarammista maisemista.

      Poista
  5. Vesimyyrä on kyllä, ihan kuten sanoit, yksi ikävimmistä puutarhassa vierailevista tuholaisista. Meilläkin se oli muutamia vuosia sitten riesana. Nyt niitä ei onneksi ole ollut moneen vuoteen....kop kop kop.
    Loistava kasvupaikka mehitähdillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei tulisi meillekään enää vesimyyriä ja tuo yksi jäisi pian loukkuun ennen kuin ehtii tuoda jälkikasvunsakin tänne. Mehitähdet täyttävät hyvin kivien välit ja muut koloset.

      Poista
  6. Kyllä on ikäviä nuo myyrät ja sammaan kasttiin männöö rusakotkin. Meillä kontiainen myllevää, se ei syö vaan järjestystä muuttaa kasveille. Tiellä ajaessa rusakoita näkyy usein.
    Mie haaveilin tuosta helminukkajäkkärästä, vaan taijampa jättee hankkimatta. Ei oo kiva kun on noin hanakka levviimään.
    Tarhakylmänkukat on ihania, luulin kerratun 'papagena'n hävinneen kukkapenkistä. Iloisesti yllätyin, kun sen hoksasin eilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusakot on sentään helppo nähdä ja torjua, kun vaan muistaa verkottaa kasvit huolella. Vesimyyrää ei voi estää oikein mitenkään, jos se on puutarhaan tullakseen. Kontiainenkin voi saada ikävää jälkeä aikaiseksi tunneleita kaivaessaan, mutta kasvit onneksi säästyvät.
      Helminukkajäkkärä on kaunis, mutta sen leviämistaipumus pitää ottaa huomioon. Olisi ehkä kannattanut minunkin rajata jollain sen kasvualusta, ettei se pääse leviämään.
      'Papagena' on todella kaunis, se on minulla vielä ostoslistalla.

      Poista
  7. Voi miten ikävä yllätys, vesimyyrät ja muutkin tuholaiset ovat kurjia, kun ne puutarhaan löytävät herkuttelemaan. Toivottavasti pitsipihlajasi on säästynyt vesimyyrien mässäilyltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesimyyrä on minusta inhottavin tuholaisista. Se tulee niin salakavalasti maan alla. Pitsipihlajan menetys harmittaisi kovasti, vaikka se alennusmyyntitaimi olikin. Se on kuivattanut kaikki silmunsa talven aikana, mutta kuoren alla on vielä vihreää, joten ehkä se on hengissä. Voi olla, että silmut kuivuivat myöhäisen istutuksen takia.

      Poista
  8. Ihana keijupuutarha, olen ihan haltioissani tuosta. Niin söpö talokin <3 Nappaan kyllä tämän idean mieleeni, josko joskus olisi aikaa tuollaiseen rentoon väkertämiseen. Voihan vesimyyrä! Toivottavasti saat mokomat loukutettua tai ne osaisivat ihan itse jättää puutarhasi rauhaan. Projektinne ovat taas edenneet huimasti. Mahtavaa, että olet päässyt joistain ylimääräisistä kasveista eroon ja saanut tilaa kenties uusille kasveille. Hih, mikä uni. Minulla herahti jo vesi kielelle noista pakastetuista karhunvatukoista (en tosin ole maistanut niitä pakastettuina, mutta ei kai ne paljon pahemmilta voi maistua kuin tuoreetkaan). Kaikkea sitä tuleekin joskus unissaan puuhattua. Toivottavasti ensi yönä saat vähän levollisemmat unet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keijupuutarha oli viime kesän väkerryksiä ja olen itsekin siitä aika innoissani. Vielä pitää laittaa sinne keijut ja muutama muu juttu.
      Ei ole jäänyt vesimyyrä loukkuun. Täytin sen tunnelit samalla kun tutkin, mitä kasveja se on käynyt vetämässä kitusiinsa.
      Pakkohan se on edes jonkun projektin edistyä, kun aamusta iltaan tonkii :D Uusille kasveille ei kasvien ostajarouvan myötä tullut tilaa, mutta entiset mahtuvat nyt kasvamaan paremmin kun vieruskaveri ei ahdistele ihan liian lähellä.
      Karhunvatukka toimisi varmaan ihan hyvin pakasteenakin. Ehkä alitajunta yritti ehdottaa uusia makuelämyksiä. Jännittävää mennä iltaisin nukkumaan kun ei tiedä, mitä kaikkea yön aikana tapahtuukaan :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!