Majapenkin kevättä

Vanhan kasvimaan tilalle parin viime vuoden aikana väkerretty majapenkki on kukkeimmillaan loppukesällä jaloangervojen ja kärhöjen kukinta-aikaan. Olen yrittänyt kuitenkin ujuttaa sinne myös kevätkukkijoita, sillä muuten varjoisa ja hitaasti keväällä sulava kohta olisi pitkään todella tylsä. Jotain alueen kasvuunlähtövauhdista kertoo se, että kun takapihalla narsissit ovat jo nupulla, majapenkissä ne vasta ovat kurkistelemassa mullan pinnalta. Onneksi on myös nopeasti keväällä heräileviä kasveja, kuten esikot.

Viime keväänä taimipäiviltä hankittu vaaleankeltainen, melkein valkoinen esikko kukkii melkein saman tien kun maa on sulanut. Yksi nimiehdotus tälle voisi olla suikeroesikko 'John Mo', mutta ehdotuksia otetaan vastaan, jos joku tunnistaa tämän paremmin.

Palloesikot ovat vasta työntämässä nuppujaan maanrajasta. Ilmeisesti kaikki liilat palloesikot ovat hengissä, mutta viime syksynä ostamani punainen 'Rubin' on hävinnyt. En löytänyt edes sen tarkkaa istutuskohtaa, vaikka mielestäni merkitsin sen hyvin. Toivottavasti olen lahjakkaasti unohtanut sijainnin ja saan iloisen yllätyksen muutaman päivän päästä. Tähkäesikko on ihan siinä ja siinä, onko hengissä. Jotain elävän näköistä sen kohdalla oli, mutta ei kovin ruusuiselta esikkoiselta näytä. Ylläolevan kuvan sävyä on toivottavasti tulossa lisää kesäkuussa, sillä niin ikään viime syksynä hankittu tarhakullero 'Alabaster' on hienosti hengissä.

Mitäs ne nämä "herneet" ovat? Ai niin! Tämähän on tietysti viime kesänä hankittu sinikämmen, jossa nökötti koko kesän ainoastaan yksi pikkuruinen lehti. Nyt näyttää lupaavalta!

Sinikämmen on selvästi päättänyt viihtyä sille valitsemassani paikassa. Hyvä niin. Jospa näkisin muutaman vuoden sisään sen ensimmäisen kukankin. Sen lähistöllä kasvaa vaahtera-angervo, eli rikkoviuhka, joka ei ole kukkinut ostamisen jälkeen kertaakaan. Juurakko on kuitenkin kasvanut kokoa ja on nyt saanut kasvaa pari vuotta täysin rauhassa. Elättelen siis toiveita, että vihdoin tänä kesänä näkisin sen kukkivan edes yhden kukinnon voimin. Se ei ole vielä lähtenyt kunnolla kasvuun, mutta on selvästi hengissä. Jätetään siis kuva myöhemmäksi ja siirrytään imiköihin.

Hankin taimipäiviltä viime keväänä myös valkotäpläimikän taimen. Syksyllä jaoin sen kolmeen osaan ja nyt kahdessa niistä näkyy kukkavanoja. Tässä isoin yksilö.

Valkotäpläimikän ensimmäinen kukka lähikuvassa.

Pääsin imiköiden maailmaan tontin laidan tuntumasta löytyneen lehtoimikän myötä. Se viehätti aikaisella kukinnallaan ja myöhemmin kesällä näyttävän vehreällä lehdistöllään. Röyhkeästi siis kävin kaivamassa siitä kukkapenkkiin pienen palasen, jota olen sitten jakanut useampaankin kohtaan. Ahkerasta jakamisesta huolimatta se kukkii innokkaasti ja tyyliltään sopii mielestäni täydellisesti juuri tontin rajamaastoon metsän ja puutarhan välille. Alkuperäinen yksilö on edelleen tontin laidalla mutta se ei ole pulskistunut yhtä reippaasti kuin kukkapenkkiin siirretyt kaverinsa. Lehtoimikän kaveriksi hankin vasta viime keväänä valkotäpläimikän ja nimettömän, vähän eri näköisen valkokirjavan imikän. Sekin on muuten hengissä, mutta siitä näkyy vasta sen verran vähän, ettei kannata vielä laittaa kuvaa näkyviin. Sitä paitsi se onkin muuten suon puolella eikä majapenkissä. Lähellä kuitenkin.

Lehtoimikkä kukkii nyt valtoimenaan. Kukat muuttuvat hiljalleen sinisistä vaaleanpunaisiksi, mikä tekee kasvista hyvin veikeän näköisen.

Suolta tullessa majapenkki jää vasemmalle. Imiköitä kukkii molemmin puolin polkua. Tontin raja kulkee noin metrin verran polusta oikealle.

Majapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa. Esimerkiksi edellisessä kuvassa aivan reunuksen vierellä etualalla on tyhjää. Valkotäpläimikät jäävät taaemmas suon laitaan enkä haluakaan niitä ja lehtoimikkää aivan vieri viereen, etteivät ne aikaa myöten sekoitu liikaa keskenään. Yksi hyvin varteenotettava vaihtoehto imiköiden väliin olisi sinivuokko. Lisää kevätkukintaa siis. Tälle vuodelle taidan kuitenkin istuttaa tyhjiin kohtiin ahkeraliisaa. Ne kukkivat komeasti noin varjossakin ja viihtyvät kosteassa maassa.

Muutaman metrin päässä, tosin kärhökaaripenkin puolella, kukkii vaaleajouluruusu. Jos saisi tämän siementaimia, niitäkin voisi laittaa majapenkkiin kasvamaan.

Ja kun aiheen viereen, eli kärhökaaripenkkiin hypättiin, niin kurkataan nopeasti myös eilisaamun pikaprojekti. Kärhökaaren laajennuksesta syntyneet puhdistetut nurmituppaat ovat odotelleet päiväkausia maahanpääsyä ja paikkakin oli valmiina. Niinpä päätin nopeasti kaivaa pinnasta sen verran maata (ja kiviä) pois, että sain lätkittyä nurmipalaset paikoilleen. Multaa raot täyteen ja melkein pari neliömetriä uutta nurmikkoa valmistui juuri sopivasti ennen kuin ensimmäiset sadepisarat lätkähtelivät maahan. Vielä olisi muutama neliömetri "nurmitettavaa" kunhan saa ensin kaivettua palasia kukkapenkin tieltä pois. Voi olla, että siemeniinkin joutuu vielä turvautumaan, sillä osa nurmikosta on niin pahasti rikkaruohottunutta, ettei siitä ole uusiokäyttöön. Niin ja pitäähän ensin saada viimeiset hiekatkin pois tieltä.

Pieni väriero tuossa heti aiemmin istutetussa nurmiläntissä ja kasassa odotelleissa palasissa. Äkkiä nekin vihertyvät, kun saavat kosteutta ja valoa.

Takaisin majapenkkiin: kaikki viime kesänä istutetut tarhakeijunkukat ovat hengissä. Vasemmalla 'Midnight Rose', oikealla 'Green Spice', joka on kyllä nyt ennemminkin pinkki kuin vihreä.

Muualla puutarhassa kukkivista valkovuokoista huomasin myös sen, että majapenkin valkovuokot antavat vielä odottaa itseään. Ovat ne hengissä, mutta vasta pikkuisen kurkkimassa maasta. Varjoisa ja savipohjainen paikka lämpiää kohopenkeistä huolimatta hitaasti keväällä, mutta vastapainona siellä ei tarvitse kasvien kärsiä kuivuudesta edes pitkien hellekausien aikana. Savesta muuten tuli hyvä muistuts, kun ihmettelin, miksi majalle johtavalla hiekkapolulla on kumpare. Tallasin päälle ja maa alkoi painua jalan alla alaspäin. Edestäni taas maa nousi vastaavan määrän ylös. Aivan kuin olisin jonkun vesipatjan päällä astellut! Täällä on ollut niin märkää, että savisilmäke on imenyt itsensä täyteen vettä ja hyllyy jalan alla. Tiesin kyllä maan laadun polkua tehdessäni, mutta en välittänyt siitä sen kummemmin kun ei ollut tarkoitus muuta kuin kävelynkestävä hiekkakäytävä tehdä. Hiekkaakin on vain kymmenen sentin paksuudelta. Sitten kun tarvitsen johonkin päin puutarhaan savea, niin tiedänpähän, mistä sitä saa helposti.

Keijunkukista keijupuutarhaan: nimetön haltiankukka on lähtenyt tänä keväänä versomaan hienosti. Vieressä kukkivien valkovuokkojen pitäisi punertua kukinnan edetessä.

Tänään ei taida puutarhaan ainakaan kastumatta päästä. Sataa nimittäin vettä eikä ole kuin kuutisen astetta lämmintäkään. Varsin kurja keli siis tehdä mitään. Onneksi on taas työpäivä edessä, niin ei tarvitse miettiä tekemättömiä puutarhatöitä!