Maisema muuttui harmaaksi

Kalenteriin laitettakoon vuoden 2026 ensilumet sataneiksi 11.11. Maailma muuttui kerralla harmaaksi tai oikeastaan mustavalkoiseksi, kun katsoo tuota aamulla olohuoneen ikkunasta otettua kuvaa. Siinä lunta oli vielä aika vähän, sillä lämpömittarin plusasteita vilkaistessani päätin ottaa kuvan saman tien ennen kuin vähät lumet häviävät. Pari tuntia myöhemmin lämpötila oli tippunut asteen verran ja lunta satoi lisää niinkin paljon, että maa oli kunnolla valkoinen. Virallisen määritelmän mukaan lunta pitäisi olla mittausasemalla aamukahdeksalta sentin verran ja se määritelmä tässä nyt ei täyty, elleivät päivän aikana sataneet lumet pysy maassa huomisaamuun saakka. Omalle pihalle lunta on nyt kuitenkin ihan riittävästi ensilumiksi.

Kuten kuvasta näkyy, myös jänisverkot ovat vihdoin löytäneet tiensä kasvien ympärille. Varmuuden vuoksi vetäisin verkon myös nuotiopaikan vasemmalla puolella olevien koivuangervojen ympärille, jotta rusakot eivät tänä talvena parturoisi niitä ihan sängelle. Samalla sain häkitettyä ensimmäistä kertaa nuppuilevan alppiruusun. Eivät jänöt siihen todennäköisesti olisi koskeneet mutta onpahan varmuuden vuoksi suojaa, jos joku kokeilunhaluinen pitkäkorva keksisi testata juuri tuon rodon nupun makua ja koostumusta. Pari tukikeppiä pitää vielä hakea lisää, jotta verkko ei lysähdä kasaan räntälumen painosta.

"Pöö! Onko namia? Ai yrititkö kuvata jotain muuta kuin minua?"

Karokaan ei enää jaksanut innostua kovin paljoa ensilumista. Johan niitä on nähty kolmentoista vuoden ajan. Ja nyt lumi oli vielä sellaista nihkeää, helposti karvoihin tarttuvaa laatua. Mahdolliset namit emännän takin taskussa kiinnostivat enemmän eikä matalien asioiden kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun karvainen kuono tunki kameran eteen. Aamupalaa oli kuulemma ollut kupissa liian vähän.

Pakollinen kuva ensilumen kuorruttamista hortensiankukista.

Kävin viikonloppuna myös kurkkaamassa, mitä viljelypalstoille kuuluu. Valkosipulipenkkiä ei ollut käynyt kukaan mylläämässä ja valkosipulitkin olivat pysyneet kiltisti maan uumenissa, vaikka syksy on ollut lämmin. Jotkut sanovat, että valkosipulit lähtisivät versomaan jo ennen talvea, jos ne istuttaa liian aikaisin mutta en ole itse huomannut koskaan moista ilmiötä tapahtuneen. Toki parina viime vuonna istutus on minullakin venähtänyt aika myöhäiseksi mutta joskus olen istuttanut valkkarit jo syyskuun alkupuolella ilman mitään ongelmia eivätkä kukkapenkkiinkään unohtuneet valkosipulit ole lähteneet kasvuun ennen kevättä. Onko kenelläkään teistä valkosipulit koskaan lähteneet kasvamaan jo syksyllä?

Puistoatsalea 'Satomissa' oli vielä muutamia keltaisia lehtiä.

Ihan pelkästä valkosipulien tarkistamisen ilosta en palstalla käynyt, vaan ripottelin samalla yhden rivin maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä aikaisemmin valmistelemaani penkkiin ja valkosipulirivien viereen kylvin rivin porkkanaa. Saa nähdä, kuinka syyskylvöyrityksilleni tällä kertaa käy. Sen verran kylmä sää oli, ettei tehnyt mieli sen kummemmin fiilistellä ensi vuoden palstasuunnitelmilla. Siemenet multiin vaan ja äkkiä kotiin lämpimän uunin kylkeen. Pitää pohtia, kylväisikö vielä jotain myös kotipihan kasvilavoihin.

Kadun alta nousee jättiläismäinen kivenmurikka.

Eniten kuluneen viikon aikana on vienyt huomiota pihakatumme saneeraus. Yhtään en kyylännyt keittiön ikkunasta työn edistymistä mutta hyvin suuren osan ajasta montun äärestä on noussut sakea savu, kun kaksi kaveria seisoskelee tupakalla katselemassa kaivuria. Esimerkiksi maanantaina aamupäivästä tätä jutun kohtaa kirjoittaessani poppoo oli tullut seitsemään töihin, eli kaivuri jatkoi viime viikolla aloittamaansa kuoppaa. Yhdeksän aikoihin oli puolen tunnin tauko ja kuoppa oli valmis vasta kymmenen jälkeen. Niiden kolmen tunnin aikana nämä kaksi "ahkeraa ahertajaa" olivat siirtäneet yhteensä alle kymmenen lapiollista maata, käyneet hakemassa montun laidalle odottamaan kaksi parin metrin mittaista suojaputkea ja jutelleet viitisen minuuttia paikalla käväisseelle työnjohtajalle.

Mikä järkäle! Kuvan kulmassa mittakaavana katumaasturin takakulmaa.

Kuopan valmistuttua seisoskelijatkin pääsivät toki hommiin, kun piti levittää maanrakennuskangasta ja asennella jotain putkia sun muuta kaivannon pohjalle. Ja toki täyttövaiheessa pääsi raskaampiin töihin myös kaveri, joka ei näyttänyt siihen saakka tehneen juuri muuta kuin pitäneen lapiota pystyssä. Mutta tämä häiskä olikin täryttimen kuljettaja. Se on kuulkaas niin raskasta työtä, että ei pysty tekemään mitään muuta koko päivänä. Puolen tunnin täryttäminen imee mehut ihan tyystin. Onneksi sitä hommaa ei ole ollut kuin muutaman päivän välein, niin ei ressukka ylirasitu tyystin.

Maanantaina kaivanto oli suurimmillaan ja me eristyksissä.

Näin maallikkona voisi kuvitella, että kahden ihmisen työpanokselle olisi ehkä tarvetta jossain lähialueen muista työmaista vaan mistäpä minä mitään katusaneerauksista tiedän. Vähän ihmettelin viime keväänä, kun tuttava kertoi, millaiselta seisoskelulta heidän alueellaan ollut katutyömaa sivusta katsottuna näytti. Nyt en enää ihmettele. Ei ihme, että kunnan talous on kuralla, jos kaikki muutkin hommat hoidetaan yhtä verkkaisesti. Varmaan taustalla on jotain turvallisuusmääräyksiä, että pitää olla useampi silmäpari paikalla mutta siltikin käy mielessä, että olisiko noita hommia voinut järjestellä jotenkin tehokkaammin. Katuremppa onneksi edistyy ja viiden päivän eristyksissä olon jälkeen mekin pääsemme taas ajamaan autot omalle pihalle. Ikkunasta pystyy kyttäämään vielä ainakin tämän viikon ajan työn etenemistä kunnes kaivanto siirtyy piiloon mutkan taakse.

Vielä löytyi muutama punainen lehtikin. Tämän tyylinäytteen tarjoilee purppuraheisiangervo 'Diabolo'.

Jatkuva pimeys meinaa viedä voimat ihan tyystin ja näin talven kynnyksellä pitäisi selvittää taas kerran lasten vaatetilanne. Esikoinen sanoi tarvitsevansa ainakin paljon uusia housuja, sillä polkupyörän rattaat repivät kuulemma kaikki lahkeet rikki. Tämän selityksen edessä jäi kuulkaa äiskä mykäksi mutta pakko se oli uskoa, kun lapsi toi näytille melkein uudet välikausihousunsa, joiden toivoin selviävän ehjinä myös kuopukselle. Oli iso repeämä lahkeen sisäsivussa. Taitavat pyöräfirmat tehdä yhteistyötä vaatevalmistajien kanssa: "Tehkää te sellainen pyörä, mikä repii lahkeet rikki, niin saatte provikat lisääntyneestä housumyynnistä". Onneksi meillä päättyy pyöräilykausi siinä vaiheessa kun tiet ovat lumiset tai jäiset. Eli juuri nyt.