Viides huti ja projektia pukkaa

Koska kukkii? -haaste on osaltani päättynyt ja on aika tarkistella, kuinka veikkausten kävi. Kuten otsikostakin jo voi päätellä, ei yhtään nappiosumaa sattunut kohdalle, mutta hauskaa oli jännätessä, kuinka arvaukset osuvat kohdilleen.

Viimeisin veikkaamani kukka oli tete-narsissi, jonka arvelin aloittavan kukinnan 9.5. Tämä osui arvauksistani lähimmäksi ja meni vain päivällä pieleen: 10.5. aukesi tämä ensimmäinen kukka.

Huhtikuun helleaalto vauhditti alkupään kukkijoita niinkin paljon, että kevätkurjenmiekat aloittivat kukinnan 21.4. (veikkaus 26.4.), krookus 22. tai 23.4. (veikkaus 26.4.) ja posliinihyasintti 25.4. (veikkaus 28.4.). Lehtoimikän veikkasin kukkivan myös 28.4, mutta juuri silloinpa sää vaihtui jäätävän kylmäksi ja nuput tarkenivat aueta vasta 6.5. Kyllä se vaan sää vaikuttaa todella paljon kukinnan ajankohtaan näin keväisin. Veikkaaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että ehkäpä laitan haasteen liikkeelle ensi vuonnakin. Ehkä se pitää tehdä jo helmikuun lopulla, niin ehtivät kaikki halukkaat osallistua.

Taitaa olla joku menneiden joulujen jouluhyasintti tämä. Onpa vain sattunut aika veikeä kombo hiljalleen lakastuvien 'Frozen Planetien' kanssa. Keittiön ikkunasta samaan näkymään osuvat vaaleanpunaiset kevättähdet.

Aurinkopenkistä alkaa olla kevätkurjenmiekkojen loistokkain kausi ohi, vaikka vielä jokunen myöhempään noussut yksilö availee nuppujaan. Takapihalla sen sijaan ne ovat vasta aloittelemassa kukintaa. Olen iloinen siitä, että aurinkopenkin lisäksi myös takapihalla on kevätkurjenmiekoille mieluisia kasvupaikkoja. Ne näkyvät nimittäin kivasti olohuoneen ikkunasta. Kukkasipulien istuttaminen on niin tympeää touhua syksyllä, että mieluummin annan sipulien ja mukuloiden hoitaa lisääntymisen itse. Seuraavassa kuvassa olevia purppuraisia nimettömiä kevätkurjenmiekkoja oli viime vuonna kukassa 11 kappaletta. Nyt laskin nuppuja ja kukkia olevan 13 kappaletta ja lehtiäkin on selvästi viime vuotta enemmän. Näkee selvästi, että alkuperäiset mukulat ovat tehneet vierelleen toisen tai jopa pari pienempää mukulaa. Istutin syksyllä metrin päähän 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksen, jotta pääsen vertaamaan kukkia keskenään. 

Näiden piti olla 'Harmonya', mitä selvästikään eivät ole. Seassa oli viime keväänä yksi tummansininen, mutta sitä ei vielä näy. Siitä kuitenkin arvelin, voisivatko nämä olla 'Purple Hill' -lajiketta.

Toissailtana katselin ikkunasta pihalle ja bongasin kutsumattoman vieraan. Puuvartisissa on vielä verkot paikoillaan, mutta yksi mätäs krookuksia ja muutama tulppaanirypäs ovat ilman suojia. Ja nuo edellisen kuvan kurjenmiekat kivipolun vierellä.

Onneksi rusakko tyytyi tällä kertaa laiduntamaan harvaa heinää ja sammalen seasta nousevia voikukan lehtiä, ja painui nurmen leikattuaan takaisin metsään.

Näittekö muuten pari kuvaa taaksepäin alppiruusun ja istumakiven välissä tämän vanhimman jouluruusun? Varsia nousee vähintään 30cm:n levyiseltä alueelta ja koko puskan leveys on ainakin 60 senttiä.

Toinenkin vieras piipahti melkein tontilla. Olin Karon kanssa iltakierroksella kun molemmat kuulimme rapinaa metsästä. Karo kävi nopeasti vilkaisemassa siiliä, mutta malttoi kuitenkin tulla takaisin omalle pihalle rapistelijan olemuksen tarkistettuaan.

Äitienpäivänä oli niin kylmää, ettei mistään pikkunäpräämisestä tullut mitään. Marjapensaat leikkasin ja totesin siinä samalla, että kylmä viima puhaltaa suoraan vaatteiden läpi. Niinpä päätin jatkaa lokakuussa ex tempore aloitettua projektia. Sain nimittäin syksyllä päähäni kaivaa nurmikossa olevan kumpareen kohdalta jättikiven esille ja tehdä sille jotain. Suunnitelma on jalostunut talven ja kevään aikana sen verran, että erillinen ellipsinmuotoinen matala kukkapenkki kärhökaaren eteen on hylätty. Sen sijaan päätin laajentaa vähän kärhökaaren etureunaa ja yhdistää kärhöportin alta ja kompostoreilta tulevat polut samaan lähtöpisteeseen. Tasapintaisia kiviä ei ole riittävästi päällystämään kaikkia polkuja, joten päädyin tekemään nurmikon ja polkujen kohtauspisteeseen isoista luonnonkivistä "lähtötasanteen". Majaan johtava polku tulee hiekalle, sillä se jatkuu kärhöportin jälkeenkin hiekkapintaisena. Kompostoreille johtava polunpätkä taas oli jo ennestään kivituhkalla ja betonilaatoilla, joten se tulee jatkumaan samanlaisena. Samalla suunnalla on myös puutarhavarasto, joten polulla liikutaan paljon edestakaisin ja sen pitää kestää myös painavan kottikärryn alla. En usko, että erilaiset polkujen pinnoitteet häiritsevät loppujen lopuksi silmää kovin paljoa. Enemmän sen sijaan arveluttaa, miten penkin keskelle jäävä kärhöportti istuu maisemaan. Pitää tämä kesä katsella ja toivoa, ettei asiasta tule ongelmaa. Kuutta kärhöä en nimittäin ala siirtämään tuosta mihinkään!

Puolet alueesta on jo kaivettu, puolet vielä työn alla. Homma kävi nopeasti, kun isäntä tuli avuksi kaivamaan. Kivien edessä on muutama kaivetulta osuudelta irrotettu nurmipalanen ja verkko suojaamassa juurtumista.

Jotta puutarhakomposti ei täyttyisi jo heti tässä vaiheessa ääriään myöten täyteen nurmimättäistä, tarkistin jokaisen irrotetun palasen ja nypin niistä voikukat, rönsyleinikit ja apilat pois. Keräsin puhdistetut mättäät yhteen kasaan, jotka istutan hiekka- ja kivituhkakasojen alla kuolleen nurmikon tilalle. Siirtonurmikkoa omalta pihalta siis. Kaivannosta nousi myös valtava määrä kiviä, jotka lajittelin saman tien kolmeen kasaan: polkukelpoisiin, kasvimaan rajauksiin sopiviin ja epämääräisiin pikkukiviin. Harmillisesti kolmas kategoria on aina se suurin ja käyttökelpoisia on maksimissaan neljäsosa kaikista maasta nousseista kivistä. Ei auta kuin kaivaa lisää. Jos olisin ollut fiksu, olisin eilen istuttanut kaikki kasassa odottelevat nurmimättäät paikoilleen, jotta ne olisivat saaneet vauhtia juurtumiseen ennen tämän päivän sadetta. Ei vain tullut mieleenkään, kun tuli inspiraatio kylvää kasvimaalle yhtä sun toista hyötymään myös alkavista parista sadepäivästä. Eipä kyllä aikakaan riittänyt ihan kaikkeen. 

Entinen penkin linja meni ihan vasemmassa reunassa näkyvien rönsyakankaalien ja kärhöportin etureunan kohdalta. Etureunaan tuli neljä pensasmustikkaa ja pieni palanen verkkoa ohjaamaan neli- ja kaksijalkaisia juoksijoita.

Laajennusoperaation ansiosta sain siirrettyä kärhökaaripenkin takaosasta pari pensasmustikkaa valoisampaan etulaitaan, joten nyt kaikki pensasmustikat ovat samalla puolella penkkiä. Helpottaa jänisverkkojen virittelyä kun saa kaikki samaan pakettiin. Toissa syksynä istutettu 'Sinikka'-luumu tuli aivan liian lähelle paria pensasmustikkaa, sillä puulle suunnitellussa istutuskohdassa tulikin jättikokoinen kivi vastaan. Nyt sain mustikoita siirrettyä kauemmas luumupuusta, vaikka kyllä ne silti aikaa myöten hyvin lähelle toisiaan leviävätkin. Uskoisin niiden kuitenkin pärjäävän, kun saavat jo näin alusta alkaen totutella elämään rinnakkain. Minua on myös pitkään häirinnyt ennen suorassa rivissä olleet komeamaksaruohot. Ne vain tuntuivat olevan aina väärin. Siirsin yhden, lohkaisin toisesta puolet ja ne istuttamalla sain kolmiomaisen ryhmän mustikoiden ja pionin väliin. Tällä hetkellä ratkaisu vaikuttaisi toimivan ainakin vähän entistä paremmin. Väliin jäi vielä tilaa daalialle ja muille kesäkukille. Ainakin leijonankitaa ja astereita olisi tyrkyllä tuohon, ehkä myös jotain suorakylvettävää lajia. Maanpeitoksi taidan levittää rönsyakankaalia, sillä se toimii todella hienosti mustikoiden syysvärityksen kanssa.

'Sinikan' juurella on jo lupaava kevätkukkalämpäre. Krookus 'Vanguard' ja kevättähdet sopivat kauniisti yhteen. Valkovuokot ja helmililjat jatkavat kukintaa näiden jälkeen.

Lumien sulettua huomasi hyvin, että rönsyakankaalit ovat verkon vierestä melko suurelta alueelta ruskettuneet. Lapioin talvella muutaman kerran lumia vähemmäksi verkon ympäriltä, jotta rusakot eivät pääse luumupuun kimppuun tai kaivamaan mustikoita hangen alta. Uskoisin akankaalin kuitenkin versovan uudelleen juuresta ja äkkiä nuo elävät osat peittävät kuivahtaneet alueet. Akankaalit myös lähentelevät turhan innokkaasti muutamaa pensasmustikkaa, joten saan paikkataimia varmasti aivan riittävästi. Saa nähdä, kuinka nopeasti tuo uusi työmaa tästä edistyy. Vapaapäiviä on nimittäin tuskallisen vähän verrattuna työn määrään. Keväällä on paljon kiireellisiä pikkuaskareita, jotka kiilaavat uuden istutusalueen kaivamisen edelle ja työpäivän aikana ei ehdi tekemään juuri muuta kuin kastelemaan esikasvatettavat tai tekemään pikaisesti jonkun pikkujutun.

Yksi pikkujutuista olisi korjata talven aikana ränsistynyt keijupuutarha, jotta keijut pääsisivät muuttamaan kesäkotiinsa. Kasvit sen ympärillä alkavatkin jo nousta.

Kivikkorinteen vähäistä kukintaa. Kevättähtiä pitäisi käydä istuttamassa tänne vielä lisää, vaikka leviävät ne aika kiitettävästi ihan omine aikoineenkin.

Lasten äitienpäivälahjat: esikoiselta kaulakoru, kuopukselta paperimassasydän. Kuopus jo paljasti, että sydämen sisään on leivottu kolme siementä, joten sehän piti sitten istuttaa ruukkuun. Jännittävää odotella, mitähän sieltä nousee.

Tänään onkin ohjelmassa viimeisten esikasvatettavien kylvöt. Havahduin eilen siihen, että kurkku ja kesäkurpitsa ovat edelleen kylvämättä. Taidan myös laittaa muutamia salkopapuja esikasvamaan, niin saa satoa aikaisemmin. Vahapavut kasvavat niin nopeasti satokokoisiksi, että kylvän ne suoraan maahan. Taimikaaos sisällä on helpottanut, sillä osa kesäkukista ja muutama sellerintaimi ovat siirtyneet kokopäiväisesti ulos. Arimmat tietysti minikasvarin suojiin  kun sieltä vapautui tilaa ulkoilmaan tottuneiden kasvien siirryttyä taivasalle. Niinpä eteiseen siirtyi sisätiloista osa tomaateista ja kelloköynnöksistä sekä uusi lasti kesäkukkia. Onnen päiviä nämä kun sääennusteissa ei enää näy kylmiä öitä!