Kevät etenee, kun tukikepit kukkii

Viime päivien suorastaan jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta kevät etenee hitaasti, mutta silti tasaisen varmaan tahtiin. Ehkä edistystä ei huomaisi, jos olisi koko ajan kotona, mutta työpäivän jälkeen kotiin tullessa huomaa lumirajan selvästi vetäytyneen ja uusien kasvien ilmestyneen lumen alta.

Kummitädin purppurainen esikko aloittelee kukintaa. Väri on kuvassa sinisempi kuin luonnossa.

Kovan onnen keisarinpikarililja on myös herännyt talvilevoltaan. Kovin näyttää ohuelta, joten tuskinpa kukintaa on tänäkään vuonna luvassa.

Takapihalla on tapahtunut eniten edistystä. Talo ja kuusikko suojaavat selvästi kylmältä.

Toissasyksynä 'Kuntalan' alle siirretyt kevätkurjenmiekat ovat lisääntyneet. Viime keväänä kukkia taisi olla auki kahdeksan. Krookukset ovat illalla jo kiinni, mutta nämä ja ylempänä näkyvä pieni mätäs kevättähtiä pitävät kukkansa auki koko ajan.

Sivupihalle osuu jäätävä tuuli, joten siellä on vielä jonkun verran lunta.

Kapealta sulalta kaistaleelta löytyi kuitenkin taimi, jonka pitäisi olla merkkilapun ja ympärille laitettujen tikkujen perusteella viime keväänä itänyt amerikanvuokko. Näyttää kyllä epäilyttävän paljon rönsyleinikiltä...

Sain pihakierroksella todeta, että monena päivänä puhkunut tuuli ei vain näyttänyt ja kuulostanut hirmuiselta puhurilta, vaan se myös oli sitä. Kasvimaalle mennessä huomasin, että autotallin seinän viereen laittamani uusi minikasvihuone oli irronnut paikoiltaan ja hypännyt kylpyyn monen metrin päähän vesisaaviin. Tukikaaret olivat irronneet liitoksistaan neljäksi kappaleeksi, joista osa oli jäänyt matkan varrelle. Enpä tiedä, missä muovihuppu olisi sitten ollut, jos sitä ei olisi ollut sidottu tukikaariin. Vaurioitta moisesta rytkytyksestä ei selvitty, vaan muovihupun toisella pitkällä sivulla oli parinkymmenen sentin mittainen repeämä. Paljon paremmin ei ollut käynyt minikasvarin päällä olleille harsoille, joiden reunojen päälle olin laittanut nyrkinkokoisia kiviä painoksi. En alkanut tuulisella säällä harsoja sen tarkemmin tutkimaan, mutta ainakin toinen niistä näytti kovin riekaleiselta. Kasvarin sisällä olleet helmililjaruukut olivat vahingoittumattomia mutta perennakylvös oli kipannut ympäri. Onneksi kostea multa oli pysynyt kutakuinkin ruukuissa, joten isoja vahinkoja ei sille ehkä tapahtunut. Pitää viikonloppuna selvitellä, pystyisikö minikasvarin repeämää paikkaamaan ja onko harsoista enää mihinkään.

Valkosipuli-porkkanalavan päällä ollut minikasvari oli pysynyt hyvin paikoillaan. Ehkä kuusi ja aita suojasivat tätä kohtaa enemmän tai sitten kaaret saivat riittävästi tukea lavakauluksen reunoista. Osa valkosipuleista on lähtenyt jo kasvuun.

Taimipöydilläkin on tapahtunut varsinainen pyörremyrsky. Tomaatit eivät enää mahtuneet olemaan sulassa sovussa takkahuoneen pöydällä, joten päätin siirtää niistä osan taimihuoneeseen ja tuoda niiden tilalle sellereitä, basilikaa ja muita pienempiä taimia. Takkahuoneen pöytä näyttää nyt inhimilliseltä, mutta taimihuoneessa on täysi kaaos. Isoja tomaatteja ja kelloköynnöksiä kun ei voinut laittaa sielläkään tiiviiseen riviin takareunaan, vaan niille piti jättää sopivat turvavälit. Pienemmät taimiressukat joutuivat jäämään kaikkien keskelle ja saavat sen verran valoa, mitä toisten läpi niiden lehdille siivilöityy.

Kasvivalo on edelleen muutaman tunnin päivässä päällä antamassa valoa isompien väliin jääneille pikkutaimille.

Leijonankidat 'Potomac Lavender' ovat kasvaneet aika hyvin. Oikea alanurkka pääsi joskus kuivahtamaan, mutta ei niin pahasti, että ainokainen taimi olisi ihan kuollut.

Sain alkuviikolla vihdoin hankittua multaa ja ruukutettua sekä daaliat että gladiolukset. Daalioista pienin juurimukula ei ollut vielä lähtenyt kasvuun, joten viskasin sen surutta kompostiastiaan. Kyllä minulle kolme kookasta daaliaa riittää. Kaikki viisitoista gladiolusta sen sijaan olivat hyvin hereillä. Olen aikaisemmin istuttanut kaikki omiin ruukkuihinsa, mutta tänä vuonna päätin säästää tilaa ja otin kolme isompaa ruukkua, joihin laitoin kuhunkin viisi mukulaa. Tilan säästön lisäksi se helpottaa myös kastelua ja myöhemmin ulos rahtaamista. Maahan istutusvaiheessa kasvit joutuu ehkä repimään erilleen, mutta jospa ne mahtuisivat kasvamaan tässä alkuvaiheessa vähän tiiviimmin. Vaihdoin myös riippapelakuu-hopeaputousamppelille uuden ruukun vanhan valkoisen muovipöntön tilalle. Sehän se vasta olikin operaatio! Pelakuun pisimmät oksat roikkuvat nimittäin jo puolen metrin pituisina eikä hopeaputous jää juurikaan toiseksi. Kaiken kukkuraksi vanha ruukku oli pohjasta leveämpi kuin tämä uusi, joten jouduin rapsuttamaan multapaakkua alhaalta kapeammaksi, jotta se sopisi uuteen ruukkuunsa. Muuten uusi ruukku oli hieman syvempi ja yläosastaan leveämpi kuin entinen, joten pitäisi kelvata.

Jos minun pitää vielä tehdä joskus ruukunvaihto isolle amppelikasville, katkon kaikki versot lyhyemmiksi ennen työn aloitusta!

Tästä päivästä pitäisi alkaa vihdoin edes pikkuisen lämpimämpi jakso. Tuuli on tyyntynyt huomattavasti ja aurinkokin lämmittää mukavasti, vaikka ilma melko koleaa vielä onkin. Taimipöydille on siis luvassa helpotusta, kun voi tyhjentää varastosta taimet ulos ja viedä eteisestä uuden lastin varaston puolelle. Taidan siirtää seuraavaksi isot tomaatinroikaleet eteiseen, niin saavat vähän enemmän valoa ja ovat pikkuisen viileämmissä oloissa jo totuttelemassa ajatukseen viettää kesä ulkosalla.

Esikoinen oli koristellut takkahuoneen jokaisen tomaatin tukikepin kananmunakennoista askartelemillaan kukkasilla. Äidin taimet jäivät nyt kakkosiksi kukkien koossa ja määrässä.

Vielä pari päivää töitä ennen kuin pääsee kunnolla touhuamaan pihalla. Viikonlopuksi näyttäisikin olevan melko kaunista säätä tiedossa ja vielä monta kohtaa ehtii paljastua lumen alta ennen sitä.