torstai 5. toukokuuta 2022

Kevät etenee, kun tukikepit kukkii

Viime päivien suorastaan jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta kevät etenee hitaasti, mutta silti tasaisen varmaan tahtiin. Ehkä edistystä ei huomaisi, jos olisi koko ajan kotona, mutta työpäivän jälkeen kotiin tullessa huomaa lumirajan selvästi vetäytyneen ja uusien kasvien ilmestyneen lumen alta.

Kummitädin purppurainen esikko aloittelee kukintaa. Väri on kuvassa sinisempi kuin luonnossa.
Kovan onnen keisarinpikarililja on myös herännyt talvilevoltaan. Kovin näyttää ohuelta, joten tuskinpa kukintaa on tänäkään vuonna luvassa.

Takapihalla on tapahtunut eniten edistystä. Talo ja kuusikko suojaavat selvästi kylmältä.

Toissasyksynä 'Kuntalan' alle siirretyt kevätkurjenmiekat ovat lisääntyneet. Viime keväänä kukkia taisi olla auki kahdeksan. Krookukset ovat illalla jo kiinni, mutta nämä ja ylempänä näkyvä pieni mätäs kevättähtiä pitävät kukkansa auki koko ajan.
Sivupihalle osuu jäätävä tuuli, joten siellä on vielä jonkun verran lunta.
Kapealta sulalta kaistaleelta löytyi kuitenkin taimi, jonka pitäisi olla merkkilapun ja ympärille laitettujen tikkujen perusteella viime keväänä itänyt amerikanvuokko. Näyttää kyllä epäilyttävän paljon rönsyleinikiltä...
Sain pihakierroksella todeta, että monena päivänä puhkunut tuuli ei vain näyttänyt ja kuulostanut hirmuiselta puhurilta, vaan se myös oli sitä. Kasvimaalle mennessä huomasin, että autotallin seinän viereen laittamani uusi minikasvihuone oli irronnut paikoiltaan ja hypännyt kylpyyn monen metrin päähän vesisaaviin. Tukikaaret olivat irronneet liitoksistaan neljäksi kappaleeksi, joista osa oli jäänyt matkan varrelle. Enpä tiedä, missä muovihuppu olisi sitten ollut, jos sitä ei olisi ollut sidottu tukikaariin. Vaurioitta moisesta rytkytyksestä ei selvitty, vaan muovihupun toisella pitkällä sivulla oli parinkymmenen sentin mittainen repeämä. Paljon paremmin ei ollut käynyt minikasvarin päällä olleille harsoille, joiden reunojen päälle olin laittanut nyrkinkokoisia kiviä painoksi. En alkanut tuulisella säällä harsoja sen tarkemmin tutkimaan, mutta ainakin toinen niistä näytti kovin riekaleiselta. Kasvarin sisällä olleet helmililjaruukut olivat vahingoittumattomia mutta perennakylvös oli kipannut ympäri. Onneksi kostea multa oli pysynyt kutakuinkin ruukuissa, joten isoja vahinkoja ei sille ehkä tapahtunut. Pitää viikonloppuna selvitellä, pystyisikö minikasvarin repeämää paikkaamaan ja onko harsoista enää mihinkään.
Valkosipuli-porkkanalavan päällä ollut minikasvari oli pysynyt hyvin paikoillaan. Ehkä kuusi ja aita suojasivat tätä kohtaa enemmän tai sitten kaaret saivat riittävästi tukea lavakauluksen reunoista. Osa valkosipuleista on lähtenyt jo kasvuun.
Taimipöydilläkin on tapahtunut varsinainen pyörremyrsky. Tomaatit eivät enää mahtuneet olemaan sulassa sovussa takkahuoneen pöydällä, joten päätin siirtää niistä osan taimihuoneeseen ja tuoda niiden tilalle sellereitä, basilikaa ja muita pienempiä taimia. Takkahuoneen pöytä näyttää nyt inhimilliseltä, mutta taimihuoneessa on täysi kaaos. Isoja tomaatteja ja kelloköynnöksiä kun ei voinut laittaa sielläkään tiiviiseen riviin takareunaan, vaan niille piti jättää sopivat turvavälit. Pienemmät taimiressukat joutuivat jäämään kaikkien keskelle ja saavat sen verran valoa, mitä toisten läpi niiden lehdille siivilöityy.
Kasvivalo on edelleen muutaman tunnin päivässä päällä antamassa valoa isompien väliin jääneille pikkutaimille.
Leijonankidat 'Potomac Lavender' ovat kasvaneet aika hyvin. Oikea alanurkka pääsi joskus kuivahtamaan, mutta ei niin pahasti, että ainokainen taimi olisi ihan kuollut.
Sain alkuviikolla vihdoin hankittua multaa ja ruukutettua sekä daaliat että gladiolukset. Daalioista pienin juurimukula ei ollut vielä lähtenyt kasvuun, joten viskasin sen surutta kompostiastiaan. Kyllä minulle kolme kookasta daaliaa riittää. Kaikki viisitoista gladiolusta sen sijaan olivat hyvin hereillä. Olen aikaisemmin istuttanut kaikki omiin ruukkuihinsa, mutta tänä vuonna päätin säästää tilaa ja otin kolme isompaa ruukkua, joihin laitoin kuhunkin viisi mukulaa. Tilan säästön lisäksi se helpottaa myös kastelua ja myöhemmin ulos rahtaamista. Maahan istutusvaiheessa kasvit joutuu ehkä repimään erilleen, mutta jospa ne mahtuisivat kasvamaan tässä alkuvaiheessa vähän tiiviimmin. Vaihdoin myös riippapelakuu-hopeaputousamppelille uuden ruukun vanhan valkoisen muovipöntön tilalle. Sehän se vasta olikin operaatio! Pelakuun pisimmät oksat roikkuvat nimittäin jo puolen metrin pituisina eikä hopeaputous jää juurikaan toiseksi. Kaiken kukkuraksi vanha ruukku oli pohjasta leveämpi kuin tämä uusi, joten jouduin rapsuttamaan multapaakkua alhaalta kapeammaksi, jotta se sopisi uuteen ruukkuunsa. Muuten uusi ruukku oli hieman syvempi ja yläosastaan leveämpi kuin entinen, joten pitäisi kelvata.
Jos minun pitää vielä tehdä joskus ruukunvaihto isolle amppelikasville, katkon kaikki versot lyhyemmiksi ennen työn aloitusta!
Tästä päivästä pitäisi alkaa vihdoin edes pikkuisen lämpimämpi jakso. Tuuli on tyyntynyt huomattavasti ja aurinkokin lämmittää mukavasti, vaikka ilma melko koleaa vielä onkin. Taimipöydille on siis luvassa helpotusta, kun voi tyhjentää varastosta taimet ulos ja viedä eteisestä uuden lastin varaston puolelle. Taidan siirtää seuraavaksi isot tomaatinroikaleet eteiseen, niin saavat vähän enemmän valoa ja ovat pikkuisen viileämmissä oloissa jo totuttelemassa ajatukseen viettää kesä ulkosalla.
Esikoinen oli koristellut takkahuoneen jokaisen tomaatin tukikepin kananmunakennoista askartelemillaan kukkasilla. Äidin taimet jäivät nyt kakkosiksi kukkien koossa ja määrässä.
Vielä pari päivää töitä ennen kuin pääsee kunnolla touhuamaan pihalla. Viikonlopuksi näyttäisikin olevan melko kaunista säätä tiedossa ja vielä monta kohtaa ehtii paljastua lumen alta ennen sitä.

11 kommenttia:

  1. Onpa ihana esikoinen <3 Esikko myös.
    Ja ihanat taimet! Vähemmän ihana myräkkä. Harsokankaat ovat tosiaan ihan onnettomia, olen lakannut niitä hankkimasta, kun ne eivät kestä mitään. Tosin enpä vielä ole mitään kasvimaalle kylvänyt tai istuttanut, mutta siemenperunat saapuivat juuri ja ne joutuu ehkä multiin upottamaan (en jaksa sitä itujen kasvatushommaa).
    Toivottavasti saat vielä minikasvarin korjattua! Melko heppoisia laitoksia sitä myydäänkin, useimpien kohdalla, joita kaupoissa näkee, ajattelen, että tuo kestää ehkä kaksi viikkoa. Lievää pessimismiä :-D
    Ihanan näköinen takapiha, lumesta lähes vapaa jo! Ja hei, eikös rönsyleinikillä ole vähemmän liuskaiset lehdet kumminkin...? ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hankin viime kesänä mukamas parempaa harsoa (kalliimpaa ainakin) ja leikkasin siitä lavakauluksiin sopivankokoiset palaset. Yksi niistä oli nyt sen minikasvarin päällä, toinen oli jo valmiiksi viimeisiään vetelevä. En vielä tänään ehtinyt tarkistaa, kumpi se repaleiselta näyttävä oli, toivottavasti vanha eikä se viime kesänä hankittu. Ymmärrän kyllä sen, että johonkin pensaan ympärille vedetty harso menisi kovassa tuulessa riekaleiksi mutta minikasvarissa ei ollut todellakaan mitään teräviä särmiä, jotka olisivat saattaneet repiä harson rikki. Sitä en tiedä, löytyisikö minikasvarin paikkaukseen jostain sopivaa teippiä, joka kestäisi aurinkoa ja säätä vai onko siinä nyt vakiona pieni tuuletusaukko :D Autotallin seinustalle on varmasti käynyt hirmuinen puhuri, sillä ei koko laitos olisi muuten niin riehakkaasti lähtenyt lentoon. Mielestäni laitoin sen kuitenkin aika tukevasti kiinni.
      Minusta tuntuu, että kesällä rikkaruohoja kitkiessä joka rönsyleinikki näyttää erilaiselta. Vasta kun alkaa kaivamaan niitä ylös ja näkee valkoiset juuret, saa varmuuden lajista. Vallan mainiota, jos tuo kuitenkin näyttää sinusta amerikanvuokon taimelta. Katjakin tuossa alempana taisi antaa vahvistuksen asialle :)

      Poista
  2. Tuttu ongelma, ei meinaa olla taimilla tilaa missään. Vähän helpotti kun tajusin, että itäneet kaalit kyllä pärjäävät lasikuistilla, ei tarvinnut edes harsoa suojaksi. Seuraavaksi saa siirtyä kuistille tai kasvihuoneeseen kaikki samettikukat, nekin kestävät kylmää yllättävän hyvin.

    En tiedä missä myytäisiin kunnon harsoa. Tuntuu, että kaikki hajoavat jo pienessäkin tuulessa ja nyt on ollut tosi kovia tuulia. Ennen harsot kestivät, nykyään tehdään kai niin huonosti ja halvasti ettei niistä ole mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja samaa mieltä Sailan kanssa, taimi ei näytä rönsyleinikiltä.

      Poista
    2. Kaalit tosiaan eivät tarvitse niin lämpöisiä oltavia. Minullakin ne ovat olleet eteisessä, tosin tänään vein ne (ja muutaman muunkin kasvin) ulkovarastoon, sillä tarvitsin eteiseen tilaa äidilläni talvehtimassa olleelle pelakuulaatikolle. Huomenna tai viikonloppuna aloitan varastosta taimien siirtelyn takaisin ulos, osa niistä olikin jo silloin huhtikuun lämpimämmän jakson aikana ympäri vuorokauden ulkona.
      Täällä tuntui, että välillä ikkunatkin pullistelivat sisäänpäin, kun sopivasti tuli puhuri kohdalle. Ei siis ihme, jos harsot eivät kestä. Eipä näillä nykyharsoilla tee muutenkaan mitään; ne on kudottu niin, että lähtevät helposti repeämään ja samalla lentelee pölisevää silppua joka suuntaan. Sain vuosia sitten isotätini vanhoja hallaharsoja ja ne muuten olivat kestäviä. Vaikka johonkin kohtaan olisi tullut pieni reikä, se ei lähtenyt siitä laajenemaan suunnilleen puhaltamalla niin kuin nämä nykyiset tekevät. Selvästi näki kankaasta, että siinä risteili kuituja joka suuntaan ja harso oli sitkeää kuin mikä. Joku voisi täällä blogeissa mainostaa, jos sattuu törmäämään vanhanajan harsojen veroisia valmistavaan merkkiin. Tilausta varmaan olisi.
      Hyvä, että sinustakaan tuo taimi ei näytä rönsyleinikiltä.

      Poista
  3. Takapihanne alkaa lupaavasti olla kohta lumesta vapaana. Muutama lämmin päivä ja lumet saavat lopullisesti kyytiä. Taimien kasvupöydällä alkaa varmasti olla jo hieman tukalaa ja ahdasta. Toivotaan, että tilanne pian helpottaa. Hellyttävä kukka esikoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on lämpimämpää luvassa, joten varmasti lumet vähenevät selvästi. Plussalla on vielä nytkin. Veti väkisinkin suupieliä korviin, kun näin, miten esikoinen oli koristellut tomaatit. Jokaiseen tukikeppiin oli laitettu 1-2 kukkaa.

      Poista
  4. Kohta onneksi lumet lähtevät. Tilan puutetta on taimien kanssa. Sinulla on jo leijonankidat hyvässä koossa, minä kylvin niitä niin myöhään, että tulevat kukkimaan sitten joskus.
    Harmi, mitä tuuli sai aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan jo innolla sitä aikaa, että saa kaikki taimet sisältä ulos. Minä kylvin leijonankidat viime vuonna vasta huhtikuun lopussa ja koulin suoraan kukkapenkkiin suunnilleen tuon kokoisina, mitä ovat nyt. Silti ehtivät hyvin kukkia loppukesällä. Ehkä niistä ei ihan yhtä tanakoita tullut kuin hieman aikaisemmin esikasvatetuista, mutta paikkakin kyllä oli aika varjoisa.
      Enpä olisi arvannut, että autotallin seinustalle tuuli käy ihan noin rajusti. Siinä kun on kuitenkin aitaakin edessä. Jatkossa taidan pitää minikasvarin lähempänä kuusenpuoleista päätyä, niin se saa vähän enemmän suojaa tuulelta.

      Poista
  5. Tuuli on saanut siellä aikaan harmillisia vahinkoja. Nuo harsot ovat kyllä ihan kertakäyttökamaa. Minulla on muutama ruukku ollut öisin hallaharson alla ja tuskailen, kun siihen tuntuu tulevan päivittäin uusia repeämiä. Mikä lie olisi sopiva materiaali kasvien suojaukseen. Ihanan muhkea tuo sinun riippapelargoni-hopeaputousamppeli. Esikoisesi on tehnyt tosi söpöt koristeet tukikeppeihin. Suloinen ajatus! Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulivahingot jäivätkin hieman vähäisemmiksi mitä ensin näytti. Harsoista uudempi olikin ehjä eikä vanhaankaan ollut tullut isompia repeämiä entisten lisäksi. Ne olivat vain niin hassusti rutussa ja repaleisin reuna ylöspäin, että näyttivät ihan riekaleisilta. Olen säästellyt joitakin hajonneita lakanoita puutarhatarkoitukseen, mutta ne tarvitsisivat kunnon tuet, etteivät kosteina paina kasveja lyttyyn. Jos en saa minikasvarin muovihupun repeämää paikattua eikä se kestä käytössä repeämättä lisää, niin siitähän sitten vapautuu tukikaaria :D
      Olen kasvattanut tuota riippapelakuuta pari (vai peräti kolme?) vuotta, joten on jo aikakin alkaa näyttää muhkealta. Siinä on nyt paljon nuppuja tulossa, joten se voi pian näyttää aika komealta.
      Esikoisen kukkaset olivat alunperin pääsiäiskoristeita, mutta hän ei halunnut laittaa niitä talteen ensi vuotta varten ja keksi sitten uusiokäyttöä.
      Kiitos! Ihanaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!