perjantai 20. toukokuuta 2022

Kukkakierros takapihalla

Puutarhassa tapahtuu nyt joka puolella aivan liian nopeaan tahtiin asioita. Eihän tässä meinaa ehtiä mukaan ollenkaan! Hätäinen puutarhakierros ennen töihin lähtöä ei meinaa riittää millään kaiken tutkimiseen, joten monta yksityiskohtaa jää varmasti bongaamatta kun huomio on kulloisenkin hetken kukkijoissa. Onneksi viikonloppu on aivan pian aluillaan, niin saa hetkeksi keskittyä vain puutarhaan. Tähän postaukseen keräsin parilta päivältä kuvia takapihalta. Luumutarha on edellisen postauksen majapenkin tapaan muuttanut parin viimeisen vuoden aikana muotoaan melkoisesti. Sen laitamille kaivettu nuotiopaikka aiheutti oikein mukavan ketjureaktion, jonka seurauksena nurmikkoa hävisi melkoisesti ja sain tilalle kukkapenkkiä, kivipengerryksiä ja kivipolkuja.

Nuotiopaikalle johtavan polun varressa on salainen esikkopenger höystettynä lemmikintaimilla. Ilokseni huomasin, että myös sammal on jo alkanut asettua kivien väleihin.
Takapihan kevätkukkavalikoima näyttää olevan pääasiassa valko-sininen. Kevätkurjenmiekat, kirjokevättähdet ja krookukset ovat jo lakastuneet luumupuu 'Kuntalan' juurelta ja vuorossa ovat esikoiden lisäksi balkaninvuokot ja lummetulppaani 'Concertot'. Lisäksi siniset tarhakylmänkukat alkavat jo nostella nuppujaan ylöspäin. Maanpeitekasvina on peittokurjenpolvi 'Cambridge', joka on vihertynyt hyvin talven jälkeen. Lisää vihreyttä tuovat lemmikit, jotka kylväytyvät vallattomasti ihan joka paikkaan. Kitken ylimääräisiä taimia kesän mittaan varmasti useita kottikärryllisiä kompostiin. Täysin luvattomista paikoista, kuten kivipolun saumoista kitken lemmikit jo pieninä, mutta kukkapenkeistä vasta sitten kun nuput alkavat aueta ja näen kukan värin. Luumupuiden alla on valkoista lemmikkiä, joten sieltä kitken kaikki siniset pois. Muuten sininen valloittaa kaiken tilan. Kivipolun toisella puolella siniset ja valkoiset saavat olla iloisena sekamelskana.
'Kuntalan' juurella tulppaanit ovat sattuneet hauskasti puolikaareksi. Ensimmäinen tarhakylmänkukka pilkistää ihan kuvan vasemmassa reunassa aika alhaalla.
Tämä tarhakylmänkukka on etupihalta, mutta samaa väriä on takapihallakin. Ensimmäisestä kunnolla kukkivasta yksilöstä pitää laittaa kuva, olipa se millä puolella pihaa tahansa.
Samaa 'Kuntalan' aluetta toisesta suunnasta kuvattuna. Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat vielä.
Seuraavaksi tulee päivän ottakaa opiksenne -osio. Ajattelin toissasyksynä kukkasipuleita kuopatessani, että kevättähdet ja pystykiurunkannukset toimisivat varmaan kivasti yhdessä. Kyllä varmasti juu, mutta todellisuus olikin se, että kiurunkannukset hautaavat kevättähdet alleen. Ainoastaan reunimmaiset kevättähdet näkyvät, kaikki muut ovat jossakin kiurunkannusten seassa. Kunhan tästä joudan ja kiireellisemmät hommat on hoidettu, kaivan mukulat ja sipulit ylös, ja istuttelen ne omiin ryhmiinsä. Samassa penkissä saavat kuitenkin olla, sillä niistä tulee ihanasti väriä nuotiopaikkaa kehystävien pensaiden alle. Syyshortensia, pikkujasmike ja pensashanhikki vihertyvät sen verran myöhään, että aikaiset kevätkukkijat ehtivät hyvin kukkia ennen kuin pensaat vievät kaiken huomion.
Liian läheistä yhteiseloa... Olen kuitenkin iloinen siitä, että pystykiurunkannukset selvästi viihtyvät tässä. Ne kukkivat tänä vuonna paljon näyttävämmin kuin viime keväänä.
Toivottavasti ette kyllästy, kun joka postaukseen pitää tunkea jouluruusu. Tämä on nyt se vanhin, jouluksi 2015 hankittu yksilö.
Luumutarhaa vastapäätä talon vieressä valkean varjopenkin esikkoreunus alkaa pian olla yhtenäinen.
Edellisestä kuvasta yksi valkoisista esikoista. Aika nätti minusta.
Palaan vielä pikkuisen kevätkurjenmiekkoihin. Luumutarhan 'Harmonyt' ovat kukkineet ajat sitten ja 'Harmonyn' tilalla toissasyksynä tulleet luumunpunaiset kevätkurjenmiekatkin alkavat olla jo loppusuoralla. Sen sijaan viime syksynä istutetut 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -kurjenmiekat ovat vielä hetken aikaa kukassa. Istutin sekoituspussin aika lähelle mysteerikurjenmiekkaa siksi, jotta voisin vertailla, olisiko nimetön 'Purple Hill' -lajiketta. Mysteeri pysyy edelleen mysteerinä, kuten voitte seuraavasta kuvasta huomata. Toivottavasti syksyllä tulee myyntiin lisää purppuraisia kevätkurjenmiekkoja, jotta voin taas istuttaa vertailukappaleita lähimaastoon. Mikään ei nimittäin ärsytä aivosolujani yhtä tehokkaasti kuin nimettömät kasvit ja ratkaisemattomat mysteerit!
Kädessäni oleva nimetön kevätkurjenmiekka ei tainnutkaan olla 'Purple Hill' -lajiketta. Väriero viime syksynä istutettuihin 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoitukseen on melkoinen.
Harvoin käy muuten niin, että sekoituspussissa olisi edes suunnilleen yhtä monta kappaletta kutakin väriä. Minulle sattui noiden kevätkurjenmiekkojen kanssa niin hyvin, että sinisävyisiä oli viisi ja purppuraisia neljä. Yksi sipuleista ei ilmeisesti aio kukkia tänä vuonna. Mikä hassuinta, niin enpä osannut sipuleita istuttaessani arvata, että ne menisivät noin hauskasti kumpikin väri omaan ryhmäänsä. Yhden kuopan vain kaivoin ja asettelin mukulat sinne mielestäni epämääräisen luonnollisesti. Toisin kävi. Kukkaisia sattumuksia viikonloppuunne!

16 kommenttia:

  1. Kiitos! Sain paljon tietoa kukista ja oli hyvin nautinnollinen blogi.😁 T. Tupu, Hupu ja Lupu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä! Toivottavasti Hiidenkiven puutarhan vinkit pätevät myös Ankkalinnassa :D

      Poista
  2. Onpa tosiaan hauska istutussattumus noiden kurjenmiekkojen kanssa, kiurunkannus-kevättähti-sattumus ei ehkä niin hauska, mutta onneksi ei vaarallinenkaan. Harvoin tulee ajatelleeksi, kuinka reheväksi jokin kasvi kasvaa, kun versot kaartuvat sivuille päin. Etenkin pionit taitavat olla mestareita siinä, että ylittävät kaikki kuvitelmat. Kiurunkannus tosiaan selvästi viihtyy erinomaisesti!
    Ihana tuo salainen esikkopenkki! Ja lemmikit, ooh. Mutta hei - löysin pihaltani elossa sekä pari sinistä että yhden valkoisen, jihuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina käsketään välttää kasvien ryhmittelyä väreittäin ja suosia mieluummin luonnollisia sekoituksia. Ei se vaan aina näytä olevan luonnon mielestä hyvä :D Kasvien koon ennustaminen ja arvioiminen on haastavaa. Varsinkin kukkasipuleita istuttaessa joutuu joskus arpomaan, miten lähelle toisiaan sipulit voi istuttaa. Pusseissa lukee usein korkeus mutta leveydestä ei sanaakaan. Kiurunkannuskin on selvästi leveämpi ja myös korkeampi mitä oletin.
      Esikkopenger on vielä toistaiseksi vähemmän salainen kun pensaat ja kurjenpolvet eivät vielä peitä sitä talon suunnasta. Parin vuoden päästä sen pitäisi jo piiloutua paremmin ja tulla esiin vasta kun polkua kävelee eteenpäin.
      Loistavaa, lemmikit sittenkin hengissä! Toivottavasti ne kukkivat runsaasti tänä kesänä, jotta saat paljon siementaimia.

      Poista
  3. Minulla on tosi paljon nimettömiä kasveja. Et ehkä kestäisi sitä nimettömien kasvien määrää. Ja tietysti joskus saa kasveja, jotka eivät alunperinkään ole sitä, mitä pitäisi. Hyvät määrät ovat sinullakin esikkoa reunuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kestäisin, mutta yrittäisin kyllä ensin kuumeisesti etsiä kaikille nimet. On niitä nimettömiä minullakin, mm. kuunliljoja, syysleimuja, melkein kaikki esikoista, yksi imikkä, pioni, jaloangervo... Joskus nimi löytyy sinnikkäällä etsimisellä, aika usein ei, joten ärsytyksenaiheita riittää :D Esikko on minusta kiva reunuskasvina, sillä se pysyy siistinä mättäänä toisin kuin moni maanpeittokasvi. Ei tarvitse olla joka kesä valppaana estämässä nurmikon ja reunakasvin leviäminen toistensa sekaan.

      Poista
  4. Tuo ensimmäinen kuva on tosi kiva, pidän valtavasti tuosta kivillä pengerretystä ”portaasta” kukkineen.
    Taitaa olla mahdontonta, ettei koskaan saisi jotain kasvia, mitä ei lapun mukaan ole ostanut.
    Tässä koosteessa oli vaikka mitä kaunista jouluruusuineen kaikkineen. Eihän näitä väsy katsomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä pidän siitä myös, vaikka se syntyi vähän olosuhteiden pakosta. Ei nimittäin ollut tarpeeksi suuria kiviä maan pengerrykseen, joten päädyin tekemään kaksi matalampaa porrasta. Ratkaisu on kuitenkin toimiva ja siitä tulee pieni yllätys matkan varrelle kunhan muu kasvillisuus rehevöityy.
      Ennemmin tai myöhemmin tulee pakostakin vastaan väärä lajike, ellei osta kaikkea kukkivana ja se taas ei ole mahdollista.

      Poista
  5. Jouluruusuthan ovat ihania, ei voi laittaa liikaa kuvia niistä. Hyvä rivistö kauniita esikoita jo tuossa. Ovelastipa sattuivat kevätkurjenmiekat hakeutumaan omiensa seuraan. Ei näköjään ole sekoituksiin luottamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri eilen näin, että se yksi, jonka luulin jättävän kukinnan väliin, on myös puskenut nupun näkyville. Kovasti näyttäisi siltä, että violetti on, ja missäs muualla se olisikaan kuin omiensa keskellä. Sattui sitten viimeinenkin kohdilleen :D Hyvä sekoitus kyllä siinä mielessä, että oli tasamäärä kumpaakin väriä.

      Poista
  6. Nyt tosiaan tapahtuu puutarhassa! Joka päivä on pakko käydä tarkistassa mitä uusia kukkijoita on näkyvissä. Nämä kaikki kevään pikkuiset ovat niin superihania!
    Meillä Beth Evans oli ottanut aika tiiviiseen syleilyynsä pienen esikon:) Siirsin osan kiurunkannuksesta toiseen kukkapenkkiin ja nyt esikon kukatkin taas näkyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hirmuisen kivaa aikaa! Joka päivä löytyy jotain uutta ihasteltavaa. Teilläkin on siis läheisyydenkaipuinen 'Beth' :D

      Poista
  7. Esikkosi kukkivat kivasti ja tuo valakonen on loistava. Hyvin ovat kiurunkannukset meilläkin levinneet. Jouluruususi kukkii komeasti ja kyllä ne on ihania kasveja. Joka päivä näin keväällä ilimestyy puutarhaan uusia kasveja ja kukkia. Mielenkiintoista tämä aika on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikot komistuvat päivä päivältä. Tuo talon vierellä oleva rivistökin on nyt paljon runsaampi kuin muutama päivä sitten kuvaa ottaessani. Jouluruusut ovat tänä keväänä oikein komeassa kukassa.
      Ihanaa, kun koko ajan tulee uusia kukkia ja viimeisissäkin talviunilla olleissa kasveissa alkaa näkyä heräilemisen merkkejä.

      Poista
  8. Ihana ottakaa opiksenne -osio. :D Puutarhassa oppii jatkuvasti uutta, monesti kantapään kautta. Tosi kiva idea tuo esikkoreunus, näyttää hirmu kauniilta. Jouluruusuihin ei koskaan kyllästy, antaa tulla vaan kuvatykitystä! Hauska sattuma tuo kevätkurjenmiekkojen värittäin meneminen. Onnea oikean kevätkurjenmiekkalajikkeen metsästykseen. Tuollaiset mysteerit ovat mieltä vaivaavia, mutta olo on mahtava sitten, kun mysteerin saa ratkottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantapään kautta tulee tehokkain oppi :D Kiitos! Viimeinenkin kevätkurjenmiekoista muuten kukki ja kuinka ollakaan: purppurainen ja tietysti purppuraisten puolella. Ihmeellinen sattuma!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!