Kukkakierros takapihalla

Puutarhassa tapahtuu nyt joka puolella aivan liian nopeaan tahtiin asioita. Eihän tässä meinaa ehtiä mukaan ollenkaan! Hätäinen puutarhakierros ennen töihin lähtöä ei meinaa riittää millään kaiken tutkimiseen, joten monta yksityiskohtaa jää varmasti bongaamatta kun huomio on kulloisenkin hetken kukkijoissa. Onneksi viikonloppu on aivan pian aluillaan, niin saa hetkeksi keskittyä vain puutarhaan. Tähän postaukseen keräsin parilta päivältä kuvia takapihalta. Luumutarha on edellisen postauksen majapenkin tapaan muuttanut parin viimeisen vuoden aikana muotoaan melkoisesti. Sen laitamille kaivettu nuotiopaikka aiheutti oikein mukavan ketjureaktion, jonka seurauksena nurmikkoa hävisi melkoisesti ja sain tilalle kukkapenkkiä, kivipengerryksiä ja kivipolkuja.

Nuotiopaikalle johtavan polun varressa on salainen esikkopenger höystettynä lemmikintaimilla. Ilokseni huomasin, että myös sammal on jo alkanut asettua kivien väleihin.

Takapihan kevätkukkavalikoima näyttää olevan pääasiassa valko-sininen. Kevätkurjenmiekat, kirjokevättähdet ja krookukset ovat jo lakastuneet luumupuu 'Kuntalan' juurelta ja vuorossa ovat esikoiden lisäksi balkaninvuokot ja lummetulppaani 'Concertot'. Lisäksi siniset tarhakylmänkukat alkavat jo nostella nuppujaan ylöspäin. Maanpeitekasvina on peittokurjenpolvi 'Cambridge', joka on vihertynyt hyvin talven jälkeen. Lisää vihreyttä tuovat lemmikit, jotka kylväytyvät vallattomasti ihan joka paikkaan. Kitken ylimääräisiä taimia kesän mittaan varmasti useita kottikärryllisiä kompostiin. Täysin luvattomista paikoista, kuten kivipolun saumoista kitken lemmikit jo pieninä, mutta kukkapenkeistä vasta sitten kun nuput alkavat aueta ja näen kukan värin. Luumupuiden alla on valkoista lemmikkiä, joten sieltä kitken kaikki siniset pois. Muuten sininen valloittaa kaiken tilan. Kivipolun toisella puolella siniset ja valkoiset saavat olla iloisena sekamelskana.

'Kuntalan' juurella tulppaanit ovat sattuneet hauskasti puolikaareksi. Ensimmäinen tarhakylmänkukka pilkistää ihan kuvan vasemmassa reunassa aika alhaalla.

Tämä tarhakylmänkukka on etupihalta, mutta samaa väriä on takapihallakin. Ensimmäisestä kunnolla kukkivasta yksilöstä pitää laittaa kuva, olipa se millä puolella pihaa tahansa.

Samaa 'Kuntalan' aluetta toisesta suunnasta kuvattuna. Pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ja valkoiset isokevättähdet kukkivat vielä.

Seuraavaksi tulee päivän ottakaa opiksenne -osio. Ajattelin toissasyksynä kukkasipuleita kuopatessani, että kevättähdet ja pystykiurunkannukset toimisivat varmaan kivasti yhdessä. Kyllä varmasti juu, mutta todellisuus olikin se, että kiurunkannukset hautaavat kevättähdet alleen. Ainoastaan reunimmaiset kevättähdet näkyvät, kaikki muut ovat jossakin kiurunkannusten seassa. Kunhan tästä joudan ja kiireellisemmät hommat on hoidettu, kaivan mukulat ja sipulit ylös, ja istuttelen ne omiin ryhmiinsä. Samassa penkissä saavat kuitenkin olla, sillä niistä tulee ihanasti väriä nuotiopaikkaa kehystävien pensaiden alle. Syyshortensia, pikkujasmike ja pensashanhikki vihertyvät sen verran myöhään, että aikaiset kevätkukkijat ehtivät hyvin kukkia ennen kuin pensaat vievät kaiken huomion.

Liian läheistä yhteiseloa... Olen kuitenkin iloinen siitä, että pystykiurunkannukset selvästi viihtyvät tässä. Ne kukkivat tänä vuonna paljon näyttävämmin kuin viime keväänä.

Toivottavasti ette kyllästy, kun joka postaukseen pitää tunkea jouluruusu. Tämä on nyt se vanhin, jouluksi 2015 hankittu yksilö.

Luumutarhaa vastapäätä talon vieressä valkean varjopenkin esikkoreunus alkaa pian olla yhtenäinen.

Edellisestä kuvasta yksi valkoisista esikoista. Aika nätti minusta.

Palaan vielä pikkuisen kevätkurjenmiekkoihin. Luumutarhan 'Harmonyt' ovat kukkineet ajat sitten ja 'Harmonyn' tilalla toissasyksynä tulleet luumunpunaiset kevätkurjenmiekatkin alkavat olla jo loppusuoralla. Sen sijaan viime syksynä istutetut 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -kurjenmiekat ovat vielä hetken aikaa kukassa. Istutin sekoituspussin aika lähelle mysteerikurjenmiekkaa siksi, jotta voisin vertailla, olisiko nimetön 'Purple Hill' -lajiketta. Mysteeri pysyy edelleen mysteerinä, kuten voitte seuraavasta kuvasta huomata. Toivottavasti syksyllä tulee myyntiin lisää purppuraisia kevätkurjenmiekkoja, jotta voin taas istuttaa vertailukappaleita lähimaastoon. Mikään ei nimittäin ärsytä aivosolujani yhtä tehokkaasti kuin nimettömät kasvit ja ratkaisemattomat mysteerit!

Kädessäni oleva nimetön kevätkurjenmiekka ei tainnutkaan olla 'Purple Hill' -lajiketta. Väriero viime syksynä istutettuihin 'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoitukseen on melkoinen.

Harvoin käy muuten niin, että sekoituspussissa olisi edes suunnilleen yhtä monta kappaletta kutakin väriä. Minulle sattui noiden kevätkurjenmiekkojen kanssa niin hyvin, että sinisävyisiä oli viisi ja purppuraisia neljä. Yksi sipuleista ei ilmeisesti aio kukkia tänä vuonna. Mikä hassuinta, niin enpä osannut sipuleita istuttaessani arvata, että ne menisivät noin hauskasti kumpikin väri omaan ryhmäänsä. Yhden kuopan vain kaivoin ja asettelin mukulat sinne mielestäni epämääräisen luonnollisesti. Toisin kävi. Kukkaisia sattumuksia viikonloppuunne!