perjantai 25. lokakuuta 2019

Kevättä tekemässä

Lokakuun lopusta huolimatta sinnikkäitä kukkijoita löytyy vielä ja kun tarkkaan etsii, niin muutama puuvartinenkin yrittää pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Viime vuonna kasvimaan nurkkaan istuttamani orvokki levitti siemeniään vähän joka puolelle ja niinpä kasvimaan käytävillä kukkiikin nyt minikokoisia orvokkeja.
Esikko kukkii iloisesti.
Jokainen myöhäissyksyn kukkija otetaan ilolla vastaan, vaikka se piileskelisi kasvimaan käytävällä kuukausimansikan lehtien alla.
Bellikset jaksavat ilahduttaa aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.
Tänään oli sopivasti aikaa, joten päätin laittaa kasvimaata kuntoon. Kitkin melkein joka penkin, nostin satoa, keräsin etanoita ja kylvin siemeniä. Tintit sirkuttelivat metsässä. Jos ei ympärilleen katsonut, niin kylvöpuuhissa pystyi kuvittelemaan vuodenajan kevääksi. Maahan pääsi mustajuurta, uudenseelanninpinaattia, persiljaa, kehäkukkia ja kahta eri porkkanalajiketta. Viime syksynä tekemäni kylvökset eivät itämisprosenteilla päätä huimanneet (tosin eivät kevätkylvötkään), mutta jospa uusi yritys onnistuisi paremmin. Vai mitä luulette: kuinkahan mahtavat itää persiljansiemenet, joiden parasta ennen -päivä oli 09/14? Positiivinen huomio kasvimaalta on se, että maan laatu paranee koko ajan. Ensimmäisen vuoden tiivis savijankko on muuttunut kuohkeaksi mullaksi, joka on nyt tietysti litimärkää, mutta jalkapallon kokoiset savimöykyt ovat historiaa. Hiekka, kompostimulta, maatumaan jätetty kasvijäte sekä runsas matokanta ovat tehneet tehtävänsä.
Kasvimaa kaariportin alta katsottuna. Kuukausimansikat ja salvia rehottavat, ruohosipuli takareunassa on alkanut retkottaa ja pari ruusukaalia on jätetty etanoita houkuttelemaan. Niiden lehdiltä etanat saa näppärästi noukittua pois.
Nostetun sadon määrä ja koko eivät päätä huimaa: kolme porkkanan kokoista palsternakkaa ja pari kourallista mansikan kokoisia maa-artisokkia. Kovat pakkasyöt liian aikaisin palelluttivat maa-artisokkien varret kokonaan, joten mukuloidenkin kasvu tyssäsi siihen.
Vuonankaalit kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Piti ottaa näistä isommista jo pari lehteä maistiaisiksi, mutta muistin sen vasta sisällä, joten jäivät vielä kasvamaan kokoa.
Syksy kun kuitenkin on, niin kai sitä on muutama ruskakuvakin laitettava. Niin kauan kun niitä vielä riittää. Tuuli on riepotellut puista ja pensaista melkein kaikki lehdet, mutta pari pensasta on sattunut olemaan niin hyvin tuulelta suojassa, että ovat saaneet pitää lehtensä.
Muut pensasmustikat ovat jo paljaita, mutta tämä komeamaksaruohojen kyljessä värjöttelevä 'Aino' on pirteänpunainen väriläiskä. Voikukat on edelleen täältä kitkemättä... Puolustuksekseni voin sanoa, että olen kitkenyt niitä useamman ämpärillisen muualta!
Purppuraheisiangervossa lehdet taitavat olla tiukemmassa kuin muissa kasveissa, sillä tuuli on riepotellut tätäkin välillä ihan täydellä voimalla. Sen juurelle omin avuin levittäytyneet bellikset saavat minun puolestani vapaasti vallata pensaanalusen.
Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on vielä komeassa ruskassa. Pensasryhmän 'Illusia' on sen sijaan varistanut kaikki lehtensä.
'Laatokan Helmi' -luumu yrittää sinnikkäästi pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Muut luumupuut luovuttivat jo.
Siirsin alkukesällä kituliaasti kasvaneen 'Mikkeli' -alppiruusun takapihalta kärhökaaripenkin uuteen osaan. Huomasin jo kesällä, että alppiruusu oli selvästi virkeämmän näköinen uudessa kodissaan ja nyt kävin tutkimassa, löytyisikö siitä kukkanuppuja. Löytyihän niitä, peräti kolme kappaletta. Takapihalle jääneestä alppiruususta löysin neljä nuppua, joten nyt toivotaan suotuisaa talvea ja ensi kevättä, jotta kaikki nuput kehittyvät kukiksi.
Kannatti siirtää alppiruusu! Ensimmäiset nuput neljään vuoteen. Kolmas nuppu on toisella puolella kasvia.
Ulkona ei ole valoisaa oikein milloinkaan, vettä tulee vähän väliä ja nyt on vielä myrskyäkin luvassa, mutta täällä ollaan silti melkein keväisissä tunnelmissa. Miten tässä malttaa vielä monta pimeää kuukautta odotella?

18 kommenttia:

  1. Kunpa voisi painaa jotakin pikakelausnappia! On ihanaa, kun välillä tulee vastaan sellainen päivä, jota voi kuvitella kevääksi. Ne, jotka tykkäävät talvesta, voisivat toki pitää talven, mutta joillekuille pitäisi olla se pikakelausvaihtoehto.
    Purppuraheisiangervo ja tuiviot ovat ihan mielettömän upean värinen yhdistelmä! Oi että. Siinä on jotain todella kohtalokkaan tyylikästä.
    Mahtavat palsternakat! Kokeilin niitä joskus, viime vuonna kai... eivät oikein kasvaneet, kun peurat söivät naatit. Tänä vuonna kylvin sen pussin loput siemenet ja ne kehvelit eivät edes itäneet. Nuo näyttävät todella kauniilta! Maa-artisokkaa, nam. Juuri luin jostain maa-artisokkakeittoreseptin ja vaikka olenkin maailman laiskin kokki, meinaan käydä nostamassa muutaman. Täällä niissä on vielä vihreät varret ja verkotin ne niin, että peurat eivät päässeet niitä syömään - toivoa sadosta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kelaisin tästä hetkestä johonkin tammikuun puoleen väliin. Silloin pääsisin suoraan siedettävän syksyn lopusta talven parhaisiin hetkiin: koko ajan valostuviin talvipäiviin ja kevään tuloon. Purppuraheisiangervo ja tuiviot olivat minusta paremman näköisiä aiemmin kesällä, nyt tuiviot ovat käyneet samean värisiksi. Tämän syksyn ensimmäinen palsternakka oli tuplasti näitä viimeisiä isompi; oli pituutta ja paksuutta "oikean" palsternakan verran. Hyvän makuisia nämäkin olivat. Meillä laitettiin maa-artisokat pestyinä voinokareiden kanssa uunivuokaan ja leivinuunin lämpöön muhimaan. Tuli helposti herkkua :) Keittokin on kyllä todella hyvää.

      Poista
  2. Esikkoa ja orvokkia, ihan keväisiä tunnelmia :)

    VastaaPoista
  3. Tarkkasilmäinen puutarhuri löytää pihalta vielä paljon, paljon kuvattavaa:) Sato se on pienikin sato! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän joutuu jo etsimään kuvauskohteita. Tämänvuotiseen satomäärään nähden jo noinkin pieni määrä on valtava lisäys :D Kiitos! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Täällä meilläkin on satanut koko päivän ja suunniteltu puutarhapäivä jäi pelkäksi haaveeksi.
    Vielä löytyy puutarhastanne värikästä kuvattavaa.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin alkavat värit jo käydä vähiin. Kiitos, mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Hienoa, että kasvualusta kasvimaalla on parantunut, sen eteen tehty työ palkitsee! Minullakin purppuraheisiangervo näyttää siltä, ettei sillä ole aikomuksiakaan luopua lehdistään, vaikka meillä muut pensaat ja puut ovat lähes lehdettömiä. Jospa tänään saisi vielä muutamat työt pihalla tehdyksi, aamu valkeni kirkkaana, tosin tuuli on edelleen puuskainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvimaan maanparannus on ollut pitkä ja hidas prosessi. Kiva, että edes jokin kasvi pitää kesästä kiinni viimeiseen asti. Täällä alkoi kunnon myrskytuuli vasta yön aikana. Ei taida uskaltaa pihalle edes mennä, ettei lennä tuulen mukana :D

      Poista
  6. Oi, miten ahkera olet! Kyllä minäkin menen puutarhaan, mutta kauas jään noista saavutuksista :)

    VastaaPoista
  7. Onpa jännää, sadonkorjuuta ja kylvöjä samaan aikaan. Joka kasvia pitää kokeilla ja nähdä, kannattaako sitä jatkossa kasvattaa. Palsternakat ovat vaativia varsinkin itämisen suhteen niin syksyllä kuin keväälläkin. Ne ovat herkullisia eli kannattaa siis yrittää. Viime syksyn syyskylvöt eivät onnistuneet, joten kylvän taas vasta keväällä. Maa-artisokat saavat olla maassa läpi vuoden ja joskus nostetaan muutama - yleensä sitä artisokkakeittoa varten. Kiitettävästi sinä ole kokeillut monia hyötykasveja. Tuo vuonankaali on minulla vielä siemeninä pussissa. Sen ehtisi vielä kylvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palsternakka on yksi lempijuureksistani. En muistanut ostaa sen siemeniä, jotta olisin kylvänyt niitä lisää. Pitää ensi viikolla yrittää muistaa. Jos nämä syyskylvöt eivät onnistu sen paremmin kuin viimesyksyiset, niin taidan minäkin jättää jatkossa kylvöt suosiolla kevääseen. Joskus olen jättänytkin maa-artisokkien nostamisen vasta keväälle, mutta nyt teki mieli herkutella. Jos ne olisivat olleet isompia, tai niitä olisi ollut enemmän, olisin jättänyt osan maahan myöhemmin nostettavaksi. Nyt päätin nostaa kaikki ja valikoin kolme isointa mukulaa takaisin istutettavaksi. Jospa ensi vuonna tulisi taas parempi sato.

      Poista
  8. Voi kun olet ollut taas ahkerana! Minulla alkaa into aina hiipua näin syksyisin ja tyydyn tekemään pelkästään välttämättömimmät. Tänään sain kuitenkin loput syksyn puutarhatyöt ja viimeiset haravoinnit tehtyä, enkä hetkeäkään liian aikaisin, sillä nyt sataa lunta! Nyt ei muuta sitten kuin kevättä odottelemaan :) Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeiset hetket olla ahkera. Tänne on luvattu ympäri vuorokauden pakkasta tulevalle viikolle, joten varmaan luntakin on pian tiedossa. Kiitos, mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  9. Kovasti oot ahkeroinu ja mukava kun suat tuon kasvimaan muaperää kohennettuu, kompostoitu karjanlanta kohentas noppiisti, vaan jos ei oo tuttavoo karjankasvattajoo, ei onnistu. Ihailen siun tamokkuutta puutarhassakin. Hieno jotta pienille lapsillesi on maistiaisii omasta puutarhasta. Miunkin pojat muistaa, miten heinikkoon porkkanan putsasivat ja eikun syömään, ja myöhemmin olivat innokkaita 4H- kerholaisii! Hienoja ruskavärejä on puutarhassasi ja meilläkin tuo Purppuraheisiangervo on vielä lehessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari penkkiä sai viime keväänä kompostoitua karjanlantaa, mutta kaikkiin sitä ei riittänyt. Hevoselannasta näkee aina silloin tällöin ilmoituksia, mutta ei ole tullut vielä haettua. Kiitos! Tarmoa riittää, kun on puuhaa mistä pitää. Aika monta porkkanaa olen itsekin käynyt äidin kasvimaalta kiskaisemassa välipalaksi ja samalla tavalla heinikkoon enimmät mullat pyyhkäissyt. Meillä lapset eivät ole vielä ymmärtäneet putsaamisen ideaa, vaan syövät multineen päivineen, jos en ehdi väliin :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!