Kevättä tekemässä

Lokakuun lopusta huolimatta sinnikkäitä kukkijoita löytyy vielä ja kun tarkkaan etsii, niin muutama puuvartinenkin yrittää pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Viime vuonna kasvimaan nurkkaan istuttamani orvokki levitti siemeniään vähän joka puolelle ja niinpä kasvimaan käytävillä kukkiikin nyt minikokoisia orvokkeja.

Esikko kukkii iloisesti.

Jokainen myöhäissyksyn kukkija otetaan ilolla vastaan, vaikka se piileskelisi kasvimaan käytävällä kuukausimansikan lehtien alla.

Bellikset jaksavat ilahduttaa aikaisesta keväästä myöhään syksyyn.

Tänään oli sopivasti aikaa, joten päätin laittaa kasvimaata kuntoon. Kitkin melkein joka penkin, nostin satoa, keräsin etanoita ja kylvin siemeniä. Tintit sirkuttelivat metsässä. Jos ei ympärilleen katsonut, niin kylvöpuuhissa pystyi kuvittelemaan vuodenajan kevääksi. Maahan pääsi mustajuurta, uudenseelanninpinaattia, persiljaa, kehäkukkia ja kahta eri porkkanalajiketta. Viime syksynä tekemäni kylvökset eivät itämisprosenteilla päätä huimanneet (tosin eivät kevätkylvötkään), mutta jospa uusi yritys onnistuisi paremmin. Vai mitä luulette: kuinkahan mahtavat itää persiljansiemenet, joiden parasta ennen -päivä oli 09/14? Positiivinen huomio kasvimaalta on se, että maan laatu paranee koko ajan. Ensimmäisen vuoden tiivis savijankko on muuttunut kuohkeaksi mullaksi, joka on nyt tietysti litimärkää, mutta jalkapallon kokoiset savimöykyt ovat historiaa. Hiekka, kompostimulta, maatumaan jätetty kasvijäte sekä runsas matokanta ovat tehneet tehtävänsä.

Kasvimaa kaariportin alta katsottuna. Kuukausimansikat ja salvia rehottavat, ruohosipuli takareunassa on alkanut retkottaa ja pari ruusukaalia on jätetty etanoita houkuttelemaan. Niiden lehdiltä etanat saa näppärästi noukittua pois.

Nostetun sadon määrä ja koko eivät päätä huimaa: kolme porkkanan kokoista palsternakkaa ja pari kourallista mansikan kokoisia maa-artisokkia. Kovat pakkasyöt liian aikaisin palelluttivat maa-artisokkien varret kokonaan, joten mukuloidenkin kasvu tyssäsi siihen.

Vuonankaalit kasvavat hitaasti, mutta varmasti. Piti ottaa näistä isommista jo pari lehteä maistiaisiksi, mutta muistin sen vasta sisällä, joten jäivät vielä kasvamaan kokoa.

Syksy kun kuitenkin on, niin kai sitä on muutama ruskakuvakin laitettava. Niin kauan kun niitä vielä riittää. Tuuli on riepotellut puista ja pensaista melkein kaikki lehdet, mutta pari pensasta on sattunut olemaan niin hyvin tuulelta suojassa, että ovat saaneet pitää lehtensä.

Muut pensasmustikat ovat jo paljaita, mutta tämä komeamaksaruohojen kyljessä värjöttelevä 'Aino' on pirteänpunainen väriläiskä. Voikukat on edelleen täältä kitkemättä... Puolustuksekseni voin sanoa, että olen kitkenyt niitä useamman ämpärillisen muualta!

Purppuraheisiangervossa lehdet taitavat olla tiukemmassa kuin muissa kasveissa, sillä tuuli on riepotellut tätäkin välillä ihan täydellä voimalla. Sen juurelle omin avuin levittäytyneet bellikset saavat minun puolestani vapaasti vallata pensaanalusen.

Aurinkopenkin puistoatsalea 'Illusia' on vielä komeassa ruskassa. Pensasryhmän 'Illusia' on sen sijaan varistanut kaikki lehtensä.

'Laatokan Helmi' -luumu yrittää sinnikkäästi pitää viimeisistä lehdistään kiinni. Muut luumupuut luovuttivat jo.

Siirsin alkukesällä kituliaasti kasvaneen 'Mikkeli' -alppiruusun takapihalta kärhökaaripenkin uuteen osaan. Huomasin jo kesällä, että alppiruusu oli selvästi virkeämmän näköinen uudessa kodissaan ja nyt kävin tutkimassa, löytyisikö siitä kukkanuppuja. Löytyihän niitä, peräti kolme kappaletta. Takapihalle jääneestä alppiruususta löysin neljä nuppua, joten nyt toivotaan suotuisaa talvea ja ensi kevättä, jotta kaikki nuput kehittyvät kukiksi.

Kannatti siirtää alppiruusu! Ensimmäiset nuput neljään vuoteen. Kolmas nuppu on toisella puolella kasvia.

Ulkona ei ole valoisaa oikein milloinkaan, vettä tulee vähän väliä ja nyt on vielä myrskyäkin luvassa, mutta täällä ollaan silti melkein keväisissä tunnelmissa. Miten tässä malttaa vielä monta pimeää kuukautta odotella?