Talviajassa

Kellot siirrettiin jo eilen, mutta talvi huomasi tulla tänne vasta yön aikana. Maa on jäähtynyt sen verran, että höttöinen pakkaslumi jäi maahan ja koristamaan kasveja pumpulinpehmeänä kerroksena. Muutaman päivän kestäneet kovat tuulenpuuskatkin ovat laantuneet ja luonnossa on samanlaista rauhaa kuin tammikuun tyyninä pakkaspäivinä. Toivottavasti syksy jatkuisi samanlaisena ja lipuisi tästä pehmeästi talveen.

Lumihiutaleet uhmaavat painovoimaa purppuraheisiangervon riippuvilla lehdillä.

Vaaleanpunaisina söpöilevien isorikkojen terävät lehdenkärjet pilkistelevät pehmeän lumen seasta.

Karon aamuiset tassunjäljet patiolla. Luonnonkivillä ladotut kohdat erottuvat hauskasti betonilaatoista.

Lokakuun alussa maa oli vielä sen verran lämmintä, että lumi suli laattojen ja luonnonkivien päältä, mutta muuten maa oli valkoisena. Nyt lunta on tasaisesti melkein joka puolella, ainoastaan paksut reunakivet ovat pysyneet hitusen muita lämpimpämpinä.

Syysasterin kukat ovat kuin luotuja lumihiutaleiden keräämiseen. Taustalla keltaisia siperiankurjenmiekan lehtiä.

Mielessäni näen tämän kohdan sellaisena miltä se voisi näyttää muutaman vuoden päästä: siperiankurjenmiekat ja alppiruusu muodostavat suojaavan ja värikkään seinämän istumakiven taakse.

Edellisessä kuvassa näkyi osa tämän kuusen upeasta juurakosta. Kuusellako muka pintajuuret...? Ennen nämäkin peittyivät pihlaja-angervopusikkoon.

Varjokujalle johtavan köynnösportin alla oleva iso raparperilaatta on kerännyt hauskasti lunta.

Kuka kaipaa kanervia, kun on komeamaksaruohoja? Maljakossa pitkään ilahduttaneet maksaruohot päätyivät viettämään "eläkepäiviä" havujen sekaan. Muutaman varren kävin katkomassa kukkapenkistä täydennykseksi, jotta saan koko seinustalle kukat.

Sain lahjaksi pinkin marjakanervan, jonka laitoin pihdanoksien kanssa valkoiseen koriin eteistä koristamaan.

Meillä on eteiseen ovi lukossa, joten lapsetkaan eivät pääse salaa syömään marjoja. Sisällä ne ovat myös turvassa linnuilta.

Eilen sain upotettua syyskylvöruukut maahan ja levitin monta kottikärryllistä naapurien tuomia puunlehtiä kukkapenkkeihin. Oli niin kylmää, että hyvästä varustuksesta huolimatta sormet olivat kohmeessa sisälle tullessa. Olisihan tuolla ollut vielä vaikka mitä tekemistä, mutta kylmyys, märkyys ja varsinkaan lumi eivät houkuttele puuhastelemaan puutarhassa. Jäivätköhän nyt loput puutarhatyöt odottelemaan ensi kevättä?

Tervetuloa Raija lukijaksi! Toivon, että viihdyt blogini parissa!