Euron arkajalat ja muuta syksyistä

Eilisen aurinkoinen sää houkutteli ulkoilemaan. Meillä tuuli on jo pudottanut puista ja pensaista paljon lehtiä ja luonnon värikylläisyys on pian taakse jäänyttä aikaa. On aika kiertää tallentamassa viimeiset väripilkut mieleen, jotta pärjää loppuvuoden pimeydessä ja harmaudessa.

Pensasmustikka 'Alvar' oikein hehkuu auringonpaisteessa rönsyakankaaleja vasten.

Ärhäkkä flunssa pitää minua edelleen otteessaan, joten annos puutarhalääkkeitä tuli tarpeeseen. Huomasin hankkijan puutarhan facebook-sivuilta, että loput pensaat ovat euron kappaleelta ja perennat euron/kassillinen, joten pakkasin lapset autoon ja hurautin shoppailemaan. Eipä siellä enää juuri mitään kiinnostavaa ollut jäljellä, perennoistakin vain maahumalaa ja väriminttua. Pensaissa olisi ollut ruusuja, tyrnejä ja hanhikkeja, mutta nekään eivät houkutelleet. Sen sijaan iskin silmäni nietospensaisiin. Euro on hinta, jonka raskin maksaa näinkin talvenarasta kasvista, joten pistin ranttaliksi ja otin niitä peräti kaksi (suurin osa pensaista oli aika kärsineen näköisiä, joten otin vain kaksi parasta).

Aikamoisia vänkyröitä ovat, mutta parempi sekin kuin katkeilleet oksat.

Toivottavasti jonain keväänä näky on tämä.

Nappasin myös pussillisen 'Finola'-tulppaaneita kevään iloksi, jos nietospensaat eivät selviäkään talvesta.

Kuten kaikki lääkkeet, niin eivät nämäkään auta, jos ne jäävät ostoskassiin lojumaan. Aurinko paistoi, joten istutin nietospensaat, vaikka vointini oli kaikkea muuta kuin istutuskuntoinen. Buranaa naamaan, kumpparit jalkaan ja lapio kouraan. Ensimmäinen 'Yuki Snowflake' löysi itsensä pensasryhmästä puistoatsalea 'Illusian' viereltä ja toinen kolmiopenkistä syyshortensian ja hunajamarjan välistä. Tulppaanit jäivät vielä istuttamatta, sillä niiden istuttamiseen en oikeasti enää kyennyt. Taisi tulla jo jonkinlainen lääkkeiden yliannostus, sillä istutin nietospensaiden jälkeen myös äidiltäni saamani muratin maahan talvehtimaan ja peittelin näitä vastaistutettuja arkajalkoja puunlehdillä. Pientä sadonkorjuutakin tein, siis ihan kirjaimellisestikin pientä.

Ainut itänyt salaattifenkoli ehti harsojen alla vietetyn kesän ja syksyn aikana tämän kokoiseksi. Nyt se pääsi jääkaappiin odottamaan kokkausinspiraatiota. Taustalla mansikan lehtiä.

Kerroin joskus, että kasvimaan uusintakylvöt eivät oikein onnistuneet. Päivitän tietoa sen verran, että onnistuivat ne sittenkin. Ne vain itivät niin tuskastuttavan hitaasti, että luulin niiden epäonnistuneen. Vuonankaalit ovat hyvällä taimella ja toistaiseksi kaikki tuholaisetkin ovat jättäneet ne rauhaan. Ehkä kuukauden päästä niistä saa muutaman lehden maistiaisiksi. Myös retiisit itivät hyvin. Niiden riesaksi tulivat etanat, joten oli pakko nostaa isoimmat pois, pienimmistä ei vielä ole edes maistiaisiksi. Nostamatta jäivät vielä ainokainen mustajuuri, palsternakat sekä maa-artisokat ja millään niistä ei ole vielä mitään kiirettä. Annan niille vielä viimeisen mahdollisuuden pulskistua.

Näillä retiiseillä ei nälkä lähtenyt, vaikka kaverina oli viimeiset porkkanat: pieni kourallinen 5-senttisiä pätkiä. Nostin myös ison mansikan kokoisiksi ehtineet punajuuret, sillä rusakko oli käynyt parturoimassa niistä loputkin lehdet.

Ja tietysti kävin kamerakieroksella talveen valmistautuvassa puutarhassa.

Pensashanhikki 'Goldfinger' loisti auringonpaisteessa.

Yksi ritarinkannuksista oli innostunut tekemään vielä viimeisen kukkavarren syksyn iloksi.

Luumutarhassa neidonkurjenpolvi on saanut upeaa ruskaväriä. Yksi nuppukin löytyi.

Jos ei näillä lääkkeillä ala olo kohenemaan ja flunssapöpöt häippäisemään, niin otan kovat tropit käyttöön ja istutan ne tulppaanit. Olo kyllä tuntuu tänään huomattavasti paremmalta kuin melkein kahteen viikkoon, joten ehkä eilisen lääkeannostus oli juuri sopiva. Sitä paitsi tänään on pilvistä, kylmää ja märkää ja ajatuskin tulppaanien lykkimisestä maahan tuolla kelillä puistattaa. Ehkä jätän ne huomiseen. Tai ensi viikkoon. Tai kaivan maahan rautakangen avulla marraskuussa...