lauantai 9. heinäkuuta 2022

Poukkoilua paikasta toiseen

Ei tämä kesän eteneminen ole mihinkään kevään hirmuvauhdista hidastunut. Aika kuluu edelleen niin nopsaan, etten meinaa kyydissä pysyä. Kärhöt aukovat ensimmäisiä nuppujaan ja paljon muutakin on kukassa, ja minä vain ihmettelen, missä vaiheessa tuokin jo ehti avata kukkansa kun en ollut nuppujakaan huomannut.

'Multi Bluen' ensimmäinen kukka tälle kesälle, kaverina tuoksuherne.
Täälläkin puutarhuri poukkoilee hommasta toiseen niin, että alkuperäinen askare saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Eräänä päivänä vein kottikärryt autotallin viereen tarkoituksenani siirtää sinne jääneet pihlajan kannot ja muuta roinaa vihdoin pois. Työjärjestystä pohtiessani huomasin, että hyönteishotellin kukkalaatikossa kasvit nuupottivat, joten lähdin hakemaan niille vettä. Samalla muistin, että piti tarkistaa taimiruukkujen kosteustilanne, joten hyönteishotellin kukat kasteltuani kiersin nurkan ympäri tutkimaan niitä. Mansikkapenkistä puski kukkiva peltolemmikki, joten nyppäisin sen ja samalla huomasin, että polun toisella puolella majapenkistä on noussut valvatin lehtiä. Lapiokin oli jäänyt sopivasti siihen viereen, joten jäin kitkemään valvatteja.
Valkoiset varjoliljat kukkivat varjokujalla. Taustalla tarhakeijunkukka 'Hansia'.
Kitkiessäni huomasin, että metrin päässä yksi luhtaesikko alkoi jäädä jaloangervon lehtien sekaan, joten siirsin sen väljempään kohtaan peittämään aukkopaikkaa. Siitä tuli mieleen tarkistaa himalajanesikkojen tilanne, joten päädyin siirtämään kaksi niistäkin pois jaloangervojen alta. Sitten lähdin tutkimaan, olisiko takapihalla keväällä siirrettyjen kuunliljojen luona niin paljon tyhjää, että sinne voisi siirtää jostain esikkoa. En päässyt edes kuunliljojen kohdalle, kun unohduin matkan varrelle ohjailemaan kärhöjä paremmin tukiinsa ja siitä kohti seuraavaa kärhöä ja sitä seuraavaa ja... Illalla sisälle mennessäni huomasin, että olin kiertänyt koko pihan ympäri ja tehnyt sitä sun tätä, mutta kottikärryt olivat edelleen tyhjinä autotallin vieressä ja kaikki rojut samoilla sijoillaan kuin aamulla. Samasta syystä en ole saanut vieläkään tehtyä kunnollista kitkemiskierrosta, vaan napsinut rikkoja sieltä sun täältä silloin kun asia on sattunut tulemaan mieleen ennen kuin joku sillä hetkellä tähdellisempi juttu on kiilannut edelle. No, kai ne hommat hoituvat vähän epämääräisemmässäkin järjestyksessä.
Luumusadosta on tulossa runsas, vaikka joku on tehnyt luumujen lehdistä reikäpitsiä. Veikkaan haulitautia, sillä tänä kesänä on ollut sille oikein otolliset olosuhteet.
Pallomehiparta kukkii ensimmäistä kertaa. Nämä ovat ottaneet tilansa haltuun hyvin tehokkaasti, vaikka paikka on hyvin kuiva ja paahteinen.
Huomasin toissailtana lähimmän Hankkijan facebook-sivuilta, että kaikki kärhöt ovat 5€. Heti eilisaamuna pakkasin lapset autoon ja lähdimme huristelemaan Hankkijaa kohti, sillä siellä oli parikin kärhöä, joihin olin iskenyt silmäni aikaisemmalla reissulla. Pelkäsin, että kassalla olisi pitkä jono täynnä kärhönostajia ja hyllyt tyhjinä, mutta eipä siellä montaa asiakasta ollutkaan ja kärhöjäkin oli riittävästi jäljellä. Lisäksi ostimme lasten kanssa viherherukka 'Vilman', vaikka se ei tarjouksessa ollutkaan. Pääseepähän puska juurtumaan ja valmistautumaan ensi kevään ensisatoon. Lapsillakin oli hauskaa. He löysivät nimittäin ison etanan myymälän lattialta ja ihmettelivät sitä siihen saakka kun myyjä tuli keräämään sen muovipussiin. En ole etanaekspertti, mutta heti tuli mieleen, että kovasti näytti siltä pahamaineiselta espanjansiruetanalta. Etana saattoi myös olla metsäetana. Meille nimittäin kookas etana on tähän saakka ollut maksimissaan parisenttinen, joten tuo arviolta viisisenttinen möllykkä oli varsin ihmeellinen otus lapsille. Varmuuden vuoksi kuitenkin annoin kunnon ämpärikylvyn kaikille ostoksilleni ja tutkin juurakot tarkkaan mahdollisten salamatkustajien ja munien varalta ennen istuttamista. Eihän sitä koskaan tiedä, jos Etelä-Suomen taimistoilta on tullut siruetanaa tännekin suunnalle kasvikuorman seassa.
Vähän himmeä kuva, mutta viherherukka ja kaksi loistokärhöä kotiutui meille eilen.
Loistokärhö 'Corinnen' kukat alkoivat olla jo loppusuoralla ja nuput nypin pois istuttaessani. Tämä pääsi pation luo loistokärhö 'Kaiserin' kaveriksi.
Edellisellä Hankkijan reissulla kuvasin tämän 'Josephine Regalin' mutta en vielä raskinut ostaa sitä. Nyt niissä ei ollut enää kuin jämät kukista jäljellä, joten turvauduin vanhaan kuvaan. 'Josephine' pääsi ruukkuun kasvamaan kokoa.
Edellisessä postauksessa kerroin viherherukka 'Vertin' surkeasta voinnista. Nyt kun löysin 'Vilman' sen tilalle, sain hyvän syyn kaivaa 'Vertti' pois. Syyksi osoittautui juuri se mitä arvelinkin, eli juuristo oli lähtenyt lahoamaan. Kaivaminen oli hidasta kun höttöisiksi pehmenneet juuret katkeilivat heti kun niitä yritti vetää. Terveimmän näköisen oksan tyveltä lähti joitakin eläviä juuria ja hieman jo harkitsin, että kokeilen istuttaa sen johonkin toiseen paikkaan lahonneiden osien poiston jälkeen. Sitten huomasin hieman ylempänä oksassa vanhan vauriokohdan, ehkä talven aikana tulleen murtuman, ja hautasin ajatuksen uudelleenistuttamisesta. Vanha mikä vanha ja nyt oli sen aika antaa tilaa nuoremmalle ja virkeämmälle. Vaikka multa oli oikein muhevaa ja rikkaruohotonta, laitoin 'Vilmalle' vielä säkkimultaa istutuskuoppaan antamaan sille hyvä startti uudessa kodissaan.
'Vertin' juuriston kunnossa ei ollut juurikaan kehuttavaa.
Kosteat ja viileät säät saivat minussa esiin oikean muuttomestarin. Jo viime kesänä huomasin, että pensasryhmän nietospensas hukkui pikkuampiaisyrttien ja päivänkakkaroiden sekaan. Lisäksi se alkoi aina nuupottaa pidempien hellekausien aikana kun joutui olemaan auringonpaahteessa aamusta iltaan. Koska luumutarhassa sattui olemaan aukkopaikkoja vähän siellä sun täällä, päätin siirtää nietospensaan sinne. Edestä piti tietysti ensin kaivaa kolme tarhakeijunkukka 'Hansia' täyttämään niitä aukkopaikkoja, sillä sopivin paikka nietospensaalle sattui olemaan juuri siinä, mihin viime syksynä istutin ylimääräisiä keijunkukkia. Kastelin nietospensaan edellisenä iltana ja seuraavana aamuna kaivoin sen isolla juuripaakulla ylös ja istutin uuteen paikkaansa. Sillä on nyt oikein mukava paikka puiden latvuksien läpi siivilöityvässä valossa ja iltapäivällä se saa muutaman tunnin suoraa auringonpaistetta ennen kuin talon varjo osuu siihen myöhempään illalla. Lisäksi nietospensaan kukinta näkyy ikkunasta, joten paikanvaihdos hyödytti minuakin. Toistaiseksi nietospensas ei ole näyttänyt suuttuneen siirrosta, vaikka siirsin sen kukkivana ja vielä keskellä kesää. 'Hansitkaan' eivät muuten suuttuneet.
 Aiemmin näytti, että molemmat nietospensaat kukkisivat huonosti tänä vuonna mutta tämä siirretty kaveri olikin vain vähän hitaampi kuin se toinen.
Lisäksi tässä viikon mittaan on siirtynyt pari rantalaukkaneilikkaa, muutama bellis ja lisää 'Hansia'. Tänään olen jakanut pari 'Halcyon'-kuunliljaa ja siirtänyt yhden komeamaksaruohon sekä pari väärään paikkaan kylväytynyttä ruiskaunokkia. Aukkopaikat umpeen vaikka sitten väkisin! Lisäksi aika pitkä tovi meni kukkineita ja retkottavia päivänkakkaroita ja pikkuampiaisyrttejä leikellessä. Samalla siistin sateessa kaatuneita myskimalvoja, sillä ne retkottivat kulkuväylillä ja muita kasveja vasten. Kävi mielessä, että pitäisi vähentää näitä rentoreinoja, jotka kaiken lisäksi kylväytyvät vähän turhankin innokkaasti joka paikkaan. Päivänkakkarat ja ampiaisyrtit vain ovat kukkiessaan yhtä aikaa niin kauniita kesäkuun puolivälistä alkaen tänne saakka, etten halua niitä kaikkia poistaa. Olin merkinnyt viime kesänä muistiinpanoihini, että kummatkin kannattaisi leikata juhannuksen tienoilla matalaksi, jotta ehtisivät kasvattaa uudet, ryhdikkäät versot avoimiin mennessä. Arvatkaa vaan, raskinko kaikkia vetää täydessä kukassa mataliksi? No en! Leikkasin vasta kesäkuun lopulla sieltä sun täältä väleistä suunnilleen puolet ja eilen puolet lopuista. Jäljelle jäi siis vielä vaikka miten paljon melkein kukkineita varsia, jotka pitäisi napsia jo kiireen vilkkaa poikki rumentamasta maisemia. Ehkä yritän tehdä sen tänään ja toivon, että runsas kastelu ja ehkä ripaus kanankakkaa antaisi anteeksi parin viikon viivästyksen.
Pation luona kukkii nyt viime syksynä istutettuja laukkoja yhtä aikaa peittokurjenpolvien kanssa. Kurjenpolvet on kasvatettu viime kesänä pistokkaasta ja osa niistä kuoli talven aikana. Täydennystä on tulossa.
Laukkojen lajike on 'Graceful'.
Viikko sitten ritarinkannukset ja loistosalvia aloittelivat, nyt ne ovat täydessä kukassa.
Kyllä huomaa, että tänä kesänä on ollut kosteutta riittämiin, sillä moni kasvi on venynyt ennätyksellisiin mittoihin. Ritarinkannukset ovat nyt ainakin parikymmentä senttiä korkeampia kuin normaalivuonna ja niiden lehdet ovat suorastaan valtavia. Normaalisti ne ovat alkaneet tässä vaiheessa kesää jo kuihduttaa osan lehdistään ja kaljuuntua alaosista, mutta nyt ne ovat oikein hyvinvoivan näköisiä. Pionitkin kasvoivat jopa vähän turhan korkeiksi mutta eniten minua ilahduttaa kärhöjen vahva kasvu.
Ennen viimeisimpiä sateita otettu kuva. Kärhöt ovat kasvaneet hyvin ja 'Elina'-pionit aloittelivat kukintaa. Nyt pionit retkottavat melkein maan rajassa.
Täällä taas vaihteeksi sataa vettä, joten puutarhahommat jäivät kesken. Saavatpahan kaikki siirretyt kasvit kunnolla kosteutta eivätkä ole pelkän hajamielisen puutarhurin varassa.

19 kommenttia:

  1. Heh, niin tuttua tuo poukkoilu... Sitä on kyllä tosi vaikea välttää, kun puutarha on melko iso eli aina kulkiessaan huomaa sitä sun tätä tehtävää. Hauska kukka tuolla pallomehiparralla! Ja kärhöt Elina-pionit taas niin upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemani mukaan aika moni meistä poukkoilee paikasta ja hommasta toiseen puutarhassa. Jos tekisi yhden kohdan kerrallaan kuntoon, ei tulisi tarvetta poukkoilla myöhemmin jatkamassa keskeneräisiä hommia, mutta se taas olisi kovin tylsää.
      Muutkin mehitähdet tekevät samanlaisia kukintoja, mutta pallomehiparralla kukinto on selvästi kookkain ja korkeimmassa varressa. Se on jopa vähän suhteeton näky :D

      Poista
  2. Ihana tuo viimeinen kuva, näkymä on oikein kaunis. Elina-pioni sopii tuohon ihan loistavasti. Ja kohta kärhöt astuvat estradille.
    Poukkoilu on niin umpituttua. Mitenhän monta kertaa minulle on käynyt samoin eli päivälle suunniteltu työ on jäänyt aloittamatta, kun kaikkea muuta on sattunut matkalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin juuri tuo näkymä on aika onnistunut, erityisesti sitten kun kärhöt aloittelevat kukintaa.
      Onpahan monta muuta hommaa tehty, vaikka alkuperäinen suunnitelma olisikin jäänyt kesken tai jopa aloittamatta.

      Poista
  3. On kyllä hyvä siirtää ja jakaa, jos vettä on tullut säännöllisesti eikä sääkään ole enää helteinen.
    Täälläkin on tänään satanut! Ja voi olla, että sataa lisääkin, lounaasta on tulossa pieni sadealue juuri tänne päin.
    Ihana minustakin tuo viimeisen kuvan näkymä!
    Aika hauska päivä, jotenkin niin tutun kuuloista. Miten kummassa se päivä kuluukin kaikenlaisessa, koko ajan jotain tekee, mutta "mitään ei saa tehtyä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sattui nyt tällaista säätä, niin pystyin siirtelemään kasveja. Tulipahan muutama aukkopaikka täytettyä ja ehtivät kasvit toipua ennen avoimia. Aika usein ne näyttävät edes jollain lailla huomanneen siirtämisen.
      Loistavaa, että teilläkin on satanut. Nyt peukut pystyyn, että toinenkin sadealue tiputtaisi paljon pisaroita. Kiitos!
      Joo, listalta en saanut yhtään kohtaa ruksittua, vaikka sitä sun tätä sainkin valmiiksi. Pitäisi varmaan laittaa joka ikinen yksittäinenkin kasvisiirto työlistalle ja jaettua kitkettävät alueet pienempiin osiin, niin saisi sitten listaa lyhennettyä samaan tahtiin kun tekee hommia :D

      Poista
  4. Teillä on ollut loistava yhdistelmä sadetta ja paistetta. Ja tuo kuulostaa tutulta, että alkuperäinen homma jää tekemättä, vaikka olisi paljonkin puuhaillut pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadetta on saatu ehkä hieman liikaakin, mutta ovatpahan kaikki kasvit saaneet ainakin tarpeeksi paljon vettä. Arvasin, että kohtalotovereita löytyy.

      Poista
  5. Niin tuttua :D Poukkoilua ja alkuperäisen työn unohtamista. Mutta ei kai se haittaa kun tulee valmista. Minä vielä himmailen kasvien siirtoa vaikka joitain siirtoja jo tein. Meillä on rutikuivaa, tänään satoi 2mm mutta eihän se kastellut edes pintamaata kunnolla. Komeat ritarinkannukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoititkin joku aika sitten samasta aiheesta :D Olen samaa mieltä; pääasia, että on jotain hommaa saanut edistettyä, vaikka sitten jäisikin joku toinen vielä vaiheeseen. Jossain vaiheessa se kaikki valmistuu tai tulee ainakin riittävän hyvään kuntoon.
      Tuskin minäkään olisin uskaltanut siirrellä näin paljoa kasveja tässä vaiheessa kesää, jos täällä olisi maa ihan rutikuivana.
      Tuossa aidan takana on muuten vain yksi ritarinkannus. Se on kasvanut aika komeisiin mittoihin. Olen siirtänyt muut pois, sillä kyllästyin niiden kitumiseen normaalikesinä. Yhden jätin ihan vain sen vuoksi, että olisi jotain korkeaa ja komeaa jo ennen kuin purppurapunalatva ja kärhöt pääsevät vauhtiin.

      Poista
  6. Tuttuakin tutumpaa poukkoilua! :D Muutama päivä aikaa tehdä pihahommia ja rästiin jääneitä "sisätöitä" ja poukkoilu on taattu! Kärhökaari ja ihanat pionit se kahden puolen ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan aika monelle tuttua :D Ehkä se onkin niin, että mitä vähemmän aikaa on tehdä puutarhatöitä, sitä enemmän tulee poukkoiltua, että varmasti ehtii tehdä kaikkea. Kiitos!

      Poista
  7. Kovin on tutun kuuloista tuo poikkoilu:)
    Ja joskus jotain täytyy siirtää, vaikka olisi kuivaakin, jos sattuu just sellainen moodi päälle;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtomoodi on hyvin vakava asia eikä siihen ole säällä tai kasvien tahdolla valittamista :D

      Poista
  8. Samaa täälläkin päivitellään, kaikki tuntuu kukkivan vauhdilla ja yhtäaikaa. Jos oli joku keväällä jäljessä kasvussa, niin samaa ei voi sanoa enää. Edellä ollaan monenkin kanssa!
    Olipas Vertin juuristo haperoa! Nyt saat uuden herukan ja lisää kärhöjä!
    Minä en ole ostanut yhtään uutta kasvia useampaan vuoteen juurikin salamatkustajien pelossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kasvit ovat ehkä nyt normaalissa aikataulussaan kun kirivät helteiden aikaan sen mitä alkukesän kylmyydessä jäivät jälkeen. Itsestä vain tuntuu, että kaikki menee älytöntä vauhtia. Pitäisi ehkä pysähtyä useammin ihmettelemään pikku juttuja eikä pyyhältää vauhdilla sinne sun tänne :D
      Ei ollut 'Vertistä' enää eläjäksi tuolla juuristolla. Käsin sain murennettua suurimman osan noista paksuimmistakin juurakon möhkäleistä kompostiin. Minä tarkistan aina hankkimieni kasvien juurakot ja aika usein upotan ne vesiastiaankin kunnon kylpyyn ennen istutusta. Lehtokotiloita täällä on ollut jo vuosikaudet, tosin meidän pihalla vasta toista kesää mutta espanjansiruetanoita ei ole vielä näkynyt eikä tarvitsisikaan. Pikku hiljaa tässä alkaa puutarha täyttyä, joten ehkäpä taimistoreissutkin jäävät samaa tahtia vähemmälle. Tai sitten ei...

      Poista
  9. Tuttua poukkoilua 🤗 itse en ole siirrellyt mitään vielä kun on ollut niin kuivaa. Nyt on kyllä satanut muutamana päivänä joten siirtoja voisi ajatella. Kivat kärhöt sait alesta minä en ole käynyt missään ale ostoksia tekemässä enkä tiedä ostanko mitään. Mutta ei sitä tiedä kun taas sopivasti eteen sattuu. Ruusuja pitäisi ostaa kyllä muutamia kun kuoli talvella

    VastaaPoista
  10. Nyt kommentti lähti ennen aikojaan. Komea on ritarinkannus ja salviasta minäkin tykkäisin. Minulla ritarit alkaa vasta kukkimaan yksi ainoastaan kukkii jo täysillä. Tuosta viimeisestä kuvasta pidän todella paljon siinä on kaikki kohdillaan. Toivottavasti uusi herukkasi lähtee hyvään kasvuun meillä on viherherukka pensaita kaksi. Satoa tulee aika paljon kaikkiin viinimarja pensaisiin. Kohta alkaa sadon keruu tosissaan ja sitten muu jää vähemmälle. Minunkin pitää kylvää ensi vuonna kärhön kaveriksi tuoksuhernettä kiva yhdistelmä minusta. Olisi vähän tuuheampaa kasvustoa kun kärhöt on vasta yhden vuoden olleet maassa. Mukavaa alkanutta viikkoa ja puuhastelua meillä on paljon paikkoja mitkä vaativat kitkentää ja kohennusta mutta pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka ei suunnittelisi taimiostoksia, niin ihmeesti sitä saattaa innostua, kun sattuu alelaari ja mieluisia kasveja tulemaan eteen.
      Loistosalvia on kyllä todella kaunis kukkiessaan ja viihtyy yllättävän hyvin tuossa kivikkorinteen kuivimmassa osassa. Pitänee siis lisätä sitä vaikka öykkärimäisesti levittäytyvän helminukkajäkkärän tilalle.
      Kiitos! Viimeisen kuvan näkymä on minustakin kaunis. Kärhöjä ja tuoksuherneitä minulla on ollut sekaisin nyt kolmatta kesää ja edelleen pidän niiden yhdistelmästä.
      Mukavaa viikkoa ja puutarhatöiden iloa sinullekin!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!