Ahkerin puutarhuri

Karo on tänä kesänä pätevöitynyt puutarhakoirana ihan viimeisen päälle ammattilaiseksi. Aiempina kesinä opeteltua kuopankaivuutaitoa on sovellettu hiekkakäytävien lisäksi myös kukkapenkkien kanttausurien huoltamistarkoituksissa ja viimeisin tentti puutarhahanskojenkin käytöstä taitaa mennä kirkkaasti läpi, vai mitä arvelette?

Lentävät hanskat on hyvä saada kiinni ennen kuin karkaavat taivaan tuuliin.

Homma hanskassa, hanska hampaissa.

Ja minähän en siis houkutellut Karoa leikkimään hanskallani, vaan olin pahaa-aavistamatta aurinkopenkin kitkemisen lomassa ottanut hanskat pois kädestäni ja jättänyt viereeni nurmikolle. Piti nimittäin kaivaa kännykkä taskusta, jotta saisin kuvattua kasveja. Karo huomasi tilaisuutensa tulleen ja nappasi hanskani vähän vauhdikkaampaan kyytiin. Alla vielä lyhyt videonpätkä todisteeksi. Karo täyttää parin kuukauden kuluttua yhdeksän vuotta eikä enää niin usein innostu riehumaan ilman mitään houkuttelua. Siksi oli hauska nähdä, että vielä löytyy koirasta virtaa ja kujeilunhalua. Aikansa leikittyään Karo suostui tuomaan hanskan minulle takaisin, vaikka olikin sen näköinen, että minun olisi pitänyt vielä lähteä leikkiin mukaan ja heittää hyvin hauskaksi osoittautunut uusi lelu haettavaksi.

Ovat meillä muutkin ahkeroineet. Sain lapset innostumaan päivänliljojen ja rönsyakankaalien kuihtuneiden kukkavanojen leikkaamisesta. Homma sujui oikein hyvin ja harvinaista kyllä, sulassa sovussa ilman hirmuista riehumista. Olisi vain pitänyt olla vähän tarkemmin vieressä vahtimassa, sillä muutama päivänliljan lehtikin tuli nipsaistua siinä sivussa. Ehkä silloin kun juttelin naapurin kanssa. Ehdin jo luvata jäätelötkin palkinnoksi siinä vaiheessa kun homma oli loppusuoralla enkä ollut vielä tehnyt tarkempaa tarkistusta. Pienen puhuttelun jälkeen lapset siistivät muutaman vähän turhan pitkäksi jääneen kukkavarren lyhyemmäksi ja pääsivät jäätelölle. Muutamasta parturoidusta päivänliljasta en ainakaan minä viitsi vauhkoontua, varsinkaan kun suurin osa oli seinän puolella ja vain eniten parturoitu yksilö näkyvimmässä osassa kukkapenkkiä.

Onkos teillä muotoonleikattuja päivänliljoja?

Olen itsekin sateen rakosissa käynyt parturoimassa kasveja. Osa retkotti pitkin pituuttaan, toisia piti muuten vain kurittaa. Aurinkopenkkiin vierekkäin istutetuista kolmesta tulikukasta kaksi osoittautui keltaisiksi mutta kolmaspa alkoi availla valkoisia kukkia. Alkuperäinen suunnitelmani oli antaa kaikkien olla, jos ovat keltaisia ja vain leikata kukkavanoja maljakkoon sitä mukaa kun niitä ilmestyy. Nyt kun yksi osoittautui valkoiseksi, päätin leikata kaksi muuta maata myöten poikki. En tiedä, olisiko kannattanut, sillä komean ja tuuhean puskan poiston jälkeen jäljelle jäi vähän karumpi näkymä. Toivottavasti tulikukan lehtien alle joutuneet punatähkän taimet saavat oikein kunnon kasvuspurtin nyt kun näkevät taivaan.

Etualalla parturoidut tulikukat. Harmi vain, että se suurin ja komein varsi oli juuri keltaista ja jäljelle jäi pari tuollaista töröä.

Aurinkopenkistä löytyi mutatoitunut belliksen kukka. Ihan kuin pikkuinen krysanteemi.

Pation luona loistokärhö 'Voluceau' alkaa päästä vauhtiin. Lähdetään tästä kohti metsän reunassa pilkistelevää ritarinkannusta.

Grillikatoksen luona on minusta oikein onnistunut näkymä. Saniainen on itsekseen valinnut paikkansa ja saanut siihen jäädäkin.

Ritarinkannus oli vielä tässä vaiheessa komeasti pystyssä, korkeuttakin lähes pari metriä.

Sitaisin aurinkopenkin ritarinkannukselle jo yli viikko sitten tukinarun, sillä se on paljon tuulisemmassa kohdassa kuin takapihan ritari. Takapihalla ei ritarinkannuksella ollut mitään hätää ennen kuin tänään. Navakat tuulenpyörteet osuivat siihen malliin takapihallekin, että päätin hakea narua ja tukea varuilta ritarinkannuksen. Harmi vain, että matkan varrella oli jotain muuta ja sitten vielä sitä, tätä ja tuota, ja siinä vaiheessa kun pääsin narun kanssa ritarin luo, oli kolme komeinta vartta murtunut maanrajasta poikki ja retkotti metsän puolella. Kyllä kismitti! Vedin narun kärhöseinäkkeestä nuotiopaikan porttiin, jotta edes loput varret pysyisivät pystyssä.

Lasten hiekkaleikkialue kaipasi vähän siistimistä.

Tein eräänä päivänä jämäoksista istutusalueen reunusta puutarhakompostin luokse. Meillä oli vielä pieni kasa sen verran paksuja syreeninoksia, etteivät mene hakettimesta läpi mutta eipä niistä oikein muuhunkaan käyttöön ollut. Niinpä päätin pätkiä ne 20-30cm:n mittaisiksi ja upottaa maahan pystyyn reunustamaan istutuksia. Lasten mielestä ensimmäisestä reunuksesta tuli hieno, joten kysyin, voidaanko tehdä heidän hiekkaleikkialueelleen samanlainen. Kumpikin antoi luvan ja olivat jopa auttamassa tavaroiden keräämisessä ja rikkaruohojen kitkemisessä. Lisäksi he halusivat kokeilla sahaamista ja saivat kumpikin pari oksanpätkää sahattua poikki. Loput hommasta jäikin sitten minulle. Ehkä luumupuun juurella olevat ahomansikat pysyvät nyt vähän paremmin hallinnassa kun niillä on selvä raja ja on helppo kitkeä sen yli rönsyilevät kasvustot. Penkin loppuosan jaloangervot saivat myös uutta multaa juuriensa ulottuville, kun reunuksen myötä mullan pinta nousi samaan tasoon kuin niiden tyvellä. Kummasti lapsetkin taas alkoivat viihtyä paremmin hiekkaleikeissä kun rikkaruohot (huom. heidän itsensä istuttamat!) lähtivät ja tilaa tuli lisää. Leikkialuehan laajeni takaisin alkuperäisiin mittoihinsa, kun ylimääräiset kasvustot revittiin pois. 

Nyt on kukkapenkki ja hiekka-alue kunnolla eroteltu. Uutta hiekkaakin tuli ihan mukava kuorma täydennykseksi.

Keräsin jouluruusun siemeniä. Osan kylvin ruukkuun, sillä aiemmat suorakylvöt ovat epäonnistuneet. Loput säästän siemenkirjeeseen.

Ei ole sää oikein tuntunut heinäkuulta kun vähän väliä on satanut ja koleaakin on ollut. Missä kunnon heinähelteet ovat? Ei toisaalta tarvitsisi ihan 30 asteen helteitä olla, mutta sen verran lämpimämpää, että ulkona pärjäisi ilman pitkiä housuja ja takkia. Ja ne sateet joutaisivat häipyä vaikka naapuripaikkakunnalle! Täällä on nimittäin saatu vettä reippaasti yli oman tarpeen. Eräänä sadepäivänä kannoin marjapensaille ämpäritolkulla vettä ihan vain siksi, että IBC-konttiin mahtuisi tilalle tuoreempaa. Seuraavana sadepäivänä valutin samaisesta kontista vettä suoraan jorpakkoon melkein 200 litraa kun en enää keksinyt, mihin sitä kantaisin. Ainakin 100 litraa tuhlasin kasvimaan vesisäiliöistä taimiruukkujen pesuun. Olisin voinut tuhlata enemmänkin, sillä kukkapenkkeihin ei tarvitse kantaa pisaraakaan, vaikka olisi pari viikkoa poutaa putkeen. Mansikoita olisi saanut syödä paljon enemmän, jos marjat eivät alkaisi homehtua jo raakoina pensaisiin. Toivottavasti herukoille ei käy samoin. Lisäksi huomasin sellaisen ei-toivotun ilmiön, että erityisesti kuivan paikan kasvit, kuten sinikatana, ovat kasvattaneet runsaan kosteuden voimin niin pitkät ja hontelot kukkavarret, että ne kaatuilivat jo ennen tämän päivän tuulenpuuskia. Nyt olen miettinyt, kuinka tukisin ne siististi. Kaatuilevia nukkapähkämöitä olen surutta leikannut lyhyemmiksi. Eivätpähän siemennä pitkin pihamaata.

Tarhaviinikärhö 'Pernille' sopii kauniisti 'Lollypop'-liljan sävyihin.

Kärhöt onneksi ovat nauttineet kosteudesta ja tehneet runsaasti nuppuja. Auenneet kukatkin ovat suuria ja komeita. Nyt vain hoputan viimeisiäkin vasta nupuntekoa miettiviä pitämään vauhtia, jotta edes yksi kukka kussakin kärhössä olisi auki avoimiin mennessä. Tällä hetkellä kukassa on kymmenen kärhöä ja olen melko varma siitä, että ainakin kahdeksan ehtii päästä kunnolla vauhtiin seuraavan parin viikon aikana. Muutama pitää jännitystä yllä viime minuuteille saakka, sillä niissä ei näy vielä edes pienintäkään nupun alkua, vaikka muuten mittaa onkin reippaasti ja pari uusinta tuskin aikoo kukkia tänä vuonna. Selvää on kuitenkin se, että jos kärhöjen takia tänne tulee, niin kyllä niitä myös saa nähdä.

Pation seinäkkeessä loistokärhöt 'Multi Blue' ja 'Hagley Hybrid' ovat päässeet hyvin vauhtiin.

Sateista huolimatta avoimia varten laatimani työlista lyhenee tasaista tahtia ja kohta kerrallaan paikat siistiytyvät. Suurin osa hommista olikin vain pikkujuttuja ja yleistä paikkojen kohentelua, jos perusteellista kitkentäkierrosta ei oteta lukuun. Aika hyvin olen onneksi saanut kitkettyäkin alueita, joten ehkä sekin muuttuu vain varmistuskierrokseksi. Ja nyt alkaa hiipiä mieleen epäilys, että olen varmasti unohtanut jotain elintärkeää...