Geenit talteen ja kiertoon

Sain idean tähän postaukseen, kun Lappalainen etelässä -blogin Nila kyseli äskettäin, olisiko kiinnostuneita osallistujia perennasiemenkirjeeseen. Minusta muutama vuosi sitten kiertäneet siemenkirjeet olivat tavattoman hauskoja ja niistä tuli monta kivaa kasvia puutarhaan. Niinpä ajattelin minäkin kysellä täällä samasta aiheesta, jos vaikka näin tavoittaisi useamman lukijan. Nila ei halua olla ketjukirjeen aloittaja, joten lupauduin siihen, jos saadaan vain riittävä porukka kasaan eikä kukaan muu halua ehdottomasti ottaa vetovastuuta hommasta. Laittakaa kommenttia tähän postaukseen tai tuohon linkkaamaani Nilan juttuun, jos olette kiinnostuneita joko aloittajan tai osallistujan roolista. Katsotaan, jos saataisiin sopiva porukka kasaan. Aiemmilla kerroilla osallistujia on ollut muistaakseni noin kymmenen ja kirje on kiertänyt kaksi kierrosta. Kirjeen liikkeelle laittaminen tapahtuisi varmaan joskus elo-syyskuussa vähän sen mukaan, milloin siemenet ovat kypsyneet.

Peittokurjenpolven ('Biokovo'?) kypsyviä siemenkotia. Siemenet löytyvät punaisen palleron sisältä. Nämä ovat vielä raakoja, joten antaa niiden rauhassa kypsyä vielä jonkun aikaa.

Ja sitten siihen itse asian äärelle. Siltä varalta, että jollekin aihe on aivan uusi, päätin laittaa pientä ohjeistusta siementen keräämisen saloihin. Joka kasvilla on ihan omanlaisensa siemenet ja välillä joutuu itsekin vähän ihmettelemään, mikä osa siitä kuihtuneesta kukinnosta nyt onkaan se siemen. Jotkut ovat ihan selviä, kuten vaikkapa tarhakylmänkukka tai akileija. Joillain kasveilla on valtavan suuria siemeniä ja toisilla melkein pölyä. Jotkut pitkälle jalostetut lajikkeet eivät välttämättä tee lainkaan siemeniä ja yleensä vähemmän jalostetuista saattaa löytyä siemeniä valtavasti. Kun kerää useamman kukinnon ja lähtee tutkimaan niitä tarkemmin, oppii tuntemaan kunkin lajin siementen ulkonäön. Tästä aiemmin tekemästäni postauksesta voi vähän käydä kurkkimassa eri perennojen siementen kuvia.

Kuvan pikkuampiaisyrtti, akileijat, ritarinkannukset yms. tekevät selvät siemenkodat, joista siemenet karisevat ihan vain kallistelemalla tai kevyesti ravistamalla.

Siementen keruuseen on hyvä vähän valmistautua. Ensimmäisenä kannattaa päättää jo alkukesällä, minkä kasvien antaa siementää ja minkä ei. Keräämistä hankaloittaa nimittäin huomattavasti se, jos on ehtinyt jo leikata kuihtuneet kukat kompostiin ennen kuin siemenasia on tullut edes mieleen. Kukinnan jälkeen on hyvä seurata, milloin siemenet alkavat kypsyä, jotta osaa käydä keräämässä ne talteen ennen kuin ne karisevat maahan. Aika usein kaikki siemenet eivät karise kerralla tai jäävät jopa kiltisti siemenkodan sisälle odottamaan innokasta kerääjää, mutta on myös niitä lajeja, joiden siemenkodat roikkuvat alaspäin ja tiputtavat siemenet saman tien, jos ei ole itse valppaana. Tätä voisi halutessaan ehkäistä sitaisemalla harsokangaspussin siemenkodan ympärille ennen kuin se on kypsynyt. Niin siemenet karisevat suoraan pussiin kun ovat kypsiä. Kuihtuneet kukinnot voi myös kerätä hieman ennen tuleentumista sisälle ja laittaa alassuin paperipussiin kuivumaan. Itse odotan mieluiten, että siemenet ovat kypsiä ennen kuin kerään niitä, mutta on minulla tälläkin hetkellä muutama nippu kuihtuneita kukintoja kodinhoitohuoneen pöydällä pusseissa kuivumassa.

Päivänkakkaran siemenet löytyvät kukan kuihduttua jäljelle jäävästä keskustasta. Keltainen osa muuttuu rusehtavaksi ja pienet siemenet alkavat karista itsekseen.

Mistä sitten tietää, milloin siemenet ovat kypsiä kerättäviksi? Siemenkota muuttuu yleensä ruskeaksi tai harmahtavaksi ja siemenet lähtevät siitä helposti irti joko ravistamalla tai kevyesti sormella pyyhkäisemällä. Se muuttuu yleensä myös kuivaksi ja murenee helposti, jos sitä puristaa. Kaikilla kasveilla ei ole edes varsinaista siemenkotaa, vaan siemen kehittyy suoraan kuihtuneen kukan tilalle. Tästä tuli mieleen ensimmäisenä päivänkakkaran lisäksi saksankirveli. Kypsät siemenet ovat lajista riippuen tummanruskeita tai mustia, joskus harmaita tai vaaleamman ruskeita. Yleensä kuitenkin tummempia kuin raa'at siemenet.

Vuorijumaltenkukan siemeniä en ole ennen kerännyt. Näiden siemenkotien pitää vielä vähän kypsyä.

Kivikkosuopayrttikin näyttää vielä tarvitsevan aikaa kypsymiseen. Tätäkään en ole ennen kerännyt, vaan leikannut kuihtuneet kukinnot sopiviin paikkoihin itse kylväytymään. Oletan, että yhden tuollaisen pötkylän sisällä on useampi siemen.

Tarhakylmänkukalla ei ole siemenkotia, vaan tuollaiset "karvapallot". Alhaalla vasemmalla vielä "puoliraaka", josta peukalolla pyyhkimällä irtoaa vain yksittäisiä siemeniä. Täysin kypsästä (oikealla) kaikki siemenet lähtevät kevyesti irti. Kärhöt tekevät samantapaisia siemenpalloja.

Jos tietää etukäteen, mistä kasveista aikoo kerätä siemeniä, voi kirjoittaa jo sisällä nimilaput ja ottaa tarvittavan määrän pusseja tai purnukoita mukaan. Sitten vain keräilee siemeniä ja laittaa kuhunkin lajiin nimilaput saman tien mukaan. Jos ei ole ihan varma, mitä siemeniä puutarhassa tulee vastaan, kannattaa ottaa lyijykynä ja paperilappuja mukaan tai kerätä siemenet vaikka suodatinpusseihin, jonka kylkeen kirjoittaa kasvin nimen. Eri kasvien siemeniä ei melko varmasti enää sisällä tunnista eikä kokeneempikaan pysty erottamaan saman kasvin eri lajikkeita keskenään pelkästä siementen ulkonäöstä. Itse teen joskus niin, että kerään siemeniä jugurttipurkkeihin ja laitan mukaan kasvin lehden ja/tai kukan, jotta tunnistan siemenet sitten kun menen sisälle niitä nimeämään.

Näistä keijunkukista ajattelin kokeilla siementen keräämistä. Vasta aloittivat kukinnan ja itse kukinto on todella mitätön, mutta lehdet minusta hienoja. Tumma on 'Midnight Rose' ja vihreänkirjava 'Green Spice'.

Sitten kun siemenet on kerätty ja nimetty huolellisesti, niiden kannattaa antaa kuivahtaa muutaman päivän tai jopa muutaman viikon avoimessa paikassa. Näin ne eivät lähde homehtumaan säilytyksessä. Kuivahtamisen jälkeen siemenet erotellaan ainakin enimmistä roskista (esim. siemenkodan murusista tai terälehtien jämistä) ja pussitetaan lopullista säilytystä varten. Pussiin kannattaa kirjoittaa lajin ja lajikkeen lisäksi myös keräysvuosi ja halutessaan myös muuta tietoa kasvista. Itse merkitsen myös, tarvitsevatko siemenet kylmäkäsittelyä vai itävätkö myös huoneenlämpöön kylvettynä.

Samoista siemenistä voi tulla hieman eri värisiä kukkia, erityisesti silloin, jos lähellä on ollut toista lajiketta. Nämä kurjenmiekat ovat peräisin syksyn 2018 siemenkirjeestä, nyt avasivat kukkavanojensa toiset kukat.

Sitten vain tutkimaan oman puutarhan kasveja sillä silmällä, mistä löytyisi siemeniä! Minulta siemenkirjeeseen on tulossa (jos vain siemeniä kypsyy) tämän postauksen kasveista peittokurjenpolvea, vuorijumaltenkukkaa, kivikkosuopayrttiä ja keijunkukkia. Lisäksi olen kerännyt patjarikon, tähtilevisian ja rantalaukkaneilikan siemenkotia kuivumaan. Taidanpa kerätä myös erilaisten esikoiden, sinikatana 'Alban' sekä valkoisen isotähtiputken siemeniä, ja ehkäpä vanhoista varastoistakin löytyy jotain kirjeeseen laitettavaksi. Jaa että minäkö muka perennansiemenhamsteri? Loppukevennykseksi Karo lähettää terveiset.

"Emäntä osti minulle aiemmin kesällä uuden namipallon. Se on isompi kuin entinen, joten en saa sitä nostettua ilmaan ja tiputeltua alas, vaan on pakko pyörittää pitkin pihamaata."

Ratkaisin namipallolla erään puutarhatöitä hankaloittavan ongelman. Karolla on nimittäin välillä tapana häipyä tutkimusretkille etsimään jäniksenpapanoita tai muuta herkkua, jos se kyllästyy seuraamaan puuhiani. Yleensä se tulee kutsusta luokse, mutta on käynyt niinkin, että jos se löytää jotain erityisen herkullista (kuten puutarhakompostiin laittamani hevosenlannan), se ei malta tulla ennen kuin kaikki on syöty. Niinpä olen ottanut nyt tavaksi tunkea Karon koko aamupalan palloon, jotta koiralle olisi järkevämpää tekemistä puutarhatöiden ajaksi. Nappuloista pitää osata vain valita sopivan kokoiset, sillä pienet tulevat liian helposti pallosta ulos ja isot eivät sitten millään. Eilen Karo pyöritteli palloaan peräti kolme tuntia kun oli mennyt yksi hieman liian iso raksu palloon. Yleensä pallon tyhjentämiseen menee noin tunti tai puolitoista, joten pelkäsin jo, että tänään Karo ei suostu koskemaankaan siihen. Hyvin kuitenkin kelpasi taas aamulla pallon pyörittely.

Eilisen urakan loppupuolella piti välillä vähän huilata, tosin ei ihan noin sikeästi, miltä kuvassa näyttää. Karo vain pyöritteli palloa välillä makuullaan.

Noissa Karo-kuvissa nurmikko oli vielä leikkaamatta. Eilen iltapäivästä oli vihdoin sen verran pitkään satamatta, että isäntä sai sen leikattua. Tänään piti olla poutaa ja niin se päivän olikin, vaan nytpä sataa taas kaatamalla. Mistä tuota vettä oikein riittääkin?

Edit. Siemenkirjeeseen voi osallistua myös pelkästään ottamalla tai laittamalla mukaan siemeniä. Vanhan puutarhan omistajilla saattaa olla laatikot täynnä itselle tarpeettomia siemeniä eikä välttämättä tarvetta uusille siemenille toisin kuin uuden pihan laittajalla, jolla taas ei välttämättä ole yhtään siementä kirjeeseen laitettavaksi mutta puutarhassa paljon tyhjää kukkapenkkitilaa. Laitan myöhemmin vielä uuden postauksen aiheesta ja varmistan, ketkä ovat osallistumassa ja ketkä eivät, joten tässä on muutama viikko aikaa mietiskellä asiaa.