maanantai 18. heinäkuuta 2022

Kukka lautasella, osa 2

Kukkien maistelu jatkui nyt heinäkuussa, kun uusi erä syötäväksi sopivia kukkia alkoi availla nuppujaan. Tähän postaukseen keräsin kesä-heinäkuun vaihteessa ja heinäkuun alkupuolella kukkivia kasveja, tosin moni niistä jatkaa kukintaansa vielä myöhään syksylläkin.

Toinen kukkalautasellinen kukkia maisteltavaksi. Njam?
Aitohunajakukka: Maistui makealta, tämä olikin todella hyvä tuttavuus.

Basilika: kukka maistuu makeammalta kuin lehdet, mutta maussa tuntee silti selvän basilikan aromin. Oikein hyvä oli tämäkin. Meillä oli kukassa maisteluhetkellä vain tummalehtinen 'Dark Opal', joten en voinut vielä vertailla, maistuvatko muiden basilikojen kukat samalta.

Karpaattien- ja vuohenkello: Kaikki kellokukat ovat syömäkelpoisia, minä maistoin muiden kellokukkien puutteessa karpaattienkelloa. Kukka oli hieman makeahko, muuten aika mauton. Kuvaushetken jälkeen löysin yhden kukkivan vuohenkellon, jota maistoin myös. Aivan samalta maistui kuin karpaattienkellokin. Vuohenkello ei saanut muuten jatkaa kukintaansa alkua pidemmälle, arvaatte varmaan, mitä tarkoitan.

Vasemmalla aitohunajakukka, sitten rucola, ruohosipuli, kirjavalehtisen timjamin kukinto, karpaattienkello ja mesiangervo. Kehäkukan tunnistitte, eikös vain?
Kehäkukka: lajikkeesta/väristä/yksilöstä/kukinnan vaiheesta/tuntemattomasta syystä riippuen maistuu enemmän tai vähemmän kirpeältä. En ole keksinyt mitään logiikkaa siihen, millä perusteella maku määräytyy. Kannattaakin nyppäistä yksi terälehti irti ja maistaa sitä ennen koko kukan poimimista, ettei satu penkin pahanmakuisin yksilö ruokakäyttöön. Jotkut yksilöt ovat nimittäin todella karvaita, toiset jopa melko makeita. Kehäkukan terälehtiä olen ripotellut useinkin salaattiin mutta niitähän voisi käyttää myös leivonnassa.

Mesiangervo: kitkerä, hyvin pahanmakuinen, yöks. Ja tätä käytetään muka yleisesti esim. juomiin ja muihin käyttötarkoituksiin!

Myskimalva: Aika mauton oli ainakin valkoinen malvankukka. Malvat on yleisesti luokiteltu myrkyllisiksi mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita (Myrkytystietokeskus). Löysin muualta sellaisen tiedon, että myskimalva olisi kuitenkin myrkytön ja esim. Maatiaisen sivuilta löytyi monia muitakin malvoja syötävien kukkien osiosta. Veikkaan, että kasvin juuret ja/tai lehdet ja varret ovat lievästi myrkyllisiä ja kukat mahdollisesti myrkyttömiä. Suosittelisin joka tapauksessa olemaan varovainen malvakasvien kanssa ja ehkä mieluummin katselemaan kuin syömään niitä. Itse olin uhkarohkea ja maistoin pienen palasen terälehden reunasta ja elossa ollaan ilman mitään vatsanväänteitä tai allergisia reaktioita.

Oikealla mesiangervo, keskellä violettia basilikaa ja sen yläpuolella valkoapila.
Päivänlilja: maistoin keltapäivänliljan kukkaa. Alkumaku oli mauton, toisena tuli makeahko vivahde, joka hävisi aika nopeasti ja muuttui lopulta vähän tylsäksi. Kylään sattunut vieras kuvasi makua "kukkamaiseksi". Päivänliljassa on melko paksut terälehdet verrattuna moniin herkempiin kukkasiin, joten purtavaa riittää, jos koko kukan meinaa syödä. Myrkytystietokeskus kertoo, että malvojen tavoin päivänlilja olisi myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Toisaalta Aasiassa päivänliljoja kasvatetaan vihanneksena. Myrkytystietokeskus ei sen kummemmin erottele, mikä osa kasvista on myrkyllinen ja mikä ei, joten olisiko tässä sama homma kuin malvojen kohdalla. Käyttäkää omaa harkintaanne.

Rucola: Pikkuisen tympeä, lehdet maistuvat paljon paremmilta.

Ruohosipuli: maistuu samalle kuin varret/lehdet, mutta kyllähän ne kukinnosta irti revityt yksittäiset kukat näyttävät salaatin seassa paljon hauskemmilta kuin vihreä silppu.

Keskellä kehäkukka, vasemmalla keltapäivänlilja, sen yläpuolella syreeni ja sitten valkoinen myskimalvan kukka.
Syreeni: vahvasti kirpeä ja karvas, en tykännyt. Makua voisi kai kuvata myös parfyymimäiseksi. Maistelussa oli puistosyreenin kukkia.

Timjami: Kukka maistuu täysin samalle kuin lehdetkin.

Valkoapila: miedosti ruohoinen, ei mitenkään erityisen hyvä.

Olen tähän listaukseen varmistanut Myrkytystietokeskuksen sivuilta kasvien myrkyttömyyden. Jos haluatte maistella muita puutarhan tai luonnon kasveja, kannattaa ehdottomasti varmistaa niiden turvallisuus.

Huom! Astmaatikot ja allergikot maistelkaa kukkia vain omalla vastuulla!

Tässä vielä koko kattaus.

Hyvin kattava luettelo syötävistä kukista ja myös tietoa monen mausta löytyy Kuu Yrttitarhassa -blogista. Luettelon 1. osaa pääset lukemaan tästä ja tästä toista osaa. Siitäpä vain puutarhurin tyyliin sopivia aterioita koristelemaan!

12 kommenttia:

  1. Olen joskus kirjoittanut juttuja syötävistä kukista ja tuo niiden myrkyllisyyden selvittäminen varmasti ja luotettavasti on todella hankalaa. Ristiriitaista tietoa on tavallistakin enemmän.
    Kiitos tästäkin kiinnostavasta pläjäyksestä! On tosi hauska lukea arvioitasi. Voihan olla, että pihasyreeni olisi puistosyreeniä maukkaampi. Mene ja tiedä.
    Mesiangervoa en olekaan tuoreena maistanut, mutta kuivaan sitä teeksi, jollaisena se on minusta älyttömän hyvää. Ehkä maku muuttuu ratkaisevasti kuivumisessa tai sitten meillä on hyvin erilainen maku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tässä pätee myös se, että kun joku on kirjoittanut kerran jotain, muut käyttävät sitä lähteenä sen kummemmin itse asiaa tutkimatta. Luulisi kuitenkin, että jos jotain kasvia myydään syötävänä, sitä on myös turvallista käyttää. Voin olla väärässäkin ja siksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa nuo myrkytystietokeskuksen tiedot silloin kun ne olivat ristiriidassa muiden lähteiden kanssa.
      Muistelen kuulleeni jostain, että pihasyreeni olisikin paremman makuinen, mutta sitä kun ei enää kasva meillä, niin en voinut testata. Voi olla, että mesiangervon kitkeryys häviää kuivattaessa. Pitäisiköhän sitäkin vielä testata? Toisaalta, minusta korianteri maistuu ällöttävälle, vaikka toiset sitä rakastavat, joten en ihmettelisi, jos mesiangervokin kuuluisi samaan kastiin.
      Kiva, että tällainen vähän kevyempikin juttu uppoaa :)

      Poista
  2. Hyvä tuo mesiangervo 🤭😂 itse olen kuullut, että siitä voi valmistaa vaniljasokerin korviketta, pitäisi melkein testata 🤭
    Oli taas kiva lukea maisteluistasi! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maista, niin ymmärrät :D Vaikea uskoa, että mesiangervo voisi maistua vaniljaiselle. Taidan sittenkin kokeilla sitä kuivattuna kun Sailakin tuossa edellä sitä hehkutti. Kiitos, kiva kuulla!

      Poista
  3. Minusta niillä voi ainakin turvallisesti koristella erilaisia ruokia ja jälkiruokia vaikka ei sitten niitä söisikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hyvin voi, ei niistä varmastikaan liukene mitään myrkkyjä, jos ovat vain koristeena. Harva lievästi myrkyllinenkään kasvi aiheuttaa oireita, jos sitä syö pienen määrän. Mutta itse kukin harkintansa mukaan. Minusta on kiva, jos kukkia on koristeena, että ne myös ovat varmasti turvallisia maistella ja vielä parempi, jos ovat hyvän makuisiakin.

      Poista
  4. Hauskaa luettavaa. En ole juurikaan syönyt kukkia kuin kakkujen päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika vähän minäkään olen niitä käyttänyt, joskus jälkiruokien koristeena tai sitten salaateissa. Kehäkukkaa ja yrttien kukkia on tullut käytettyä eniten mutta ehkäpä muitakin kukkia uskaltaa jatkossa käyttää useamminkin kun on tehnyt ison työn eri kasvien syömäkelpoisuutta ja makua selvitellessä.

      Poista
  5. Olitpa rohkea! Minulta olis jäänyt maistamatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhrauduin lukijoideni puolesta. Pahimman makuiset eivät kyllä päätyneet vatsaan saakka, jos rehellisiä ollaan...

      Poista
  6. Nuasta enoo ensimmäästäkää maistanu, mutta ruattalaases puutarhaohojelmas ainaki syätihin päivänlilijojen kukkia ja nuppuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisinpa katsoa saman ohjelman, olikohan Puutarhakausi. Hyvin näytti heille päivänlilja maistuvan mutta ei se minusta niin hyvää ollut, että ihan niin reippaasti olisin niitä vetänyt.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!