Herkkuja

Jatkuvat sateet ovat varmaan pehmittäneet pääni tai saaneet ajatuksenjuoksun muuten vain tahmomaan pahemman kerran. Tai ainakin siltä tuntui, kun aloin tätä postausta sorvaamaan. Satokuulumisista on pitänyt kertoa jo pidemmän aikaa mutta väkisin juttuun alkoi tunkea vaikka mitä muutakin eikä aina edes mitenkään kovin loogisesti. Niinpä päätin antaa tulla sen mitä tulee ja koettaa kursia hajanaiset sepustukset yhteen enemmän tai vähemmän onnistuneilla aasinsilloilla. Eihän tämä nyt niin vakavaa ole!

Suklaakosmoksen kukan väri on herkullinen ja niin on sen tuoksukin, jos suklaasta tykkää.

Suklaakosmos ei liity hyötytarhaan muuten kuin suklaisella tuoksullaan. Toki muiden kosmoskukkien tapaan se on myrkytön, joten sillä voisi halutessaan koristella vaikka kakkuja. En ole raskinut vielä maistella minkään kosmoksen kukkia, mutta ehkäpä vielä tämän kesän aikana testaan, onko suklaakosmos nimensä veroinen. Toivon, että ei, sillä melkoisena tumman suklaan ystävänä kukat saattaisivat yhtäkkiä hävitä hetkellisen suklaanhimon iskiessä.

Hunajamarjat on syöty ajat sitten mutta "virallinen" makuvertailu on jäänyt tekemättä.

Tänä vuonna kaikki kolme hunajamarjaamme tekivät satoa ja kaksi niistä vielä ensimmäistä kertaa. En tiedä, johtuiko säästä vai mistä, mutta marjat kypsyivät minusta aika epätasaisesti. Marjoja tuli parin viikon aikana varmaan yhteensä parisen litraa, ellei pikkuisen enemmänkin. Kerta-annokset jäivät kuitenkin pariin desiin varsinkin satokauden alussa. Osa marjoista karisi myös puoliraakoina joko rankkasateiden vuoksi tai sitten linnut olivat käyneet niitä pudottelemassa. Sen verran vakuuttava tämän vuoden sato oli noilta ensikertalaisiltakin, että ensi vuonna marjoja saa varmaan pikkuisen pakastimeen saakka.

Vasemmalla 'Ilo' ('Vostorg'), oikealla 'Onni'. Muodossa on jotain samaa mutta kokoero on selvä: 'Onnin' marjat 1,5-2-senttisiä, 'Ilolla' noin nelisenttisiä.

Hunajamarjoilla on varsin persoonallisen muotoiset marjat. 'Onni' on ulkonäön puolesta melko normaali, 'Ilo' selvästi pitkulaisempi, mutta 'Jättiläisen tytär' kirvoitti jo nauruntirskahduksia vähänkään huumorintajuisissa mielissä. Aika monen kesävieraamme ensimmäinen kysymys olikin, voiko niitä muka oikeasti syödä. Huvittavasta ulkomuodostaan huolimatta 'Jättiläisen tytär' oli maultaan perheemme suosikki. 'Ilo' tuli melkein jaetulle ykkössijalle ja 'Onni' selvästi näiden perässä. 'Onni' on paljon kirpeämpi ja ehkä jopa hieman karvas näiden muiden rinnalla. Syömäkelpoinen sekin on, mutta marjan koko näyttää kertovan hunajamarjojen kohdalla selvästi sen makeusasteen. Kun aikanaan vertailin eri lajikkeita taimilappujen ja nettiesittelyjen perusteella ja niissä kerrottiin marjojen olevan jopa viisisenttisiä, olin vähän epäileväinen asian suhteen. Nyt kun olen 'Jättiläisen tyttären' ensisadon kerännyt, en yhtään ihmettelisi, vaikka ensi vuonna seassa olisi viiden sentin pituisia möllyköitä. Aika moni marja oli nimittäin jo tänä vuonna 4,5 sentin pituinen.

'Jättiläisen tytär' ('Docz Velikana') lähikuvassa. Luolasta kurkkiva yrmeä mureena vai jotain aivan muuta?

Kasvimaalta on tullut satoa oikein mukavaan tahtiin. Ei mitään hirmuisia määriä, mutta sen verran, että joka päivä on saanut edes jotain maistiaisia. Tavallista basilikaa olen pakastanut jo pari pientä rasiaa ja sitruunabasilikaa sain alkuviikolla kerätä ensimmäisen kerran ruuanlaittoon. Ensimmäiset harvennusporkkanat on syöty ja osa valkosipuleista nostettu. Tomaateista 'Maskotka' on kypsytellyt paljon satoa, keltainen 'Balkonzauber' (joka saattaa olla väärää lajiketta, sillä pussin kuvassa oli punaisia tomaatteja) muutamia tomaatteja ja 'Maja' on vasta tehnyt ensimmäisiä raakileita. Kaksi paprikaa on syöty ja kolmas kypsynee muutamassa päivässä loppuun. Jostain syystä paprikat lopettivat kukinnan kesken kesän, joten satoa ei taida olla kovin paljoa odotettavissa. Kesäkurpitsoita on syöty pari ja niitä näyttäisi tulevan nyt oikein hyvään tahtiin koko loppukesän, varsinkin kun maa-artisokkien juurelle lykätty rääpälekin on aloittanut ensimmäisen kurpitsansa kasvattelun.

Eilen kerättyä satoa kasvimaalta: härkäpapua, salaattia, basilikaa 'Dark Opal', curry-yrttiä, kesäkurpitsa 'Soleil', kurkku 'Paska', sokeriherneitä, tomaattia ja hernettä 'Kelvedon Wonder'.

Sokeriherneen vanhoista siemenistä satoa tuottaviksi kasveiksi kasvoi lopulta vain kaksi. Ensi vuodeksi hankin pussillisen uusia siemeniä, jotta saa varmuudella enemmän taimia. Enemmän taimia ensi vuodeksi on tulossa myös mansikoista. Viime syksynä ostetut 'Friida'-mansikat hurmasivat erinomaisella maullaan siinä määrin, että päätimme laajentaa mansikkamaata ja lisätä 'Friidaa' rönsyistä. Punaherukka saa siis vihdoin lähdöt heti sadonkorjuun jälkeen ja pari viikkoa sitten istutettu viherherukka 'Vilma' siirtyy sen paikalle, jolloin nykyinen mansikkamaa mahtuu laajenemaan ihan kunnolla. Laajentaminen helpottaa myös mansikoiden suojaamista linnuilta. Ehkä tämän vuoden jännittävin kokeilu oli kasvihuonekurkku 'Paska'. Tällainen sateinen kesä on ilmeisesti ollut kurkun mieleen, sillä se on kasvanut oikein hyvin autotallin seinustalla. Eilen oli ihan pakko ottaa ensimmäinen kurkku maisteltavaksi, vaikka olisi se kai voinut vielä pari päivää kasvaa pituuttakin. Nyt kun maistelu on tehty, niin voin sanoa, että hyvää oli. Paljon maukkaampi kuin vetiset kaupan kurkut. Aika lähellä tässä sadepäivän aivosumussa oli se, että postauksen otsikoksi olisi tullut "Paska maistuu hyvältä" tai jotain muuta sen tapaista...

Toissa-aamuna näkyi komea sateenkaari ja sen himmeämpi pikkuveli. Olisi pitänyt jo siitä arvata, mitä oli tulossa.

Reilu tunti myöhemmin, vähän klo 10 jälkeen.

Samalla hetkellä sääennuste näytti tältä. Eikä ollut ensimmäinen kerta tälle kesälle. Se niistä pihahommista.

Ensimmäistä kertaa kasvattamani piiankieli on kasvanut sateisena kesänä lähinnä vaakatasossa. Ja mikä oli aasinsilta postauksen aiheeseen? PiianKIELI... Antakaa armoa, nyt ei oikein lähde tämän nerokkaampaa!

Ja kunnolla ohi aiheesta: marmorimehitähti kukki ensimmäistä kertaa. On kyllä aika valju kukan väri tällä.

Kivikkoon kun päästiin, niin löysin sieltä ensimmäiset itsekseen kylväytyneet levisian taimet. Lajike on 'Little Plum', joten eikös tämä silloin liity aiheeseen yhtä hyvin kuin aloituskuvan suklaakosmos?

Se niistä herkuista! Kylläpä kesti tämän postauksen kirjoittaminen, tosin kävin välissä siivoilemassa, laittamassa ruokaa ja selvittelemässä lasten riidan. Tiedättekö, millainen sotku tulee, jos päiväkodissa tehty stressilelu hajoaa kesken leikin? Sellainen ruokasoodalla tai vastaavalla täytetty ilmapallo siis. Ja millainen huuto siitä voi tulla varsinkin siinä tapauksessa kun kotona ei ole sopivia ilmapalloja uuden tekemiseen. Toivottavasti säälitte korvaparkojani!