lauantai 30. heinäkuuta 2022

Herkkuja

Jatkuvat sateet ovat varmaan pehmittäneet pääni tai saaneet ajatuksenjuoksun muuten vain tahmomaan pahemman kerran. Tai ainakin siltä tuntui, kun aloin tätä postausta sorvaamaan. Satokuulumisista on pitänyt kertoa jo pidemmän aikaa mutta väkisin juttuun alkoi tunkea vaikka mitä muutakin eikä aina edes mitenkään kovin loogisesti. Niinpä päätin antaa tulla sen mitä tulee ja koettaa kursia hajanaiset sepustukset yhteen enemmän tai vähemmän onnistuneilla aasinsilloilla. Eihän tämä nyt niin vakavaa ole!
Suklaakosmoksen kukan väri on herkullinen ja niin on sen tuoksukin, jos suklaasta tykkää.
Suklaakosmos ei liity hyötytarhaan muuten kuin suklaisella tuoksullaan. Toki muiden kosmoskukkien tapaan se on myrkytön, joten sillä voisi halutessaan koristella vaikka kakkuja. En ole raskinut vielä maistella minkään kosmoksen kukkia, mutta ehkäpä vielä tämän kesän aikana testaan, onko suklaakosmos nimensä veroinen. Toivon, että ei, sillä melkoisena tumman suklaan ystävänä kukat saattaisivat yhtäkkiä hävitä hetkellisen suklaanhimon iskiessä.
Hunajamarjat on syöty ajat sitten mutta "virallinen" makuvertailu on jäänyt tekemättä.
Tänä vuonna kaikki kolme hunajamarjaamme tekivät satoa ja kaksi niistä vielä ensimmäistä kertaa. En tiedä, johtuiko säästä vai mistä, mutta marjat kypsyivät minusta aika epätasaisesti. Marjoja tuli parin viikon aikana varmaan yhteensä parisen litraa, ellei pikkuisen enemmänkin. Kerta-annokset jäivät kuitenkin pariin desiin varsinkin satokauden alussa. Osa marjoista karisi myös puoliraakoina joko rankkasateiden vuoksi tai sitten linnut olivat käyneet niitä pudottelemassa. Sen verran vakuuttava tämän vuoden sato oli noilta ensikertalaisiltakin, että ensi vuonna marjoja saa varmaan pikkuisen pakastimeen saakka.

Vasemmalla 'Ilo' ('Vostorg'), oikealla 'Onni'. Muodossa on jotain samaa mutta kokoero on selvä: 'Onnin' marjat 1,5-2-senttisiä, 'Ilolla' noin nelisenttisiä.
Hunajamarjoilla on varsin persoonallisen muotoiset marjat. 'Onni' on ulkonäön puolesta melko normaali, 'Ilo' selvästi pitkulaisempi, mutta 'Jättiläisen tytär' kirvoitti jo nauruntirskahduksia vähänkään huumorintajuisissa mielissä. Aika monen kesävieraamme ensimmäinen kysymys olikin, voiko niitä muka oikeasti syödä. Huvittavasta ulkomuodostaan huolimatta 'Jättiläisen tytär' oli maultaan perheemme suosikki. 'Ilo' tuli melkein jaetulle ykkössijalle ja 'Onni' selvästi näiden perässä. 'Onni' on paljon kirpeämpi ja ehkä jopa hieman karvas näiden muiden rinnalla. Syömäkelpoinen sekin on, mutta marjan koko näyttää kertovan hunajamarjojen kohdalla selvästi sen makeusasteen. Kun aikanaan vertailin eri lajikkeita taimilappujen ja nettiesittelyjen perusteella ja niissä kerrottiin marjojen olevan jopa viisisenttisiä, olin vähän epäileväinen asian suhteen. Nyt kun olen 'Jättiläisen tyttären' ensisadon kerännyt, en yhtään ihmettelisi, vaikka ensi vuonna seassa olisi viiden sentin pituisia möllyköitä. Aika moni marja oli nimittäin jo tänä vuonna 4,5 sentin pituinen.
'Jättiläisen tytär' ('Docz Velikana') lähikuvassa. Luolasta kurkkiva yrmeä mureena vai jotain aivan muuta?
Kasvimaalta on tullut satoa oikein mukavaan tahtiin. Ei mitään hirmuisia määriä, mutta sen verran, että joka päivä on saanut edes jotain maistiaisia. Tavallista basilikaa olen pakastanut jo pari pientä rasiaa ja sitruunabasilikaa sain alkuviikolla kerätä ensimmäisen kerran ruuanlaittoon. Ensimmäiset harvennusporkkanat on syöty ja osa valkosipuleista nostettu. Tomaateista 'Maskotka' on kypsytellyt paljon satoa, keltainen 'Balkonzauber' (joka saattaa olla väärää lajiketta, sillä pussin kuvassa oli punaisia tomaatteja) muutamia tomaatteja ja 'Maja' on vasta tehnyt ensimmäisiä raakileita. Kaksi paprikaa on syöty ja kolmas kypsynee muutamassa päivässä loppuun. Jostain syystä paprikat lopettivat kukinnan kesken kesän, joten satoa ei taida olla kovin paljoa odotettavissa. Kesäkurpitsoita on syöty pari ja niitä näyttäisi tulevan nyt oikein hyvään tahtiin koko loppukesän, varsinkin kun maa-artisokkien juurelle lykätty rääpälekin on aloittanut ensimmäisen kurpitsansa kasvattelun.
Eilen kerättyä satoa kasvimaalta: härkäpapua, salaattia, basilikaa 'Dark Opal', curry-yrttiä, kesäkurpitsa 'Soleil', kurkku 'Paska', sokeriherneitä, tomaattia ja hernettä 'Kelvedon Wonder'.
Sokeriherneen vanhoista siemenistä satoa tuottaviksi kasveiksi kasvoi lopulta vain kaksi. Ensi vuodeksi hankin pussillisen uusia siemeniä, jotta saa varmuudella enemmän taimia. Enemmän taimia ensi vuodeksi on tulossa myös mansikoista. Viime syksynä ostetut 'Friida'-mansikat hurmasivat erinomaisella maullaan siinä määrin, että päätimme laajentaa mansikkamaata ja lisätä 'Friidaa' rönsyistä. Punaherukka saa siis vihdoin lähdöt heti sadonkorjuun jälkeen ja pari viikkoa sitten istutettu viherherukka 'Vilma' siirtyy sen paikalle, jolloin nykyinen mansikkamaa mahtuu laajenemaan ihan kunnolla. Laajentaminen helpottaa myös mansikoiden suojaamista linnuilta. Ehkä tämän vuoden jännittävin kokeilu oli kasvihuonekurkku 'Paska'. Tällainen sateinen kesä on ilmeisesti ollut kurkun mieleen, sillä se on kasvanut oikein hyvin autotallin seinustalla. Eilen oli ihan pakko ottaa ensimmäinen kurkku maisteltavaksi, vaikka olisi se kai voinut vielä pari päivää kasvaa pituuttakin. Nyt kun maistelu on tehty, niin voin sanoa, että hyvää oli. Paljon maukkaampi kuin vetiset kaupan kurkut. Aika lähellä tässä sadepäivän aivosumussa oli se, että postauksen otsikoksi olisi tullut "Paska maistuu hyvältä" tai jotain muuta sen tapaista...

Toissa-aamuna näkyi komea sateenkaari ja sen himmeämpi pikkuveli. Olisi pitänyt jo siitä arvata, mitä oli tulossa.
Reilu tunti myöhemmin, vähän klo 10 jälkeen.
Samalla hetkellä sääennuste näytti tältä. Eikä ollut ensimmäinen kerta tälle kesälle. Se niistä pihahommista.
Ensimmäistä kertaa kasvattamani piiankieli on kasvanut sateisena kesänä lähinnä vaakatasossa. Ja mikä oli aasinsilta postauksen aiheeseen? PiianKIELI... Antakaa armoa, nyt ei oikein lähde tämän nerokkaampaa!
Ja kunnolla ohi aiheesta: marmorimehitähti kukki ensimmäistä kertaa. On kyllä aika valju kukan väri tällä.
Kivikkoon kun päästiin, niin löysin sieltä ensimmäiset itsekseen kylväytyneet levisian taimet. Lajike on 'Little Plum', joten eikös tämä silloin liity aiheeseen yhtä hyvin kuin aloituskuvan suklaakosmos?
Se niistä herkuista! Kylläpä kesti tämän postauksen kirjoittaminen, tosin kävin välissä siivoilemassa, laittamassa ruokaa ja selvittelemässä lasten riidan. Tiedättekö, millainen sotku tulee, jos päiväkodissa tehty stressilelu hajoaa kesken leikin? Sellainen ruokasoodalla tai vastaavalla täytetty ilmapallo siis. Ja millainen huuto siitä voi tulla varsinkin siinä tapauksessa kun kotona ei ole sopivia ilmapalloja uuden tekemiseen. Toivottavasti säälitte korvaparkojani!

20 kommenttia:

  1. Onpas sinulla paljon hyötykasveja ja satoa tullut jo hienosti! Hunajamarjasta en ole koskaan kuullutkaan ja suklaakosmos vaikuttaa suklaanystävänä mielenkiintoisia. Sitä voisinkin joskus kokeilla.
    Toivottavasti sateet rupeavat vähenemään. Mukavaa puutarhaviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän paljon eri sortteja mahtuu pienellekin alueelle mutta eipä pienistä määristä yhtä sorttia säilöttäväksi asti oikein riitä. Pääasia kuitenkin, että saa kesän ajan ruokapöytään täydennystä. Minäkin toivon, että tämän kesän sateet olisivat nyt tässä. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Säälin korviasi. Muistan kyllä ajat, jolloin aikaa on mennyt enemmän kaikkeen säätämiseen kuin siihen asiaan, jota on yrittänyt tehdä. Nykyisin on erilaista, kun lapset ovat isompia ja osaavat myös siivota itse jälkiään. Ihanaa on saada omaa satoa, varsinkin maistuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi lasten takia ei tule enää ihan viiden minuutin välein keskeytyksiä. Meilläkin jo osaisivat siivota ainakin vähän omia jälkiään mutta halua siihen ei tunnu löytyvän :D
      Kasvimaahommat ovat olleet tänä kesänä paljon mukavampia kun ei ole ollut ihan mahdotonta etanainvaasiota. Jonkun verran sieltä on pitänyt tänäkin vuonna niitä kerätä, mutta täystuhoa ei ole tapahtunut ja satoa on jäänyt omaan suuhun paljon enemmän kuin viime kesänä. Ja satokausi jatkuu vielä vaikka miten pitkään!

      Poista
  3. Oma sato on aina paras sato.
    Kunpa meilläkin sataisi kunnolla, mutta kun ei, niin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Mielelläni olisin antanut teillekin vaikka useamman päivän sateet täältä.

      Poista
  4. En ole koskaan maistanut hunajamarjaa ja siksi en ole hankkinut sitä itselle. Suuria ovat suurimmat marjat. Herkkujahan nuo ovat kaikki, myös silmänruokaa voi sanoa herkuksi.
    kasvimaalta on kiva saada täydennystä ruokapöytään. Meillä on syöty pari viikkoa oman maan perunaa, porkkanaa ei vielä kauheasti. Kesäkurpitsassa on onneksi pieni tauko. Kasihuonekurkusta tein jo maustekurkkua eli 4kg kurkkua hupeni siihen ja syöty on ja annettu eteenpäin. Satokausi on kivaa aikaan. Ja säälin korviasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 'Ilossa' ja 'Jättiläisen tyttäressä' on vähän mustikkainen maku, vaikka ei niitä silti mustikkaan pysty sotkemaan. Isoja marjoja on mukava kerätäkin.
      Hyvin olet sinäkin saanut satoa kasvimaalta. Kiitos korvieni säälimisestä :)

      Poista
  5. Sinulla on ihan mukavasti satoa. Minäkin sain satoa hunajamarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että sielläkin on jo päästy herkuttelemaan.

      Poista
  6. Oma sato on kiva juttu, ruokatarpeet saa helposti kasaan. Varsinkin kun meillä isäntä hakee kanttarelleja melkein päivittäin lisukkeeksi. Nauratti nuo otsikkojen vaihtoehdot… en ole kuullutkaan, että jollain kurkulla on tuollainen nimi. Minulla ei ole vielä omaa hunajamarjaa, oli hyvä lukea makuvertailut, joten ehkä persoonallisesta ulkomuodosta huolimatta (tai sen takia) on etsittävä tuota jättiläisen tyttölasta.
    Ihme ja kumma, että siellä on satanut noin tiuhaan tahtiin. Täälläkin oli eilen ihan tihkusateinen päivä, mutta kertymä koko vuorokaudelle oli lopulta 0,9 mm.
    Ymmärrän korvaparkojasi, kolmen lapsen äitinä (kaikki syntyivät reilun kolmen vuoden sisällä) tilanteita riitti niin naurussa kuin riidoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Kanttarellit ovat hyviä ja kasvisten kanssa niistä tuleekin jo ihan täysipainoinen ateria. Minä luin joskus facebookin puutarharyhmästä, että tuota kurkkua oli kehuttu kovasti. Eipä minulla ole juuri kokemuksia muista lajikkeista, joten en voi sillä lailla verrata, mutta tuo ainakin oli oikein hyvä hassusta nimestä huolimatta.
      Kannattaa ottaa vaikka 'Ilo' tai joku muu lajike vielä kaveriksi. Muistaakseni hunajamarjoilla on sama kuin pensasmustikoilla, että ristipölytys parantaa satoa. Siksi meilläkin on nuo kolme pensasta yhdessä.
      Oli ihan pakko eilen hankkia sademittari muiden asioiden yhteydessä. Laitoin sen vähän vaille neljä paikoilleen ja viidessä tunnissa siihen oli kertynyt 7,5mm vettä. Yön aikana sade oli onneksi laantunut ja vedenpinta oli jäänyt 8 milliin. En edes uskalla ajatella, kuinka paljon vettä olisi kertynyt koko eilisen päivän aikana.
      Huh, teillä on varmasti ollut vilskettä ja meteliä noilla lasten ikäeroilla! Nostan hattua sinulle.

      Poista
  7. Nauroin ääneen otsikkovaihtoehdollesi, on nimi sattunut kurkulle :) Kiva kuulla hunajamarjoista kokemusta, omani kun eivät tälle vuodelle satoa halunneet tehdä. Tuo Vostorg löytyy omastakin pihasta. Onnia yritin mutta sattui onneton postimyyntitaimi joka ei lähtenyt kasvuun, ilmeisesti ei maullisesti sittenkään niin huono asia joutua hankkimaan Vostorg tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain muulla kielellä kurkun lajike ei varmaan olisi yhtään kummallinen. Suomessa tuo herättää vähän hupia varsinkin tuollaisesta syötävästä kasvista ja kun muotokin on tuollainen pötkö... :D
      Voitit ehdottomasti kun sait 'Onnin' tilalle 'Ilon'. Kannattaa hankkia sille vielä joku toinen lajike kaveriksi. Hunajamarja nimittäin hyötyy pensasmustikan tapaan ristipölytyksestä. Suosittelen tuota 'Jättiläisen tytärtä', mutta onhan noita lajikkeita muitakin vaikka miten paljon. En ole itse maistanut muita kuin noita kolmea, joten voihan olla vielä joku oikein superherkullinen lajike.

      Poista
    2. Siis yksinäinen Ilo ei ole, kaverina sillä on ollut Atut. Ehkä kukinta ei osunut ajallisesti näillä aivan yksiin kun Ilo toissatalvena jänön syömänä ei montaa kukkaa tehnyt kovin pieni kun on. Jos kovin eritahtiset jatkossakin niin Jättiläisen tytär voisi olla kolmanneksi pensaaksi vakavasti harkittava pölytystä varmistamaan.

      Poista
    3. No hyvä, että löytyy jo kaveri. Luulen, että pensaat kukkivat isompina melko yhtä aikaa. Vaikka jompi kumpi aloittelisi vähän aiemmin kuin toinen, niin todennäköisesti kukkia riittää sen verran paljon, että kukinnat ovat osittain päällekkäin.

      Poista
  8. Kyllä sade alkaa tehdä tehtäväänsä myös ajatustasolla ja syntyy hervottomia, surkuhupaisia mielleyhtymiä sadonkorjuun tiimoilta...:D Hyvä kuitenkin, että tulee jotakin, mistä satoa korjata ja herkkuja maistella. Hunajamarjat ovat minullekin vieraita, mutta isokokoisina marjoina jo vähäisestäkin määrästä taitaa saada mukavan lisän tarjoiluihin. Mitenkähän marjan maku ja koostumus muuttuvat pakastettaessa? Laitoin viime vuonna karhunvadelmia pakkaseen ja siinä maku kärsi selvästi. Nyt satoa tuleekin vain niukasti, mutta jatkossakin on viisaampaa syödä ne tuoreena. Olisiko hunajamarja vähän kuin mustikka, eli maku pysyy hyvänä myös pakastettaessa? Jaksamisia korville ja sielulle lasten nahistelujen lomaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä ei ole ainakaan tarvinnut kastella muuta kuin ruukkuja. Nyt on tosin ongelmana, mihin kaiken ylimääräisen veden kippaa :D
      En tiedä, kuinka hunajamarja käyttäytyy pakkasessa. Voisin kuvitella, että tuskin siinä on hirveästi eroa vaikkapa pensasmustikkaan. Rakenne on melko lailla sama.
      Kiitos! Eivät lapset onneksi ihan jatkuvasti tappele, tosin meteliä voi riittää ihan normaalissa leikissäkin :D

      Poista
  9. Lastenhuoneen rauhanneuvottelija tarvitsee joskus kuulosuojaimet.
    Toistaiseksi omat hunajamarjjakokemukseni ovat aika huteria. Istutin 2020 kolme tuontipuskaa eli Blue Velvet, Duet ja Blue Star. Maku on kaikissa hyvin mieto. Kypsyminen tapahtuu asteittain tosi hitaasti, jolloin pitäisi käydä päivittän tsekkaamassa kypsyneet. Mikä tietenkin välillä unohtuu. Sinulla on kyllä mahtavan kokoisia ja muotoisia hunajamarjoja. Lehdessä tuollaisia kutsuttiin venyneiksi mustikoiksi.
    Oman puutarhan sato maistuu taivaalliselta, vaikka vähäistä olisikin. Kasvihuone on tänäkin vuonna tuottanut melkoisen kurkkusadon. Olisit vain rohkeasti laittanut oman kurkkusi nimen otsikkoon. Ehkä joku olisi pahastunut, mutta lukijoita olisit saanut iltapäivälehtien tyrkkyotsikoiden tapaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta kertaa olisi ollut kuulosuojaimet tarpeen lasten tappeluita selvitellessä tai ihan vain normaalia leikkimistä kuunnellessa. Jostain syystä sitä ääntä pitää käyttää joskus ihan liiankin kanssa.
      Taitaa sitten olla ihan hunajamarjojen oma tapa kypsytellä satoa vähitellen, jos sinullakin ne tekevät samaa. Nuo sinun lajikkeesi ovat minulle aivan vieraita. Täällä on myynnissä enimmäkseen 'Hilma', 'Onni' ja 'Lempi', 'Anja' sekä 'Atut' -lajikkeita. 'Iloa' ja 'Jättiläisen tytärtäkään' en ole muistaakseni sen jälkeen nähnyt kun itse ne hankin. Venynyt mustikka on aika kuvaava nimi hunajamarjalle, vähän mustikkainen maku niissä onkin.
      Ehkä otsikoin seuraavalla kerralla rohkeammin, kun tulee tilaisuus. Mietin kyllä, että olisin varmaan itsekin jo pelkästä uteliaisuudesta klikannut tuollaisella otsikolla varustetun jutun auki.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!