Hyötypuolella kohisee

Aitohunajakukka ja samettikukka sateessa.

Kasvimaalle tekee sade hyvää ja sitä täällä on kyllä nyt saatu aika tiheään tahtiin. Olen normaalisti aika laiska kastelemaan mitään mutta kummasti ne avoimet vaan motivoivat huolehtimaan tällaisistakin jutuista paremmin ja jostain kumman syystä kasvitkin ovat sitten kasvaneet paremmin. Tai ehkä osuutta on myös taivaallisella kastelulla, jota on tullut meillä sopivasti pitkin kesää. Syvimmät pahoitteluni kaikille teille, jotka ovat joutuneet kärsimään pitkään jatkuneesta kuivuudesta. Saderintamat ovat ilmeisesti kulkeneet aika usein tätä kautta eikä vesijohtovettä ole tarvinnut käyttää vielä kertaakaan kastelemiseen.

Kasvimaan ja marjapensasalueen väliin jäävä kesäkukkapenkki oli hetken aikaa hyvän näköinen, kunnes sateet piiskasivat hunajakukat retkottamaan pitkin maata.

Kesäkukkapenkki syntyi tarpeesta upottaa kasvimaan käytävien kohdalta kaivettua multaa johonkin ja toisaalta vähentää kivituhkalla peitettävää pinta-alaa. Päätin sitten tehdä kapean istutusalueen heti kasvimaan aidan viereen ja kasvattaa siinä suorakylvettäviä kesäkukkia. Oikaisin sieltä missä aita oli matalin, eli peitin alle jäävän nurmikon sanomalehdillä ja kippasin mullat siihen päälle. Oikotie näkyi viime kesänä kukkien surkeassa kasvussa kun eivät ressukat saaneet juuriaan sanomalehtikerroksen läpi pohjamaahan. Pioniunikotkin olivat alle kymmensenttisiä ja tekivät yhden peukalonpään kokoisen kukan koko kesän aikana. Tänä vuonna kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin, vaikka mistään hurjan kukoistavasta kasvusta ei voi puhua samassa lauseessa kesäkukkapenkin kanssa. Lannoittaakin voisi kai välillä, niin ehkä kasvaisivat paremmin. No, tuo ei ole puutarhan näkyvin yksityiskohta, joten hoitokin voi olla kakkoslaatua. Ja sain kuitenkin kesän mittaan kivireunuksen valmiiksi.

Metsämustikkamaan ensimmäinen kypsyvä mustikka. Tänä vuonna ei vielä piirakkatarpeita saada, mutta ainakin yksi mustikka per naama maistiaisiksi, jos ei joku tihulainen pääse verkkohäkin sisään.

Herukkapensaiden kanssa on ollut ainainen taistelu. Edellisten asukkaiden vanhat marjapensaat olivat melko lailla hoitamattomia ja kaksi niistä käytännössä lahosi pystyyn ja poistettiin heti ensimmäisinä vuosina. Kaksi mustaherukkaa olen saanut nuorennettua leikkauksilla ja niihin onkin tulossa ihan hyvin marjaa tänä vuonna. Punaherukkaa on vaivannut joka vuosi kukinnan aikaan kuihtuvat oksat ja milloin mikäkin sen lisäksi. Tänä kesänä siitä on löytynyt kuihtuvien oksien lisäksi karviaiskoisan ja -pistiäisen toukkia, herukanvaristetautia ja epäilys jostain muustakin vaivasta. Keräsin yhtenä päivänä kukkurallisen ämpärillisen tautisia lehtiä ja toukkaisia oksia ja marjaryppäitä ja poltin kaikki nuotiopaikalla. Vaikka punaherukka tekee ihan hyvin uusia versoja juuresta, alkaa jatkuva taistelu sen kanssa tympiä ja mielessä on koko puskan korvaaminen jollain muulla. Se ei ole muutenkaan suosikkimme marjakasveista, joten menetys ei olisi kovin suuri. Erään toisen herukan kohtalo sen sijaan harmittaa vähän. 

Viherherukka 'Vertti' ei ole enää kovin virkeän näköinen puska. Haketta on oksien tyvellä ainoastaan sen verran, mitä linnut ovat viskoneet. En huomannut ennen kuvan ottoa siirrellä niitä takaisin omalle paikalleen.

Viherherukka ei ole tehnyt pariin-kolmeen vuoteen yhtään uutta versoa tyveltä ja kuihduttaa säännöllisesti vanhoja oksiaan. Se on saanut monta vuotta erikoishoivaa, lannoittamista ja pari vuotta sitten paksun kerroksen komposti- ja säkkimultaa ja hakkeet päälle, mutta silti mitään virkoamisen merkkejä ei ole näkyvissä. Nyt siinä on jäljellä enää kolme jollain lailla elävän näköistä oksaa, joissa on jokunen marja. Olen miettinyt, voisiko huono kunto johtua ihan vain siitä, että paksujen runkojen leikkaamisesta tuli liian suuria haavapintoja, joiden kautta pensaaseen pääsi hiipimään joku lahovika? Tässäkin herukassa kun oli pari ranteenpaksuista runkoa ja viimeisimmät tämän kesän aikana kuihtuneista oksista kasvoivat juuri niiden paksuimpien kantojen kyljessä. Elävät oksat ovat hieman niistä erillään, mutta aika lähellä on jo se, että kaivan pensaan kokonaan pois ja korvaan jollain muulla jo ennen avoimia. Uusi viherherukka olisi kiva, vaikka joku eri lajike, sillä sitä ei tarvitse suojata linnuilta ja marjat ovat makeita. Vanhasta 'Vertistä' on ollut taivukastaimi pari vuotta kasvamassa ja se tekee ensi vuonna jo ehkä ensimmäistä kertaa satoa, mutta miksei sille voisi hommata kaveriksi 'Vilman' tai 'Vennyn'.

Kasvimaan puolella näyttää ihan hyvältä. Etualalla jättimäiset mitat saavuttaneita kukkivia palsternakkoja.

Kannatti istuttaa viime syksynä sormenpaksuisiksi jääneet palsternakan nysät takaisin maahan. Kaikki neljä lähtivät lopulta kasvuun ja ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Haistelen aina ohikulkiessani niiden kukkia. Yllätyin ihan, miten jonkun hyötykasvin kukat voivat tuoksua niin hyviltä ja aivan erilaisilta, miltä palsternakka juureksena tuoksuu. Tuoksussa on selvästi jotain hunajaista, mutta myös mausteista vivahdetta. Ei ihme, että pörriäisetkin ovat siihen aivan ihastuneita. Palsternakkojen vierestä yrittää kurkistella mustajuuria ja kevätvalkosipulia, mutta selvästi aliarvioin palsternakkakasvuston lopullisen koon. No, ehkä tilaa riittää kaikille. Samasta lavasta kerättiin ruhtinaallista rucolasatoa siihen saakka kun ne alkoivat kukkia. Muutama varsi jäi odottamaan sitä, että saan aikaiseksi nyhtää ne kompostiin ja kylvää jotain nopeaa tilalle. Ehkä retiisiä. Edellinen kylvös sitä kun taidettiin kuopuksen kanssa tehdä juhannuksen tienoilla. Tai sitten kylvän basilikaa, jota meillä menisi paljon enemmän, mitä tällä hetkellä on tulossa.

Toisesta suunnasta katsottuna näyttää myös hyvälle. Etualalla valkosipuleista alkavat lehdenkärjet jo ruskettua. Johtunee aikaisesta kasvuunlähdöstä, sillä lavan päällä oli minikasvihuone

Rucolan lisäksi salaattia, retiisiä ja ruohosipulia on saatu syödä jo pitkään ja muista yrteistä pieniä maistiaisia.  Seinällä altakastelulaatikoissa basilikat ovat vihdoin antaneet anteeksi minulle kesäkuun alun kylmät yöt eivätkä enää näytä sydänjuuriaan myöten loukkaantuneilta. Samoissa laatikoissa kasvavista krasseista vain yksi on suostunut kasvamaan alaspäin mutta jospa toisetkin pian ottaisivat mallia. Juurekset, herneet ja pavut kasvavat lupaavasti ja eilen löysin ensimmäiset neljä kypsää kuukausimansikkaa. Onneksi suojasin mansikkarivin ja marjapensaiden väleissä olevat puutarhamansikat viikko sitten lintuverkolla, sillä harakkapoikue rellestää edelleen täällä. Ilmeisesti harakat olivat päässeet käsiksi ensimmäiseen melkein kypsään paprikaan ja nokkineet sen kylkeen reiän. Irti eivät olleet sitä saaneet toisin kuin yhden raa'an tomaatin, joka löytyi maa-artisokkien edestä. Asialla voi toki olla oravakin. Tai hiiri, joka oli jäänyt kompostivarastossa olevaan loukkuun. Arvoitukseksi jää, kuka loukun viritti, sillä itse en muista sitä tehneeni saati sitten siirtäneeni keskelle varaston lattiaa. Seuraavana aamuna omalle paikalleen siirretyn loukun vieressä oli lehtokotilo. Kyllä, varaston sisällä ja ovi oli yön kiinni. Hiirenloukkuun asti se ei sentään ollut mönkinyt. Kaikenlaisia arvoituksia sitä puutarhamaailmassa tapahtuukin. Kasvimaalla on ollut nilviäisten puolesta muuten rauhallista mutta hyönteisverkolla peitettynä olleista lavoista alkoi hävitä vahapavun ja porkkanan taimia. Sinne oli ilmeisesti viime vuodelta jäänyt vielä joku etanapopulaation alku, joka sai evääkseen ferramolia ja muutamana iltana kerätyt etanat kuljetuksen kuumavesikylpyyn. Nyt poistin hyönteisverkon, sillä ruusukaali ja sellerit nostivat sitä jo reunoista ilmaan.

Ensimmäiset kypsät tomaatitkin on jo syöty. 'Maskotka' oli tänäkin vuonna nopein.

Maassa olevat paprika- ja tomaattiruukut sekä kurkku joutuivat helteillä olemaan päivät harson alla, sillä niille paahde oli selvästi liikaa. Tänä vuonna hankin kolme altakasteluamppeliruukkua seinälle. Niissä kasvaa amppelitomaattia, mutta kovin kituliaan oloisia ovat. Toki ovat kasvaneet huomattavasti siitä kun ne sain ja ensimmäisiä raakileitakin alkaa olla. Ehkä nekin kärsivät vain kuumuudesta ja virkistyvät nyt kun sää viileni. Testasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekoittaa kasvimaan ruukkuihin biohiiltä. Minusta se vaikuttaisi toimivan, sillä kosteus on pysynyt oikein hyvin jopa helteillä. En ole kastellut ruukkuja edes joka päivä kun eivät kasvit ole nuupottaneet. Ruukut, joita käytän, ovat ehkä 35-senttisiä halkaisijaltaan ja kussakin on 3 tomaattia tai paprikaa. Istutin tarkoituksella useamman kasvin samaan ruukkuun, jotta näkisin, onko biohiilellä vaikutusta niiden kasvuun verrattuna aikaisempiin vuosiin. Parempi olisi ollut jättää tänä vuonna yksi ruukku ilman biohiiltä, jotta olisi voinut verrata suoraan kasteluntarvetta, mutta eipä sitä tullut ajatelleeksi istutusvaiheessa ihan jokaista yksityiskohtaa.

Liekö keväällä ollut liian kiire, kun betonirengas tuli laitettua juuri siihen kohtaan, mihin istutin kevätvalkosipulia. Yksi varsista on sinnikkäästi puskenut lehtensä esiin renkaan sisältä.

Sain anopilta keväällä istutettavaa valkosipulia siinä vaiheessa kun kasvimaan kylvöt oli osittain tehty ja loput suunniteltu viimeistä siementä myöten. Ripottelin kynsiä joka väliin, missä vain arvelin niiden mahtuvan kasvamaan enkä tietysti merkinnyt niitä mitenkään. Itivätkin mokomat niin hitaasti, että kaikenlaista jännää on päässyt tapahtumaan. Osan viereen on kylvetty hernettä tai istutettu pavuntaimi, joku nousee heti samettikukan vierestä. Ja sitten on tuo edellisen kuvan ressukka, joka totesi joutuneensa 25cm korkean betonirenkaan alle. Ei sen kavereillakaan ole kovin väljät oltavat, kun kasvavat heti renkaan vieressä, taisivat muutenkin tulla vähän turhan lähekkäin keskenään. Betonirenkaaseen istutin äidiltäni tulleen viinisuolaheinän, joka oli keksinyt tehdä kukkavarsia ja maistui varsin kitkerältä. Leikkasin puskan matalaksi ja toivon sen tekevän uusia, meheviä lehtiä.

Moka nro kaksi: maa-artisokka todella versoo joka ikisestä maahan jäävästä mukulasta. Ruusukaali mahtuu vielä hetken aikaa kasvamaan, mutta bongaatko kuvasta kesäkurpitsan?

Viime vuonna tuli sen verran valtava maa-artisokkasato, että osa mukuloista jäi maahan talven yli. Ilmeisesti varrentyngistä oli mennyt vettä vähän liikaa juurakoihin, sillä kaikki isot mukulat olivat mädäntyneet. Ja niitä isoja oli hirmuisesti! Ensimmäistä kertaa siis epäonnistuin maa-artisokkien kanssa. Jätin kaikki juurenpätkät ja pikkurillin kokoiset mukulat maahan ja vaikka tiesin, että maa-artisokka lähtee helposti kasvuun, en arvannut sitä ihan näin mahdottomaksi pöheiköntekijäksi. Maasta kun ei kesäkuun alussa pilkistänyt minkäänlaista versonkärkeä, tulin istuttaneeksi kesäkurpitsan aivan liian lähelle maa-artisokkia eikä ruusukaalillakaan ihan valtavaa tilaa ole levitellä lehtiään. Taidan jonain päivänä ottaa sakset ja vähän tehdä tilaa molemmille silläkin uhalla, että jokunen maa-artisokan mukula siinä touhussa menetettäisiin.

Jälkikompostoriin istutettu kesäkurpitsa voi vähän paksummin. Sen juurelle istutin krasseja, joiden piti roikkua varjostamassa kompostin mustaa kylkeä. Takareunassa kiipeilee salkopapuja.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa mitään jälkikompostorissa. Se oli melkein täynnä pikakompostorista talven aikana tyhjennettyä massaa keväällä, joten tyhjensin pinnasta pikkuisen kukkapenkkeihin ja lisäsin pinnalle viitisentoista senttiä puutarhakompostorin multaa ennen kuin istutin taimet. Kesäkuun alun kylmä jakso vähän hidasti kaikkien kasvua ja seuraavaksi helteet saivat ne nuupottamaan aina kun aurinko porotti suoraan kompostin kylkeen. Onneksi suurimman osan päivästä puiden latvat tuovat osittaista puolivarjoa ja pian krassitkin kai alkavat roikkua reunan yli ja pitävät kompostorin kyljen varjossa. Ensimmäiset emikukat ovat jo auki ja jos hedekukkia aukeaa pian, päästään kohta maistelemaan omia kesäkurpitsoja. Jossain vaiheessa muurahaiset yrittivät tehdä pesää kompostiin, mutta sain ne häädettyä muutamalla ämpärillisellä vettä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, teen varmasti saman uudelleen ensi vuonna.

Hunajamarjoista on tulossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvä sato. Kuvassa 'Onni'.

Hunajamarjoja (marja- tai makeasinikuusamia) meillä on kolme pensasta: Onni, Ilo ja Jättiläisen tytär. Niistä 'Ilo' on teki viime vuonna muutaman marjan mutta tänä vuonna sen oksat roikkuvat aivan täynnä hiljalleen sinistyviä raakileita. 'Jättiläisen tytär' ei jää paljoa siitä jälkeen, vaikka marjookin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja oikea superyllättäjä on 'Onni', jonka äitini kasvatti pistokkaasta. Se oli meille tullessaan vain viidentoista sentin kokoinen rääpäle ja siten selvästi pienempi kuin ostopensaat, mutta niinpä vain sekin päätti hypätä kokeiluvaiheesta suoraan kunnolla marjomiseen. Muutamia marjoja niistä on jo maistettu mutta eivät ole vielä kunnolla kypsiä. Hunajamarjat eivät ole kasvimaalla, mutta tarvitsin tähän loppuun jonkun syyn hypätä patiolle. Kärhökausi on nimittäin alkanut.

Loistokärhö 'Voluceau' kukkii näemmä nyt vanhoilla versoilla, sillä kukat ovat hassusti jotain yksinkertaisen ja puolikerrannaisen välimaastosta.

'Voluceaun' lisäksi myös 'The President' on avannut ensimmäisen kukkansa ja 'Arabellassa' kukkia on auki jo useampia. Muutkin kasvattavat kovasti nuppujaan ja alkukesän arvelut hyvästä kärhönkukkavuodesta vahvistuvat koko ajan. Vaikka kaikille hyötykasveille kävisi joku katastrofi, niin kärhöt ainakin kukkivat!