sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Viikonlopun puutarhakatsaus

Talven aikana vähälle käytölle jääneitä puutarhalihaksia on viikonlopun aikana koeteltu ihan kunnolla. Sen lisäksi, että olen konttaillut pitkin pihamaata etsimässä elonmerkkejä erinäisistä kasveista, sain puutarhatöitäkin tehtyä aika mukavasti. Nyt tulee tarinaa ihan laidasta laitaan, sillä kun hääräilee vähän siellä sun täällä, ei punainen lankakaan aina pysy hyppysissä.

Krookus 'Pickwick' puskee lemmikkien seasta. Kylmyydestä huolimatta aurinko sai osan nupuista jo aukeamaan.
Lauantaina kuului pitkin päivää oksasaksien rytmikästä rouskutusta. Pensashanhikeista saksin lumen painosta katkenneita oksankärkiä ja kuihtuneita kukintoja, vielä ei ollut tarvetta harventaa niistä vanhimpia oksia. Nuorimmat syyshortensiat leikkasin pari silmua viimevuotisten leikkauskohtien yläpuolelta, vanhimpaan jätin pari-kolme silmua viime vuoden kasvua. Mustilanhortensiasta katkaisin yhden suoran hujopin, joka sojotti puoli metriä muuta pensasta korkeampana. Lisäksi typistin paria oksaa, jotka olivat lähteneet kasvamaan suoraan kohti talon seinää. Ne olisivat parin vuoden päästä tulleet jo kutittelemaan kulkuväylällä kävelijöitä.
Vaahteravauvat ovat heränneet täälläkin.
Mieluisampia heräilijöitä ovat nämä balkaninvuokot.
Isoin urakka oli taas marjapensaissa. Karviaisen melkein parisenttiset piikit tulivat armotta toppavaatteidenkin läpi, mutta sain kuitenkin muutamia vanhoja oksia ja pari maahan juurtunutta oksaa poistettua. Nyt pensas ei retkota enää maata myöten. Vanhat herukkapensaat alkavat vihdoin muistuttaa hoidettuja marjapensaita. Mustaherukat ovat selvästi virkistyneet ranteenpaksuisten runkojen poiston myötä ja nyt kummassakin on mukavasti eri-ikäisiä oksia. Punaherukassa on ollut joka kesä muutamia kummallisesti alkukesästä kuivuvia oksankärkiä tai jopa kokonaisia oksia, joita olen leikannut vioitukset huomattuani jätesäkkiin. Nyt sain viimeiset ikivanhoista rungoista sahattua pois, joten saa nähdä, auttaako se ongelmaan. Jos ei, niin voi olla, että herukkaa vaivaa joku tuholainen tai tauti. Hauskin yllätys löytyi viherherukkapensaasta. Sahasin siitä kaksi vanhaa runkoa pois ja huomasin niiden välistä jotain valkoista. Kaivoin vähän maata pois ja löysin juurten sekaan kietoutuneen taimilapun. Viherherukan lajikkeeksi paljastui 'Vertti' ja se on ostettu paikalliselta taimistolta. Melkein teki mieli lähteä kaivelemaan saman tien muidenkin herukoiden juuristoja, jos vaikka löytyisi lajikenimet niillekin. Muuten viherherukan kohtalo on vähän huolestuttava, sillä se ei tehnyt viime kesänä juuresta kuin yhden uuden verson. Siitä onkin istutettu jo varmuuden vuoksi yksi maahan juurtunut oksa toiseen kohtaan, jotta olisi jo uusi pensas tulossa, jos vanha ei ala virkistyä.
Taimilappu löytyi nuolella merkittyjen kantojen välistä. Ympyröity kokonaisuus saattaa lähteä ensi keväänä, sillä koko kimppu oksia kasvaa yhdestä rungosta. Nyt en uskaltanut poistaa sitä, sillä pensaasta olisi lähtenyt samalla puolet.
Minuun on ilmeisesti iskenyt laiskuus, sillä en ole vieläkään aloittanut kasvimaan käytävien kaivamista. Pian kohta, johon aioimme sorakuorman tilata, on sulanut ja kuivunut, ja ennen sorakasan ilmestymistä olisi hyvä olla edes osan käytävistä jo kaivettuna. Muuten lapset ehtivät kuskata maa-ainekset omiin leikkeihinsä. Toisaalta minulla ei ole tällä hetkellä paikkaa, mihin saisin käytäviltä kaivetut maa-ainekset vietyä, sillä puutarhakompostori on vielä jäässä eikä sinne edes pääsisikään kottikärry täynnä nurmiturpeita.
Tontin viimeiset lumet ovat kärhökaari- ja majapenkin päällä. Harmillisesti myös puutarhakompostori on tällä puolella pihaa.
Jotain olen sentään kasvimaallakin tehnyt. Kylvimme lasten kanssa tänään palsternakkaa ja porkkanaa sekä pikkuisen kokeeksi rucolaa ja naurista. Jaoin myös muutaman kuukausimansikan aukkopaikkoihin. Tämän vuoden kasvimaasuunnitelmakin on nyt tehty. Lisäksi sain aikaiseksi leikata syksyllä ostamani uuden harson kasvimaalle sopiviksi palasiksi. Osa penkeistä kun on yhden lavan ja osa kahden lavan pituisia. Mittatilaustyötä siis.
Etummaisessa lavassa on myös uusi harso. Syksyn alelaarista löytyi kuminauhareunainen versio, joita hankin lisää, jos kokeilukappale osoittautuu hyväksi. Taaemmassa tuplalavassa on itse leikattu palanen.
Ja kun tällä kulmalla tonttia kerta ollaan, niin kurkataan samalla varastossa asustelevia kasveja. Viikonloppuna koko lössi pääsi ulkoilemaan. Tuulensuunta oli juuri autotallin toiselta puolelta, joten eteläpäätyyn muodostui suojainen sopukka, jonka aamupäivän aurinko oli lämmittänyt viileään tottuneille taimille sopivaksi. Koska kovat yöpakkaset näyttävät väistyvän, vein eteisestä seuraavan kuorman taimia varastoon. Kunhan yölämpötilat nousevat plussan puolelle, siirrän perennantaimet kasvimaalle harson alle. Kaikkiin lavoihin kun ei voi vielä pitkään aikaan laittaa hyötykasveja, niin ovat kuitenkin hyötykäytössä.
Harson alla on eteisestä tulleita taimia ja perennojen pikkutaimia, muut eivät ole suojattuun elämään edes tottuneita.
En ole vielä tehnyt kasvihankintoja, mutta muutaman ruukun kävin ostamassa. Pari pelakuuta sai saviruukut ja viherliljapuu suurehkon harmaan muoviruukun. Istutin liljapuun juurelle hopeaputousta ja sain samalla muutaman pikkuruukun vähemmäksi. Urban Farming -blogissa oli pari kuukautta sitten juttua kukkaruukuissa möyrivistä madoista. Bloggaaja on siis tarkoituksella siirtänyt onkilieroja ja vastaavia sisäkukkien ruukkuihin ja todennut kasviensa voivan todella hyvin. Multaakaan ei kuulemma tarvitsisi vaihtaa, sillä madot syövät kuolleet juuret ja hoitavat ilmastoinnin ja lannoituksen. Ajatus vaikutti kiinnostavalta ja aioinkin kokeilla sitä kunhan maa sulaisi. Välillä hortensiaruukuissa ja muissa maata vasten kesän olleissa ruukuissa on ollutkin matoja eivätkä ne ole näyttäneet haittaavan kasvin vointia millään lailla. Muistin kukkaruukkumadot saman tien kun nostin viherliljapuun aluslautaseltaan. Saviruukun pohjareiän kohdalla oli sievä kasa kikkareista multaa ja itse syyllinen löytyi, kun nostin kasvin ulos ruukustaan. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan suostunut tulemaan, vaan livahti salamannopeasti juuripaakun sisään. Nyt on siis ensimmäisessä kukkaruukussa ihan tarkoituksella alivuokralaisena mato. Muutama viherkasvi tulee myös saamaan oman matonsa myöhemmin kesällä.

Viherliljapuu sai uuden ruukun ja hopeaputousta juurelleen, mato uutta multaa möyhennettäväksi. Vieressä olevalle kultaköynnökselle vaihdoin altakasteluruukun, johon saa amppeliketjut kiinni (ruukku löytyi ihan omista varastoista).

Ensimmäinen pioni on herännyt. Tämä on viime syksynä äitini puutarhasta jaettu nimetön valkoinen kaunotar. Jos piipon pulleudesta voi mitään päätellä, niin taidammepa nähdä kesällä kukan tai pari.
Jouluruusuressukka joutuu kukkimaan aivan hangen reunassa. Jospa parin päivän päästä olisi väljempää.
Aurinkopenkistä löytyi köynnöskuusaman talvehtinut verso. Aika hienon väriset lehdet. Jännä nähdä, lähtevätkö köynnösportissa kiipeilevät versot kasvuun vai ovatko paleltuneet talvella.
Oletteko muuten huomanneet, että joidenkin kasvien kohtalona on joutua mitä kummallisimpiin kommelluksiin? Aivan kuin ne olisivat kasvimaailman Aku Ankkoja. Minun puutarhassani sellainen kasvi on keisarinpikarililja, jonka sipulin hankin heti ensimmäisenä syksynä suojelemaan tulppaaneita myyriltä. Edellinen asukas nimittäin sanoi, että myyrä oli syönyt heidän omenapuunsa juuret ja sain sen kuvan, että seudulla olisi myyriä enemmänkin. No, ei näkynyt myyriä ja keisari teki komean nupun ensimmäisenä keväänään. En vain tiennyt, että se ei kestä edes pientä hallaa ja kukinta jäi näkemättä. Seuraavana keväänä tuli yllätyshallayö ja vei keisarin nuput uudelleen. Seuraavana keväänä keisari nousi, mutta ei edes yrittänyt tehdä nuppuja. Syksyllä sattui pieni tapaturma ja lapio halkaisi sipulin sievästi kahtia. Hautasin puolikkaat jaloangervon alle enkä muista, näkyikö siitä jälkeäkään seuraavana keväänä. Viime keväänä se kuitenkin puski itsensä pontevasti esille ja päätin palkita moisen uroteon siirtämällä sipulin syksyllä aurinkopenkkiin. Siellä se saisi ehkä aidasta suojaa keväthalloilta. Valitsin paikan purppuraheisiangervon vierestä, jossa ei vielä silloin kasvanut mitään. Ilmeisesti unohdin tarkan kohdan myöhemmin syksyllä, sillä olin mennyt istuttamaan keijunkukan ylimääräiset jakotaimet keisarin päälle.
Ei se ihan putkeen mennyt keisarinpikarililjan elämä tässäkään kohdassa!
Aurinkopenkissä kukkivat ensimmäiset vaaleanpunaiset isokevättähdet.
Toivottavasti jaksoitte rämpiä mukana tänne saakka. Juttua vain tuli tällä kertaa aiottua enemmän. Jotta postaus ei veny aivan liian pitkäksi, säästän tuoreet kukkakuvat seuraavaan kertaan. Hyvää yötä ja aurinkoista alkanutta toukokuuta!

12 kommenttia:

  1. Siellä on mukava keväinen meininki! Lunta on samaan tyyliin kuin täällä meilläkin. Viikonloppuna levittelin lumia, mutta ei se sulamista kovinkaan jouduttanut, kun muutoin oli niin kylmää.
    Tuollainen kuminauhallinen harso on kyllä kätevä. Minä en vielä ole puutarhatöitä aloittanut. Ensi viikonloppuna pitää alkaa tositoimiin ja vauhdilla. Jospa silloin olisi jo pikkuisen lämpimämpää. Hyvää alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmyys hidastaa harmillisen paljon lumien sulamista. Jospa nyt tulisi taas lämpimämpää ja viimeiset lumet saisivat kyytiä. Minä en uskalla edes mennä lapion kanssa heilumaan kukkapenkkien kohdalle, sillä lumen alla on sipulikukkia jo hyvin kasvussa.
      Kuminauhallinen harso oli kyllä näppärä kiinnittää lavaan, mutta kesä näyttää, miten hyvä se loppujen lopuksi on. Kangas tuntui haperommalta kuin tuo toinen harso ja toi mieleen viime kesänä hankkimani harson, joka ei kestänyt kuin puolet kesästä repeilemättä. Ehkä kestävimmän ratkaisun saisi ompelemalla itse kuminauhan laadukkaaseen harsoon.
      Aurinkoista alkavaa viikkoa!

      Poista
  2. Olet saanut paljon aikaan kevätpuuhissa. Minun keisarinpikarililjani kestävät yllättävän hyvin pakkastakin. Pakkasyönä latva kumartuu maahan nuppujen painosta, mutta nousee taas pystyyn kun aurinko lämmittää. En tiedä jaksaako se avata nuppujaan tälläisten koettelemusten jälkeen. Ensimmäisiä kylvöjä minäkin jo suunnittelen, pääsisi vähän eteenpäin kasvimaan aloituksessa. Minäkin kokeilin viime vuonna tuollaista muotoharsoa, siinä oli jonkinlainen kiristysnauha. Aika rimpulaksi se paljastui ja totesin, että kunnon harso, johon saa myöhemmin kaarituet on kätevämpi ja kestävämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että edes muilla keisarinpikarililjat kestävät pakkasta. Tuolla minun yksilölläni nuput ja lehdenkärjet menivät saman tien keltaisiksi ja kuivettuivat pois, kun tuli hallayö vastaan. Jospa se tuossa uudessa paikassa olisi paremmin suojassa. Jotenkin haperolta tuon kuminauhaharson materiaali tuntuu. Toivottavasti ei ole yhden kesän ihme. Harsoja pitäisi päästä kaupassa hypistelemään, jotta voisi valita, mitä ostaa.

      Poista
  3. Mieheni kotona on todella vanhoja ja isoja punaherukka pensaita. Ne on varmaan kahdeksankymmentä tai ylikin vanhoja. Joten kannattaa kyllä niitä varjella. Meillä oli laitettu marjapensaiden ympärille kangas estämään rikkaruohoja ( edellisten asukkaiden toimesta) sitten oli ilmeisesti maa-ainesta kulkeutunut päälle ja rikkaruohot kasvoivat taas kankaan päälle. Tämä aiheutti myös sen että pensas ei päässyt kasvattamaan kokoa. Me huomasimme tämän kun kaivoimme myös pensaan nimilapun esiin sen huomattuamme. Nyt alkoi sitten isot repimis puuhat pensaiden ympäriltä ja väleissä oli myös kangasta. Eli leveä kangas oli aikoinaan levitetty ja reikiin oli istutettu pensaat. Oli myös unohdettu suurentaa aukkoja joten meillä oli kova homma saada kangasta pois. Päälle kun oli kasvanut jo kunnon nurmikko.
    No ompa keisarinpikarililjan matka puutarhassasi ollut monivaiheinen jospa vielä kerran vai otatko muun kasvun pois ympäriltä. Me olemme istuttaneet vasta laatikkoon kolme perunaa. Loput istutamme kahdessa jaksossa. Nyt ollaan tämä viikko kotona joten puutarha hommat jatkuu myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin on sitten ollut aikamoinen urakka marjapensaiden kanssa. Meillä ei onneksi ollut mitään kangasta marjapensaiden juurella estämässä kasvua. Sen sijaan vuohenputkea ja juolavehnää sitäkin enemmän. Niitä yritän nyt saada kuriin.
      Taidan antaa keisarin olla nyt rauhassa ja siirrän keijunmekot pois tieltä. Ressukka on saanut kokea jo niin monta asuinpaikkaa ja kommellusta, että antaa olla välillä rauhassa :D

      Poista
  4. Hyvä, että olet saanut aikaan monipuolisesti kaikenlaista. Itse huomaan jatkuvasti, että kesken olisi vielä vaikka mitä. Ilmeisesti en enää ehdi leikata marjapensaista tänä keväänä, mutta onneksi viime vuonna tein siistimistä ennemmän. Keisaripikarinliljalla on tosiaan ollut koettelemuksia, mutta malttaisiko se tänä vuonna esitellä kukkansa, kunhan pääsee keijunkukan alta pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesken on täälläkin vaikka mitä, mutta onhan tässä vielä kevättä jäljellä. Tuskin keisari jaksaa vielä tänä vuonna kukkia, mutta jos annan sille reilummalla kädellä lannoitusta, niin ehkä ensi keväänä.

      Poista
  5. Lihakset kummasti katoaa talven aikana, sama huomion on tehty. Nykyään ei tunnu saavan kunnon harsoa mistään. Mieluusti ostaisin hiukan vahvempaa ja vaikka maksaisin siitä enemmän. Ne mitä myydään tuntuvat olevan yhden kauden iloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi päästä hypistelemään harsoja jo kaupassa, jotta tietäisi, mitä ostaa. Meille tuli viitisen vuotta sitten iso kasa vanhoja harsoja sukulaisen varastoista ja niistä viimeiset ovat edelleen käytössä. Tuossa taimienulkoilutuskuvassa on palanen yhdestä. Sellaista laatua kun saisi nykyäänkin, niin olisin tyytyväinen. Viime kesänä ostettu harso alkoi repeillä jo kuukaudessa ja talven aikana se oli hapertunut täysin käyttökelvottomaksi silpuksi, joka pitää harjalla pyyhkiä varaston lattialta jätesäkkiin. Noihin ikivanhoihin tulee kyllä reikiä, mutta ne eivät silti lähde repeilemään mihinkään suuntaan toisin kuin uudet.

      Poista
  6. Muistan joskus kauan sitten lukeneeni, että keisarinpikarililja pitäisi istuttaa lähes 40 cm syvyyteen. Miten lienee?
    Tuo matojuttu on varmaan ihan toimiva. Ainakin ulkona olevissa kesäkukkaruukuissa voisi asiaa testata.
    Saitkin paljon tehtyä viikonlopun aikana.
    Harmi, että säät edelleen ovat mitä ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, enpä ole moista kuullut. Istutin tuon omani varmaan 25cm:n syvyyteen. Ei sipuli ainakaan keijunkukkia istuttaessa tullut vastaan. Madot kukkaruukuissa tuntuvat kyllä loogiselta, kun tarkemmin asiaa ajattelee. Kukkapenkkiinhän niitä oikein toivotaan tulevan, jotta kasvit ja maaperä voisivat paremmin. Miksei siis ruukuissa voisi toimia sama?
      Jospa tämä tästä muuttuisi lämpimämmäksi. Tästä yöstä näyttäisi ainakin tulevan suht lämmin, sillä vielä nyt on viisi astetta lämmintä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!