Viikonlopun puutarhakatsaus

Talven aikana vähälle käytölle jääneitä puutarhalihaksia on viikonlopun aikana koeteltu ihan kunnolla. Sen lisäksi, että olen konttaillut pitkin pihamaata etsimässä elonmerkkejä erinäisistä kasveista, sain puutarhatöitäkin tehtyä aika mukavasti. Nyt tulee tarinaa ihan laidasta laitaan, sillä kun hääräilee vähän siellä sun täällä, ei punainen lankakaan aina pysy hyppysissä.

Krookus 'Pickwick' puskee lemmikkien seasta. Kylmyydestä huolimatta aurinko sai osan nupuista jo aukeamaan.

Lauantaina kuului pitkin päivää oksasaksien rytmikästä rouskutusta. Pensashanhikeista saksin lumen painosta katkenneita oksankärkiä ja kuihtuneita kukintoja, vielä ei ollut tarvetta harventaa niistä vanhimpia oksia. Nuorimmat syyshortensiat leikkasin pari silmua viimevuotisten leikkauskohtien yläpuolelta, vanhimpaan jätin pari-kolme silmua viime vuoden kasvua. Mustilanhortensiasta katkaisin yhden suoran hujopin, joka sojotti puoli metriä muuta pensasta korkeampana. Lisäksi typistin paria oksaa, jotka olivat lähteneet kasvamaan suoraan kohti talon seinää. Ne olisivat parin vuoden päästä tulleet jo kutittelemaan kulkuväylällä kävelijöitä.

Vaahteravauvat ovat heränneet täälläkin.

Mieluisampia heräilijöitä ovat nämä balkaninvuokot.

Isoin urakka oli taas marjapensaissa. Karviaisen melkein parisenttiset piikit tulivat armotta toppavaatteidenkin läpi, mutta sain kuitenkin muutamia vanhoja oksia ja pari maahan juurtunutta oksaa poistettua. Nyt pensas ei retkota enää maata myöten. Vanhat herukkapensaat alkavat vihdoin muistuttaa hoidettuja marjapensaita. Mustaherukat ovat selvästi virkistyneet ranteenpaksuisten runkojen poiston myötä ja nyt kummassakin on mukavasti eri-ikäisiä oksia. Punaherukassa on ollut joka kesä muutamia kummallisesti alkukesästä kuivuvia oksankärkiä tai jopa kokonaisia oksia, joita olen leikannut vioitukset huomattuani jätesäkkiin. Nyt sain viimeiset ikivanhoista rungoista sahattua pois, joten saa nähdä, auttaako se ongelmaan. Jos ei, niin voi olla, että herukkaa vaivaa joku tuholainen tai tauti. Hauskin yllätys löytyi viherherukkapensaasta. Sahasin siitä kaksi vanhaa runkoa pois ja huomasin niiden välistä jotain valkoista. Kaivoin vähän maata pois ja löysin juurten sekaan kietoutuneen taimilapun. Viherherukan lajikkeeksi paljastui 'Vertti' ja se on ostettu paikalliselta taimistolta. Melkein teki mieli lähteä kaivelemaan saman tien muidenkin herukoiden juuristoja, jos vaikka löytyisi lajikenimet niillekin. Muuten viherherukan kohtalo on vähän huolestuttava, sillä se ei tehnyt viime kesänä juuresta kuin yhden uuden verson. Siitä onkin istutettu jo varmuuden vuoksi yksi maahan juurtunut oksa toiseen kohtaan, jotta olisi jo uusi pensas tulossa, jos vanha ei ala virkistyä.

Taimilappu löytyi nuolella merkittyjen kantojen välistä. Ympyröity kokonaisuus saattaa lähteä ensi keväänä, sillä koko kimppu oksia kasvaa yhdestä rungosta. Nyt en uskaltanut poistaa sitä, sillä pensaasta olisi lähtenyt samalla puolet.

Minuun on ilmeisesti iskenyt laiskuus, sillä en ole vieläkään aloittanut kasvimaan käytävien kaivamista. Pian kohta, johon aioimme sorakuorman tilata, on sulanut ja kuivunut, ja ennen sorakasan ilmestymistä olisi hyvä olla edes osan käytävistä jo kaivettuna. Muuten lapset ehtivät kuskata maa-ainekset omiin leikkeihinsä. Toisaalta minulla ei ole tällä hetkellä paikkaa, mihin saisin käytäviltä kaivetut maa-ainekset vietyä, sillä puutarhakompostori on vielä jäässä eikä sinne edes pääsisikään kottikärry täynnä nurmiturpeita.

Tontin viimeiset lumet ovat kärhökaari- ja majapenkin päällä. Harmillisesti myös puutarhakompostori on tällä puolella pihaa.

Jotain olen sentään kasvimaallakin tehnyt. Kylvimme lasten kanssa tänään palsternakkaa ja porkkanaa sekä pikkuisen kokeeksi rucolaa ja naurista. Jaoin myös muutaman kuukausimansikan aukkopaikkoihin. Tämän vuoden kasvimaasuunnitelmakin on nyt tehty. Lisäksi sain aikaiseksi leikata syksyllä ostamani uuden harson kasvimaalle sopiviksi palasiksi. Osa penkeistä kun on yhden lavan ja osa kahden lavan pituisia. Mittatilaustyötä siis.

Etummaisessa lavassa on myös uusi harso. Syksyn alelaarista löytyi kuminauhareunainen versio, joita hankin lisää, jos kokeilukappale osoittautuu hyväksi. Taaemmassa tuplalavassa on itse leikattu palanen.

Ja kun tällä kulmalla tonttia kerta ollaan, niin kurkataan samalla varastossa asustelevia kasveja. Viikonloppuna koko lössi pääsi ulkoilemaan. Tuulensuunta oli juuri autotallin toiselta puolelta, joten eteläpäätyyn muodostui suojainen sopukka, jonka aamupäivän aurinko oli lämmittänyt viileään tottuneille taimille sopivaksi. Koska kovat yöpakkaset näyttävät väistyvän, vein eteisestä seuraavan kuorman taimia varastoon. Kunhan yölämpötilat nousevat plussan puolelle, siirrän perennantaimet kasvimaalle harson alle. Kaikkiin lavoihin kun ei voi vielä pitkään aikaan laittaa hyötykasveja, niin ovat kuitenkin hyötykäytössä.

Harson alla on eteisestä tulleita taimia ja perennojen pikkutaimia, muut eivät ole suojattuun elämään edes tottuneita.

En ole vielä tehnyt kasvihankintoja, mutta muutaman ruukun kävin ostamassa. Pari pelakuuta sai saviruukut ja viherliljapuu suurehkon harmaan muoviruukun. Istutin liljapuun juurelle hopeaputousta ja sain samalla muutaman pikkuruukun vähemmäksi. Urban Farming -blogissa oli pari kuukautta sitten juttua kukkaruukuissa möyrivistä madoista. Bloggaaja on siis tarkoituksella siirtänyt onkilieroja ja vastaavia sisäkukkien ruukkuihin ja todennut kasviensa voivan todella hyvin. Multaakaan ei kuulemma tarvitsisi vaihtaa, sillä madot syövät kuolleet juuret ja hoitavat ilmastoinnin ja lannoituksen. Ajatus vaikutti kiinnostavalta ja aioinkin kokeilla sitä kunhan maa sulaisi. Välillä hortensiaruukuissa ja muissa maata vasten kesän olleissa ruukuissa on ollutkin matoja eivätkä ne ole näyttäneet haittaavan kasvin vointia millään lailla. Muistin kukkaruukkumadot saman tien kun nostin viherliljapuun aluslautaseltaan. Saviruukun pohjareiän kohdalla oli sievä kasa kikkareista multaa ja itse syyllinen löytyi, kun nostin kasvin ulos ruukustaan. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan suostunut tulemaan, vaan livahti salamannopeasti juuripaakun sisään. Nyt on siis ensimmäisessä kukkaruukussa ihan tarkoituksella alivuokralaisena mato. Muutama viherkasvi tulee myös saamaan oman matonsa myöhemmin kesällä.

Viherliljapuu sai uuden ruukun ja hopeaputousta juurelleen, mato uutta multaa möyhennettäväksi. Vieressä olevalle kultaköynnökselle vaihdoin altakasteluruukun, johon saa amppeliketjut kiinni (ruukku löytyi ihan omista varastoista).

Ensimmäinen pioni on herännyt. Tämä on viime syksynä äitini puutarhasta jaettu nimetön valkoinen kaunotar. Jos piipon pulleudesta voi mitään päätellä, niin taidammepa nähdä kesällä kukan tai pari.

Jouluruusuressukka joutuu kukkimaan aivan hangen reunassa. Jospa parin päivän päästä olisi väljempää.

Aurinkopenkistä löytyi köynnöskuusaman talvehtinut verso. Aika hienon väriset lehdet. Jännä nähdä, lähtevätkö köynnösportissa kiipeilevät versot kasvuun vai ovatko paleltuneet talvella.

Oletteko muuten huomanneet, että joidenkin kasvien kohtalona on joutua mitä kummallisimpiin kommelluksiin? Aivan kuin ne olisivat kasvimaailman Aku Ankkoja. Minun puutarhassani sellainen kasvi on keisarinpikarililja, jonka sipulin hankin heti ensimmäisenä syksynä suojelemaan tulppaaneita myyriltä. Edellinen asukas nimittäin sanoi, että myyrä oli syönyt heidän omenapuunsa juuret ja sain sen kuvan, että seudulla olisi myyriä enemmänkin. No, ei näkynyt myyriä ja keisari teki komean nupun ensimmäisenä keväänään. En vain tiennyt, että se ei kestä edes pientä hallaa ja kukinta jäi näkemättä. Seuraavana keväänä tuli yllätyshallayö ja vei keisarin nuput uudelleen. Seuraavana keväänä keisari nousi, mutta ei edes yrittänyt tehdä nuppuja. Syksyllä sattui pieni tapaturma ja lapio halkaisi sipulin sievästi kahtia. Hautasin puolikkaat jaloangervon alle enkä muista, näkyikö siitä jälkeäkään seuraavana keväänä. Viime keväänä se kuitenkin puski itsensä pontevasti esille ja päätin palkita moisen uroteon siirtämällä sipulin syksyllä aurinkopenkkiin. Siellä se saisi ehkä aidasta suojaa keväthalloilta. Valitsin paikan purppuraheisiangervon vierestä, jossa ei vielä silloin kasvanut mitään. Ilmeisesti unohdin tarkan kohdan myöhemmin syksyllä, sillä olin mennyt istuttamaan keijunkukan ylimääräiset jakotaimet keisarin päälle.

Ei se ihan putkeen mennyt keisarinpikarililjan elämä tässäkään kohdassa!

Aurinkopenkissä kukkivat ensimmäiset vaaleanpunaiset isokevättähdet.

Toivottavasti jaksoitte rämpiä mukana tänne saakka. Juttua vain tuli tällä kertaa aiottua enemmän. Jotta postaus ei veny aivan liian pitkäksi, säästän tuoreet kukkakuvat seuraavaan kertaan. Hyvää yötä ja aurinkoista alkanutta toukokuuta!