sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Puhkipoikki

Varsin persoonallinen bellis.
Nyt on sellainen olo, että olen ottanut yhdestä viikonlopusta kaikki irti mitä vain on mahdollista. Vaikka eilen satoikin koko päivän, olin silti yli puolet päivästä ulkona. Kunnon sadevarustus ja kumihanskat puutarhahanskojen päällä, niin ei estänyt sade puutarhuria. Sadesää olikin omiaan kuravellileikkeihin. Aloitin kasvimaalta, sillä viime kesänä tekemämme sadeveden talteenottosysteemi petti loppukesällä. Hanan liitokset alkoivat vuotaa, joten talven aikana kehiteltiin tuunattu versio. Koska hanaa ei saanut tarpeeksi tiukasti kiinni tynnyrin kylkeen, päätimme kääntää tynnyrin ylösalaisin, jotta hana tulisi ylivuotoputkeksi. Kansi sahattiin pois ja laitettiin pohjassa olleeseen reikään korkki. Koska tynnyristä otetaan vettä jatkossa yläkautta tai entisellä ylivuotoletkulla, ei sen alle tarvittu enää koroketta. Siispä koko hökötystä sai siirrettyä lähemmäs autotallin nurkkaa ja kasvipenkki kasvoi puolen neliön verran.
Tuoksuvatukoista tehty "matto" kävi tähän uuteen versioon oikeastaan entistä paremmin kun jalusta ei kasvattanut ympärysmittaa. Jos ylivuotosaavi tulee täyteen, vesi valuu maa-artisokille.
Edelleenkään tuoksuvatukkapunos ei yltänyt koko tynnyrin ympärille, mutta äkkiäkös viimeiselle parinkymmenen sentin matkalle pujottelee oksia. Leikkasin tarkoituksella punoksen naapurin pihan puolelta korkeammaksi, jotta sinne suuntaan tulisi edes hieman näkösuojaa. Lisäksi minulla oli tarkoitus laittaa  tynnyrin viereen taas papuja kasvamaan ja niillähän pituutta riittää.
Ylivuotoletkun pää pysyy näppärästi aitatolppana toimivassa metalliputkessa. Tynnyrin päällä on tiheäsilmäinen verkko, jotta eläimet eivät putoa tynnyriin. Verkko estää myös lapsia heittelemästä kiviä tynnyriin. 
Autotallin tuolta nurkalta on haastavaa saada sadevettä talteen, sillä ränni on selvästi etupihan suuntaan kallellaan. Ainoastaan rankkasateella vettä ehtii tulla tuosta päädystä, sillä etupihan puolella oleva syöksytorvi ei silloin ehdi vetää kaikkea katolta tulevaa vettä. Siksipä isäntä laittoi kesän ajaksi rännin puolivälin tienoille kiven ja puupalikan esteeksi, jotta vettä kertyisi enemmän myös tynnyriin. Koska este ei ole täysin tiivis, vettä ei edelleenkään saa talteen pienellä sateella, mutta enää ei sentään vaadita rankkasadetta.
Etupihan puoleisesta päädystä katsottuna näyttää tältä. Mullan poisto käytäviltä ei ole oikein edennyt ja kivikin nököttää vielä tuolla aidan varressa. Kaikkiin lavoihin on sentään jo kylvetty tai istutettu edes jotain.
Levitin tänään ruohosilppua kasvimaalle (ja vähän muuallekin). Ihmetystä herätti se, kuka kumma oli käynyt siirtelemässä sipulin istukkaita pieniin kasoihin. Sipuleita on istutettu kolmeen lavaan, joista yksi on erillään muista. Kaikki sipulilavat on peitelty harsoilla eikä esim. myyräntunneleita näkynyt. Sipuleita oli noukittu sieltä täältä ja kerätty lähinnä lavan reunoille. Yhtään ei ollut hävinnyt eikä niitä oltu myöskään järsitty. En ehtinyt hakemaan kameraa sisältä, sillä oli kiire levittää ruohosilput ennen kuin ruohonleikkurin kerääjä tulee täyteen. Painelin sipulit takaisin multaan ja laitoin harsot entistä tiukemmin kiinni. Onko teillä tapahtunut koskaan vastaavaa?

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Vasemmassa reunassa on rivi eri lajiketta. Oikeanpuoleinen rivi onkin mielenkiintoinen seurattava, sillä istutin siihen yhden jättikynnen keskimmäiseksi ja päätyihin yksikyntiset.
Kun sadeveden talteenotto oli valmis, siirryin seuraavan projektin pariin. Mikäs sen mukavampaa sateella kun tehdä suopuutarhaa. Tai oikeastaan tein majapenkin reunat loppuun ja istutin sinne kasveja. Naapureilta saamani syreeninrungot tulivat nyt hyötykäyttöön. Talvella tekemäni suunnitelma ei toteudukaan ihan sellaisenaan, sillä jaloangervot täyttivät yli puolet kukkapenkin pinta-alasta. Lisäksi penkkiä piti kaventaa maasta löytyneen kiven takia eikä suunnitelmassa ole myöskään tuijaa, jonka päätin istuttaa penkin keskelle. Jätän siis valkokirjavat kuunliljat pois majapenkistä ja täytän jaloangervojen eteen jäävän osion matalammilla kukilla. Ainakin erilaisia esikoita olisi kiva saada tuohon jo senkin vuoksi, että palloesikko näyttää viihtyvän siellä erinomaisesti. Tuijan eteen istutin jumppapalkinnoksi hankkimani purppuraheisiangervo 'Tiny Winen', mutta se saattaa lähteä siitä aikanaan toisaalle. En tiedä, värittyykö se niin kauniiksi melko varjoisassa ja kosteassa majapenkissä.

Majapenkki tänään ruohosilpun levittämisen jälkeen. Etualan uusi karviainen sai tänään haketta ympärilleen. Aikaa myöten nurmi häviää tältäkin puutarhan kolkalta kokonaan.
Tämä on varmaan suopuutarhaa ajatellen hyvä merkki. 
Tämä päivä alkoi parin tunnin haketusurakalla. Viimein kaikki marjapensaiden aluset on katettu hakkeella ja muualle sitä ei sitten riittänytkään. Seuraavaksi isäntä leikkasi nurmikon ja minä kärräsin ruohosilppua tarkasti valittuihin kohteisiin. Sen jälkeen päätin hyökätä puutarhakompostin kimppuun, sillä tyhjennettävällä puolella oli edelleen puoli kuutiota multaa. Kärräsin osan mullasta sellaisenaan ja osan siivilöin tiheäsilmäisellä myyräverkon palasella kottikärryyn. Kolme viimeistä kottikärryllistä lapioin tyhjiin multasäkkeihin, sillä minulta loppuivat paikat, johon olisin voinut multaa viedä. Voimatkin alkoivat käydä vähiin, kun olin lapioinut ja kuskannut multaa ympäri tonttia. Nyt on sitten kolme isoa säkillistä siivilöityä kompostimultaa jemmassa. 
Kevätvuohenjuuret kukkivat komeasti.
Yhtään ei olisi huvittanut jatkaa kompostin parissa, mutta päätin laittaa edes vähäsen viimekesäistä puutarhajätettä tyhjennetylle puolelle. Revin käsin kuivia perennanvarsia ja muuta törkyä ja silloin näin sen ensimmäisen iljetyksen tällä tontilla: LEHTOKOTILON. Pari tuntia aikaisemmin naapuri oli sanonut keränneensä eilen marjapensaistaan useamman lehtokotilon ja sanoin heille, että toivottavasti ne ällötykset eivät löydä meille. Hihkaisin lapsia tuomaan jonkun astian ja lupasin heille dominokeksin jokaisesta lehtokotilosta, jonka löytävät. Itse jatkoin melkein apinan raivolla puutarhakompostin perkaamista ja löysin pian yhden munarykelmän ja toisen kotilon. Lapset osallistuivat hyvin mielellään munien liiskaamiseen ja kotilojahtiin, mutta emme onneksi löytäneet useampia. Isäntä keitti vettä ja lapset vahtivat ämpärin äärellä etteivät kotilot karkaa mihinkään ennen kuin kiehuva vesi kaadetaan niiden niskaan. Nyt sataa, joten heti aamulla lähden kotilojahtiin.
Mongolianvaahtera ei sitten tänä vuonna palelluttanutkaan latvaansa. Ehkä se kuuli kun suunnittelin sen korvaamista 'Tammelan kaunotar' -syreenillä. Olkoon nyt sitten tuossa kun kerta kasvuhaluja näyttäisi olevan.
Ensimmäinen punainen kirjopikarililja on auennut. Valkoisia on jo yhteensä viisi, punaisia nuppuja näkyy tämän lisäksi kaksi.

Keltainen kammotusnarsissi on edelleen yhtä keltainen.
Samassa penkissä kukkii myös ihana 'Delnashaug', jonka siirsin takapihalta tänne.
Jokohan tässä tuli kaikki mainitsemisen arvoinen viikonlopun tapahtumista? Ehkäpä. Öitä!

20 kommenttia:

  1. Hui olkoon, lehtokotilo olisi kyllä omallakin pihalla kauhistus. Toivottavasti ei nyt isommin ala teidän pihaa kiusata. Ahkerana näytät sateesta huolimatta olleen. Omiakaan suosikkeja eivät ole keltaiset kukat ja narsissit hankinkin muissa sävyissä. Harmillista että välillä laittavat väärää laatua sipulipakkauksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydän jätti pari lyöntiä välistä minullakin kun ensimmäisen näin. Pitkäänhän ne pysyivät poissa kun jo monta vuotta sitten näin ensimmäisen tuossa parin sadan metrin päässä. Viime talvi taisi olla suotuisa lehtokotiloillekin. Nyt toivon oikein kuivaa kesää, jotta lehtokotiloille ei olisi liian hyvät oltavat. Eilen ei onneksi satanut ja oli aika lämmintäkin, joten oli kiva puuhailla.

      Poista
  2. Hieno sadevedenkeräyssysteemi! Täällä on satanut monena päivänä. Nytkin kuuluu satavan heti aamusta. Lauantaina Aloitin uuden kukkapenkin tekoa, mutta sateen ja kylmyyden vuoksi homma keskeytyi. Ajattelin, että vielä niitä tulee lystimpiäkin kelejä tähän hommaan. Lehtokotiloita ei ole meillä vielä näkynyt. Ajatuskin saa tukkani nousemaan pystyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meilläkin sataa tänään. Eilen oli onneksi lämmin poutasää. Ei tarvitsisi olla lehtokotiloita täälläkään, mutta valitettavasti näyttävät vaeltavan koko ajan pohjoisemmaksi.

      Poista
  3. Lehtokotilot ovat meillä majailleet jo sen ajan ja ylikin, kun puutarhaa olen hoitanut.

    Paljon olet taas tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin niitä on ollut tuossa parin sadan metrin päässä jo monta vuotta, mutta ei vielä koskaan ennen meidän pihalla. Ajan kysymys siis vain oli, milloin ne vaeltavat meille. Toivottavasti pysyisivät pääosin tontin rajojen ulkopuolella metsässä eivätkä tunkisi puutarhaan.

      Poista
    2. Eilen olikin hyvä sää puutarhatöitä ajatellen ja tänäänkin aurinko on paistanut heti aamusta alkaen.
      Onpa ikävää, jos kotilot löysivät tiensä puutarhaanne. 🤨

      Poista
    3. Meillä on tänään taas satanut ja tuullut kylmästi. En ole tänään tehnyt juuri mitään. Olisin pärjännyt ilmankin kotiloita, mutta eipä tälle mitään mahda. Toivottavasti niistä ei tulisi täällä sellaista riesaa, mitä paikoitellen Etelä-Suomessa ovat.

      Poista
  4. Olipas sulla reipas viikonloppu, sateista huolimatta! Minä menin ulos vasta eilen illalla, kun aurinko vähän pilkisti;)
    Kotiloita olen nähnyt täällä harvakseltaan, pitääköö kaikki joita näkee, hävittää heti??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reipas oli ja nyt kyllä tuntee sen nahoissaan :D Eilen oli täällä hyvä puutarhasää, toisin kuin lauantaina ja tänään. Ei tarvitse kaikkia kotiloita hävittää. Ne pikkuiset, joilla on napa, eivät tee tuhoa puutarhassa. Lehtokotiloita en päästä omassa puutarhassani rellestämään eivätkä niitä naapuritkaan puheista päätellen taida pihoillaan suvaita. Toivon mukaan pysyisivät tuolla metsän puolella.

      Poista
  5. Hei, meillä orava nosteli sipulit ylös :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravaa minäkin alkuun epäilin kun niitä on täällä aika paljon. Ihmettelen vain, miten se olisi päässyt harsojen alle. Pitää käydä jossain vaiheessa kurkkaamassa, vieläkö sipuleita on siirrelty vai riittikö kertakokeilu.

      Poista
  6. Meillä on tontilla ollut joka kesä paljon lehtokotiloita.:( (Vantaalla).Eilen mies löysi risukasan alta varsin ison nilviäisen, joka googlettamalla arveltiin ukkoetanaksi. Noin kilometrin päässä tytön koulutiellä oli kuulemma viime syksynä hirveät määrät espanjansiruetänoita ja niitä on myös tuolla lähistön kävelypuistossa. Toivottavasti eivät ne hirvitykset koskaan leviäisi tännekään asti. Lehtokoteloita varten meillä on aina kannellinen säilyketölkki puolillaan etikkalientä, ja sinne upotetaan kotilot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espanjansiruetanat ovatkin hirveän näköisiä ällötyksiä. Onneksi niitä ei ole vielä täällä päin tai edes lähellä. Kaikenlaisia tuholaisia sitä onkin olemassa! Ukkoetanatkin ovat kookkaita ja herättävät ensi näkemältä kylmiä väristyksiä. Onneksi niistä ei ole harmia puutarhassa. Pitänee minunkin varata puutarhaan etikkatölkki lehtokotiloita varten.

      Poista
  7. Voi ällötys kotiloiden kanssa. Keräämällä ja ferramolilla myrkyttämällä niiden kanssa pärjää just ja just. Tänä vuonna on kotiloita ollut todella paljon. Tälläkin on oikea mutapuutarha, toivon vain nurmikon toipuvan jossain vaiheessa. On ollut pakko talloa ja kävellä nurmikolla kun ei muuten pääse puutarhaa hoitamaan tai kasvihuonetta rakentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tänään perusteellisen tarkistuskierroksen tontin reunan pusikoissa mutten löytänyt onneksi yhtään kotiloa. Ferramol on ostoslistalla. Toivottavasti myös täkäläiset rastaat ja harakat keksisivät pulleat herkut. Viime talvi taisi valitettavasti olla erityisen hyvä myös lehtokotiloille.

      Poista
  8. Kuvista päätellen teillä on ollut sateisempaa kuin täällä. Olet varsin sitkeä, kun sateessakin viitsit ahertaa. Ja paljon olet saanut aikaan viikonlopun aikana. Sadevesisysteemi on näppärä ja kivasti naamioitu.
    Talvi taisi olla kotiloille suosiollinen, sillä niitä on huomattavasti enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä. Inhottaviahan ne ovat, mutta jotenkin niihinkin on tottunut. Etikkapurkki aina vierellä tai lähellä, kun jotain puutarhassa teen. Ei tule houkutusta nakata niitä jonnekin kauemmas, josta ne kuitenkin vyöryvät takaisin. Tai niiden sukulaiset. Parin kotilon turmaksi jaksaa vettäkin keittää, mutta kun kotiloita alkaa olla enemmän, on kätevämpää upottaa ne runsaalla etikalla maustettuun veteen. Ferramolia kannattaa metsästää 10 kg:n säkkinä. Tulee halvemmaksi, kuin ne pienet pakkaukset, vaikka kerralla kirpaiseekin enemmän.
    Sinulla on keskiviikkona nimipäivä. Oikein lämpimät onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä on tullut vettä reilusti yli oman tarpeen. Sunnuntai oli poutainen, mutta muutenpa joka päivä on satanut paljon tai vielä enemmän. Olin jo etukäteen päättänyt, että viikonloppuna olen puutarhassa, satoi tai paistoi ja niin sitten teinkin.
      Toivotaan vain, että sadevesisysteemi vielä toimisi. Rännin tukkeessa taitaa olla pikkuisen liian paljon väljyyttä, sillä vettä ei ole kertynyt kovin paljoa. Pitää isännän vielä vähän säätää sitä. Naamiointi on minustakin kiva ja kauempaa katsottuna aika huomaamatonkin.
      Olen tehnyt päivittäin tarkistuskierroksia kotiloiden varalta, mutten ole löytänyt enää lisää. Myös kaikkia naapureita on tiedotettu viljelyksiä uhmaavasta tuholaisesta. Jos kotiloita löytyy lisää, pitää minunkin ottaa etikkapurkki puutarhaan valmiiksi. Ostin tänään kilon paketin Ferramolia. 10kg:n säkkiäkin harkittiin, mutta ajateltiin, että ehkä tuo tuo riittää toistaiseksi kun ei vielä mitään kotiloiden massainvaasiota näyttäisi olevan.
      Kiitos! Niinhän tuo taitaa olla.

      Poista
  9. Puhkipokki ollaan täälläkin joka ilta :). Aina meillä käy joku siirtelemässä istukassipuleita. Viimeksi huomasin, että Nero kokeilee tassulla, kuinka kauas saa sipulin lentämään. Joku muukin eläin niitä käy siirtelemässä, eivät ilmeisesti näytä kivoilta suorissa riveissä. Laitan sipulit takaisin ja siirtely loppuu vasta kun sipulit ovat kehittäneet tarpeeksi juuria. Voi kurjuus noita lehtokotiloita, onneksi pääsitte heti torjuntatoimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on kiireistä aikaa. Nero pelaa ilmiselvästi minigolfia sipulin istukkailla :D Lehtokotilot olivat ikävä, joskin odotettavissa oleva yllätys. Onneksi niitä ei ole edelleenkään löytynyt useampia. Pitää kuitenkin jatkaa päivittäisiä tarkistuskierroksia, jotta kanta ei pääse ainakaan tässä puutarhassa suurenemaan hallitsemattomaksi.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!