Puhkipoikki

Varsin persoonallinen bellis.

Nyt on sellainen olo, että olen ottanut yhdestä viikonlopusta kaikki irti mitä vain on mahdollista. Vaikka eilen satoikin koko päivän, olin silti yli puolet päivästä ulkona. Kunnon sadevarustus ja kumihanskat puutarhahanskojen päällä, niin ei estänyt sade puutarhuria. Sadesää olikin omiaan kuravellileikkeihin. Aloitin kasvimaalta, sillä viime kesänä tekemämme sadeveden talteenottosysteemi petti loppukesällä. Hanan liitokset alkoivat vuotaa, joten talven aikana kehiteltiin tuunattu versio. Koska hanaa ei saanut tarpeeksi tiukasti kiinni tynnyrin kylkeen, päätimme kääntää tynnyrin ylösalaisin, jotta hana tulisi ylivuotoputkeksi. Kansi sahattiin pois ja laitettiin pohjassa olleeseen reikään korkki. Koska tynnyristä otetaan vettä jatkossa yläkautta tai entisellä ylivuotoletkulla, ei sen alle tarvittu enää koroketta. Siispä koko hökötystä sai siirrettyä lähemmäs autotallin nurkkaa ja kasvipenkki kasvoi puolen neliön verran.

Tuoksuvatukoista tehty "matto" kävi tähän uuteen versioon oikeastaan entistä paremmin kun jalusta ei kasvattanut ympärysmittaa. Jos ylivuotosaavi tulee täyteen, vesi valuu maa-artisokille.

Edelleenkään tuoksuvatukkapunos ei yltänyt koko tynnyrin ympärille, mutta äkkiäkös viimeiselle parinkymmenen sentin matkalle pujottelee oksia. Leikkasin tarkoituksella punoksen naapurin pihan puolelta korkeammaksi, jotta sinne suuntaan tulisi edes hieman näkösuojaa. Lisäksi minulla oli tarkoitus laittaa  tynnyrin viereen taas papuja kasvamaan ja niillähän pituutta riittää.

Ylivuotoletkun pää pysyy näppärästi aitatolppana toimivassa metalliputkessa. Tynnyrin päällä on tiheäsilmäinen verkko, jotta eläimet eivät putoa tynnyriin. Verkko estää myös lapsia heittelemästä kiviä tynnyriin. 

Autotallin tuolta nurkalta on haastavaa saada sadevettä talteen, sillä ränni on selvästi etupihan suuntaan kallellaan. Ainoastaan rankkasateella vettä ehtii tulla tuosta päädystä, sillä etupihan puolella oleva syöksytorvi ei silloin ehdi vetää kaikkea katolta tulevaa vettä. Siksipä isäntä laittoi kesän ajaksi rännin puolivälin tienoille kiven ja puupalikan esteeksi, jotta vettä kertyisi enemmän myös tynnyriin. Koska este ei ole täysin tiivis, vettä ei edelleenkään saa talteen pienellä sateella, mutta enää ei sentään vaadita rankkasadetta.

Etupihan puoleisesta päädystä katsottuna näyttää tältä. Mullan poisto käytäviltä ei ole oikein edennyt ja kivikin nököttää vielä tuolla aidan varressa. Kaikkiin lavoihin on sentään jo kylvetty tai istutettu edes jotain.

Levitin tänään ruohosilppua kasvimaalle (ja vähän muuallekin). Ihmetystä herätti se, kuka kumma oli käynyt siirtelemässä sipulin istukkaita pieniin kasoihin. Sipuleita on istutettu kolmeen lavaan, joista yksi on erillään muista. Kaikki sipulilavat on peitelty harsoilla eikä esim. myyräntunneleita näkynyt. Sipuleita oli noukittu sieltä täältä ja kerätty lähinnä lavan reunoille. Yhtään ei ollut hävinnyt eikä niitä oltu myöskään järsitty. En ehtinyt hakemaan kameraa sisältä, sillä oli kiire levittää ruohosilput ennen kuin ruohonleikkurin kerääjä tulee täyteen. Painelin sipulit takaisin multaan ja laitoin harsot entistä tiukemmin kiinni. Onko teillä tapahtunut koskaan vastaavaa?

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Vasemmassa reunassa on rivi eri lajiketta. Oikeanpuoleinen rivi onkin mielenkiintoinen seurattava, sillä istutin siihen yhden jättikynnen keskimmäiseksi ja päätyihin yksikyntiset.

Kun sadeveden talteenotto oli valmis, siirryin seuraavan projektin pariin. Mikäs sen mukavampaa sateella kun tehdä suopuutarhaa. Tai oikeastaan tein majapenkin reunat loppuun ja istutin sinne kasveja. Naapureilta saamani syreeninrungot tulivat nyt hyötykäyttöön. Talvella tekemäni suunnitelma ei toteudukaan ihan sellaisenaan, sillä jaloangervot täyttivät yli puolet kukkapenkin pinta-alasta. Lisäksi penkkiä piti kaventaa maasta löytyneen kiven takia eikä suunnitelmassa ole myöskään tuijaa, jonka päätin istuttaa penkin keskelle. Jätän siis valkokirjavat kuunliljat pois majapenkistä ja täytän jaloangervojen eteen jäävän osion matalammilla kukilla. Ainakin erilaisia esikoita olisi kiva saada tuohon jo senkin vuoksi, että palloesikko näyttää viihtyvän siellä erinomaisesti. Tuijan eteen istutin jumppapalkinnoksi hankkimani purppuraheisiangervo 'Tiny Winen', mutta se saattaa lähteä siitä aikanaan toisaalle. En tiedä, värittyykö se niin kauniiksi melko varjoisassa ja kosteassa majapenkissä.

Majapenkki tänään ruohosilpun levittämisen jälkeen. Etualan uusi karviainen sai tänään haketta ympärilleen. Aikaa myöten nurmi häviää tältäkin puutarhan kolkalta kokonaan.

Tämä on varmaan suopuutarhaa ajatellen hyvä merkki. 

Tämä päivä alkoi parin tunnin haketusurakalla. Viimein kaikki marjapensaiden aluset on katettu hakkeella ja muualle sitä ei sitten riittänytkään. Seuraavaksi isäntä leikkasi nurmikon ja minä kärräsin ruohosilppua tarkasti valittuihin kohteisiin. Sen jälkeen päätin hyökätä puutarhakompostin kimppuun, sillä tyhjennettävällä puolella oli edelleen puoli kuutiota multaa. Kärräsin osan mullasta sellaisenaan ja osan siivilöin tiheäsilmäisellä myyräverkon palasella kottikärryyn. Kolme viimeistä kottikärryllistä lapioin tyhjiin multasäkkeihin, sillä minulta loppuivat paikat, johon olisin voinut multaa viedä. Voimatkin alkoivat käydä vähiin, kun olin lapioinut ja kuskannut multaa ympäri tonttia. Nyt on sitten kolme isoa säkillistä siivilöityä kompostimultaa jemmassa. 

Kevätvuohenjuuret kukkivat komeasti.

Yhtään ei olisi huvittanut jatkaa kompostin parissa, mutta päätin laittaa edes vähäsen viimekesäistä puutarhajätettä tyhjennetylle puolelle. Revin käsin kuivia perennanvarsia ja muuta törkyä ja silloin näin sen ensimmäisen iljetyksen tällä tontilla: LEHTOKOTILON. Pari tuntia aikaisemmin naapuri oli sanonut keränneensä eilen marjapensaistaan useamman lehtokotilon ja sanoin heille, että toivottavasti ne ällötykset eivät löydä meille. Hihkaisin lapsia tuomaan jonkun astian ja lupasin heille dominokeksin jokaisesta lehtokotilosta, jonka löytävät. Itse jatkoin melkein apinan raivolla puutarhakompostin perkaamista ja löysin pian yhden munarykelmän ja toisen kotilon. Lapset osallistuivat hyvin mielellään munien liiskaamiseen ja kotilojahtiin, mutta emme onneksi löytäneet useampia. Isäntä keitti vettä ja lapset vahtivat ämpärin äärellä etteivät kotilot karkaa mihinkään ennen kuin kiehuva vesi kaadetaan niiden niskaan. Nyt sataa, joten heti aamulla lähden kotilojahtiin.

Mongolianvaahtera ei sitten tänä vuonna palelluttanutkaan latvaansa. Ehkä se kuuli kun suunnittelin sen korvaamista 'Tammelan kaunotar' -syreenillä. Olkoon nyt sitten tuossa kun kerta kasvuhaluja näyttäisi olevan.

Ensimmäinen punainen kirjopikarililja on auennut. Valkoisia on jo yhteensä viisi, punaisia nuppuja näkyy tämän lisäksi kaksi.

Keltainen kammotusnarsissi on edelleen yhtä keltainen.

Samassa penkissä kukkii myös ihana 'Delnashaug', jonka siirsin takapihalta tänne.

Jokohan tässä tuli kaikki mainitsemisen arvoinen viikonlopun tapahtumista? Ehkäpä. Öitä!