torstai 15. lokakuuta 2020

Toivepostaus: kesäkukkien talvettaminen

Tänään otan käsittelyyn aiheen, josta kaksi lukijaani on toivonut minun kertovan. Sirkku (Kukkia & haaveita) kysyi, mitä tänä syksynä vien varastoon ja miten talvella kohtelen säilytettäviä kesäkukkiani. Sallaa taas kiinnostaisi tarkat ohjeet eri kasvien talvettamisesta, eli mitä ja milloin teen syksyllä, talvella ja keväällä. Aiheet liippaavat toisiaan niin läheltä, että päätin yhdistää ne samaan maratonpostaukseen. Kahvikuppia käteen siis ja lukemaan!

Tämä karjalanneito on minulla jo kolmatta kesää. Kukinta komistuu vuosi vuodelta.

Syksy on sitä aikaa, kun seuraan päivittäin sääennustuksia ja lämpömittaria. Vedän harsoa arempien talvetettavien päälle siinä vaiheessa, kun näyttää, että lämpötila käy yön aikana lähellä nollaa. Jos näyttää tulevan kylmempää, nostan aremmat eteiseen tai varastoon ja peittelen harsolla kestävämpiä. Yritän pitää kasvit kuitenkin mahdollisimman pitkään syksyllä ulkona ennen kellariin vientiä, sillä olen huomannut sen parantavan niiden talvenkestoa. Moni kasvi kestää syksyllä myös hyvin pienen pakkasen puraisun. Tästä minulla on kunnon omakohtainen kokemus, sillä tässä muutama vuosi sitten huomasin aamulla herätessäni, että ulkona on 6 astetta pakkasta eikä pitänyt käydä kuin vähän nollan alapuolella. Siellä olivat kaikki kesäkukat pelakuista ja verenpisaroista lähtien yksinkertaisen harson alla aivan kohmeessa. Lehdet karisivat melkein kaikista, mutta ainoastaan yksi pieni pelakuu kuoli kokonaan käsittelyn seurauksena. En silti tahallani jätä kasveja ulos, jos näyttää tulevan kovinkin kylmää, mutta en myöskään viskaa pakkasen armoille unohtuneita kasveja kompostiinkaan ennen kuin on täysin varmaa, että peli on menetetty (selviää yleensä vasta keväällä).

Kokoan seuraavaksi listaa, mitä kasveja olen vuosien aikana saanut talvetettua ja millä konstein. Melkein kaikki listan kasvit ovat myös tänä vuonna talvetettavina. Talvetuspaikkoina minulla on 5-10-asteinen, melko valoisa eteinen sekä noin 4-asteinen pimeä kellari. Jos kastelusta ei ole kasvin kohdalla erillistä mainintaa, lorautan pienen tilkan vettä tai laitan lunta mullan pinnalle ennen kuin multa on läpeensä rutikuivaa. Pidän kaikki kasvit kuitenkin kuivahkoina, sillä helpompi on käydä lorauttamassa lisää vettä kuin kuivattaa läpimärkää multaa. Talven aikana nypin kuihtuneita lehtiä pois ja tarkkailen, ettei missään näy hometta tai ötököitä. Viimeistään helmikuun lopulla alan etsiä kasveista elonmerkkejä. Kevätherättelytiloina käytän eteistä tai ikkunallista, eristettyä ulkovarastoa, jonka lämpötila on muutamia asteita korkeampi kuin ulkona. Joitakin kasveja tuon suoraan sisälle kasvivalon alle. Kun kasvit alkavat heräillä, lisään kastelua ja vaihdan tarvittaessa mullan. 

Afrikansinisarja: Talvetan eteisessä. Saattaisi onnistua myös kellarissa, sillä ainakin oma yksilöni kuihduttaa lehtensä alkutalven aikana ja alkaa puskea uutta alkua maaliskuussa.

Afrikansinisarjani on kasvanut kokoa todella hitaasti, mutta tänä vuonna se teki jo kaksi kukintoa.

Daalia: Kaivan maasta aikaisintaan sitten kun pakkanen mustuttaa varret kokonaan. En kuitenkaan pidä kiirettä sen kanssa, sillä juurakko säilyy kyllä hyvänä maassakin, jos ei nyt viikkokausia kestäviä sateita tai pitkiä pakkasjaksoja tule. Käyn vain leikkaamassa varret tapille ja jätän juuret maahan. Karistelen ennen kellariin vientiä juurakosta enimmät mullat, mutta en pese tai harjaa putipuhtaaksi. Juurakko talvehtii avonaisessa pahvilaatikossa. Seuraan talven aikana, tuleeko mukuloihin hometta tai näyttävätkö kurtistuvan kuivuudesta ja teen sitten korjaustoimenpiteitä tarpeen mukaan.

Gladiolus ja tuoksumiekkalilja: Pieni pakkanen ei yleensä tee lehdille juuri mitään, joten kaivan mukulat ylös silloin kun inspiraatio iskee. Jos ei ole vielä pidempää pakkasjaksoa tiedossa, pidän ne ikkunallisessa varastossa siihen saakka kun vien muitakin kasveja kellariin. Leikkaan varret irti mukuloista vasta siinä vaiheessa kun lehdet ovat kokonaan kuivia ja ruskettuneita. Mukulat talvehtivat yleensä samassa pahvilaatikossa daalian kanssa, sillä pärjäävät samalla hoidolla.

Gladiolukset nostin tänä vuonna jo syyskuun lopulla ämpäriin tuleentumaan, sillä tarvitsin kukkapenkkiin tilaa. Vein ne varastoon suojaan sateilta ja nyt ne ovat jo melkein kuivattaneet lehtensä.

Hopeavitja (hopeaputous): Tästä minulla on vain yhden talven kokemus. Sain osan talvehtimaan eteisessä pelargonien kanssa samoissa parvekelaatikoissa. Kellarissa olleet kuolivat. Viime syksy oli todella märkä ja jouduin aikaisten pakkasjaksojen takia viemään kasvit talvetukseen liian aikaisin. Talvetettavat ruukut olivat läpimärkiä ja lehtimassaa oli paljon, joten varsinkin hopeaputoukset alkoivat homehtua. Kokeilen tänä vuonna kellarissa talvetusta uudelleen, jos vaikka viime talven epäonni johtuikin epäsuotuisista olosuhteista. Suurin osa jää kuitenkin varmuuden vuoksi eteiseen.

Hortensia: Pidän mahdollisimman pitkään ulkona, sillä kestää syksyllä pienet pakkasen puraisutkin. Siinä vaiheessa kun lehdet ovat saaneet kunnolla ruskaväriä ja ehkä jo osa karissutkin, vien kellariin. Jos eteiseen mahtuu, otan hortensian sinne huhtikuun alkupuolella. Jos ei, nostan hortensian kellarista ulkovarastoon huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa riippuen ulkolämpötiloista. Leikkaan keväällä vain kuolleet versot pois ja lyhennän sellaisia, jotka retkottavat epämääräisesti erillään muista tai ovat selvästi pidempiä kuin muut. Ainakaan minulla saman vuoden versot eivät ole kukkineet koskaan, joten en uskalla leikata koko hortensiaa tapille keväällä. Jos hortensiasta meinaa tulla liian iso, leikkaan kukinnan jälkeen pisimpiä versoja joko kokonaan pois tai lyhennän sopivasta kohdasta. Kesän aikana on kuitenkin kasvanut juuresta uusia versoja, jotka kukkivat sitten seuraavana vuonna.

Tämä valkoinen ihanuus on minulla ensimmäistä vuotta. Toivottavasti talvehtii yhtä hyvin kuin maan happamuuden mukaan pinkkinä tai sinisenä kukkiva kaverinsa.
Jättiverbena: Pidän ulkona melkein maan jäätymiseen saakka. Kestää hyvin pakkasta ja kukkii pitkään ensimmäisten hallojenkin jälkeen. Nostan juurakot ämpäriin tai isoon ruukkuun, leikkaan versot 10-30-senttisille tapeille ja vien kellariin. Keväällä herättelen tilojen ahtaudesta riippuen joko sisällä, eteisessä tai ulkovarastossa.

Karjalanneito, eli neitobegonia: Kylmänarka, eli saa syksyllä tarkempaa suojelua kuin muut talvetettavat. Vähennän kastelua reilusti syyskuun alkupuolella, jotta kasvi alkaisi tuleentua. Ensimmäisinä vuosina kippasin sen pois ruukustaan ja karistelin enimmät mullat pois, mutta viime talvena jätin siltään ruukkunsa. En huomannut mitään eroa talvenkestossa, joten annan jatkossa olla vain omassa ruukussaan talven yli. Pidän juurakon todella kuivana ja otan sen sisälle maaliskuun alussa. Samalla vaihdan mullan, sillä se on helpointa silloin kun herkästi katkeilevat versot eivät ole vielä lähteneet kasvuun. Siinä vaiheessa kun versoja alkaa ilmestyä mullan pinnalle, vien eteiseen. Kasvi ei muodosta selvää mukulaa, vaan on ennemminkin epämääräinen köntti ohuita juuria. Siitä ei myöskään enää keväällä näe, miltä puolelta uudet versot kasvavat, joten kannattaa olla tarkkana siitä, miten päin se oli ruukussaan ja istuttaa samoin päin uuteen multaan. Kasvuun lähdössä kestää aika pitkään, mutta alkuun päästyään kasvaa todella vauhdikkaasti.

Karjalanneito valmistautuu talveen kellastuttamalla versonsa. Ne katkeavat lopulta melkein itsekseen juuren nivelkohdasta poikki. Tämä on postauksen aloituskuvan yksilö, josta on jo puolet oksista irronnut.
Keijunmekko: Olen talvettanut vuosia sitten viileän makuuhuoneen ikkunalla. Roskaa karisi aivan mahdottomasti, mutta talvehtivat hyvin ja aloittivat runsaan kukinnan jo toukokuussa. Talvetan tänä vuonna yhden taimen eteisessä.

Kärhöt: Annan olla syksyllä niin pitkään ulkona kuin mahdollista, sillä kärhöt kestävät hyvin hallaöitä eivätkä ruukkukärhöt aina ymmärrä tuleentua ilman kunnon pakkasen puraisua. Jotkut kärhöt lähtevät reippaaseen kasvuun jopa kellarin pimeydessä heti helmikuussa ja silloin tuon niitä mahdollisuuksien mukaan eteiseen jo maaliskuussa. Muuten pidän ne kellarissa siihen saakka, että varastossa lämpötila pysyy plussan puolella ja kärhöt saa nostaa sinne tai sään salliessa jopa suoraan ulos heräilemään. Kärhön silmut ja vasta kasvuaan aloittelevat versot kestävät hyvin alhaisiakin lämpötiloja, kun eivät ole missään vaiheessa tottuneet lämpöisiin oloihin, joten siksi suosin mieluummin kärhöjen pitämistä mahdollisimman viileässä kesään saakka.

Lankaköynnös: Talvehti eteisessä. Karisti talven aikana kaikki lehtensä ja versotkin kuivuivat kokonaan, mutta juuresta lähti valon lisääntyessä nousemaan terhakoita alkuja. Varmaan onnistuisi kellarissakin.

Leijonankita, lumihiutale, miljoonakello: Talvettamisesta löytyy enemmän postauksesta Talvetatko kesäkukkia? Näitä en talveta tänä vuonna.

Muratti: Olen saanut kerran talvehtimaan paksun lehtikerroksen alla maahan istutettuna, mutta sinä talvena oli paksulti lunta ja muutenkin suotuisat olosuhteet. Viime talvena kaikki maahan istutetut kuolivat. Tänä vuonna talvetan eteisessä tai huonekasvina vähän viileämmässä huoneessa. Talvella saa helposti ripsiäisiä kiusakseen varsinkin huoneenlämmössä. Pitää sumuttelusta.

Pasuunakukka: Vien kellariin siinä vaiheessa kun lehdet ovat suunnilleen karisseet. Lyhennän versoista noin kolmasosan ja keväällä saman verran lisää. Tuon sisälle heräilemään maaliskuun lopulla.

Pasuunakukka kukki hienosti tänä vuonna. Pöydän päällä jo kukintansa lopettanut afrikansinisarja.

Pelargonit: "Tavallisia" pelakuita olen saanut talvehtimaan niin kellarissa, eteisessä kuin viileän makuuhuoneen ikkunallakin. Riippapelargonin olen talvettanut pelkästään eteisessä enkä välttämättä uskaltaisi kokeilla erikoislajikkeiden kanssa kellaria, jos on muita talvetuspaikkoja.

Syyssyrikkä: Tästä on vain yhden talven kokemus. Viime kesänä syrikkä kasvoi ruukussa ja oli aika pienikin, joten se pääsi siltään kellariin muiden mukana. Toin sen eteiseen maaliskuun lopulla ja leikkasin samalla versoja reilusti. Tänä vuonna se on ollut maassa ja kasvanut sen verran isoksi, että todennäköisesti lyhennän versoja ennen kellariin vientiä. Annan sen olla maassa siihen saakka kun päivälämpötilatkin alkavat lähennellä nollaa. Kuulemma syrikkä sietää hyvin pientä pakkastakin, joten sen kanssa ei ole kiire.

Verbena: Talvettamisen pitäisi onnistua valoisassa ja viileässä, mutta omat kokeiluni ovat heittäneet henkensä ihan loppumetreillä helmi-maaliskuun taitteessa. Ehkä verbenan pitäisi olla syksyllä mahdollisimman pitkään ulkona, jotta talvetuskaudesta ei tulisi liian pitkä. Kellarissa en ole kokeillut. Ei ole talvetuslistalla tänä vuonna.

Verenpisara: Olen talvettanut eteisessä ja kellarissa sen mukaan, kummassa on paremmin tilaa. Ei saa päästää liian kuivaksi, vaikka kaikki lehdet olisivat karisseetkin. Leikkaan hennoimpia oksia siinä vaiheessa kun ne ovat lehdettömiä, mutta suuremmat leikkaukset teen vasta keväällä ennen silmujen pullistumista. Tuon eteiseen heräilemään maaliskuussa.

Verenpisarani ovat jo monta vuotta vanhoja ja loppukesästä aika kookkaitakin, vaikka leikkaan niitä reilusti keväällä.
Verililjapuu: Ensimmäisen talven yli meni hienosti viileässä vierashuoneessa normaalin huonekasvin tapaan. Sumuttelin välillä varmuuden vuoksi.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa talvettaa mustasilmäsusannaa. Minulla oli muutama taimi amppeliruukussa kesän ajan. Lyhensin versoja reippaasti ja vein roikkumaan eteiseen. Siirrän viileään huoneeseen, jos eteisessä on sille liian kylmää. Katsotaan, kuinka se talven yli pärjää.

Varjokujan mustasilmäsusannat ja keijunmekko kasvoivat samassa amppeliruukussa ja saavat talvehtiakin yhdessä. Yläkulmassa yksi talvetettavista murateista.
Nyt olisi todella hienoa, jos saataisiin vähän keskustelua tästä aiheesta. Varsinkin ensimmäistä kertaa kasvien talvetusta kokeileva lukija olisi varmasti kiinnostunut tietämään, mikä toimii minkäkin kasvin kohdalla ja mikä ei. Eipä sillä, aihe kiinnostaa itseänikin, sillä en ole kovin innostunut kasvienkaan kohdalla kertakäyttökulttuurista. Monet kasvit myös kukkivat sitä runsaammin, mitä vanhempia ovat. Kertokaapa siis omia kokemuksianne!

18 kommenttia:

  1. Oho, hienosti menestynyt karjalanneito sinulla.
    Itse en ole varsinaisia kesäkukkia juurikaan talvetellut, suoraan sanoen ei ole käynyt mielessäkään niitä yritellä talven yli. Joskus jotain kaunista verenpisaraa tekohengittelin syksyn ajan, mutta ilmeisesti ne tehokasvatetut kesäkukat eivät ole kovin pitkäikäisiä.
    Muutama ikivanha Mårbacka-pelargonia muuttaa kesäksi pihalle ja syksyllä nostan kaikki viileän eteisen ikkunalle. Tänä syksynä nappasin pari kauniisti kukkivaa enkelipelargoniaa samaan porukkaan, talvehtii minkä jaksaa.
    Sinisarjat vein jo tallin käytävälle ja siirrän ne pakkasten tullen kanalan ylimääräiseen seinähäkkiin, siellä pysyy aina plussalla. Daalian juurakot ovat jo kuivahtamassa ja siirrän ne aikanaan tuvan alle kellariin. Kiva kuulla näitä kokemuksia ja lueskella vinkkejä, ties vaikka joskus itsekin innostuisin mustasilmäsusannaa talvettamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Karjalanneito on ollut varmaan helpoin kaikista kesäkukistani. Olen muuten kuullut aivan samaa, että keväällä kaupasta ostetut kesäkukat eivät välttämättä talvehdi onnistuneesti. Itse en ole juurikaan ostanut kesäkukkia kun on noita hyvin talvehtivia yksilöitä aivan tarpeeksi.
      Sinulla onkin noiden talvetusten kanssa asiat jo hyvällä mallilla. Minulla daalia, jättiverbenat ja syyssyrikkä ovat edelleen maassa. Ehkä ne voisi jo nostaa kellariin. En tiedä, kannattaako mustasilmäsusannan talvettaminen, sillä taimet kasvoivat keväällä muutenkin aika nopsaan. Onpahan sitten kokeiltu :)

      Poista
  2. Olipa kiva lukea talvetuskokemuksiasi. Paljon sinulla onkin talvetettavia. Minä talvetan yleensä vain, daalianjuurakot, pelargoniat, sinisarjan, gladiolukset, ihmekukat ja sorvarinlaakerin. Nyt ajattelin kokeilla hopeaputouksen ja miljoonakellon talvetusta.
    Mukavaa alkavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljonhan sinullakin on talvetettavia. Toivottavasti saat hopeaputouksen ja miljoonakellon talvehtimaan. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Olit keränny oikee erustavan ohojeestuksen. Monesta sullonki hyviä kokemuksia. Oon monia kokeellu, osa on onnistunu, osa ei. Vanhimmat sinisarijat on talavehtinu mulla kellaris. Kuivattaa lehtensä ja rupiaa maalis-helemikuulla tyäntämähän valakoosia lehtiä. Silloon useemmiten nostan valohon. Nuaren valakoosen, pirin vintillä valos koko viimme taslaven, mutta seki piti lyhkääsen leherettömän kauren. Oon pari kertaa kokeellu syrikän talavetusta ja vaikka tuntuuki, että ovat hengis, nii aluut o kuivanu. Leikkaus taitaa olla se taikasana, millä sais ne lykkäämähän kunnon kasvua. Pelargoonit o talavehtinu hyvin sekä vintillä vilipooses ja kellaris pimiäs. Vintin asukit kukkiivat ennemmi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyviä kokemuksia oli sinullakin jaettavana. Pelargonit muuten todella kukkivat aikaisemmin kun ovat saaneet talvehtia valoisassa. Ja muutenkin aloittavat kasvunsa reippaammin valoisan talven jälkeen kuin kellarissa talvehtineet. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Tänä vuonna mennään viime vuoden mallilla eli pelargonioita, verililjapuu sekä pasuunankukka. Verenpisaroita olen myös saanut talvetettua joskus aiemmin.
    Nyt vähän harmittaa kun juuri laitoin hopeaputouksen roskiin... olisi voinut kokeilla senkin talvettamista. Kellaria meillä ei ole, mutta yläkerran kattoikkunoiden alla on kukkalaudat ja niillä pelakuut talvehtii hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ensi vuonna sitten uusi yritys hopeaputouksen kanssa :) Valoisa talvetuspaikka onkin hyvä monelle kasville. Hyvä kokoelma on sinullakin talvetettavia.

      Poista
  5. Tämä on hyödyllinen raportti talvettajakollegoillesi. En tajua miten jaksat tämän shown. Mutta keväällä varmasti kiittelet itseäsi :) Olen huono tässä neuvomaan. Itse olen vaan tuonut kuistille jotkut kasvit ja kastellut huonekasvien tapaan. Osa on selviytynyt, osa kuollut. Nyt haluaisin pelastaa crocosmian. Vien molemmat syrikät viileään kellariin kun tipauttavat lehtensä. Mukavaa lokakuuta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä noista talvehtivista kasveista ole juurikaan vaivaa, siellä ne aika hyvin itsekseen pärjäilevät. Keväällä onkin sitten enemmän hommaa, kun pitää saada kasvu käyntiin, mutta ovat nämä talvetettavat silti helpompia hoitaa kuin kevään siemenkasvatukset. Piti ihan googlettaa crocosmia, kun nimi ei sanonut mitään. Ruostekukan nimellä on toki tuttu. Toivottavasti saat talvetettua, se on kaunis kasvi. Kiitos, mukavaa lokakuuta!

      Poista
  6. OLetkin talvettanut monenlaista sorttia. Ihastelin vieläkin tuota karjalanneitoa ♥
    Talvetan pääasiassa viileässä (talvella 0 - +5 ast.) ikkunallisessa varastossa enimmäkseen pelakuita ja verenpisaroita. On siellä myöskin sinisarja, äitienpäiväruusuja, daalian mukulat, onnenapilat, muratit ja joskus jotain muutakin. Talvettaminen on mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjalanneito on kyllä nätti, helppo ja ahkera kukkimaan. Kiva kokoelma on sinullakin talvetettavia :) Talvettaminen on minustakin mukavaa, kun kasvit vain komistuvat vuosi vuodelta.

      Poista
  7. Nyt kyllä minun todella pitkä kommentti häipyi bittiavaruuteen ja nyt en kyllä jaksa uudestaan sitä aloittaa, ehkä teen siitä joskus oman postauksen.
    Kiitos sinulle tästä postauksesta, oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Minulla on käynyt joskus samalla lailla, kun nettiyhteys on pätkäissyt juuri silloin kun on ollut kirjoittamassa kommenttia. Kiitos!

      Poista
  8. Kiva ja hyödyllinen postaus!
    Jokaisella tarhurilla soisi olevan se viileä valoisa tila, mutta niillä mennään mitä meille on annettu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se valitettavasti menee. Onneksi moni kasvi pärjää myös ei niin optimaalisissa olosuhteissa talven yli. Ikkunalaudallekin voi saada verhojen avulla muuta huonetta viileämmän tilan, jossa kasvit pystyvät hyvin talvehtimaan. Niin tein itse kerrostalossa asuessani.

      Poista
  9. Kiitos postauksesta! Muistelin, että viime vuonna talvetit kaikenlaista kesäkukkaa ja siitä innostuneena itsekin kokeilin jättiverbenaa ja leijonankitaa. leijonankita hyytyi viime metreillä, mutta vebenan sain kukkimaan ja kasvamaan uudestaan. Karjalanneitoja en ole kasvatellut, mutta hienoa, jos sellaisen kukkasen saa pärjäämään yli talven. Sinun upean hortensiansi toivoisi pärjäävän ja kukkivan uudestaan ensi vuonna. Itse ajattelin kokeilla muraattia ensi kerran maassa talvetettavan, niitä on jo niin paljon, että ei haittaa, vaikka yksi kokeilu menisikin pieleen. Daaliat ja pelakuut ovat itseoikeutettuja yli talven hoidettavia, samoin runkoruusut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Minullakin muut leijonankidoista kuolivat, mutta yksi lähti reippaasti kasvuun ja kukki koko kesän. Otin ne varmaan liian myöhään ruukkuun ja vein liian pian ruukuttamisesta kellariin. Karjalanneito on tällä kokemuksella todella helppo talvetettava ja kasvatettava muutenkin. Minä olen kerran kokeillut talvettaa runkoruusua, mutta siihen iski jokin tauti talven aikana. Kyllä näitä kesäkukkia kannattaa ainakin yrittää talvettaa, vaikka kaikki eivät aina onnistuisikaan. Ja onhan se hauskaakin.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!