Yhteenveto kesän 2025 sadosta

Blogi-inspiraationi on hävinnyt kokonaan luultavasti työ- ja opiskelukiireiden sekä jatkuvien sateiden takia. Katuisin kuitenkin viimeistään ensi keväänä, jos en laittaisi edes jotain muistiin tämän kesän hyötykasvipuolesta, joten yritetäänpä vääntää siitä jonkinlainen kooste. Ties vaikka inspiraatiokin sieltä sitten löytyisi kun alkuun pääsee.

'Tumbling Tom Red' ja 'Maskotka' kypsyttelevät raakileitaan nyt vauhdilla.

Tänä kesänä etanoista ei ollut juurikaan riesaa ja muitakin hyönteistuholaisia tuntui olevan aika vähän, jos kaalikoita ei lasketa mukaan. Itämisen ja kasvun kanssa oli sitäkin suurempia ongelmia, sillä alkukesän kylmyys kiusasi tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita aivan yhtä paljon kuin heinäkuun helle ja vähäsateisuus salaatteja. Hiiret ja myyrät sitten vielä viimeistelivät säiden aiheuttamat tappiot syömällä mm. herneiden ja papujen versoja sekä tomaatteja ja mansikoita. Kasvulavoihin ja ruukkuihinkin ne mokomat kiipesivät ahmimaan eivätkä edes syöneet koko kasvia kerralla vaan mutustelivat vähän sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa sai tyhjentää joka yön jälkeen hiirenloukkuun jääneen raadon pois, sitten tahti vähän hidastui ja nyt on jäänyt enää satunnaisesti metsähiiri tai peltomyyrä loukkuun. Tosin mansikat loppuivat jo ajat sitten ja tomaatitkin aloin keräämään sitä mukaa sisälle jatkokypsymään kun ne ovat alkaneet saada edes pikkuisen väriä. Makuhan siinä vähän kärsii mutta eipähän mene sato jyrsijöille. Makuvertailut ovat siis jääneet tekemättä mutta nyt onkin laitettu testiin lajikkeiden ääriolosuhteiden sietokyky. Voiton ovat vieneet vanhat tutut 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' sekä uusi kokeilu 'Cherry Falls'. 'Evakko', 'Cereza Amarilla' ja lasten kasvattamat 'Venukset' ovat myös pärjänneet hyvin. 'Vilma' ja 'Amateur' saavat sen sijaan jäädä jatkossa kokonaan pois valikoimista.

Parin päivän aikana kerättyjä tomaatteja, koko luumusato ja muutama eteisessä kypsytelty paprika.

Linnuistakin oli riesaa, sillä rastaita tuntui olevan tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Hunajamarjat verkotin niin huolella, että niiden marjat saatiin syödä ihan itse. Kerääminen vain oli hankalaa kun ensin piti irrotella verkkoja ja lopuksi laittaa ne takaisin paikoilleen. Vähäiset mesimarjat verkotin myös nyt kun marjoja saatiin vihdoin edes muutamia. Verkotusintoa ei sitten riittäny pensasmustikoille ollenkaan ja sieltä marjat hävisivät sitä mukaa kun jossain edes pikkuisen marjan kylki alkoi sinertää. Mustikoita olisikin tullut tänä vuonna muuten aika runsaasti. Herukat eivät lintuja kiinnostaneet ja niitä sekä kerättiin että syötiin tuoreeltaan. Mehuksi meni yksi maijallinen. Runsaasta punakarviaissadosta osa taisi mennä linnuille ja osa hiirensukuisille. Puoliksi syötyjä marjoja nimittäin löytyi vähän joka puolelta ja erityisesti autotallin seinän vierustoilta ja muista vastaavista piilopaikoista. Saatiin niitä kuitenkin syödä myös itse. Luumuja tuli huimat seitsemän kappaletta ja nekin 'Viipurin punaluumun' raadon ainokaisesta toissa talvena eloon jääneestä oksasta. Raakileita oli kesällä parissa muussakin puussa mutta mihin lie hävinneet.

Kurkut kasvavat hiljalleen harson suojissa.

Avomaan kurkut alkoivat tehdä satoa vasta heinäkuun loppupuolella eikä kurkkuja tullut missään vaiheessa niin isoa määrää kerralla, etteikö niitä olisi ehtinyt syödä tuoreeltaan. Maustekurkuiksi niitä ei siis tänä vuonna riittänyt. Muutamia on vielä tulossa, jos vain lämmintä riittää niitä kypsytellä. Kesäkurpitsoille kävi samoin, vaikka taimia minulla oli tänä vuonna peräti neljä kappaletta. Valko- ja ilmasipulit sentään kasvoivat hyvin, vaikka jotkut sipulikärpäset löysivätkin tiensä myös valkosipuleille. Luultavasti suurin osa niistä majaili kuitenkin ilmasipuleissa, sillä valtaosa valkosipulisadosta näyttää virheettömältä.

Ilmasipulit alkoivat työntää uutta vartta kun vanhat kuihtuivat.

Hokkaidokurpitsat kasvoivat kesäkuun kylmällä todella hitaasti ja alkoivat kukkia vasta todella myöhään. Pölytys epäonnistui melkein kaikkien emikukkien kohdalla. Liekö helle ollut syynä? Raakileita ilmestyi onneksi muutamia ja niistä isoimmat alkavat vihdoin olla edes kohtuullisen kokoisia. Suojasin kasvit harsoilla elokuun kylmien päivien ajaksi, sillä muuten niiden kasvu olisi keskeytynyt varmasti heti alkumetreillä. Toivon, että syksy jatkuisi lämpimänä mahdollisimman pitkään ja kurpitsat ehtisivät vielä kypsyäkin ulkona.

Isoimmat hokkaidokurpitsat ovat nyt tämän kokoisia. Taustalla pilkistelee yksi oranssi.

Jälkikompostorin hokkaido kasvoi rehevämmin kuin muut.

Basilikat kasvoivat yllättävän hyvin ja sain pakastettuakin sitä useamman kerran kesän mittaan. Nyt on talven varalle riittävästi basilikaa. Timjamia on kerätty ruokaan tuoreeltaan mutta ennen talven tuloa olisi tarkoitus kerätä niistä kaikki käyttökelpoiset versot pakastimeen. En enää edes yritä saada niitä talvehtimaan. Juurakot ja jäljelle jääneet versontyngät toki jätän maahan ja katson, josko niistä joku versoisi keväällä. Stevia hävisi kesän aikana yhtäkkiä johonkin. Epäilenkin, että vierestä herneet popsinut jyrsijä keksi steviasta itselleen vielä makeampaa evästä. Vanha rosmariini sen kun porskuttaa edelleen ja pääsee taas talveksi ulkoeteiseen.

Kaalikoin toukkien vaivaama lehtikaali sai uutta puhtia säiden viilennyttyä.

Kannatti jättää pahasti syödyt lehtikaalit kuitenkin vielä kasvamaan, sillä kaalikoit hävisivät elokuun kylmillä keleillä. Sen jälkeen kasvaneet lehdet ovat hyväkuntoisia ja niistä riittää varmasti meidän perheen tarpeisiin satoa koko loppusyksyksi. Ehkä ensi vuonna voisikin laittaa lehtikaalit kasvamaan ihan tarkoituksella vasta myöhemmin kesällä, niin ei tarvitsisi tapella puolta kesää kaiken maailman tuholaisten kanssa. Chilit ja paprikat nostin ulkoeteiseen elokuun kylmien kelien yllättäessä. Sitä ennen ehti kypsyä viitisen chiliä. Paprikat olivat vielä ihan vihreitä. Chilejä saatiin lopulta yhdestä kasvista kymmenkunta kappaletta ja paprikoita kahdesta kasvista yhteensä saman verran ja pieniä olivat nekin. Ensi kesän suunnitelmiin pitää laittaa isolla muistutus, että paprikaa ei toine kasvattaa. Yhden chilin nyt voi laittaa tulemaan, sillä ne kypsyvät nopeammin ja tekevät runsaammin satoa.

Paprika 'California Wonder' ja chili 'Yellow Wax Hot' kypsyttelevät viimeisiä raakileitaan eteisessä.

Salaatit kasvoivat hyvin kesäkuussa mutta heinäkuu kitkeröitti ne kastelusta huolimatta. Elokuussa säiden viilennettyä tein uusintakylvöjä, jotka ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Viileässä ja kosteassa salaateista kasvaakin erityisen maukkaita. Nyt on tosin saatu vettä niin paljon, että kohta salaattien seassa alkaa varmaan uiskennella ahvenia...

Elokuussa kylvetty rucola edustakoon salaattikasveja.

Jos joku tänä vuonna onnistui erityisen hyvin, niin kamomillat. Ne eivät säikähtäneet kylmyyttä eivätkä helteitä. Kukintaa riitti melkein läpi kesän ja sain kerättyä kukkia teetarpeiksi yllin kyllin. Nyt alkukesällä itsekseen kylväytyneet taimet ovat alkaneet kukkia, joten niistä saisi kerättyä vielä uuden sadon. Teimme kesän aikana pari kertaa kamomillasiirappia, jolla on kätevä maustaa vaikkapa pannacottaa. Siirappi toimii myös oikein hyvin mansikan ja hunajamarjan mausteena ja varmaan aika monen muunkin hapahkon marjan tai hedelmän kaverina. Tässäpä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Lisää reilu kourallinen tuoreita kamomillan kukkia kahteen desiin kiehuvaa vettä (kuivattujen määrää en ole vielä ehtinyt testata). Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Siivilöi tai suodata kukkien jäänteet pois. Lisää desi sokeria ja keitä vielä hetki siirapiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa, jos kaikki ei tule käytettyä kerralla.

Ensikertalainen.

Päivän kärhöksi pääsee tänään ensikukkija, jonka voisi luulla olevan 'Hagley Hybrid', jos ei toisin tietäisi. Kärhön pitäisi nimittäin melko varmasti olla 'Multi Pink', vaikka kukat hyvin kaukana kerrannaisista ovatkin. Ensikertalaiselle kuitenkin sallitaan normaalia vaatimattomampi kukinta. Kärhö kasvaa sitä paitsi vielä ruukussa ja siirtyy talveksi kellarin suojiin. Jospa se ensi kesänä näyttäisi todellisen luontonsa.

Nuorempi kukka sentään eroaa vähän HH:sta.

Siinäpä sitä taisi olla tärkeimmät kasvimaan tapahtumat tältä kesältä. Näyttää sitä tekstiä syntyvän inspiraation puutteesta huolimatta kun vain saa aloitettua. Oman riesansa tietokonehommiin toi Windows 10:n päivitys Windows 11:een. Sen lisäksi että moni pikkujuttu meni sekaisin, tietokoneeni kieltäytyi päivityksen jälkeen tunnistamasta puhelintani. Eipä siis onnistunut enää vaivattomasti puutarhakuvien siirto puhelimelta tietokoneelle. Isäntä sai masiinat ymmärtämään taas toisiaan mutta kuvia ei pääse enää siirtämään saman tien kun piuhan kytkee laitteisiin. Pitää osata ihan ite klikkailla monen valikon kautta kuvat esille. Kauniin taustakuvanikin päivitys hävitti ja korvasi mustalla ruudulla. Sen osasin sentään itse vaihtaa parempaan. Kaikenlaisia riesoja sitä järjestetäänkin viattomien ihmisten kiusaksi. Ihan kuin ei olisi jokapäiväisessä vesisateessa riittämiin kestämistä. Ja nyt lopetan ennen kuin menee valittamiseksi!