Kukkia ja hamsterin elämää

Jukrat! Eilisen sadesää ja tämän päivän hellelukemat saivat aikaan sen, että nurmi humpsahti saman tien vihreäksi ja kukkapenkeistä on lähtenyt puskemaan vaikka sun mitä. Rikkaruohoja tietysti etunenässä, mutta nousee sieltä ihan odotettujakin kasveja tervehtimään talven jälkeen. Teki tiukkaa aamupäivällä lähteä töihin, kun tiesi, että puutarhassa tapahtuu nyt rytinällä. Vielä huomenna olisi superpitkä työpäivä, mutta sen jälkeen saa nauttia täysillä pitkästä viikonlopusta. Seuraava kuvakavalkadi kertomuksineen on koottu viime viikonlopun ja tämän päivän otoksista.

Pieni tarhakylmänkukan siementaimi vain odottaa sopivaa hetkeä aukaista ensimmäisen kukkansa. Taustalla kuvakulmasta johtuen runsaan näköinen kevättähtimeri. Oikeasti tuossa on vain kolme isohkoa mätästä.

Ei vielä skillameri eikä edes joki, mutta ehkä yksitoista kukkivaa mätästä saa muutaman vuoden päästä pienen puron aikaiseksi pensasryhmään.

Kivikkorinteessäkin kukkii. Pitää istuttaa tänne vielä paljon lisää kevättähtiä. Kevätvuohenjuuret kuvan vasemmassa reunassa ovat jo nupulla.

Äitienpäiväviikonloppu meni minulla melkein täydellisesti puutarhassa kun kerta säät suosivat. Kuten varmaan lauantai-illan postauksesta arvasitte, niin kaivoin kasvimaan käytäviä sunnuntainakin. Nyt sieltä on kaikki nurmi poistettu ja osa mullastakin. Yhden kohteen poistetulle mullalle keksin käytäviä kaivellessa eikä tarvinnut edes pitkää matkaa kuljettaa kuormaa kottikärryillä. Tein nimittäin kasvimaan eteläpäätyyn aidan vierelle kapean penkin suorakylvöisille kesäkukille. Peitin vain nurmen sanomalehdillä ja kippasin multaa päälle. Ei haittaa, vaikka seasta puskisi vielä rikkaruohoja, kun alueen voi kitkeä perusteellisesti syksyllä. Lasten kanssa ripottelimme jo multaan vanhoja kääpiöauringonkukan ja pioniunikon siemeniä sekä tuoreempia kehäkukan ja ruiskaunokin siemeniä. Jos ei mikään idä, istutan sitten kaikki ylimääräiset taimet tuohon.

Uusi kesäkukkapenkki, josta voi käydä huoletta napsimassa kukkia maljakkoon. Päätyyn laitoin yhden kattotiilen tukemaan multaa, sillä luiska naapurin puolelle on aika jyrkkä.

Seinän varresta on tarkoitus kaivaa kaikki nurmet pois ja jatkaa kompostien edessä olevaa kivituhkakäytävää kasvimaalle saakka. Portin kohdalle upotin kaksi betonilaattaa rajaamaan kasvimaata omaksi alueekseen.

Naapuritkin olivat viikonloppuna pihahommissa. Heillä oli ohjelmassa pensaiden leikkausta ja kun kuulin heidän suunnittelevan risujen lastaamista peräkärryyn, tarjouduin ottamaan oksat meille haketettavaksi. Kulmat siinä kohosivat, mutta mielellään toivat oksat rajalle, kun kerroin, että tarvitsisin haketta marjapensaiden katteeksi. Omista pensaista kun ei vielä tule niin paljon leikkuujätettä, että niistä saisi kottikärryllistäkään haketta. Heillä on myös iso syreeni, josta he leikkasivat vanhimpia oksia pois. Ne eivät mahdu hakettimeen, mutta on minulla paksuille oksillekin käyttöä. Kun naapurit kertoivat suunnittelevansa parin pihlajan kaatamista ja miettivät, pitäisikö kannot jyrsiä vai kaivattaa pois, olisi minulla pitänyt olla kamera valmiina. Heidän ilmeensä olivat nimittäin näkemisen arvoiset, kun sanoin, että voin ottaa kannot meille, jos päätyvät kaivamaan ne kokonaisina pois. Lohkaisin jo puutarhamme olevan oikea jätemylly. Toki selitin, että kantopuutarhani on kantoja vailla, etteivät luule minun ihan hulluksi tulleen.

Tällainen kasa käyttökelpoista materiaalia olisi joutunut pian kaatopaikalle, jos en olisi pelastanut sitä meille. Lapsille piti tehdä ensimmäiseksi risumaja hiekkalaatikkoon.

Tässä vaiheessa heitä ei enää ihmetyttänyt yhtään, kun kysyin, voinko saada heidän poistamansa (keltaisen?) karviaisen itselleni. Se ei kuulemma kasvanut heillä ja oli joutunut pari kertaa ruohonleikkurinkin alle. Säälitti pikkuinen puskaparka, joka nökötti peräkärryn vieressä ja odotti seuraa kaatopaikkakuormaan. Putsasin juurakon juolavehnästä ja leikkasin pari kuivaa oksaa pois. Karviaiselle löytyi paikka muiden marjapensaiden luota. Sekoitin kasvualustaan kottikärryllisen puutarhakompostia ja ämpärillisen säkkimultaa ja hautasin varastolannoitteeksi pari kourallista luonnonlannoitetta. On ihme, jos ei ala puska kasvaa! Ja jotta homma ei menisi aivan yksipuoliseksi, lahjoitin naapureille kasvimaan käytäviltä pari saavillista multaa nurmikon paikkausta varten.

Karviaiselle piti tehdä raudoitusverkon palasista häkki, sillä Karo kävi kaivelemassa lannoitteita. Tosin häkistäkin löytyi herkut haistaneen ahmatin mentävä kolonen.

Viikonloppu oli siis sangen tuottoisa minulle ja puutarha tuottaa lisää iloa joka päivä. Eilisen sateet sulattivat viimein kärhökaari- ja majapenkit lumettomiksi ja sieltähän löytyi oikein ihania yllätyksiä. Syksyn alennusmyynneistä ostettu "multapaakku" on lähtenyt iloisesti kasvuun ja alkukesästä istuttamani loistokärhö 'Omoshiro' oli tehnyt myös iloiset yllätykset. Se nimittäin jurotti koko kesän ja kuivatti pikku hiljaa lehtiään niin, että syksyllä siinä oli enää yksi lehtipari vihreänä.

Kävin poistamassa syksyn alennusmyynneistä hankkimani vuorijumaltenkukan päältä puunlehdet, ja sieltähän kasvi jo puski peräti kahden verson voimin vastaan. Joskus kannattaa näemmä ostaa myös purkkeja, joissa on vain juuria ja taimilappu.

Viime kesän jurottanut loistokärhö 'Omoshiro' tuli näin topakasti vastaan puunlehtiä poistaessa. Onnistuin vielä katkaisemaan yhden verson, mutta kyllä nämä neljäkin minulle riittävät. Tästä päätellen 'Omoshiro' kasvatti koko kesän juuria.

Kevättähdet loistavat valkoisina, pystykiurunkannukset aukaisevat varmaan huomenna ensimmäiset kukkansa.

Nimettömät iirikset kukkivat. Auttaako lajikkeen määrityksessä se, että näillä on hyvin selkeä keltainen raita myös nupussa ja ulompien kehälehtien alapinnoilla? 'Harmonylla' ei ainakaan vastaavaa ole, vaikka silläkin on kehälehdissä keltaiset kuviot.

Kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu kukkisi oikein komeasti, jos vain malttaisi nostaa kukkansa lehtien seasta vähän korkeammalle.

Metsänreunapenkin vanha jouluruusu kukkii tänä vuonna puhtaan vaaleankeltaisin kukin, joista ensimmäinen on auki. Joskus tämän kukat muuttuvat vähän likaisenväriseksi mutta ainakin tämä ensimmäinen avautunut kukka on nyt todella kaunis.

Katsoin tänään töistä tultuani seuraavan viikon sääennustetta ja päädyin istuttamaan muutaman tuoksuherneen, lehtosinilatvat sekä puolet clematiskukkaisista akileijan taimista jo maahan. Ne ovat olleet ulkona aina kun sää on vain kutakuinkin suosinut ja pari yötäkin ne ovat viettäneet ulkosalla. Jos näyttävät viihtyvän, istutan parin päivän päästä muutaman taimen lisää maahan, niin saa tätä taimikaaosta vähän hallittavampaan muotoon. Jätin muuten varastostakin jo melkein kaikki kasvit ulos yöksi. Ainoastaan Sailalta saamani jouluruusuvauvat ovat vielä varaston suojissa. Hyvissä voimin ovat edelleen kaikki.

Eri krookuslajikkeiden kukilla voi olla valtava kokoero. Kuvassa puutarhani ääripäät: lilliputin kokoinen 'Barr's Purple' ja jättiläismäinen 'Jeanne d'Arc'. Oikein kauniita kumpikin.

Joko kaivoitte hellemekot varastosta vai ehdittekö vielä tänään nauttimaan lämmöstä?