Lisää kaivamista

Tämänkin kevään teemasana näyttää olevan kaivaminen ja mikäs siinä, kun talven jälkeen on aivan toisella lailla energiaa höyrytä kuin syksyllä kasvukauden päätteeksi. Aivan kuin maa painaisi keväisin vähemmän. Tai ehkä lapio on terävämpi?

Kevättähdet ja pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ovat söpöt yhdessä. Tällaisia rykelmiä on nuotiopaikan vieressä kolme eikä haittaisi, vaikka lähtisivät leviämään koko alueelle. Pitäisi vielä levittää kompostimultaa lehtikerroksen päälle katteeksi, niin kukat erottuisivat paremmin.

Kasvimaan käytävät kaivoin viime viikonloppuna ja nyt siirryin jatkamaan viime syksynä aloitettua nuotiopaikan kaivantoa takapihalla. Kukkapenkistä puuttui vielä lyhyt suikale, johon oli tarkoitus istuttaa koivuangervoja. Meinasi tulla kiire, sillä sain angervoille kuopat vain hetkeä ennen kuin kasvikuorma kurvasi pihalle. Kaksi pensasta tuli äitini ystävältä (kiitos hänelle!) ja yksi oli oma. Sen siirsin tuonne jo viime syksynä, mutta nyt kun alue oli valmis, sitä piti siirtää puolisen metriä lähemmäs muita. Jo nuotiopaikkaa kaivaessa kävi selväksi, että tällä reunalla tonttia on kiviä yllin kyllin. Tietysti niitä löytyi myös tuolta kapealta suikaleelta kukkapenkin kohdalta. Harmillisesti yksikään ei ollut sopiva puuttuvaksi askelkiveksi mutta muuten ovat ihan kelpo järkäleitä.

Kukkapenkistä viimeiset pari metriä on kaivettu eilen. Edellisen kuvan kevättähdet ja kiurunkannukset näkyvät luumupuun ja kivipenkereen välissä. Etualalla isoimmat kukkapenkin kohdalta kaivetut kivet, pienemmät viskelin nuotiopaikan pohjalle odottamaan käyttöä.

Myllätyn alueen istutukset etenivät myös pienen askeleen, sillä sain syntymä- ja äitienpäivälahjaksi kaksi atsaleaa: 'Satomin' ja 'Tarleenan'. Istutin ne kanadanatsalea 'Violettan' seuraksi metsänreunapenkin puolelle, eli nuotiopaikalta johtavan polun vasemmalle puolelle. Kolmas uusi atsalea, 'Rosy Lights' odottaa istutusta muualle. Jos kärhökaaripenkkiin istuttamani punahatut eivät lähde kasvuun, istutan Rosyn sinne. Toinen vaihtoehto on aurinkopenkissä, jos äidiltäni puutarhanhoitopalkkana viemäni kevätatsalean taivukastaimi ei ole selvinnyt hengissä talven yli. Jos kaikki ovat talvehtineet hyvin, atsalealle pitää keksiä joku muu paikka. Mainitsin hetki sitten kasvikuorman. Kyydissä oli nimittäin kahden ison koivuangervon juurakon lisäksi kaksi vajaa metrin korkuista 'Brabant' -tuijaa, jotka eivät oikein viihtyneet äitini puutarhan hiekkaisessa mullassa ja paahteisessa paikassa. Eikä niille oikein ollut siellä luontevaa paikkaakaan.

Parempikuntoinen tuija pääsi majapenkkiin suunnitteilla olevan suopuutarhan luokse. Täällä on siis yksi tulevaisuuden kaivauskohteista.

Luulen, että tuija tulee viihtymään tuossa puolivarjossa savimullassa hyvin kunhan nyt ensin toipuu siirrosta. Aion pitää sen leikkaamalla suht kapeana ja korkeintaan parin metrin korkuisena. Eipähän varjosta liikaa muutenkin varjoisaa puutarhan puolta. Sinällään majapenkissä onkin hyvä paikka ikivihreälle kasville, sillä sillä puolella tonttia on pääasiassa lehtimetsää. Lisäksi tuija tuo näkösuojaa naapuria päin ja peittää hieman tulossa olevaa suopuutarhaa. Vähän salaperäisyyttä on aina hyvä olla. Toinen tuijista oli sen verran huonokuntoinen, että lykkäsin sen vain puutarhakompostorin viereen tontin rajalle. Jos ei lähde komistumaan, niin eipähän rumenna maisemia. Paljaista rungoista ja parista vihreästä tupsusta ei välttämättä saisi katseltavan näköistä parhaalla tahdollakaan.

Kuormassa oli myös iso laatikollinen idänsinililjoja. Suurin osa päätyi pensasryhmään (kuvassa etualalla retkottaa yksi rypäs siirrettyjä) vanhojen skillojen, hyasinttien ja muiden sipulikukkien kaveriksi.

Pari pienempää myttyä istutin etupihan pikkuniitylle, jossa niitä oli ennestään neljässä kohdassa. Paikka on todella karu, mutta skillat näyttävät pärjäävän. Joka vuosi on muutama kukka enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kasvikuormassa oli myös pari laatikollista petunian taimia, jotka istutin isoon amppeliin. Niistä tulee kuvia sitten kun istutus alkaa näyttää joltain. Palataan vielä hetkeksi takapihalle. Luumupuiden alla kevätkurjenmiekat, liilat kevättähdet ja krookukset ovat lopettelemassa ja seuraava aalto aloittelee. Nyt vuorossa ovat balkaninvuokot ja lummetulppaanit. Balkaninvuokot tekivät viime vuonna kokonaista kolme kukkaa, joten olin todella iloinen siitä, että tänä vuonna kukkia on paljon. Kaikki valkoiset ja punaiset ovat hävinneet, mutta violettikin on nättiä.

Isoin rypäs balkaninvuokkoja on kuvan etualalla, pienempi rypäs jää tulppaanin taakse kuvan yläreunaan ja toinen kuvan ulkopuolelle. Yksi violetti esikkokin kurkistelee aivan kuvan oikeassa ylänurkassa kiven edessä.

Toisen luumupuun alle istuttamani "harmonyt" tekivät vielä yhden yllätyksen: viimeinen niistä oli nimittäin selvästi sinisempi violetti kuin muut. Kukan koko ja muoto on aika sama kuin purppuraisilla ja keltainen raita näkyy samalla lailla ulompien kehälehtien alapinnalla. Ei ole 'Harmonya' tämäkään.

Himalajanesikko 'Grandiflora' taitaa räväyttää koko potin tänä vuonna.

On tämä ihanaa aikaa, kun vihreys lisääntyy koko ajan ja uusia kukkanuppuja löytyy päivittäin!