perjantai 14. toukokuuta 2021

Lisää kaivamista

Tämänkin kevään teemasana näyttää olevan kaivaminen ja mikäs siinä, kun talven jälkeen on aivan toisella lailla energiaa höyrytä kuin syksyllä kasvukauden päätteeksi. Aivan kuin maa painaisi keväisin vähemmän. Tai ehkä lapio on terävämpi?

Kevättähdet ja pystykiurunkannukset ('Beth Evans') ovat söpöt yhdessä. Tällaisia rykelmiä on nuotiopaikan vieressä kolme eikä haittaisi, vaikka lähtisivät leviämään koko alueelle. Pitäisi vielä levittää kompostimultaa lehtikerroksen päälle katteeksi, niin kukat erottuisivat paremmin.
Kasvimaan käytävät kaivoin viime viikonloppuna ja nyt siirryin jatkamaan viime syksynä aloitettua nuotiopaikan kaivantoa takapihalla. Kukkapenkistä puuttui vielä lyhyt suikale, johon oli tarkoitus istuttaa koivuangervoja. Meinasi tulla kiire, sillä sain angervoille kuopat vain hetkeä ennen kuin kasvikuorma kurvasi pihalle. Kaksi pensasta tuli äitini ystävältä (kiitos hänelle!) ja yksi oli oma. Sen siirsin tuonne jo viime syksynä, mutta nyt kun alue oli valmis, sitä piti siirtää puolisen metriä lähemmäs muita. Jo nuotiopaikkaa kaivaessa kävi selväksi, että tällä reunalla tonttia on kiviä yllin kyllin. Tietysti niitä löytyi myös tuolta kapealta suikaleelta kukkapenkin kohdalta. Harmillisesti yksikään ei ollut sopiva puuttuvaksi askelkiveksi mutta muuten ovat ihan kelpo järkäleitä.
Kukkapenkistä viimeiset pari metriä on kaivettu eilen. Edellisen kuvan kevättähdet ja kiurunkannukset näkyvät luumupuun ja kivipenkereen välissä. Etualalla isoimmat kukkapenkin kohdalta kaivetut kivet, pienemmät viskelin nuotiopaikan pohjalle odottamaan käyttöä.
Myllätyn alueen istutukset etenivät myös pienen askeleen, sillä sain syntymä- ja äitienpäivälahjaksi kaksi atsaleaa: 'Satomin' ja 'Tarleenan'. Istutin ne kanadanatsalea 'Violettan' seuraksi metsänreunapenkin puolelle, eli nuotiopaikalta johtavan polun vasemmalle puolelle. Kolmas uusi atsalea, 'Rosy Lights' odottaa istutusta muualle. Jos kärhökaaripenkkiin istuttamani punahatut eivät lähde kasvuun, istutan Rosyn sinne. Toinen vaihtoehto on aurinkopenkissä, jos äidiltäni puutarhanhoitopalkkana viemäni kevätatsalean taivukastaimi ei ole selvinnyt hengissä talven yli. Jos kaikki ovat talvehtineet hyvin, atsalealle pitää keksiä joku muu paikka. Mainitsin hetki sitten kasvikuorman. Kyydissä oli nimittäin kahden ison koivuangervon juurakon lisäksi kaksi vajaa metrin korkuista 'Brabant' -tuijaa, jotka eivät oikein viihtyneet äitini puutarhan hiekkaisessa mullassa ja paahteisessa paikassa. Eikä niille oikein ollut siellä luontevaa paikkaakaan.
Parempikuntoinen tuija pääsi majapenkkiin suunnitteilla olevan suopuutarhan luokse. Täällä on siis yksi tulevaisuuden kaivauskohteista.
Luulen, että tuija tulee viihtymään tuossa puolivarjossa savimullassa hyvin kunhan nyt ensin toipuu siirrosta. Aion pitää sen leikkaamalla suht kapeana ja korkeintaan parin metrin korkuisena. Eipähän varjosta liikaa muutenkin varjoisaa puutarhan puolta. Sinällään majapenkissä onkin hyvä paikka ikivihreälle kasville, sillä sillä puolella tonttia on pääasiassa lehtimetsää. Lisäksi tuija tuo näkösuojaa naapuria päin ja peittää hieman tulossa olevaa suopuutarhaa. Vähän salaperäisyyttä on aina hyvä olla. Toinen tuijista oli sen verran huonokuntoinen, että lykkäsin sen vain puutarhakompostorin viereen tontin rajalle. Jos ei lähde komistumaan, niin eipähän rumenna maisemia. Paljaista rungoista ja parista vihreästä tupsusta ei välttämättä saisi katseltavan näköistä parhaalla tahdollakaan.

Kuormassa oli myös iso laatikollinen idänsinililjoja. Suurin osa päätyi pensasryhmään (kuvassa etualalla retkottaa yksi rypäs siirrettyjä) vanhojen skillojen, hyasinttien ja muiden sipulikukkien kaveriksi.
Pari pienempää myttyä istutin etupihan pikkuniitylle, jossa niitä oli ennestään neljässä kohdassa. Paikka on todella karu, mutta skillat näyttävät pärjäävän. Joka vuosi on muutama kukka enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kasvikuormassa oli myös pari laatikollista petunian taimia, jotka istutin isoon amppeliin. Niistä tulee kuvia sitten kun istutus alkaa näyttää joltain. Palataan vielä hetkeksi takapihalle. Luumupuiden alla kevätkurjenmiekat, liilat kevättähdet ja krookukset ovat lopettelemassa ja seuraava aalto aloittelee. Nyt vuorossa ovat balkaninvuokot ja lummetulppaanit. Balkaninvuokot tekivät viime vuonna kokonaista kolme kukkaa, joten olin todella iloinen siitä, että tänä vuonna kukkia on paljon. Kaikki valkoiset ja punaiset ovat hävinneet, mutta violettikin on nättiä.
Isoin rypäs balkaninvuokkoja on kuvan etualalla, pienempi rypäs jää tulppaanin taakse kuvan yläreunaan ja toinen kuvan ulkopuolelle. Yksi violetti esikkokin kurkistelee aivan kuvan oikeassa ylänurkassa kiven edessä.
Toisen luumupuun alle istuttamani "harmonyt" tekivät vielä yhden yllätyksen: viimeinen niistä oli nimittäin selvästi sinisempi violetti kuin muut. Kukan koko ja muoto on aika sama kuin purppuraisilla ja keltainen raita näkyy samalla lailla ulompien kehälehtien alapinnalla. Ei ole 'Harmonya' tämäkään.
Himalajanesikko 'Grandiflora' taitaa räväyttää koko potin tänä vuonna.
On tämä ihanaa aikaa, kun vihreys lisääntyy koko ajan ja uusia kukkanuppuja löytyy päivittäin!

22 kommenttia:

  1. Saitpa sinä mukavan kasvikuorman, sieltä löytyi vaikka mitä kaunista ja tarpeellista. Tuo ensimmäisen kuvan parivaljakko näyttää kauniilta yhdessä, enkä yhtään ihmettele, että toivot niiden lisääntyvän. Melkoiset kivet löysit taas kapealta suikaleelta, hyvä jos on hyötykäyttöä jossain.
    Todellakin ihanaa aikaa, tuntuu vain ettei riitä aikaa kaikkeen, mitä pitäisi nyt tehdä samaan aikaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvikuorma myös työllisti, sillä varsinkin koivuangervojen juurten sekaan oli eksynyt juolavehnää ja pari voikukkaa. Kaikkia juuria en varmasti saanut nyhdettyä pois, joten pensaat ovat vähintään tämän kesän tehotarkkailussa. Skillan sipuleita vuohenputken ja juolavehnän välistä kaivellessa mietin, onko homma vaivan arvoista. Erotellessa tuntui, että ei, mutta olen varmasti ensi keväänä aivan toista mieltä.
      Pitää istuttaa syksyllä lisää kevättähtiä ja pystykiurunkannuksia, niin saa vähän nopeammin niitä lisättyä. Kiviä nousee joka kerta kun lapion upottaa maahan. Tuolla alueella niitä on melkein vieri vieressä. Onneksi pidän kivistä ja keksin niille aina käyttöä :)

      Poista
  2. Talven aikana ehtii tulla lapiota ikävä, onhan se puutarhurin parhaita kavereita. Kivien löytäminen on rikkautta, niitä olisi ihan hirveä homma lähteä raivaamaan jostain muualta omaan pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen jokaisesta maasta nousevasta murikasta. Niille löytyy kyllä käyttöä.

      Poista
  3. On tuossa ollut lapioitavaa. Kivetkin ovat jotenkin tuttuja itselle, kivasti täräyttää käsille jos kuvittelee oikein syvälle menevän lapioniskun tekevänsä ja täräyttääkin kiveen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en enää vauhdilla lapiota upota mihinkään :D Välillä routakin nostelee kiviä ylemmäs kohtiin, joissa niitä ei aikaisemmin mukamas ole ollut.

      Poista
  4. Raikas yhyristelmä tua talaventähti ja Betti. Voi vitsi mitä murikoota siälä nousoo. Onneksi sullon taitua hyätykäyttää niitä, muuten vois päästä muutama ärräpää. Mukava saara tuallaane kasvikuarma pihahan. Voisko siitä surkiemmasta tuijasta muatoolla rungollisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt olin oikein hyvilläni siitä että maasta nousi kookkaita kiviä. Sain nimittäin vietyä niiden tilalle kaksi kottikärryllistä multaa kasvimaan käytäviltä ja vielä sopii melkein kokonainen kuorma. Ja toki minulla on kiville ihan käyttöäkin. Yritin mielessäni nähdä tuijanreppanan rungollisena, mutta ei siitä ihan heti saa sellaistakaan. Pitää vielä käydä tutkailemassa sitä ajatuksen kanssa.

      Poista
  5. Kasvikuormat ovat mukavia. Ja hyvin olet löytänyt paikkoja kasveille. Lapio tuntuu keväällä taas niin kivalta, kun aikaa on vaikka kuinka paljon edessä päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapio on kiva kaveri talven jälkeen. Kasvikuormat vielä mukavampia :)

      Poista
  6. Lapion paino nousee ihan selvästi syksyä kohti mentäessä. Toisaaltahan sen pitäisi olla aivan päinvastoin, kun kunto yleensä nousee kesän aikana tehdyistä kaivuista.
    Kasvikuormat ovat aina tervetullut lisä puutarhaan samoin kuin kivetkin.
    Mukavaa lauantai-illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota arvoitusta voisi joku fyysikko vaikka tutkia :D Kasvikuormat ja kivet ovat kivoja. Kiitos, mukavaa lauantai-illan jatkoa!

      Poista
  7. Pidän todella paljon teidän nuotiopaikasta ja sinne vievästä mutkittelevasta polusta ja kivat istutukset ympärillä.
    Mukava kuorma kasveja minä sain silloin kun muutimme tänne ja kaivoimme pihalle sähkökaapelit niin samalla siinä tuli älytön määrä kukkapenkkiä kerralla. Laitoin viestiä tutuille että kasveja otetaan vastaan. Syksyllä olin jo korvia myöten täynnä kasveja. Liotin kaikki kasvit varmuuden vuoksi mullat pois menetelmällä ettei tule kotiloita.tai muuta. Hienoa että sain paljon upeita kasveja mutta sillon alkoi jo kyllästyttämään. Mutta hienoa että sait monta upeaa kasvia koska ne ovat ilmaisia ja myös jo olleet jonkun puutarhassa niin ovat kestäviä. Kiviä meillä maaperässä ei ole kovinkaan paljon eli upeaa että teiltä löytyy ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuotiopaikasta on tulossa aika kiva kunhan saadaan vielä viimeiset kasvit ja rakenteet paikoilleen.
      Minä en lähtenyt liottamaan kasveja kun tiesin, että niiden lähtöpaikoissa ei ole kotiloita. Loput rikkaruohot yritän nujertaa kitkemällä. Tuttavilta saadut kasvit ovat myös takuuvarmasti suurempia kuin taimistoilta hankitut taimet. Lähtevät nopeammin kasvuun ja talvehtivatkin varmemmin.
      Meillä on paljon kiviä, mutta kaikki eivät vain tule oikeaan aikaan esille. Välillä sopivankokoiset tai -muotoiset loppuvat kesken ja pitää odottaa uutta kaivausta, josko sieltä löytyisi sopivia.

      Poista
  8. Ihana tuo nuotiopaikka ja polku! Tuohan valmistuessaan sopisi ihan puutarhalehteen. Tuo himalajanesikko onkin uusi tuttavuus minulle, aika ihana! Pitäisi varmaan etsiä omaan puutarhaankin sellainen.
    Upean muotoisia kiviä teiltä nousee ylös ja olet kyllä kivasti ne käyttänyt! Meillä on kallio todella lähellä maanpintaa ja taloa kaivaessa nousi ihan hirvittävä määrä lohkareita. Kaivurillakin oli hankaluuksia osan kanssa. Niitä olen yrittänyt käyttää luovasti, mutta hankalaa kun suurinta osaa pitää siirrellä just sillä kaivurilla ja se maksaa aika paljon. Tämän kesän haaste onkin saada pienemmillä kivillä isompien kivien kolot näyttämään siisteiltä ja mahdollistaa siten kibikkokasveille sopivia pikkukoloja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Meiltä yritettiin myös saada yhtä järkälettä ylös kaivurilla mutta eihän se mihinkään liikahtanut. Jotkut pitää vain jättää maahan ja elää asian kanssa. Kivien koloissakin onneksi viihtyy vaikka miten moni kasvi.
      Himalajanesikko on hyvin räikeä ilmestys kukkiessaan, mutta kyllähän kevääseen väriä mahtuu :)

      Poista
  9. Tuo nuotiopaikka on kyllä mukava ja tosiaan kunnon järkäleitähän sieltä olet taas maasta kaivanut esiin. Minulla kaivaminen helpottui kummasti muutama vuosi sitten kun ostin kevyemmän lapion. Sitä ennen kaivoin vanhalla rautalapiolla joka painaa kuin synti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä vähän kesken, mutta kyllä se tästä hiljalleen edistyy. Kevyellä lapiolla on mukava kaivella, kunhan se on samalla myös tukeva.

      Poista
  10. Lapiohommat ovat ehkä tylsimpiä puutarhahommia, mutta ilman niitä mikään ei etene. Ilmeisesti kaivaessasi törmäät myös usein kiviin, joiden kanssa saa aikansa temppuilla. Nuotiopaikka on minustakin jo nyt hieno ja varmasti sille löytyy tulevina vuosina käyttöä. Nyt istutte siellä perheenä ja myöhemmin ehkä muksut kavereineen.
    Toisten lahjoittamat kasvit ovat aina tervetulleita, vaikka ne hetken työllistävät. Meillä on usein kylän fb:ssa ilmoituksia annettavista kasveista. Itsekin olen lahjoittanut sitä kautta valtaisan vuorenkilpiröykkiön. Mieluummin ensin kysyy mahdollisia halukkaita kuin kärrää kasvit kaatopaikalle.
    Lähettäisitkö annoksen kaivuintoa tännekin päin. Suunnittelen turveharkkoreunuksia alapihan Kriikunapolulle, mutta en saa itseäni liikkeelle. Muu elämä haittaa nyt liikaa, mutta eiköhän se tästä. Pari turveharkkosäkkiä on jo ostettunakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta lapiohommat ovat aika mukavia. Siinä näkee niin selvästi työn etenemisen, että jo pelkästään se palkitsee. Olen kalauttanut täällä lapion kiveen jo niin monta kertaa, että tunnistan usein jo ensimmäisestä kolauksesta, lähteekö kivi lapiolla vai rautakangella ylös, vai pitääkö muuttaa suunnitelmia.
      Kiitos! Luulen, että nuotiopaikka tulee olemaan ahkerassa käytössä. Tänä keväänä emme ole vielä ehtineet nuotion ääreen, mutta pian alkaa meillä kummallakin kesäloma, joten yhteistä vapaa-aikaa löytyy enemmän. Lapset ovat jo vaatineet muurikkalettujen paistoa.
      Kaivuuinto löytyy sitten kun on sen aika. Ei se minullakaan heti ensimmäisenä keväällä iskenyt, vaikka talvella niin kuvittelin käyvän. Nyt kun sinulla on turveharkkoja jo ostettuna niin pääset heti inspiraation iskiessä hommiin. Voin toki varuilta laittaa vielä lentopostissa viikon tarpeet tulemaan kun en itse töiden takia ehdi kaivamaan. Lähetä ylimääräiset takaisin, niin ei jää minulla ensi viikonloppuna työt kesken!

      Poista
  11. Ihania kevätkukkijoita!
    Ja tosiaan lapio taitaa olla terävämpi keväällä ja maakin kevyempää;)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!