Aurinkoinen syyskuun lopun päivä

Vesipisarat kimmeltävät nukkapähkämön lehdellä.

Syyskuun loppu häämöttää jo ihan käden ulottuvilla ja aika syksyiseltä ulkona alkaa jo näyttääkin. Pitkän sadekauden päätteeksi on saatu muutama aurinkoinenkin päivä ja ne toivat tietysti tullessaan syksyn ensimmäisen hallayön. Lämpötila oli käynyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä alimmillaan yhdessä pakkasasteessa, joten kovin suuria tuhoja ei toistaiseksi tullut. Hortensioissakin oli vain vähän ruskettuneita kukkia. Olin uhkarohkea ja jätin hallayön uhatessa tomaattiruukut kaksinkertaisen harson suojiin seinustalle. En joutunut katumaan, sillä tomaateille ei käynyt kuinkaan. Kurkut ja kesäkurpitsat keräsin suosiolla pois ennen hallaa ja niiden lehdet olivatkin menneet mustiksi. Hokkaidokurpitsoille jäi suojaksi vain yksinkertaiset harsot ja se ei selvästikään kasvimaan laidalla kasvaneille kurpitsoille riittänyt. Varret ja lehdet olivat ihan lötköjä. Onneksi kurpitsat olivat säilyneet hyvinä. Ne joutikin nyt kerätä pois, niin vapautui lisää harsoa tomaateille. Kylmät yöt kun eivät ole ohi mutta tomaateille tekisi kuitenkin hyvää edes aloittaa punastelu ennen sisälle keräämistä.

Pienempi hokkaido painoi 672g ja isompi 824g.

Eipä tällä kurpitsasadolla voi vielä kehuskella, sillä viime vuonna pienin ruukkukurpitsoista painoi 876g. Isoimmalla taas oli painoa 2940g ja kaikki yhdeksän kurpitsaa painoivat yhteensä 14,46kg. Ei tule tänä vuonna sellaista mahtisatoa, vaikka kaksi kurpitsaa jäi vielä pullistumaan. Jälkikompostorissa kasvanut kurpitsa nimittäin oli sen verran korkeammalla maanpinnasta ja autotallin seinän suojassa, että se ei vielä ollut kärsinyt hallasta liikaa. Vain harson ulkopuolelle jääneet lehdet olivat hieman mustuneet reunoista mutta sehän ei vielä haittaa liikaa kun varret kuitenkin olivat vielä napakat. Katsotaan, jos sieltä edes yli kilon painoiset kurpitsat saataisiin.

Kamomilla oli kylväytynyt katolta tippuneeseen sammalmättääseen. Aika söpöä.

Aika söpöä tämäkin, vai kuinka?

Puutarhassa ja blogeissa vietetty aika on taas jäänyt ihan minimiin, sillä olimme viikonlopun reissussa. Tänä vuonna tätä reissaamista on kyllä tullut ihan hirveän paljon. Yllä oleva kuva on otettu sukulaisten sohvalta, johon Karo simahti ihan tyystin. Erään taaperon ilves-lelu toimi hyvänä leukatukena ja vaikka Karon silmät näyttävät kuvassa olevan raollaan, koira on ihan sikiunessa. Karolla olikin puuhaa kerrakseen, kun päivän mittaan ympärillä hääri kuusi korkeintaan alakouluikäistä lasta, yksi teini, kymmenen aikuista ja yksi yli-innokas koirakaveri. Vähemmästäkin alkaa senioria väsy painaa, Karohan täytti tässä kuussa jo 12 vuotta.

Kimalainen keltatörmäkukassa.

Hieman ehdin kuitenkin eilen kotiintulon jälkeen touhuilla puutarhassakin ennen illan pimenemistä. Kivikkorinteen keltatörmäkukat kukkivat edelleen runsaasti ja niillä pörräsikin vielä kiitettävästi kimalaisia. Muutamassa kukkivassa maksaruohossakin kävi kimalaisia, mutta selvästi aurinkoinen kivikkorinne kiinnostaa pörriäisiä enemmän kuin varjoisammassa olevat punahatut ja komeamaksaruohot. Hyvä, että istutin aiemmin syksyllä komeamaksaruoho 'Matronan' törmäkukkien viereen. Saavat pörrit vielä enemmän syysevästä. Punatähkät ja purppurapunalatvat ovat jo käytännössä lopettaneet kukinnan. Oreganotkin joutaisi kerätä jo kompostiin, jotta ne eivät siementäisi ympäriinsä ihan niin hanakasti mutta tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa. Mistähän saisi viikkoon kahdeksannen päivän tai edes muutaman tunnin joka päivään lisää? Kukkasipuleita ei "onneksi" ole kuin muutama sipuli istutettavaksi, sillä minulta meni saksalaisenkin sipulit ihan sivu suun. En ollut huomannut kukkasipulien saapumista ja siinä vaiheessa kun asiaan havahduin, jäljellä oli enää muutama pussi laukkoja eikä edes sellaisia lajikkeita, joita olisin halunnut. Ehkä yritän hankkia jotain viimeisistä syysaleista ja istutella niitä sitten ruukkuihin kellariin, jos ei sitä ennen satu tulemaan sopivaa rakosta pyörähtää sipuliostoksilla.

Toisenlainen kimalainen keltatörmäkukassa.

Edelliseltä, parin viikon takaiselta reissulta Etelä-Suomen suuntaan ostin maksaruoho 'Red Sparklen'. Istutin sen nyt kivikkorinteen vanhaan osaan kissankäpälän viereen. Tilaa löytyi myös kuukausi sitten taimipäiviltä hankitulle nukille (androsace adfinis). Kissankäpälän toiselle puolelle ujutin toisesta kukkapenkistä aiemmin kesällä ruukkuun pelastetun seittimehitähden. Ainakaan talvimärkyyden ei pitäisi tuossa paikassa koitua minkään niistä kohtaloksi mutta ensi kesänä sitten näkee, tarvitseeko joku enemmän multaa juurilleen tai jopa siirron muualle. Kissankäpälät ja levisiat näyttävät sentään viihtyvän rinteessä niin hyvin, että voivat sitten aikanaan täyttää vaikka koko alueen, jos muut eivät pärjää. Kun etupihan siperianpihta aikanaan lähtee, rinteestä häviää myös puun kesällä tuoma alkuiltapäivän hetkellinen varjo. Tähän aikaan vuodesta puu heittää jättiläismäisen varjon koko rinteen alueelle useamman tunnin ajan päivässä, sillä aurinko paistaa jo niin matalalta.

Vasemmalla pikkuruinen nukki, uusi punalehtinen maksaruoho keskemmällä.

Pihdasta kun tuli puhe, niin jokunen tovi meni viime viikolla sen neulasten harjaamiseen pihakiveykseltä. Se olikin työlistalla ensimmäisten joukossa, sillä muuten neulasia kulkeutuu kenkien pohjissa sisälle aivan älyttömiä määriä. Viime viikon hurjat tuulet saivat puun tekemään perusteellisen sulkasadon ja kellastuneiden neulasten lisäksi maahan oli karissut myös jonkun verran vihreitäkin naulasia. Heti puun alla oli melkein parin sentin paksuinen neulasmatto ja pihalla olleet autotkin olivat yhdessä yössä saaneet tasaisen oranssin kuorrutuksen ylleen. Harjasin kulkuväyliltä neulaset puun juurelle. Niistä kertyi tällä kertaa kunnioitettava viidentoista sentin paksuinen kerros vajaan parin neliömetrin alueelle. Kun ehtisi, niin pitäisi kärrätä osa neulasista pensasmustikoiden ja rodojen juurelle.

Kukkapenkistä löytyi jättiverbenan taimia.

Tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla jo kasvien talvetukset mieleen. Mietin pitkään, kaivanko kukkapenkkiin kylväytyneitä jättiverbenan taimia talteen vai en. Isoin niistä ehti kasvaa vain polvenkorkuiseksi ja vasta yhdessä latvassa oli kukkanuppu. Ensi kesäksi ei siis ole mitenkään mahdollista saada niistä siemeniä. Päätin lopulta kaivaa kaksi tainta talteen samaan ruukkuun. Toisen juurelta löytyikin vielä alle kymmensenttinen siementaimi, jonka sujautin bonuksena mukaan. Jospa niistä joku talvehtisi. Keväällä voi sitten päättää, haluaako lisää taimia pistokkaista vai riittääkö yksi kukkiva yksilö. Afrikansinisarjaa en aio kaivaa enää maasta talteen, yksi pelargonikin taitaa lähteä ja stevia hävisi, joten niiden tilalle voi hyvin ottaa yhden pienen jättiverbenaruukun. Säilyy sopiva tasapaino talvetettavien määrässä.

Violetit karpaattienkellot olivat saaneet omin avuin aikaiseksi yhden valkokukkaisen taimen.

Ilahduin kovasti löytäessäni valkoisen karpaattienkellon violettien joukosta. Violettikin on toki nätti mutta yllätykset ilahduttavat aina. Toivottavasti se talvehtisi paremmin kuin vuosia sitten kylvämäni valkoiset karpaattienkellot, jotka hävisivät heti ensimmäisen talven jälkeen. Olen huomannut, että karpaattienkello ei ole välttämättä kovin luotettava talvehtimaan varsinkaan tasamaalla mutta siementaimia nousee aina kiitettävän runsaasti ja ainakin osa niistä alkaa kukkia minusta jo saman kesän aikana. Kun talvehtineet kasvit aloittavat kukinnan aikaisemmin ja siementaimet täyttävät välit, kukkapenkki näyttää alkukesän jälkeen ihan kelvolliselta.

Etelänruusuruoho 'Red Cherries'

Etelänruusuruoholle pitänee laittaa jotain tukiviritelmää ensi kesäksi. Sen hennonhontelo olemus ei saa enää tukea edes siperiankurjenmiekasta, sillä kaivoin puskan pois aikaisemmin kesällä. Rankkasateet ja tuulet vielä pahensivat tilannetta ja ruusuruoho retkottaa pitkin pituuttaan neljään ilmansuuntaan. Kuvaa varten nostin sen versoja sen verran ylöspäin, ettei tarvinnut kuvata kukkia maata vasten. Taustalla puistoatsalea 'Illusia' on alkanut saada ruskavärejä. Ei ihan hemaisevin väripari ruusuruohon kanssa mutta hetkenhän se vain kestää eivätkä ruusuruohon pienehköt kukat kovin näyttävästi maisemasta edes erotu.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on alkanut kukkia. Taustalla retkottavia punahattuja ja keltatörmäkukkia.

Patricia aikoo kukkia tänä vuonna oikein komeasti. Kyllä sen nyt kelpaakin, kun on saanut kasvaa koko kesän rauhassa ilman siirtämistä. Näyttäisi siltä, että nykyinen paikkavalinta aidan ja punahattujen välissä on onnistunut. Aita suojaa vähän kadulta päin hiipiviltä halloilta ja antaa myös tukea. Korkeutta Patricialla on hitusen vähemmän kuin punahatuilla mutta asia korjaantuisi, jos leikkaisi punahattujen kuihtuneita kukkia vähemmäksi. Silloin myös Patrician kukat näkyisivät kauemmas ja jopa keittiön ikkunaan saakka. Tietysti Patricialle voisi antaa vähän muhevampaa multaa ja täsmäiskun kanankakalla, jos ne vaikka avittaisivat sille vielä puuttuvat viitisentoista senttiä korkeutta lisää. Osa kukista voisi silloin näkyä myös aidan yli kadulle päin. Taidanpa kannattaa tätä ajatusta.

Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Kärhöjen kukinta on käynyt kovin vähäiseksi mutta vielä siellä sun täällä näkyy yksittäisiä kukkia. Eniten iloa tällä hetkellä tuo Pernille ihan vain sen vuoksi, että sen kukat näkyvät keittiön ikkunasta. Aurinkoista kuunvaihdetta!