lauantai 8. toukokuuta 2021

Kone käynnissä

Nyt on hyvällä tavalla voimat loppu. Tänään oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä pitkän kylmän jakson jälkeen ja puutarha houkutteli kovasti puoleensa. Ei sentään hellelukemia ollut, mutta kyllähän se kymmenenkin astetta lämpimältä pakkasen ja pohjoispuhurien jälkeen tuntuu. Puuhastelin ensin kaikkea muuta, kuten nostelin eteisestä ja varastosta kasvit pihalle. Leppeä pilvipouta satunnaisten auringonpilkahdusten kera olikin omiaan ulkoilmaan totutteluun. Ihmettelimme myös lasten kanssa kevätkurjenmiekoissa pörräävää erakkomehiläistä sekä pientä kimalaista, joka näytti siitepölyvasut täynnä etsivän sopivaa pesäpaikkaa.

Pörriäisistä en saanut kunnon kuvia, joten laitetaan kuva kirjokevättähdistä ja puistoatsalean pullistelevista nupuista.
Kuin huomaamatta se inspiraatio sitten iski. Lapio ja kottikärryt olivat sopivasti lähettyvillä ja oikein kutsuivat tarttumaan työhön. Eihän sitä olisi pakko pitkään kaivella, jos into ja voimat loppuisivat kesken. Onhan tässä kevättä vielä jäljellä.
Jos ihan pikkuisen tuosta etureunasta poistaisi nurmikkoa, niin olisi urakka ainakin aloitettu. Jokunen kivikin löytyi lapioidessa.
Nurmikko lähti niin helposti eikä juuria tarvinnut kaivella lapionterän syvyydeltä, että homma vei mukanaan. Neliö toisensa jälkeen nurmi muuttui mullokseksi.
Kasvimaan käytävien muuttaminen epämääräisestä sammal-nurmiheinä-rikkaruohostosta sorapintaiseksi on siis hyvinkin jo aloitettu. Taaempaan päätyyn jäi parin neliön alue ja aidan ja laatikoiden väliin muutaman metrin pituinen suikale. Suurin osa on jo kaivettu. Multaa pitää vielä kärrätä pois, jotta saa käytäville tarpeeksi paksun sorakerroksen. Oli hauska huomata, kuinka paljon matoja mullasta löytyi. Nostelinkin niitä sitä mukaa kulloinkin kohdalla olevaan kasvilavaan. Joitakin ryppäitä etananmunia löytyi myös laatikoiden ja nurmen rajapinnasta. Varmuuden vuoksi liiskasin isoimmat keskittymät, vaikka tuskinpa ne kovin kauaa maanpinnalle joutuessaan edes selviäisivät elävinä. Linnutkin varmasti käyvät hakemassa oman osansa. Meillä kun ei ainakaan vielä ole näkynyt lehtokotiloita, niin ei tarvitse ihan neuroottisena joka etananmunan kohdalla olla.
Jotta hommasta ei jäisi liian auvoinen kuva, löysin yhdestä kohdasta myös aika paljon vuohenkellon juuria. Niitä en vie puutarhakompostiin, vaan kuivatan ensin ja heitän sitten pikakompostoriin.
Vuohenkello on yksi kitkijän painajaisista. Seuraava kuva selittää aika hyvin, miksi vuohenkellon taimia puskee koko ajan lisää, vaikka luulit jo kitkeneesi kaikki. Vuohenkellolla on porkkanamaiset varastojuuret, jotka se mokoma tekee syvälle maan alle. Juuripötkylän päästä lähtee sitten herkästi katkeilevia juuria joka suuntaan. Osa niistä lähtee kasvamaan alaspäin uusiksi varastojuuriksi, osa nousee maanpintaa kohti ilkkumaan puutarhurille. Jos siis haluat päästä vuohenkellosta eroon, sinun on kaivettava niin syvältä, että saat koko juurakon varastopötkylöineen pois. Jos nyt innostuit tutkimaan omaa vuohenkellon valtaamaa kukkapenkkiäsi, voit käyttää paksut juurakot vaikka äitienpäivän aterian lisukkeena. En ole itse maistanut, mutta sanovat niiden maistuvan kypsennettynä palsternakalta.
Kun luulet nyppäisseesi vihreän osan mukana koko juuren, onkin todennäköisesti käynyt niin, että ohut juuri on katkennut varastopötkylän päästä ja pian uudet vuohenkellon lehdet pilkistelevät kukkapenkistä. Kummassakin juurakossa on pieni lehtitupsu aivan ylhäällä hennon juuren jatkona.
Se kasvimaaprojektista. Laitetaan välikevennykseksi pari kuvaa akrobaattioravan uudesta tyylistä. Talipalloteline oli liikkunut sen verran kauemmas seipäästä, että edellisen postauksen ruskeaturkkinen kurre ei enää ylettänytkään kurotella herkkuihin seipäästä käsin. Neuvokas otus keksi, että pääseehän sitä yläkauttakin, kun vain kurottelee kannen ohi. Tuotekehittelyyn laitetaan ensi talveksi pidempi vaakakepakko ja leveämpi kansi. Telinettä ei voi laskea kovin paljoa alemmas, sillä muuten kurret yltävät hyppäämään hangen päältä talipalloille.

Lepakkotyyli. Kuusen oksilla ja maassa näkyy vielä toissayönä satanutta lunta.

Ihan kaikki yritykset eivät onnistuneet...

Luumutarhan kukkaympyrät erottuvat juuri ja juuri. Etualalla 'Pickwick'-krookusta, joita on sittenkin noussut kukkimaan useampia. Takana kevätkurjenmiekkaa, 'Barr's Purple' -krookuksia ja kevättähtiä.
'Barr's Purple' -krookukset ovat hassun pieniä. Vieressä ihan normaalikokoinen kirjokevättähti.

Ensimmäiset valkeat isokevättähdet ovat auki.

Luumutarhasta löytyi myös todellinen yllätys. Istutin tähän 'Harmonya' ja sitähän nämä eivät varmasti ole.

Huikea väri! Ihmeellistä kyllä, kamera onnistui vangitsemaan sen aika hyvin. Nyt asiantuntijat kertokaapas, mikähän mahtaa olla lajike. 'George'?

Näitä en vain väsy ihastelemaan.
Etualalla 'Frozen Planet', taaempana 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä vaaleanpunaisia kevättähtiä.

Kukkaisaa äitienpäivää!

20 kommenttia:

  1. Siellä on ihan mahtava tekemisen meininki. Sellaista se on reipasta menoa, kun inspiraatio iskee :) Täällä ollaan lötköilty sisällä lämpimässä ja odotettu lumen sulamista. Hyvin lähtikin jo sulamaan, kun lämpöasteita tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännä, miten joskus homma vain lähtee kulkemaan. Kohta olisi aikomuksena lähteä kokeilemaan, josko saisi samanlaisen flown aikaiseksi vai kiskooko lapio johonkin toiseen kohtaan. Eiköhän sielläkin ala tositoimet pian, jos luvatut lämpimät ilmat tulevat.

      Poista
  2. Voi että tuota oravaa! Ihana tapaus. Olisin taipuvainen järjestämään sille ruokintapaikan sopivalla akrobatiahaasteella varustettuna ihan vain siitä ilosta, että saisi nähdä sen tyylinäytteitä. Tuo pörröinen masu ♥
    Onpa muuten aivan ihana tuo kivipolku!
    Oi iik, miten kaunis purppurainen iiris! En uskalla mennä arvaamaan - purppuraisia on aika paljon ja sekä lumi- että kevätkurjenmiekoissa ja risteyminäkin. George, Pauline, vanha J. S Dijt, Purple Hill, Purple Gem... näistä Paulinella on tosi tummat kehälehtien kärjet, sinun kukallasi ne näyttävät hyvin tummilta myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oravan taiturointia on ollut hauska seurata nyt kun se oppi käymään talipalloilla.
      Arvaa vain, minkä riemunhetken nuo kurjenmiekat saivat minulle aikaiseksi. En osannut yhtään odottaa, että 'Harmonyn' tilalla olisikin jotain aivan muuta. Tuollaisia en nähnyt syksyllä edes täällä päin myynnissä! Nuo näkyvät myös kivasti olohuoneen ikkunasta ja kun loput nuput aukeavat, kukat loistavat ihan kunnolla. Pitää alkaa tutkia tarkemmin noita lajikkeita, jos vaikka löytyisi joku hyvä tuntomerkki. Kaunishan tuo on ilman nimeäkin.

      Poista
  3. Noinhan se menee: kuopaisen tuosta pikkuisen ja kohta onkin metritolkulla maata myllätty. Hyvä sinä, paljon sait aikaan. Vuohenkellolla on melkoiset juuret. Kaivurihan niiden poistamiseen tarvittaisiin.
    Sailalta jo saitkin hyvän vastauksen kevätkurjenmiekkojen tunnistamiseen. Minulla on sekä Georgea että Purple Hilliä, mutta enpä älynnyt vertailla niitä. Ehkä jossain välissä kaivan kuvat esiin.
    Kivipolkusi on kyllä niin hieno. Ihailen sitä kerta toisensa jälkeen.
    Leppoisaa äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hommaa nopeutti huomattavasti se, että kaikki juuret olivat jääneet vain viiden sentin pintakerroksiin. No, vuohenkellon juuria lukuunottamatta, mutta nekään eivät olleet päässeet kovin syvälle, sillä kellarin routaeristeiden muovit olivat pysäyttäneet ne. Maa oli hiekansekaista, suht köyhänoloista multaa, joten rikkaruohotkin olivat jääneet kitukasvuisiksi ja lähtivät helposti.
      Tule kertomaan, jos jompikumpi kevätkurjenmiekoistasi muistuttaa selvästi enemmän noita minun ylläreitäni. Ehkä pitää syksyllä alkaa metsästää purppuraisia kevätkurjenmiekkoja ja istuttaa niitä tuohon rinnalle, niin voi vertailla kaikkia vierekkäin.
      Kiitos! Hyvää äitienpäivää!

      Poista
  4. Siellä ovat hommat edenneet. En tiennyt, että vuohenkellon juuria voi syödä. Onneksi sentään vuohenkello ei ole tällä tontilla, kun muita mahdottomia kitkettäviä riittää.
    Kaunista kukintaa on jo. Runsastuu vain ennestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuohenkello on tosiaan muista kellokukista poiketen myös hyötykasvi. Myös sen nuoria lehtiä on syöty salaattina. Harmillisen sitkeä hävitettävä se kyllä on, mutta kun tietää tuon kasvutavan, osaa olla varovainen sitä kitkiessään. Ohuistakin juurista lähtee kasvamaan uusi kasvi, mutta ne on paljon helpompi nitistää kuin tuo varastopötkylä, jossa riittää vuosikausiksi energiaa kasvattaa uudet lehdet nypittyjen tilalle.

      Poista
  5. Ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää.

    VastaaPoista
  6. Onpas kekseliään ketteriä oravia.:)
    Paljon tullutkin jo kauniita kevätkukkia.
    Mukavaa äitienpäivää!

    VastaaPoista
  7. Voi, kun sinulla on kauniisti kivetty kivipolku. Sopii hyvin tähän kohtaan puutarhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin pidän siitä ja myös toisesta samanlaisesta, joka kulkee kuvan oikealla puolella.

      Poista
  8. Vuohenkello on sitkeää mutta jos "porkkanan" saa pois niin kasvu hidastuu huomattavasti. Kevätkukat ovat ihania, onneksi saan ihailla kurjenmiekkoja näin muiden kuvissa kun omassa puutarhassa eivät mitenkään kukoistaneet tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varastojuuri on vuohenkellon ärsyttävin osa. Harmi, kun kevätkurjenmiekat eivät ole kukoistaneet teillä. Ehkä ensi vuonna sitten.

      Poista
  9. Olet pistänyt taas hösseliksi. Etenemistä tapahtuu selvästi ja varmuudella. Ihania keväisiä kuvia kukkineen ja kivipolkuineen. Olen itse niin suivaantunut vuohenkelloihin, ettei edes herkuttelu innosta ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopiva inspiraatio kun sattui kohdalle, niin silloin homma lähtee sujumaan. Eikö maistuisi vuohenkellopyree? :D Enpä ole kyllä itsekään niitä maistellut, vaikka niin niistä pääsisi ainakin varmuudella eroon.

      Poista
  10. Tehokas kaivinkone teillä :) Ja taas kuvis tua ihana kivipoloku, aah! Niin hiano, viälä rikkaruahoton ja siisti. Mulla 'Pauline' on huamattavasti sironmpi ja matalampi ku 'Harmony' ja 'Purple Hill' huamattavasti suurempi ja rotevampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ruostunut talven aikana :) Rikat eivät ole vielä heränneet, mutta kyllä niitä varmasti pian alkaa taas löytyä kivipoluiltakin. Ehkä tuo uusin säilyy ainakin alkukesän suht siistinä. Tuo uusi kevätkurjenmiekka on suunnilleen 'Harmonyn' kokoluokkaa, mutta pikkuisen sirompi. Selvästi rotevampi kuitenkin kuin 'Frozen Planet'.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!