Kone käynnissä

Nyt on hyvällä tavalla voimat loppu. Tänään oli ensimmäinen kunnolla lämmin päivä pitkän kylmän jakson jälkeen ja puutarha houkutteli kovasti puoleensa. Ei sentään hellelukemia ollut, mutta kyllähän se kymmenenkin astetta lämpimältä pakkasen ja pohjoispuhurien jälkeen tuntuu. Puuhastelin ensin kaikkea muuta, kuten nostelin eteisestä ja varastosta kasvit pihalle. Leppeä pilvipouta satunnaisten auringonpilkahdusten kera olikin omiaan ulkoilmaan totutteluun. Ihmettelimme myös lasten kanssa kevätkurjenmiekoissa pörräävää erakkomehiläistä sekä pientä kimalaista, joka näytti siitepölyvasut täynnä etsivän sopivaa pesäpaikkaa.

Pörriäisistä en saanut kunnon kuvia, joten laitetaan kuva kirjokevättähdistä ja puistoatsalean pullistelevista nupuista.

Kuin huomaamatta se inspiraatio sitten iski. Lapio ja kottikärryt olivat sopivasti lähettyvillä ja oikein kutsuivat tarttumaan työhön. Eihän sitä olisi pakko pitkään kaivella, jos into ja voimat loppuisivat kesken. Onhan tässä kevättä vielä jäljellä.

Jos ihan pikkuisen tuosta etureunasta poistaisi nurmikkoa, niin olisi urakka ainakin aloitettu. Jokunen kivikin löytyi lapioidessa.

Nurmikko lähti niin helposti eikä juuria tarvinnut kaivella lapionterän syvyydeltä, että homma vei mukanaan. Neliö toisensa jälkeen nurmi muuttui mullokseksi.

Kasvimaan käytävien muuttaminen epämääräisestä sammal-nurmiheinä-rikkaruohostosta sorapintaiseksi on siis hyvinkin jo aloitettu. Taaempaan päätyyn jäi parin neliön alue ja aidan ja laatikoiden väliin muutaman metrin pituinen suikale. Suurin osa on jo kaivettu. Multaa pitää vielä kärrätä pois, jotta saa käytäville tarpeeksi paksun sorakerroksen. Oli hauska huomata, kuinka paljon matoja mullasta löytyi. Nostelinkin niitä sitä mukaa kulloinkin kohdalla olevaan kasvilavaan. Joitakin ryppäitä etananmunia löytyi myös laatikoiden ja nurmen rajapinnasta. Varmuuden vuoksi liiskasin isoimmat keskittymät, vaikka tuskinpa ne kovin kauaa maanpinnalle joutuessaan edes selviäisivät elävinä. Linnutkin varmasti käyvät hakemassa oman osansa. Meillä kun ei ainakaan vielä ole näkynyt lehtokotiloita, niin ei tarvitse ihan neuroottisena joka etananmunan kohdalla olla.

Jotta hommasta ei jäisi liian auvoinen kuva, löysin yhdestä kohdasta myös aika paljon vuohenkellon juuria. Niitä en vie puutarhakompostiin, vaan kuivatan ensin ja heitän sitten pikakompostoriin.

Vuohenkello on yksi kitkijän painajaisista. Seuraava kuva selittää aika hyvin, miksi vuohenkellon taimia puskee koko ajan lisää, vaikka luulit jo kitkeneesi kaikki. Vuohenkellolla on porkkanamaiset varastojuuret, jotka se mokoma tekee syvälle maan alle. Juuripötkylän päästä lähtee sitten herkästi katkeilevia juuria joka suuntaan. Osa niistä lähtee kasvamaan alaspäin uusiksi varastojuuriksi, osa nousee maanpintaa kohti ilkkumaan puutarhurille. Jos siis haluat päästä vuohenkellosta eroon, sinun on kaivettava niin syvältä, että saat koko juurakon varastopötkylöineen pois. Jos nyt innostuit tutkimaan omaa vuohenkellon valtaamaa kukkapenkkiäsi, voit käyttää paksut juurakot vaikka äitienpäivän aterian lisukkeena. En ole itse maistanut, mutta sanovat niiden maistuvan kypsennettynä palsternakalta.

Kun luulet nyppäisseesi vihreän osan mukana koko juuren, onkin todennäköisesti käynyt niin, että ohut juuri on katkennut varastopötkylän päästä ja pian uudet vuohenkellon lehdet pilkistelevät kukkapenkistä. Kummassakin juurakossa on pieni lehtitupsu aivan ylhäällä hennon juuren jatkona.

Se kasvimaaprojektista. Laitetaan välikevennykseksi pari kuvaa akrobaattioravan uudesta tyylistä. Talipalloteline oli liikkunut sen verran kauemmas seipäästä, että edellisen postauksen ruskeaturkkinen kurre ei enää ylettänytkään kurotella herkkuihin seipäästä käsin. Neuvokas otus keksi, että pääseehän sitä yläkauttakin, kun vain kurottelee kannen ohi. Tuotekehittelyyn laitetaan ensi talveksi pidempi vaakakepakko ja leveämpi kansi. Telinettä ei voi laskea kovin paljoa alemmas, sillä muuten kurret yltävät hyppäämään hangen päältä talipalloille.

Lepakkotyyli. Kuusen oksilla ja maassa näkyy vielä toissayönä satanutta lunta.

Ihan kaikki yritykset eivät onnistuneet...

Luumutarhan kukkaympyrät erottuvat juuri ja juuri. Etualalla 'Pickwick'-krookusta, joita on sittenkin noussut kukkimaan useampia. Takana kevätkurjenmiekkaa, 'Barr's Purple' -krookuksia ja kevättähtiä.

'Barr's Purple' -krookukset ovat hassun pieniä. Vieressä ihan normaalikokoinen kirjokevättähti.

Ensimmäiset valkeat isokevättähdet ovat auki.

Luumutarhasta löytyi myös todellinen yllätys. Istutin tähän 'Harmonya' ja sitähän nämä eivät varmasti ole.

Huikea väri! Ihmeellistä kyllä, kamera onnistui vangitsemaan sen aika hyvin. Nyt asiantuntijat kertokaapas, mikähän mahtaa olla lajike. 'George'?

Näitä en vain väsy ihastelemaan.

Etualalla 'Frozen Planet', taaempana 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä vaaleanpunaisia kevättähtiä.

Kukkaisaa äitienpäivää!