Poks!

Johan niitä nuppuja alkoi poksahdella täälläkin auki kun riittävän pitkään odotteli. Tosin moni ensimmäisistä kukkijoista löytyi aivan muualta kuin mistä luulin niiden löytyvän.

Lehtoimikän siementaimi.

Imikät ovat yleensä aikaisia kukkijoita, mikä on hyvä, sillä ne ovat myös hyviä mesikasveja ensimmäisille pörriäisille ja vielä kertovatkin kukan värillä, missä on mettä tarjolla ja mitkä kukat ovat jo menossa vanhaksi. Kukat avautuvat vaaleanpunaisina ja muuttuvat kukan vanhetessa sinisiksi. Muutamalla muullakin luonnonkukalla on samanlainen ominaisuus. Koska imikän kukissa käy aina melkoinen kuhina, on selvää, että siementuotantokin on vähintäänkin kiitettävän runsasta. Aloituskuvan lehtoimikkä löytyi keskeltä varjokujan portin alla olevaa kiveystä. Aion kitkeä koko kasvin heti pois kunhan kukkapenkissä olevat isommat imikät alkavat kukkia. Pieniä lajitovereitakin näyttää pilkistelevän vähän sieltä sun täältä mutta saavat minun puolestani olla kukinnan loppuun saakka. Ihan joka paikkaa en kuitenkaan anna niiden vallata mutta suon pörriäisille kaikki mesibaarit, mitkä eivät ihan kulkuväylillä ole.

Bellis

Kaunokaisetkin ovat aikaisia kukkijoita. Kuvan aurinkoinen väriläiskä suorastaan hyppäsi esiin kaiken viimevuotisen ryönän keskeltä. Sitä ei voinut olla huomaamatta, vaikka olin kulkemassa monen metrin päästä ohi töistä tullessani. Jätin saman tien työlaukun rappuselle ja kävin ottamassa kuvan siltä varalta, että joku pitkäkorva tai siimahäntä keksii käydä seuraavan yön aikana mutustamassa koko kukan kitusiinsa. Eivät ne kyllä ensimmäisenä ole bellisten kukkia napostelleet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin eikä luonnossa ole vielä kovin paljoa tuoretta evästä.

Vaaleajouluruusu on saanut jo useamman kukan täysin auki.

Tähtisahrami 'Ruby Giant' on ihanan aikainen kukkija ja onneksi tulin istuttaneeksi niitä myös hyvin lämpimään paikkaan. Ihan eniten käytetyimmän kulkureitin äärellä ne eivät kyllä ole mutta aurinkoisena päivänä voi aina tehdä asiaa yhden (tai useamman) kukkamättään luokse. Ensimmäinen 'Ruby Giant' aukesi jo 17.4. ja oli täten yhdessä posliinihyasintin kanssa ensimmäinen kukkiva sipulikukka. Takapihalla luumupuun juuressa pieni mätäs tähtisahrami 'Barr's Purplea' on myös aloittanut kukintansa, vaikka en olekaan ehtinyt nähdä niitä kertaakaan avonaisena. Aurinko ei vielä ehdi paistaa niiden kohdalle ennen kuin lähden töihin ja illalla ne jäävät talon varjon taakse. Kukat ovat kuitenkin selvästi olleet jo useampana päivänä auki.

"Rubiinijättiläiset" kukkivat jo useamman kukan voimin.

Lisää purppuraista sävyä löytyy esikoista.

Kovin ovat vielä pieniä ja harvakseltaan ympäri tonttia nämä minun kevätkukkijani mutta pääasiahan on, että edes sieltä sun täältä löytyy edes joku kukkanen. Ainakin kaksi eri kimalaiskuningatarta on jo bongattu etsiskelemässä pesäpaikkaa ja yksi raitamaamehiläisnaaras oli kerännyt siitepölyvasunsa niin täyteen, ettei meinannut päästä edes lentoon. Kuivuneen korren kärkeen kiivettyään se sai viimein riittävästi alkuvauhtia, että lento lähti sujumaan. Ainakin sen verran, mitä saimme lapsen kanssa seurattua.

Ensimmäisessä tarhakylmänkukassakin alkaa jo näkyä väriä.

Tarhakylmänkukkien karvaiset nuput kuuluvat monen suosikkeihin, myös minun. Käyn silittelemässä ja hypistelemässä niitä joka ikinen kevät ja melkein joka päivä. En vain voi vastustaa kiusausta. Lampaankorva, eli nukkapähkämö kuuluu samaan koskettamaan houkuttelevien kasvien sarjaan. Onneksi kukat eivät näy lähemmästä tuttavallisuudesta suuttuvan. Jos jotakin kasvia voi suositella kenen tahansa puutarhaan, niin tarhakylmänkukka olisi varmasti sillä listalla. Se kukkii aikaisin ja pitkään, kukinnan jälkeen ilmestyvät koristeelliset siemenkodat koristavat kasvia pitkälle ja lehdistö pysyy kauniina talven tuloon saakka. Se ei leviä juuristollaan lainkaan eikä siementaimiakaan putkahtele riesaksi asti. Tarhakylmänkukan akilleen kantapää ovat myyrät, jotka pitävät kovasti sen paksusta paalujuuresta. Toisaalta peltomyyrä jyrsi suurimman tarhakylmänkukkani tyvialueen perusteellisesti kahtena peräkkäisenä talvena eikä kasvi siitä pahasti hätkähtänyt. Ehkä ainoastaan vesimyyrä saattaisi saada juuren niin pahasti syötyä, että saisi heittää hyvästit kasville.

Puupioni on jo innoissaan kasvuun lähdössä.

Puupioninkin pulleat silmut sanoivat poks lämpimien päivien innostamana. Se näyttää aivan siltä kuin silmunjäänteiden seasta kurkottelisi monta käsivartta taivasta kohti. Vähän pelkäsin, miten pioni mahtaa suhtautua märkään syksyyn ja vähälumiseen talveen mutta onneksi jo valmiiksi lyhyistä varsista ei paleltunut senttiäkään. Ruskeat jäänteet korkeamman verson latvasilmun alapuolella ovat viimekesäisten lehtien ruodit, joiden ei kuulukaan lähteä kasvamaan. Ei vain ole tullut nyppäistyä pois eivätkä ole omine aikoineenkaan karisseet. Jokohan tänä kesänä pioni kasvaisi matalan saappaan varren korkuiseksi vai vieläkö pysytään lenkkarimitoissa?

Pisimmälle ehtinyt kevättähti 19.4.

Koska kukkii? -haasteen osalta huhtikurjenmiekat ja kevättähdet menivät huti. Veikkasin kummankin aloittavan kukinnan jo 16.4. Ensimmäinen kevättähdistä näytti vasta 19.4. siltä, että nuppu voisi poksahtaa hetkenä minä hyvänsä auki mutta eipä ole avautunut vieläkään. Vieressä kaveritkin ovat saaneet jo kasvateltua nuppunsa samankokoisiksi. Ehkä kevättähti ei uskalla kukkia yksinään, vaan tarvitsee riittävän monta kaveria rinnalleen. Ujoja taitavat olla. Huhtikurjenmiekkojen piippoja alkoi ilmestyä esiin jo 27.3. mutta nuppuja on saanut odotella tuskastuttavan pitkään. Vasta eilen näin ensimmäisen nupun hieman pilkistävän piipon kärjestä ja tänään töistä tullessa kukka olikin auki ja toinenkin jo puoliksi avautunut. Ovat sentään nopeita kunhan alkuun pääsevät. Kukinta meni kuitenkin viidellä päivällä huti veikkauksesta.

Kovasti odotin näiden avautuvan 19.4.

Idänsinililjojen piti aloitella 19.4. Niidenkin nuput olivat jo aivan selvästi valmiita aukeamaan mutta kuin kiusallakin ne alkoivat poksua vasta seuraavana päivänä, 20.4. Meni vain päivällä huti, mihin kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun muistelee viime kevättä, jolloin moni arvaukseni meni huti peräti viikkotolkulla. Seuraavat jännitettävät ovatkin sitten pystykiurunkannukset ja narsissit. Saapa nähdä, mitä ennusteissa näkyvä kylmempi jakso tekee niiden kukinnan ajoitukselle? Vesisade varmasti vauhdittaisi edistymistä sulattamalla routaa, pakkasjakso... no, tiedätte kyllä.

Idänsinililjat aloittivat kukinnan 20.4.

Pitää tähän lopuksi vielä laittaa yksi sipulikasvi, vaikka se ei ulkona kasva eikä ole viime aikoina poksahdellutkaan. Jouluna peräti neljällä runsaskukkaisella kukkavarrella ilahduttanut valkoinen ritarinkukka teki kevään mittaan lehdet mutta kuihdutti ne lopulta pois kymmensenttisinä. Sipulissa oli aika pienet juuret alun alkaenkin mutta kuvittelin sen ruukutettuna kuitenkin jatkavan juurien kasvattamista niin kuin nämä yleensä tuppaavat tekemään. Koska sipulin kyljessä alkoi tuntua pehmeämpi kohta ja sivusipulikin pysäytti ainokaisen lehtensä kasvattelun, päätin kipata sipulin pois ruukustaan ja tutkia, onko sillä jotain hätänä. Mullan vallanneet harsosääsket vaikuttivat osaltaan päätökseen. Pehmeämmästä kohdasta paljastui vain viimeisen kukkavarren jäänteet, jotka olivat viimein surkastuneet ja jättäneet sipulin kerrosten väliin tyhjää tilaa. Muuten sipuli tuntui edelleen napakalta eikä päällimmäisten kuorikerrosten altakaan löytynyt mitään hälyttävää. Juuria sipuli ei kuitenkaan ollut tehnyt yhtään lisää, mikä varmaan selittää lehtien surkastumisen. Nyt vain jäin arpomaan, mitä teen sipulille: pitäisikö se ruukuttaa uudelleen vai jättää lepäilemään ja odottamaan kasvuhalujen heräämistä? "Istutin" toistaiseksi sipulin pieneen rasiaan ruukkusoraan, jonka kostutin kevyesti suihkepullolla. Siinä ei pitäisi harsosääskien vaivata ja juurten kasvuakin on minun helpompi seurata.

Ritarinkukka ei halunnutkaan lähteä kasvuun.

Osaisiko vaikka ritarinkukkien sielunelämää perusteellisesti tutkaillut Liisa antaa valistuneita jatkotoimenpideohjeita tai onko muilla hyviä ideoita, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sipulilla on kuitenkin kokoa suht mukavasti, vaikka ymmärrettävästi neljä komeaa kukkavartta sitä hoikensikin. Sivusipulilla ei nähdäkseni ole vielä omia juuria, vaan kaikki juuret lähtevät suoraan emosipulin tyvilevystä.

Päätetään kuitenkin juttu ulos kun sieltä aloitettiinkin. Huhtikurjenmiekka 'Harmony' kukassa 21.4.

Toivotaan, ettei tässä kovin ankaraa takatalvea saada kohdalle, kun on päästy näin hyvin kevään makuun. Roudan sulattava vesisade olisi ihan toivottavaa säänmuutos ja vielä mielellään arkipäivänä eikä viikonloppuna. Viikonlopulle haluaisin tilata aurinkoista ja lisää kevätkukkien poksahtelua.