Pääsiäispyhien nuppujahtia

Enpä muista, että olisin kovin montaa kertaa etsinyt pääsiäisenä nuppuja puutarhasta. Tänä vuonna pääsin kokeilemaan sellaistakin puuhaa. Oli hauskaa, vaikka sää oli vähän koleansorttinen, pilvinen ja kosteakin.

Vaaleajouluruusun pari-kolmevuotias siementaimi.

Jouluruusut ovat kiitettävän tomerina kasvuun lähdössä ja jopa moni viime kesänä siirretyistä taimista aikoo kukkiakin. Vanhin vaaleajouluruusuistani, se kellertävän värinen, ei esitellyt vielä nuppujaan mutta puhtaan valkoiset ovat ihan viittä vaille aukomassa ensimmäisiä kukkiaan. Ne ovatkin joka vuosi olleet sitä kellertävää aikaisempia. Onneksi en ottanut jouluruusuja mukaan Koska kukkii? -haasteeseen, sillä pieleen olisi varmasti mennyt niiden kukinta-ajankohdan veikkaaminen.

Vanhempi vaaleajouluruusu on pienen askelen pidemmällä kukan avaamisessa.

Kerrannaiskukkainen 'Hello Amber' on ilokseni taas yhtä aikainen kuin vaaleajouluruusutkin.

'Hello Amber' näytti kovin surkealta ennen kuin kaavin kaikki mustaksi muhjuksi mädäntyneet vanhat lehdet pois sen päältä. Mössön alta löytyi lopulta paljon virkeän näköisiä nuppuja ja hieman vihreitä lehtiäkin. Pieni työtapaturmakin sattui, sillä yhden vanhan lehden mukana lähti pieni pala versoa juurineen. Kävin istuttamassa sen saman tien ruukkuun, jonka laitoin kellarista tuotujen sipulikukkien kanssa samaan astiaan. Kuvauksen jälkeen nostin kaikki kolme ulkovaraston ikkunalle. Toivottavasti jouluruusu juurtuu hyvin ja voin istuttaa sen kesällä takaisin puutarhaan. Kellaristakin on muuten nyt nostettu kaikki kasvit ulkovaraston puolelle. Huimat kolme ruukkua siis kahden sipulikukkaruukun lisäksi.

Suvikellot ja unkarinsinililjat saivat kaverikseen pienen 'Hello Amber' -jouluruusun alun.

Pääsiäisviikonlopun vaihteleva sää on ainakin hetkittäin suosinut myös puutarhurointia. Olen silpunnut osan perennojen kuivista varsista kukkapenkkeihin. Pensaista kaikki hortensiat on nyt leikattu; syyshortensioita enemmän, muita vähemmän. Heisiangervoita siistin vähän, hanhikit saavat odottaa vielä toistaiseksi. Tänään isäntä kaatoi liiterin takaa vaahteran, joka kurotteli jo turhan paljon liiterin katon päälle. Olimme suunnitelleet tilaavamme rungosta sahattuihin pölkkyihin osterivinokkaan ymppitappeja mutta sahauksen jälkeen paljastuikin, että kaikki kolme runkoa olikin jo vallannut joku toinen lahottajasieni. Se siitä sieniviljelyideasta. Tulipahan pikkuisen polttopuuta ja materiaalia kukkapenkin reunuksiin. Kannosta keksin ehkä jotain kivaa. Risut haketetaan sitten kunhan tulee raahattua haketin ulos varastosta.

Pitkäperjantaina näytti jo siltä, että kylmäkäsiteltäviltä kylvöksiltä alkaa pian kylmä loppua.

Muuten kylmäkäsittelyssä olleilla perennakylvöksillä ei olisi enää mitään tarvetta saada kylmähoitoa mutta vein vasta viikko sitten eteisestä muutaman perennaruukun takaisin muiden sekaan saamaan uusintakäsittelyä. Voi olla, että edes styroksilaatikko ei suojaa tontin viimeistä "lumikinosta" sulamiselta niin pitkään, että kylvökset saisivat riittävän pitkän ajan kylmää. Naapurin pihalla näyttäisi vielä olevan pieni kinos. Saattaisivat nauraa minulle aika pitkään, jos kävisin pyytämässä heiltä sen itselleni. Paras ehkä hiippailla yön pimeydessä hakemaan lapiollinen tai pari...

Tänä aamuna maa oli taas hetken aikaa valkoinen.

Maanantaiaamun lumisateesta ei ollut kylmäkäsittelyavuksi, ihan vetistä loskaa se oli jo heti aamusta ja suli kokonaan pois ennen puoltapäivää. Sen verran se oli perennanvarsia kostuttanut, että niiden silputtaminen ei enää onnistunutkaan sujuvasti käsin taittelemalla. Saksia en lähtenyt hakemaan, vaan käytin ajan kompostorin tyhjentämiseen ja puutarhakompostien tutkimiseen. Jäässä olivat kumpikin puutarhakompostori, tosin valmiimmalta puolelta saisi jo kaavittua pinnasta multaa kukkapenkkeihin. Sitä varten vain pitäisi kerätä ensin jänisverkko pois alppikärhöiltä, jotta pääsisi kottikärryllä kompostorin luokse. Toinen reitti kulkee suon yli ja siellähän on nyt esteenä perennojen kylmäkäsittelypiste. Eipä sillä mullan siirtelyllä vielä kiire ole, sillä maakin on edelleen roudassa.

Vaaleankeltainen esikko on saanut jo melkein ensimmäisen kukkansa auki.

Yllättävää kyllä, yhdessäkään huhtikurjenmiekassa ei näy vielä nuppuja. Krookukset eivät ole edes nousseet kunnolla. Toivottavasti niissä ei ole kato käynyt. Kurjenmiekkoja sentään nousee runsain määrin kaikkialta mihin muistan niitä istuttaneeni. Ehkä nuput odottelevat aurinkoisempia säitä. Kiirehän niillä ei edes ole, sillä veikkasin kukinnan alkavan vasta 16.4.

Sinivuokkokin kukkii aivan pian.

Enpä pane pahakseni sitä, että sain näin aikaisin keväällä etsiä puutarhasta nuppuja. Ja kohta se vaihtuu kukkien bongaamiseksi. Ehkä heti seuraavana aurinkoisena päivänä.