Voittaja selvillä!

Huimaa etananvauhtia edenneen kevätkukkakisan voittaja on nyt selvillä. Toiseksi kiri todellinen yllättäjä, jolla olikin sitten oikeasti vauhtia. Puutarhaa kierrellessäni huvituin suuresti, kun silmiini osui myös kannatusjoukko. Sitä en tiedä, esiintyikö hän cheerleaderina vai heiluttiko kenties lippua voittajan kunniaksi.

Raparperin kevätasu vetää katseet puoleensa. Sopiihan kevätkukkakisan maaliviivalla vähän juhliakin, vaikka teknisesti ottaen ei kisan osallistujakaartiin kuuluisikaan.

Ja tässä hän on: nyt jouluruusun kukka on tarpeeksi auki kisan voittoon.

Kaksi päivää sitten kaikki tunnustelemani kevätkurjenmiekan piipot tuntuivat aivan tyhjiltä. Voinette kuvitella hämmästykseni, kun jo eilen ensimmäinen kukista oli melkein auki. Tänään nuppuja pilkotti kolmesta piiposta ja lisäksi eilen aloittanut kukka oli aamun aikana auennut aivan levälleen. Ylpeänä ojennan hänelle hopeamitalin ja kunniamaininnan erittäin vauhdikkaasta loppukiristä.

Huomenna näitä söpöliinejä on varmasti jo useampi availemassa kukkiaan. Tarkkaan jos katsotte, niin vasemmasta alanurkasta lehden läpi puskee pieni piippo.Kurkkiikohan sieltä jo ensimmäinenn espanjansinililja?

Pronssimitali on vielä jakamatta. Aurinkopenkin pinkkien kevättähtien vauhti hyytyi kylmässä, mutta varjokujalla posliinihyasintti on taas pistänyt vauhtia nuppuun. Onko hänellä kenties intervalliharjoitus menossa?

Tuleeko tässä kolmannen sijan voittaja vai ehtivätköhän kevättähdet sittenkin kiriä ohi?

Takapihan 'Jeanne d'Arc' -krookukset taisivat tipahtaa pronssitaistosta. Siitä olen iloinen, että sama penkki on nyt puskenut vauhdikkaasti vihreää ja piippoja löytyy suht tasaisin välein, vaikka penkki on myllätty syksyllä uuteen uskoon.

Kärkikahinat olisivat olleet paljon jännittävämmät, jos rusakonkutale ei olisi käynyt sabotoimassa kisaa syömällä juuri avautumassa olleet krookukset. Eilisen tarkka laskutoimitus kertoi, että kukkivan kokoisia krookuksen piippoja lähti reilu 20kpl ja sen lisäksi pieniä sivusipulien piippoja niin, että yhteislukema oli tasan 30. Kiitokseksi jäi yksi papana. Nyt ei mennyt minusta tasan tämä yhtälö! Yksi rypäs krookuksia oli jäänyt mokomalta hyppivältä suursyömäriltä huomaamatta, joten peittelin sen kuusenoksalla. Lisäksi tuhlasin puolikkaan purkin valkosipulijauhetta, jolla maustoin kaikki maasta pilkistelevät krookukset, tulppaanit, kevättähdet ja kevätkurjenmiekat. Voitte uskoa, miltä ulkona nyt tuoksahtaa!

Näitä nyt oli turha enää maustaa valkosipulilla, mutta ripsautinpahan terveiset rusakolle, jos se yrittää vielä tulla tarkistamaan, jäikö herkkuja jäljelle.

Samaisen penkin tästä päädystä rusakko kävi jo heti lumien sulaessa syömässä harjaneilikoita (nuo vihertävät oikeassa reunassa).

Jos pation vierestä ei löytynyt tarpeeksi kiviä, niin metsänreunapenkistä niitä löytyy. Ylläolevassa kuvassa kaikki kaivetun kohdan ympärillä olevat kivet on kerätty noin pieneltä alalta. Lähinnä kuusenoksaa maantasalla oleva kivi ei irtoa ilman kaivuria. Sen edessä oleva kivi sekä vasemmassa reunassa olevista kivistä isompi ovat lähdössä toiselle puolelle pihaa ja loput jäävät takapihalle uusien kivipolkujen materiaaliksi. Luulen myös, että perkaan tätä penkkiä auki isommalta alalta, jotta saan tarpeeksi kiviä takareunan pengerryksen jatkamiseen. Ja toki jokaiselle löytyvälle murikalle, jopa niille pienille on käyttöä, sillä uudelle pationvieruspenkille tarvitaan samanlainen reunus kuin pation vieressä oleville vanhoillekin penkeille.

Tästä kuvasta näkyy patiolla olevien kukkapenkkien reunuksen lisäksi vastaus kysymykseen, mistä tietää rastaiden saapuneen. Lehdet patiolla eivät siis ole lasten tekosia. Risu keskellä kuvaa suojaa nietospensasta rusakoilta.

Edellisen kuvan kolmiopenkissä kasvaa myös varjorikkoa, jonka punaiset lehtiruusukkeet ovat jo itsessään kuin kukkia.

Vappua taidetaan viettää koleassa säässä, mutta sehän ei estä puutarhapuuhia. Toppatakki ja -housut on vielä pesemättä, joten aion kaivaa niin paljon kuin sielu (ja kroppa) sietää. Tänäänkin niskaan tuli välillä lunta ja välillä pieniä rakeita, mutta sehän on juuri sopiva keli kangeta kivenlohkareita maasta, eikö? Kunnon vappuhulinat kivihullun puutarhurin tapaan!