Lilliputteja

Pari kylmää, märkää ja tuulista päivää pitivät kaikki täysjärkiset ihmiset turvallisesti sisätiloissa. Kaiken sen turhautuneen ikkunastatuijottelun lisäksi tuijottelin taimieni kasvamista ja kylvösten itämistä. Yhtä kylvöruukkua olen tuijotellut varmasti jo kymmeniä tunteja kevään mittaan. Se on juuri se "kaikk' toivo on jo mennyt" -viinirypälerasia, johon ripottelin ensimmäiset keijunmekon ja koruköynnöksen siemenet 1.2. ja seuraavat 15.2. Keijunmekkoja alkoi ilmestyä maaliskuun puolivälin jälkeen ja niitä ilmestyy edelleen lisää, mutta ensimmäisen koruköynnöksen löysin vasta pari päivää sitten. Muistuttakaa ensi joulun alla, että pitäisi alkaa kaivella kylvömultaa ja koruköynnöksen siemeniä esille, jotta ehtivät kasvin kokoisiksi jo ennen kesää.

Siinä se on: tämän kevään ensimmäinen koruköynnöksen taimi. Mittakaavana (ja kameran tarkennusapuna)  tavallinen nuppineula.

Kylvöpurkin toisella reunalla uusimpia keijunmekkoja, sama nuppineula tässäkin kuvassa. Eivät ole isoja nämäkään.

Onneksi maaliskuun puolivälissä itäneet keijunmekot ovat kasvaneet jo näin "jättimäisiksi". Kamerakin ymmärtää jo paremmin, että missä se on se kuvauskohde.

Ehkä noista minitaimista kasvaa vielä sen kokoisia, että tulevan kesän köynnössuunnitelmani eivät mene ihan kokonaan uusiksi. Pitää muistaa lannoittaa näitä vähän paremmin kuin yleensä muistan kasvejani ravita, jos se vaikka vauhdittaisi kasvussa.

Anopilta viime keväänä saamani pasuunakukan taimi vietti talvensa kellarissa ja on ollut sisällä jo pitkän aikaa heräilemässä. Se oli kellarissa tehnyt lupaavat silmut, jotka eivät kuitenkaan lähteneet kasvuun. Sen sijaan melkein kaikki niistä on kuivunut ja karissut pois. Nyt huomasinkin rungon alaosassa pari uutta silmua. Peli ei taidakaan olla vielä menetetty, vaan kepakko vaihtoi suunnitelmiaan ja pitää tarhuria edelleen jännityksessä.

Lupaavamman näköinen silmu kuin ne pois kuivuneet kaverit. Pasuunakukan runko on läheltä tarkasteltuna hauskan nystyräinen.

Viime vuonna 'Patio Red' -paprikan siemenet eivät suostuneet oikein itämään ja sitten viimein kun yksi siemen iti, taimi jurotti kääpiökokoisena ikuisuuden. Tänä vuonna siemeniä iti melkein kymmenen, tosin hyvin eriaikaisesti. Ensimmäiset neljä tainta ovat alkaneet nuppuilla, kaksi seuraavaa ovat parin sentin kokoisia ja loput viskasin surutta menemään. Punertava sävy seuraavissa kuvissa johtuu taimihuoneen kasvivalosta, joka oli pimeinä päivinä melkein koko päivän ajan päällä.

Ensimmäiset nuput nyppäisin pois jo muutama päivä sitten, seuraavat ovat tämän kokoisa.

Jättiverbenoista suurin osa on lähtenyt kasvuun, mutta se isoin, joka näytti talvetuksen aikana lupaavimmalta, ei ole näyttänyt yhtään elonmerkkiä. Se on saanut osakseen pyyntöjä, maanitteluja, suostuttelua, jopa lahjontaa ja nyt viimeisimmäksi uhkailun kompostilla, jos ei pian ala näkyä uutta kasvua.

Tätä risua on tuijoteltu melkein yhtä paljon kuin sitä köynnöskylvöstä postauksen alussa.

Eilen tein jättiverbenalle oikein perusteellisen tarkastuksen ja löysin aivan puskan keskeltä jonkun "roskan", joka ei lähtenytkään puhaltamalla pois. Eikä se liikahtanutkaan, vaikka ohuella risunpätkällä sitä varovasti tökkäisin. Oliko kompostori taas taikasana?

Kameran automaattitarkennus ei ymmärtänyt taaskaan, mihin pitäisi tarkentaa, mutta aivan kuvan keskellä tuon tumman kolmiomaisen varjon kärjessä on vihertävä pallero. Vihdoin silmuko? Näin toivon todella!

Leijonankitojen osalta talvehtimismenestys ei ollut tänä vuonna niin hyvä. Yksi lähti reippaasti kasvuun, mutta ainakin kaksi on melko varmasti menetetty. Kaksi muuta on vähän siinä ja siinä, mutta en ole niille uhrannut enää lämpimiä sisätiloja.

Yksi leijona on keskittnyt versojen pituuskasvun sijaan työntämään uutta alkua kiihtyvällä tahdilla joka oksasta. Jopa puutuneimmista versoista työntyy lehtitupsuja. Vasemmassa reunassa yksi menetetyistä tapauksista ja oikeassa reunassa hollanninurjenmiekkoja.

Uutta kasvua puskee myös syyssyrikkä, jossa alle kaksi viikkoa sitten oli yhtä pienet silmut kuin pasuunankukassa nyt.

Eteisessä on myös pieni kevätkukkaniitty. Sipulithan olisi voinut syksyllä istuttaa tiiviimmin ruukkuihin, mutta halusin, että niitä ei tarvitse ulosistutusvaiheessa alkaa repimään erilleen toisistaan.

Ensimmäiset idänsinililjat ja kevättähdet ovat jo rupsahtaneet, mutta vielä ruukuista puskee uusiakin kukkavarsia.

Ensimmäinen riippapelargonin nuppu lupaa kukintaa jo ennen kesää.

Ihmeen paljon näin pienistäkin nupuista, silmuista ja lilliputtiakin pienemmistä taimista saa iloa. Kuinkahan paljon puutarhasta löytyy ilonaiheita tänään? Aurinkoinen ja edes kohtuullisen lämmin päivä näyttäisi olevan tulossa, joten toiveissa olisi löytää edes muutama uusi piippo ja mahdollisesti ensimmäinen kevätkurjenmiekan nuppu. Uppoaisikohan lapiokin jo syvemmälle kuin kolmeen senttiiin? Aurinkoista sunnuntaita!