Lumimyrskyn jälkeen

Luonto teki kunnon aprillipilan heittämällä vasta ilmestyneiden piippojen ja pälvipaikkojen niskaan kymmenen senttiä lunta. Vielä eilen satoi hetkittäin lunta, joten vietin päivän taimieni parissa. Uusi setti taimia oli kasvanut koulimiskokoiseksi, joten taimihuoneessa piti tehdä järjestelyä, jotta kaikki mahtuisivat sinne. Nyt kiitin onneani siitä, että jättiläiskokoinen vauvan hoitotaso ei ole vieläkään mennyt kaupaksi, sillä sen päälle mahtuivat kaikki taimivauvani ja vielä jäi ruhtinaallisesti tilaa seuraavillekin koulittaville.

Pienet taimivauvelit pääsivät valoisimmalle kohdalle, heräilemässä olevat talvetettavat sekä huonekasvit saivat kehnommat paikat hoitotason sivuilta. Oikeassa nurkassa oleva paprikaruukku on omalla pikkuisella sivupöydällä, jota siirtelen huoneess auringonvalon mukaan.

Isoin mustasilmäsusanna on alkanut latvomisen jälkeen haaroittua. Tämänkin juurelle on ilmestynyt ylimääräinen taimi. Mikähän lienee?

Olen yrittänyt saada muutamaa talvehtinutta hopeaputousta juurtumaan taivuttamalla niiden oksia ruukkuihin multaa vasten. Viime vuonna hopeaputoukset juurtuivat naapuriruukkuihin heti kun silmä vältti, joten uskoin niiden tekevän samaa tänäkin vuonna kun vain laitan sopivan purkin multaa versojen ulottuville. Ei ole onnistunut, ei. Ne kyllä kasvavat loistavasti; uusia versoja puskee huimaa tahtia juurelta ja jokaisesta lehtihangasta, ja latvatkin kasvavat pituutta sen minkä ehtivät.

Hopeaputoukset ovat myös keksineet jatkaa syksyllä kesken jäänyttä kukintaansa. Kukkia on jopa latvaversoissa, kuten tässä.

Keräsin viimevuotisista kukista siemeniä. Siemenkodat olivat suunnilleen samannäköisiä kaikissa, mutta siemenet ovat keskenään selvästi eri näköisiä. Kokeilen ensi keväänä, itäisikö näistä joku.

Koska suurin osa hopeaputouksista kuoli talven aikana, tarvitsen paljon täydennystaimia. Aiemmin suoraan multaan laittamani pistokkaat näyttävät onneksi siltä, että ovat ehkä juurtuneet. Latvoin niitä myös kokeeksi vesilasiin. En ole yrittänyt juurruttaa ennen pistokkaita vedessä, joten ajattelin kokeilla vaihteeksi sitäkin tyyliä. Eiköhän tässä jollain konstilla ole hopeaputoukset kesään mennessä saatu juurrutettua.

Ensimmäinen talvetettu jättiverbena on lähtenyt kasvuun.

Ja sisällä ollut verenpisara nuppuilee. Nuppuja on jo ainakin seitsemän.

Tänään aurinkokin on näyttäytynyt useampaan otteeseen pilvien takaa. Ulkona on jo 7 astetta lämmintä, joten lumet painuvat silmissä.

Olemme muutaman kerran nähneet oravan autotallin katolla. Se on sujahtanut katon reunasta kattotiilien alle ja olemme miettineet, onko se jopa pesää tekemässä sinne. Autotallin vintille se ei ole päässyt eikä räystäslautojen raoistakaan näy mitään pesäntapaista. Ainoa vaihtoehto on siis se, että pesä on heti kattotiilien alla. Tänä aamuna kurre taas kipitteli katolla ja ehdin juuri ja juuri kameran kanssa ennen kuin se livahti katon alle. Tosin tällä kertaa kiirettä ei olisi ollutkaan, sillä orava sätkytteli useamman sekunnin ajan kolon suulla. Aloimme jo miettiä, pitääkö käydä hakemassa tikkaat ja vetäistä jumiin jäänyt orava hännästä ulos. Orava on varmaan pulskistunut jo niin paljon, että tunneli on käynyt ahtaaksi. Toivottavasti se etsisi paremman pesäpaikan ennen kuin pelastustoimille on oikeasti tarvetta.

Orava pomppaa pihdasta autotallin katon harjalle ja kipittelee pihanpuoleista lapetta pitkin räystäskouruun. Pikainen vilkaisu ympärille ennen koloon pujahtamista.

Hnnnghh... mahtuu, ei mahdu, mahtuu... Milläs tämän pylly maustetaan että se luopuisi ajatuksesta tehdä kotia autotallin kattotiilien alle?

Ehkä en lopeta tätä postausta kuvaan oravan takalistosta. Jätetään verkkokalvoille lupaus keväästä.

Eteisessä kevättähdet nuppuilevat.

Lunta tuli kuunvaihteessa ilmeisesti jopa Etelä-Suomeen, joillekin paikoille jopa enemmän kuin koko talvena yhteensä. Miltä teillä näyttää nyt? Joko kaikki on taas sulanut pois ja kevät jatkanut etenemistään? Aurinkoista loppuviikkoa!