Kaivauskausi aloitettu!

Puutarhakauden kaivuuprojektien avajaisten kunniaksi aukesi eteisessä ensimmäinen pelakuun kukka. Tässä laatikossa ei vain pitänyt mielestäni olla tuon näköistä pelakuuta...

Kolmen päivän lämmin ajanjakso sai routaisen maan sulamaan edes paikoitellen sen verran, että lapio pääsi vihdoin pois varaston seinältä ja oikeisiin töihin. Yllättäen takapihan varjoisan seinustan vierellä oleva kukkapenkki suli ensimmäisenä kanttauskuntoon. Yritin myös laajentaa takapihalta metsänreunapenkkiä, mutta sieltä maa oli heti pinnan alta umpijäässä, joten yritykseksi jäi.

Kyllähän se penkinreuna kieltämättä vähän siistiytyi. Ennen kanttaamista nurmikon ja viime kesän törkyä täynnä olevan kukkapenkin rajat sulautuivat liukuvasti yhteen.

Nurmikon raja oli sulanut juuri ja juuri sen verran, että nurmiheinät lähtivät pois. Yritin pidentää penkin tätä päätä, mutta eihän se onnistunut. Sain kuitenkin yhden isomman kiven pois ja pari kivennurkkaa jäi sinne vielä odottelemaan maan sulamista.

Pation vierestä maa oli vielä liian jäistä kaivettavaksi, joten suuntasin kottikärryn, mittanauhan ja lapion kanssa autotallin seinustalle kokeilemaan, saisiko uutta kasvimaata jo aloiteltua. Luulisi, että kuukauden sulana ollut suojaisa kaistale olisi jo sulanut. Olihan se, melkein.

Merkitsin kasvulaatikoiden paikat kepeillä ja osittain narullakin. Ajelin kottikärryillä edestakaisin ja kokeilin, mahtuuko niiden kanssa kulkemaan, vaikka seinustalta varaisi puolen metrin levyisen kaistaleen tomaatti- ja paprikaruukuille.

Edellisen kuvan etualalla oleva kuoppa on syntynyt, kun sadevesi tippuu rännistä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus laittaa siihen sadevesitynnyri. Myös kasvimaan aitaaminen on edelleen suunnitelmissa. Rusakoita saa olla ajamassa sen verran tiuhaan tahtiin pois pihalta, että satoa on turha odottaa ilman aitaa. Aidalla ehkäistään myös eräiden pienten kaksijalkaisten salavierailut kasvimaalla. Heille on varattu oma lavakaulus entisen kasvimaan aurinkoisemmasta osasta, saavat puutarhuroida siellä.

Lapio kalahti heti ensimmäisenä liuskekiven palaseen. Yhden kun sai ylös, löytyi vierestä toinen. Edelliset asukkaat olivat ilmeisesti haudanneet autotallin seinustalle ylimääräisiä kiviä. En panisi pahakseni, vaikka niitä löytyisi koko seinustan mitalta.

Ajattelin kaivaa ensimmäisenä nurmikon ja rikkaruohot pois kasvipenkkien kohdalta ja siirtää lavakaulukset paikoilleen. Käytäviä voi sitten kaivella myöhemmin inspiraation iskiessä. Aidan varjo oli hidastanut sen verran paljon roudan sulamista, etten saanut edes ensimmäisen lavakauluksen kohtaa täysin kaivetuksi. Lisäksi piti lähteä syömään ja jatkamaan työpäivää. Mutta olipa mahtavaa, kun kesken työpäivän oli parin tunnin puutarhapaussi! Kasvimaa jäi kyllä vielä pahasti kesken, mutta onpahan tässä aikaa ennen ensimmäisiä suorakylvöjä.

Viime syksynä jäi kesken marjapensasalueen siistiminen. Takareunaan pitäisi myös kaivaa metsämustikkamaa, mutta sen aloittamista saa vielä odotella pitkään. Savimaa sulaa hitaasti, varsinkin jos se on melkein täysvarjossa.

Aloitin maan sulamista odotellessa punomaan sadevesitynnyrin ympärille tulevaa "risumattoa". Materiaalina tuoksuvatukka, sopivaan mittaan aikanaan lyhennettävät pihlajanvesat ja rautalanka. Kesken jäi, mutta sehän taitaa olla meillä jo puutarhan kantavana teemana.

Kevätkukkijoiden rallikisa on myös kesken. Yritän parhaillaan pohtia, voidaanko kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser' ottaa mukaan kisaan, vai lasketaanko tässä kisassa kellaritalvetus dopingiksi?

Avautumassa oleva kukka ei tällä hetkellä kyllä kauneudella ylpeile.

Oikeastaan koko kasvi on kaikkea muuta kuin kaunis nyt, viimevuotiset lehdetkin roikkuvat vielä mukana. Varret ja lehdet ovat kuitenkin alkaneet aavistuksen vihertää ja mikä parasta: laskin kärhöstä jo kahdeksan nuppua!

Jokohan huomenna kisan voittaja tuulettaa maaliviivalla?

Takavasemmalta mukaan kisaan kurvasi viime syksynä istutettu kevättähti 'Rosea', jonka kauniin pinkit piipot seurustelivat edellisessä postauksessa kevätkurjenmiekan piippojen kanssa. Kevätkurjenmiekoissa ei vielä näkynyt nupun nuppua.

Yksi ennakkosuosikeista, eli posliinihyasintti, laittoi tämän päivän aikana turbovaihteen päälle. Riittääkö vauhti vai...

... viekö voiton kuitenkin kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu?

Uusia lukijoitakin on taas ilmestynyt. Olette lämpimästi tervetulleita, toivottavasti viihdytte mullantuoksuisessa blogissani! Aurinkoista loppuviikkoa!