Virtuaalihyppy tulevaisuuteen

Eteisessä kukkivat kevättähdet ja valkoinen scilla, joiden puutarhassa kasvavat serkut aloittavat kukintansa ehkä kuukauden kuluttua. Mutta se ei ole tämän postauksen hypähdys tulevaisuuteen, vaan hyppäämme peräti muutaman vuoden päähän. Mielikuvituksen tukena on valokuvia höystettynä epämääräisillä piirustuksilla. Kuulostaako kummalliselta?

Scilla ja kevättähdet kukkivat eteisessä.

Aloitetaan alusta: aamupäivän puutarhakierroksella palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen takapihan ja parin ylimääräisen kasvin osalta. Päätin jo viime syksynä tehdä pation viereen istutusalueen, johon tulisi äitini pistokkaasta kasvattama syyshortensia 'Vanille Fraise' sekä kellarissa talvehtinut loistokärhö 'Kaiser'. Niiden juurelle ajattelin hennon vaaleanpunertavakukkaista matalaa kurjenpolvea, jonka siemeniä kylvin syksyllä.

Siinä se työmaa odottaa viimeisten lumien sekä roudan sulamista.

Aiemmin suunnitelmissa on ollut kasvittaa luumutarhan ja metsänreunapenkin välissä oleva nurmikaistale, mutta se on jäänyt, kun ei ole ollut tarpeeksi kasveja eikä suunnitelmaa (kasvit tosin puuttuvat edelleen, mutta se on sivuseikka enää tässä vaiheessa kun visio on olemassa). Ongelmana on ollut se, kuinka yhdistän pation viereen tulevan penkin nykyiseen luumutarhaan niin, että lopputulos ei näytä kummalliselta tai ole hankala ruohonleikkurilla ajettava. Ratkaisua ei tullut unessa, vaikka pyörittelin suunnitelmia koko talven mielessäni. En tiedä, mistä ajatus päähäni putkahti, mutta aamulla puutarhassa kierrellessäni pysähdyin pensasmustikoiden välissä odottavien pikkujasmikkeiden ja mysteeritaimen luokse. Jäin tuijottamaan niiden silmuja kun yhtäkkiä keksin, että mysteeritaimi voisi sopia metsänreunapenkin taka-alalle ja siihen pikkujasmike kaveriksi. Tämä se puuttuva osa oli, nyt koko alue näkyi selvänä mielessäni. Seuraavana tulee niitä lupaamiani valokuvia höystettynä oikein ammattimaisilla paint-tuherruksilla. Merkkasin kuviin violetilla viisikulmiolla siellä jo olevan purppuraheisiangervon ja tummanvihreällä alppiruusun. Limenvihreät viisikulmiot ovat alueelle istutettavia kasveja.

Patiolta lähtee kivipolku suoraan luumupuiden väliin (harmaat sekä oranssit viivat). Etualan vihreä viisikulmio on 'Vanille Fraise' ja sen viereen tulee kasvimaan luona lojuva kivi istumapaikaksi. Potkaiskaa kivi mielessänne puolisen metriä kauemmas pation tästä reunasta. Metsän reunassa korkeampi viisikulmio on mysteeripensas ja sen edessä pikkujasmike.

Olohuoneen ikkunasta näkyi eilen kunnon raekuuro. Tästä kulmasta huomaa, kuinka mysteeripensas ja jasmike sijoittuisivat ikkunanäkymään. Ne myös tavallaan rajaisivat istutetun alueen lasten pelinurmesta samoin kuin lampun vieressä oleva luumupuu.

Mysteeripensaan lehdet näyttävät syreenin lehdiltä, mutta äidilläni ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että hän olisi ottanut syreeneistä pistokkaita. Ehkä todennäköisin vaihtoehto on pihajasmike, vaikka lehdet ovatkin vähän erikoisen näköiset minusta. Mutta oli mikä hyvänsä, niin kasvuvauhdin perusteella siitä tulee todennäköisesti kookkaampi kuin pikkujasmikkeesta. Valitsemassani paikassa sillä on tilaa kasvaa kookkaammaksikin, kunhan vain siirtää pikkujasmikkeen tarvittaessa kauemmas.

Maan tasalta otetusta valokuvasta on ehkä vähän hankala hahmottaa mittasuhteita ja kasvien sijoittumista sen tarkemmin, joten otin viimesyksyisen ilmakuvan käsittelyyn. Siinä on samat värikoodit kuin edellisissä kuvissa, mutta lisäsin siihen myös valkoiset kuusikulmiot luumupuiden latvuksien merkiksi. Kivipolut merkitsin oranssilla ja uuden kukkapenkin rajan vaaleansinisellä. Pation ja grillikatoksen luona on jo ennestään kaksi kiveä istumapaikkoina. Koska kivillä on melkein pari metriä välimatkaa, täydentää kolmas istumakivi ryhmän "koronaturvalliseksi seurustelualueeksi".

Tämän kesän urakkaa olisi väli patiolta luumupuihin ja seuraavalle vuodelle jäisi sitten luumupuiden ja metsänreunapenkin välisen ruohokaistaleen kaivaukset. Tänä kesänä onkin hyvin aikaa miettiä kasveja ja aloittaa jo niiden kasvattaminen.

Ilmakuvasta näkee, että luumupuiden ja metsänreunapenkin väliin jää tilaa vaikka mille. Leikittelin myös ajatuksella istuttaa vielä jokin pikkupuu nykyisen metsänreunapenkin keskivaiheille, mutta se ajatus voi kaatua liian suuriin kiviin. Tuohon kohtaan on varmasti haudattu kaikki ylimääräiset kivet koko tontilta ja ainut konsti, millä sain edes perennoille tarpeeksi syvän kasvualustan, oli kammeta päällimmäiset kivet pengerrykseksi kukkapenkin takareunaan. Ilmakuvassa kivireunuksesta onkin osa näkyvillä. Muistelen, että piirrettyjen pensaiden kohdalla olisi sen verran juurille tilaa, että pystyvät kasvamaan, mutta se selviää sitten kun maa sulaa. Uudella alueella olisi myös tilaa atsaleoille. Takapiha on jo nyt aika suojaisa, ja kunhan puut ja pensaat kasvavat, suojaisuutta tulee vielä lisää ja se tarkoittaa sitä, että lajikevalikoima laajenisi huomattavasti. Jos jossain kohdassa meidän kylmää tonttia uskaltaa kokeilla III-vyöhykkeen kasveja, niin se on juuri tuolla takapihalla. Olen aivan täpinöissäni näistä suunnitelmista! Huomaako sen?

Minä en ole vielä päässyt toteuttamaan suunnitelmiani, mutta rusakko ja lapset toteuttavat itseään hyvinkin vapaasti kasveistani välittämättä. Kummallekaan ei taida mahtaa mitään. Isäntä vei eilen lapset ulkoilemaan, jotta saan tehdä rauhassa töitä. Kun he palasivat sisälle, lapset selittivät innoissaan leikkineensä kuravellissä (olivat muuten sen näköisiäkin!). Paljastui, että he olivat möyrineet juuri siinä mulloksella, johon yhdessä lasten kanssa viime syksynä kylvimme niittykasvien siemeniä ja johon olen koko kevään ajan kieltänyt heitä menemästä. Moka oli omani, sillä en huomannut muistuttaa isäntää siitä. Ei kuulemma voi mitenkään muistaa, jos olen yhden kerran monta kuukautta sitten sanonut kylväneeni jotain johonkin ja lapsethan eivät muistaneet asiaa senkään vertaa. No, jospa siellä joku niittykasvikin vielä lähtisi kasvuun. Onneksi vain pintamulta oli sulana, niin siemenet eivät ole ainakaan hautautuneet monen sentin syvyyteen. Osa tosin saattoi matkata kuorma-auton lavalla ympäri pihamaata...

Tänään minulle paljastui se, että kuravellirallia oli vedetty suoraan kukkapenkkini läpi! Niittykylvös on kuvan vasemmassa ylänurkassa. Onneksi kukkapenkin puolella kasvoi vain kevätkaihonkukkaa ja nekin ovat vasta nousemassa, niin ei tapahtunut mitään peruuttamatonta katastrofia. 

Rusakolla on ilmeisesti ollut tarkoituksena muotoilla koivuangervosta pallo, mutta homma on jäänyt vielä kesken.

Onneksi piipot jaksavat aina piristää. Vannon, että eilen aurinkopenkissä ei näkynyt yhden yhtä kevätkurjenmiekan piippoa. Tänä aamuna niitä oli jo vaikka miten monta. Lisäksi näkyi muutama eri näköinen piippo, joiden täytyy olla hyasintteja.

Kovin ruskeasävyinen on vielä tämäkin kuva, mutta kyllä siellä piippojakin näkyy.

Taas on kylmempää luvassa, mutta pikkuiset yöpakkaset tai räntäkään eivät enää estä päässäni pyöriviä istutussuunnitelmia! Heti kun maa sulaa, alkaa lapio heilua. Koko talvihan tässä on odoteltu sitä, että pääsee jatkamaan syksyllä kesken jääneitä puuhia. Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!